Välitunti, tärkein tunti

Ruukinmatruuna on sitä mieltä, että peruskoulussa välitunti on tärkein oppitunti. Syy on siinä, että välitunti, jos mikä, opettaa paljon enemmän ihmisen sosiodynamiikasta ja ihmisluonteesta sekä sosiaalisen kanssakäymisen perusteista kuin mikään oppitunti, rauhankasvatus tai kirjaviisaus, uskonnoista ja ideologioista puhumattakaan. Peruskolun tarkoitus ei ole opettaa eikä sivistää; peruskoulun tarkoitus on koota lapset ja varhaisnuoret pois vanhempiensa silmistä ja pois tieltä päivähoitoon, jotta aikuiset voisivat tehdä töitä. Samalla peruskoulussa opitaan sosiaalisessa kanssakäymisessä tärkeitä taitoja - niin hyvässä kuin pahassa.

Todettakoon, että buddhalaisuus ei tunne käsitteitä "hyvä" ja "paha" samalla tavoin kuin kristinuskon syntikäsitys. Buddhalaisuudessa tekojen motiivit ja lopputulos määrittävät sen eettisen sisällön. Siksi esimerkiksi väkivalta ei buddhalaisuudessa ole itsessään mitenkään paha asia - se on vain keino, jolla voidaan saavuttaa joko hyviä tai pahoja asioita, motiivista riippuen. Buddhalaisesta etiikasta lisää Wikipediassa.

Välitunnilla, jos missä, oppilaat saavat olla omissa oloissaan ja muodostaa sosiodynaamisia ryhmiä. Kuten tiedetään, "birds of feather flock together", eli samanlaiset ihmiset hakeutuvat samanlaisten luo, ja sosiodynamiikan sääntöjen mukaan lapset alkavat muodostaa sosiaalisia ryhmiä, joissa on selkeä hierarkia. Tytöt yleensä ovat tyttöjen kanssa ja pojat poikien - sekaryhmiä muodostuu vasta peruskoulun jälkeen, amiksessa tai lukiossa. Koska nämä sosiodynaamiset ryhmät ovat hierarkkisia, niissä on selkeä arvojärjestys, joka ei ole millään muodoin riippuvainen koulumenestyksestä. Lapset ovat pieniä psykopaatteja, joilla ei ole minkäänlaista empatian kykyä, ja niinpä näissä sosiodynaamisissa ryhmissä vallitsee tiukka machiavellistinen kilpailu. Tytöille tärkeää on olla suosittu; pojille puolestaan uskottava. Tytöille on tärkeää, että on paljon ystäviä ja kavereita sen yhden bestiksen ohella: pojille taas se, että kykenee olemaan hyvä jossakin poikien itsensä arvostamassa asiassa, kuten urheilussa tai kolttosten tekemisessä.

Todettakoon, että buddhalaisessa katsannossa sanoilla "hyvä" ja "paha" on eri sisältö kuin kristillisessä. Kun ruukinmatruuna sanoo, että ihminen on pohjimmiltaan paha olento, hän tarkoittaa sitä, että ihminen on egonsa ja biologiansa vuoksi loppuun saakka itsekäs ja asettaa itsensä muiden edelle ja on aina valmis vahingoittamaan toisia joko fyysisesti, sosiaalisesti tai verbaalisesti saadakseen siitä itselleen etua - ihminen on siis loppuun saakka itsekäs olento; tämä on luonnollista kaikille eläimille. Buddhalaisuuden tavoitteena on juuri egon kuolettaminen ja tämän pahuuden voittaminen ja sen ymmärtäminen, että ego on harhaa ja että olemme kaikki yhtä ja samaa substanssia. Se ei kuitenkaan tee olemattomaksi sitä asiaa, että olemme biologisia olentoja - alastomia apinoita.

Ruukinmatruuna kirjoitti edellisessä tekstissään koulukiusaamisesta ja muusta häiriökäyttäytymisestä. Häiriökäyttäytyminen nousee pintaan silloin, jos a) joukossa on ainakin yksi häiriintynyt yksilö ja b) kontrolli on liian kovaa eli silloin, kun ihmisyksilöllä ei ole valtaa eikä vapautta itseensä eikä toisaalta fyysistä eikä sosiaalista reviiriä. Eläimillä tämä ilmenee nokkimisjärjestyksenä - se siis ei ole luonnollista käyttäytymistä, vaan häiriökäyttäytymistä. Ihmisellä tämä häiriökäyttäytyminen ilmenee juuri kiusaamisena ja sosiaalisen ryhmän sisäisenä aggressiona. Sillä ei ole merkitystä koulukiusaamisen kannalta, onko koulu iso vai pieni; ratkaisevaa on se, onko a) joukossa yksikin potentiaalinen kiusaaja ja b) onko kontrolli kuinka kovaa. Paradoksaalisesti kova mutta piittaamaton kurinpito ja yksinvaltainen henkilökunta aiheuttaa eniten häiriökäyttäytymistä - seuraavaksi eniten aiheuttaa kontrollin puute. Samoin mitä heterogeenisempi ryhmä on, sitä todennäköisemmin siinä syntyy häiriökäyttäytymistä. Mitä samanlaisempia lapset ovat (kieli, uskonto, ihonväri, sukupuoli, kansallisuus, Cavalli-Sforza -suurklusteri), sitä epätodennäköisempää on häiriökäyttäytyminen. Samoin älykkäät ihmiset yleensä ovat vähemmän taipuvaisia häiriökäyttäytymiseen kuin tyhmät. [Todettakoon, että tyhmyys ja typeryys eivät ole synonyymejä]

Koulukiusaaminen tarkoittaa ruukinmatruunan katsannossa systemaattista terroria, johon liittyy oppilastoverin fyysinen, sosiaalinen, verbaalinen ja henkinen mobbaaminen ja usein suoranaiset rikokset kuten päällekarkaukset ja vahingonteko. Pelkkä nälvintä, härnääminen ja vittuilu ei ole koulukiusaamista. Koulukiusaaminen jakautuu Pareton lain mukaan: 20% ihmisistä on vastuussa 80% kiusaamisesta, ja samoin 20% ihmisistä saa 80% kiusaamisesta niskaansa. Sinne väliin mahtuu sitten härnääminen, välinpitämättömyys, nälvintä ja nuivinta.

Useimmat varsinaiset koulukiusaajat, varsinkin pojat - luokan kingit - ovat psykopaatteja. Heitä on joka tapauksessa se 2% kaikista ihmisistä, eli heillä ei ole minkäänlaista empatiankykyä eikä tunne-elämää. He kiusaavat, koska se tuottaa heille mielihyvää. Väkivalta on kaikkein triviaalein tapa tehdä selväksi hierarkia ja arvojärjestys, ja väkivalta on vallankäyttöä siinä missä mikä muukin vallankäyttö. Väkivallan käyttö tuottaa kiusaajille mielihyvää - se vaikuttaa heidän dopamiinireseptoreihin. Ei ole salaisuus, että monet koulukiusaajat ovat myös alkoholin ja tupakan (dopamiinistimulanttien) käyttäjiä, ja kirjan "Bullying" mukaan noin 85% heistä lopulta päätyy rikollisiksi ja vankilaan. Tytöillä kiusaaminen on puolestaan epäsuoraa - sosiaalista eristämistä, nälvintää, nuivimista, koulutarvikkeiden tai vaatteiden sabotointia - kaikenkaikkiaan sellaista, missä kohdetta ei joudu kohtaamaan kasvokkain ja mistä ei jää kiinni. Usein tytöt panevat pojat tekemään likaisen työn heidän itsensä puolesta.

Mikä sitten avuksi? Ruukinmatruunan oma sosiaalinen status oli, että hän oli ulkopuolinen - outo lintu, joka ei viihtynyt koulun porukoissa, vaan hänen oma sosiaalinen elämänsä oli muualla kuin koulussa, urheilijaporukassa ja harrastuksiensa parissa. Hän viihtyi itseään vanhempien joukossa, ja hän ei piitannut hierarkioista koulussa. Ajattelu vaatii tilaa, ja siksi ruukinmatruuna oli hyvin yksinäinen, mutta hän tykkäsi olla yksin. Mutta hän seurasi kyllä sosiodynamiikkaa sivusta, ja tiesi oikein hyvin, mitkä olivat koulun sosiaaliset suhteet. Todettakoon vielä, että Kekkoslovakiassa koulukiusaaminen oli no-no, ja poliitikot nauroivat sille.

Koska kyseessä on häiriökäyttäytyminen ja koska suurin osa kiusaajista on täysin empatiakyvyttömiä pikku psykopaatteja, heihin ei tepsi mikään empatiakasvatus, rauhankasvatus tai diplomatia, ja koska kyse on pohjimmiltaan vallankäytöstä väkivallan muodossa, kaikki rauhanomaiset ratkaisut voidaan unohtaa. Heihin tepsii vain vallankäyttö - se, että heille tehdään selkeästi selväksi, että häiriökäyttäytymistä ei kertakaikkiaan suvaita.

Mikä avuksi? Tosiasia, jonka jokainen peruskoululainen oppii omakohtaisesta kokemuksesta mutta jonka kaikki aikuiset kiistävät, on että väkivalta lopettaa koulukiusaamisen. Eli triviaalein keino saada kiusaaminen loppumaan on vetää kiusaajaa dunkkuun - aggressio ja puolustusreaktio. Kukaan ei kiusaa sellaista ihmistä, joka kykenee puolustautumaan. Tyttöjen välinen fyysinen väkivalta on erityisen julmaa siksi, että tytöt eivät tappele reilusti - kynsiminen, raapiminen, sormien työntäminen silmiin ja pureminen on tyttöjen tapa tapella siinä, missä pojat lyövät, kuristavat ja potkivat. Koska buddhalaisessa katsannossa väkivalta ei ole sen enempää hyvä kuin paha asia, itsepuolustus on aina oikeutettua (koska sillä estetään itseen kohdistuva väkivalta) ja siksi buddhalaisesta kulttuuripiiristä on lähtöisin monia kamppailu- ja itsepuolustuslajeja. Yksikään vanhempi, joka vie kullannuppunsa dójólle tai nyrkkeilysalille, ei voi olla paha ihminen. Fyysinen väkivalta lopettaa koulukiusaamisen. Se lopettaa sen paljon nopeammin kuin mikään psykolässynlää tai keskustelu.

Toinen tapa on henkinen itsepuolustus. Eli a) opitaan parkkiinnuttamaan itsensä ja kuolettamaan tunteensa ja b) antamaan samalla mitalla takaisin. Tehdään viholliskuva selväksi, dehumanisoidaan vihollinen ja demonisoidaan se.

Kolmas tapa on se, että henkilökunta (opettajat, valvojat jne) ottavat itselleen auktoriteetin sensijaan, että toteaisivat vain "olevansa töissä täällä" tai että "pojat ovat poikia". Mitä nopeammin rangaistus tulee ja mitä selkeämmin, sitä paremmin se tehoaa.

Tästä päästäänkin olennaiseen kysymykseen: Koska koulukiusaaminen usein ylittää rikoslaissa määritellyt pahoinpitelyn, vahingonteon, syrjinnän ja muiden rikosten rajat, pitäisikö koulukiusaajat panna rikosoikeudelliseen vastuuseen?. Ruukinmatruunan vastaus asiaan on että kyllä. Eli että Rikoslaista pitäisi mitä pikimmin poistaa koko suojaikärajan käsite (tai laskea se kymmeneen vuoteen) ja lisätä mahdollisuus syyttää ja rankaista alaikäistä täysi-ikäisenä, jos voidaan todeta, että lapsi kykenee ymmärtämään oikean ja väärän eron. Tämä mahdollisuus on olemassa esimerkiksi Iso-Britanniassa sekä useissa USA:n osavaltioissa. Sellainen ihminen, joka on riittävän kypsä tietämään oikean ja väärän eron ja silti tekemään rikoksen, on myös riittävän kypsä menemään vankilaan. Lapset ovat nykypäivänä paljon kypsempiä, älykkäämpiä ja fiksumpia kuin koskaan ennen. Siksi heiltä pitää myös vaatia vastuuta paljon aikaisemmin kuin koskaan ennen eikä paapoa lapsina ja todeta "pojat ovat poikia". Pikku rikkaruohot pitää kitkeä ihmistaimien joukosta riittävän aikaisessa vaiheessa ennenkuin tällaista pääsee tapahtumaan. Samaisessa kirjassa, "Bullying", todetaan, että koulukiusattujen kokemukset ovat yhtä vakavia kuin keskitysleirivankien ja vaativat samanlaista jälkihoitoa. Mikäli rikolliset, olivatpa he kuinka lapsia tai kuinka nuoria tahansa, saadaan eristettyä potentiaalisista uhreistaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, joko vankilaan, nuorisovankilaan tai koulukotiin, heidän aiheuttamansa vahingot toisille ihmisille jäävät hyvin pieniksi. On todettu, että mikäli se yksi tai kaksi kingiä saadaan eliminoitua koululuokasta, häiriökäyttäytyminen loppuu nopeasti.

Kristillisellä ällösuvaitsevaisuudella ja ymmärtämisellä saadaan vain vahinkoa.

Vauva mikroaaltouunissa

Ruukinmatruuna on kyllä kuullut urbaanilegendan kissasta mikroaaltouunissa, mutta tämä tapaus kyllä on jo lähes Darwin-palkinnon arvoinen. Sitä voisi pitää huonona vitsinä, ellei se olisi totta.

Todennäköisesti siinä on käynyt niin, että Arnold on kännipäissään laittanut vahingossa vauvansa mikroon eikä suinkaan maitolasia - ja sitten sammunut.

Kaikenkaikkiaan surullinen tapaus.

Video, joka panee itkettämään

... eli miten Työn Katedraali tuhotaan.

Siemens-Martinit, cowperit, masuuni, kaikki.

Väärää säästämistä

Äitinsä murhaa suunnitelleella Smash Asem -tuomio, kertoo iltapäivälehti.

Tämä uutinen iski ruukinmatruunan silmään kuin puolitoista volttia. Se pani väistämättä mietteliääksi: kun ruukinmatruuna ensimmäisen kerran kuulu asiasta, hän mietti, että pitää olla aika sekopäinen tyttö, että haluaa murhata oman äitinsä. Kun asiaa ryhdytään tonkimaan pintaa syvemmältä, käykin ilmi, että kyseinen tyttö ei ole ensikertalainen. Paitsi, että hän tilasi äitinsä palkkamurhan ja vastusti poliisia väkivaltaisesti, hänellä on myös aiempi tuomio Smash Asem -mellakoista. Ohessa lisää ko. ihmisestä Iltalehdessä. Kyseessä ei siis ole mikään viheritukettutyttö, vaan poliisin vanha tuttu.

Ei tarvitse olla ydinfyysikko tajutakseen, että tyttö on vakavasti häiriintynyt. Ruukinmatruunalle tuli välittömästi mieleen Nancy Spungen - Deborah Spungenin kirja "Nancy" on yksi ruukinmatruunan nuoruuteen voimakkaasti vaikuttaneita kirjoja. Äidin tuska tyttärestään - joka on täysi sekopää - on käsinkosketeltavaa.

Samassa Iltalehden numerossa on asiaa myös koulukiusaamisesta. Vaikka ruukinmatruuna itse ei koskaan ollut sen enempää kiusaaja kuin kiusattukaan - härnätty kyllä - hän kyllä seurasi sitä menoa vaihvihkaa sivusta ja muistaa, millaista terroria se saattoi olla. Ruukinmatruuna oli ulkopuolinen.

Mutta tähän ollaan tultu, kun nuorison mielenterveysresursseista on karsittu. Sekä tuollainen sekoilu että koulukiusaaminen on häiriökäyttäytymistä - sellaista käytöstä, joka nousee pintaan häiriytyneessä mielessä. Vain oikeastaan hyvällä onnella vältyttiin henkirikokselta. Tyttöä itseään emme enää voi auttaa. Hänen elämänsä on jo lopullisesti pilalla - murhan suunnittelusta tulee väistämättä ehdoton vankeusrangaistus, ja vaikka häntä kohdellaankin nuorena rikoksentekijänä, hänellä on edessään vankila.

1990-luvun laman myötä mielenterveyspalveluista karsittiin rajusti, ja nyt korjaamme noiden säästöjen seuraukset. Ne lapset, jotka syntyivät tuolloin, ovat tänään teinejä ja varhaisnuoria, ja laman psykologiset seuraukset näkyvät heissä. On erittäin oletettavaa, että saamme tulevaisuudessakin lukea samanlaisista tapauksista. Toivottavasti tämä tapaus muistuttaa meitä siitä, että nuorten mielenterveyspalveluista ei saa säästää.

Mutta kyllä sitä näemmä ulkomaillakin osataan - dattebayó!

Suvaitsematon (?) kristinusko

Ruukinmatruuna on elänyt lapsuutensa ja peruskoulunsa Kekkoslovakiassa. Kekkoslovakian koulujärjestelmä oli taidokkaasti rakennettu indoktrinoimaan lapsiin hesperofobinen maailmankuva, ja siihen kuului myös kristinuskon kompromettoiminen. Kristinusko pyrittiin - ja pyritään yhä - esittämään suvaitsemattomana, ahdasmielisenä, taantumuksellisena, väkivaltaisena ja kaiken kaikkiaan vastenmielisenä uskontona. Koska ruukinmatruuna ei itse ole kristitty vaan buddhalaisuuteen kallistuva agnostikko, hän kykenee arvioimaan asiaa objektiivisesti.

Onko kristinusko sitten suvaitsematon uskonto? Jos historiaa tutkitaan pintapuolisesti, niin äkkipäätä niin voisi tulkita. Mutta jos sitä tulkitaan syvällisesti ja kontekstuaalisesti, päädytään väistämättä johtopäätökseen, ettei kristinusko ole sen suvatsemattomampi tai ahdasmielisempi kuin mikään muukaan uskonto, vaan pikemminkin sieltä fiksummasta päästä.

Kuten ruukinmatruuna jo totesi, endogeeninen hesperofobia kumpuaa dialektisista ideologioista, jotka perustuvat vastakkainasettelulle, konfliktille ja kilpailijoiden nujertamiselle - kommunismi, natsismi, feminismi jne. Koska kristinusko on yksi länsimaisen kulttuurin henkisistä peruspilareista roomalaisen oikeuden ja kreikkalaisen filosofian ohella, kristinusko on aina ollut dialektisten ideologioiden edustajien maalitauluna, sillä hesperofobiaanhan liittyy nimenomaan halu tuhota koko länsimainen kulttuuri ja korvata se jollakin muulla.

Jos lähdetään äkkipäätä miettimään kristinuskon pahuuksia, niin ensimmäisenä mieleen tulevat ristiretket ja noitavainot. Mutta tutkittaessa historiaa kontekstuaalisesti huomataan, ettei ristiretkissä ja noitavainoissa ole lopultakaan yhtään mitään ihmeellistä - ristiretket ovat vain pieni väliepisodi islamin ja kristinuskon 1400-vuotisessa sodassa, ja noitavainot ovat yleismaailmallinen ilmiö, joka ei liity erityisesti kristinuskoon mitenkään ja joita on ollut kaikissa uskonnoissa maailman sivu.

Kristinuskon alkuhistoria on julma. Kristinusko oli Rooman valtakunnassa vainottu uskonto samalla tavoin kuin juutalaisuuskin - juutalaisia ja kristittyjä pidettiin pitkään saman uskonnon haaroina. Vainot vaihtelivat syrjinnästä avoimiin pogromeihin ja massateloituksiin. Kristinusko joutui vetäytymään maan alle - ei ole ihme, jos sellaisissa olosuhteissa kasvaa kiihkomielisiä, kovaluonteisia ja julmia opinharjoittajia ja kirkkoisiä. Vainon aikana ainoa tapa ylipäänsä selviytyä on itsekin kovettua, jakaa maailma meihin ja niihin, tehdä rintamalinjat selviksi, tehdä viholliskuva selkeäksi, rankaista oman joukon pettureita ja ymmärtää, että nyt ollaan sodassa. Ainoa tapa niissä oloissa selviytyä oli hylätä se pasifismi, mitä Jeesus oli opettanut, ja omaksua Vanhan testamentin arvot - Jeesuksen ihanteiden noudattaminen olisi vain vienyt amfiteatterille sirkustaiteilijaksi.

Kristinuskon noustua valtionuskonnoksi se joutui välittömästi kohtaamaan kaksi haastetta. Toinen oli zarathustralaisuus - Rooma oli ollut sodassa Persiaa vastaan Crassuksen ajoista lähtien, ja toinen olivat kansainvaellukset. Molemmista kristinusko selvisi - pääasiassa siksi, että Persia oli aivan yhtä konkurssissa kuin Roomakin ja zarathustralaisuus oli leimallisesti yhden kansan uskonto, ja kansainvaelluksien ajan pakanakansat omaksuivat kristinuskon itsellään. Kristinusko siis saavutti torjuntavoiton merovingi- ja karolingiajalla - Itä-Rooma oli maailman merkittävin valtio Tang-kauden Kiinaa ehkä lukuunottamatta, ja Länsi-Rooman tuhonneet barbaarit omaksuivat itse kristinuskon.

Mutta kristinusko sai vahvan haastajan islamista. Islamin yksi perusperiaatteista on jihad - pyhä sota: islam on alusta alkaen levinnyt nimenomaan väkivaltaisesti. Ensimmäinen konflikti islamin ja Itä-Rooman välillä oli 628, ja tämän jälkeen Profeetan seuraajat kävivät jatkuvaa sotaa, jossa viholliselle annettiin täsmälleen kolme vaihtoehtoa: 1) kuole 2) käänny islamiin tai 3) alistu toisen luokan kansalaiseksi (dhimmiksi) ja tunnusta alistettu asemasi, alistu kiusattavaksi ja maksa veroa.

Kekkoslovakian koulussa opetettiin, että islam on hyvin suvaitsevainen ja sivistynyt uskonto, ja toisin kuin kristinuskoa, islamia ei ole koskaan levitetty miekkalähetyksellä. Tämä on julkea valhe, kuten tulemme huomaamaan. Onnekseen ruukinmatruuna jo lapsesta saakka on ollut kiinnostunut historiasta, ja hänen rakkaimmat kirjansa olivat Estlander-Hietakarin "Jokamiehen maailmanhistoria" ja Grimbergin "Kansojen historia" - jotka kertoivat islamista ja sen leviämisestä aivan toista kieltä kuin peruskoulun indoktrinaatio. Ja siinä vaiheessa, kun ruukinmatruuna tutustui buddhalaisuuteen ja buddhalaisuuden historiaan, hänen silmänsä avautuivat lopullisesti - näkemään kaiken sen väkivallan, kärsimyksen ja tuhon, mitä buddhalaisuus on tuhannen vuoden ajan kärsinyt islamin vuoksi. Buddhalaisuus ei ole Kirjan Uskonto eikä buddhalaisille ikinä ole tarjottu dhimmin asemaa - islamin kynsissä buddhalaisilla on ollut täsmälleen kaksi vaihtoehtoa: käänny tai kuole.

Pyhä sota on siis yksi islamin tärkeistä käsitteistä, ja islamilla on, mikäli Samuel P. Huntingdoniin on uskominen, veriset rajat - kaikkialla, missä islam ja jokin toinen uskonto joutuvat konfliktiin, on aina sota. Ja kristinusko ja islam ovat olleet 1400 vuoden ajan lähes jatkuvassa sodassa: alle sadassa vuodessa islam valloitti koko kristityn Afrikan, eteni Espanjaan, Välimeren suurille saarille - ja Vähään-Aasiaan. Aiemmin kristityt alueet joutuivat islamin vallan alle.

Puolitotuus on valehtelun kavalin muoto. Ja puolitotuus on se, että islamin vallan alle joutuneita kristittyjä ei tapettu eikä käännytetty väkivallalla. He joutuivat jatkuvan sorron, nöyryytyksen, kiusaamisen ja alistamisen kohteeksi - Faith Freedom Internationalin artikkeli dhimmasta on kovaa luettavaa. Dhimma merkitsi käytännössä orjuutta - elämää kiusattavana, nöyryytettynä, rääkättynä ja ankarasti verotettuna. Kristittyjen ja juutalaisten ei annettu kuolla, muttei myöskään elääkään. Kiusaamisen ja rääkkäämisen sekä nöyryyttämisen tarkoitus oli selkeä: saada kristityt luopumaan uskostaan ja kääntymään islamiin - vapaaehtoinen pakko!. Kristityt eivät saaneet rakentaa kirkkoja eivätkä korjata vanhoja. He eivät saaneet ratsastaa hevosella, he eivät saaneet rakentaa kuin yksikerroksisia taloja, he eivät saaneet toimia missään julkisessa virassa eivätkä sotilaina, he eivät saaneet kantaa asetta, heidän piti maksaa jizyaa (henkivero) eivätkä he saaneet puolustautua, jos joku muslimi hyökkäsi heidän kimppuunsa. Kristittyjen kivittäminen oli muslimilapsien yleinen huvi. Heillä ei myöskään ollut minkäänlaista oikeusturvaa eivätkä he kelvanneet todistajiksi oikeudessa.

Mutta hindut, buddhalaiset, pakanat ja muiden uskontojen edustajat tapettiin saman tien. Koko Keski-Aasia Afghanistanista Indonesiaan oli kerran buddhalainen. Nykyään enää Myanmar ja Bhutan ovat. Missä nuo kaikki buddhalaiset nyt ovat? Heidät tapettiin kaikki. Siksi sissisota Thaimaan eteläosissa on niin katkeraa - buddhalaiset tietävät, mikä heidän kohtalonsa tulee olemaan islamin vallan alla.

Ja niin tiesivät kristitytkin. Se kohtelu, millä islamilaiset valtakunnat kohtelivat valloitettujen alueiden kristittyjä, oli omiaan nostamaan kristityissä katkeruutta, vihaa, julmuutta ja fanaattisuutta. He tiesivät nyt, mikä heidän kohtalonsa tuli olemaan. Ensimmäiset 300 vuotta islam oli niskan päällä. Tuona aikana kristinusko fanatisoitui, kovettui, menetti loputkin pasifismistaan ja militarisoitui - siitä tuli sotilasuskonto. Siitä oli pakko tulla sotilasuskonto, sillä muutoin se olisi tuhoutunut islamin käyräsapeleihin. Tämä on memeettisessä katsannossa normaalia meemien mutatoitumista - kristinusko adaptoitui vihamielisen kilpailevan meemipleksin haasteeseen mutatoitumalla sellaiseksi, joka kykeni vastustamaan sitä. Kristittyjen kosto oli hirvittävä - ja sen oli pakko ollakin sellainen; vain niin se kykeni vastaamaan islamille.

Suvaitsemattomuus on etu memeettisessä kamppailussa. Suvaitsemattomuus merkitsee vastustajien ja kilpailijoiden tuhoamista, ja memeettinen kulttuurievoluution lamarckistinen olemassaolotaistelu ei tunne käsitteitä "oikea" ja "väärä", vain "elossa" ja "kuollut". Kristinusko oli siihen saakka ollut suvaitsevainen ja rauhanomainen - nyt kristikunta oli ajettu kertakaikkiaan selkä seinää vasten islamin edessä (toisella puolen olivat pakanalliset pohjoisgermaanit ja fennougrit), ja ainoa tapa, millä kristinusko kykeni selviämään, oli fanatisoituminen, militarisoituminen ja muuttuminen suvaitsemattomaksi. Ne uskonnot, jotka eivät tähän mutatoitumiseen kyenneet (kuten zarathustralaisuus), hävitettiin.

Noin vuoden 1000 tienoilla tuli muutos. Kristinusko ryhtyi hyökkäyskannalle - Espanjassa kastilialaiset etenivät Castilla la Manchaan ja kohti Extremaduraa. Bysantti iski takaisin - Nikeforos II Fokas, Basileios II Bolgaroktonos ja Johannes I Tzimiskes johtivat nyt itäroomalaiset armeijat itään ja etelään. Normannit valloittivat Välimeren saaret. Kristinusko iski takaisin, ja ristiretket ovat vain pieni väliepisodi tässä 1400-vuotisessa islamin ja kristinuskon välisessä sodassa.

Ristiretket merkitsivät sodan viemistä vihollisen ydinalueelle ja entisen kristityn alueen takaisinvaltaamista. Kuten ruukinmatruuna jo esseessään hesperofobiasta totesi, ne olivat hirvittävä shokki muslimeille - he menettivät kolmanneksi pyhimmän kaupunkinsa ja vihollinen on muutaman päivämatkan päässä heidän pyhimmästä kaupungistaan! Frankkien yhteiskunta oli joka suhteessa edistyksellisempi kuin muslimien - ja frankit menivät alle sadassa vuodessa sivistyksellisesti muslimeista ohi.

Jos joku lukijoista käy väittämään, että ilman islamia renessanssi ei olisi ollut mahdollinen, hehän säilyttivät kreikkalaisen sivistyksen jälkipolville todettakoon, että he saivat sen sivistyksensä bysanttilaisilta - itäroomalaisilta, joiden keskuudessa roomalainen sivistys oli säilynyt elävänä. Muslimit olivat vain pelkkiä bysanttilaisten oppipoikia, ja se kaikki sivistys oli joka tapauksessa olemassa Bysantissa. Se olisi opittu sieltä joka tapauksessa.

1300-luvulla suunta kääntyi jälleen - nyt ottomaaniturkkilaisten johdolla. Turkkilaiset vyöryivät Bosforin salmen yli Balkanille aina Unkariin saakka, ja alistivat Balkanin kristityt kansat alamaisikseen. Dhimma koitui nyt kreikkalaisten, slaavien ja unkarilaisten kohtaloksi, ja aika vuodesta 1389 vuoteen 1683 oli sellaista, jolloin armoa ei annettu eikä tunnettu - kummallakaan puolen. Balkanin kansat alistettiin ankaraan dhimmaan, ja erityisen vihattu käsite oli devishirme - poikavero, jota Balkanin kristityt kansat joutuivat maksamaan. Kristityistä perheistä pakko-otettiin poikia, jotka pakkokäännytettiin islamiin ja koulutettiin sotilaiksi - janitsaareiksi.

Kuitenkin jo 1600-luvulla oli selvää, että miten tulisi käymään. Kristillinen Eurooppa meni oikealta ohi, teknologistui ja teollistui, ja 1800-luvulla Turkki tuli tunnetuksi "Euroopan sairaana miehenä". Amerikkalaiset valtasivat Tripolin, Ranska kukisti Egyptin ja barbareskivaltiot, ja Italia valtasi Libyan. Yksi toisensa jälkeen muslimivaltiot joutuivat eurooppalaisten alamaisuuteen.

Mutta entä sitten muualla? Kristityt Euroopan valtiot olivat alkaneet levittäytyä ympäri maailmaa. Siellä kristityt joutuivat tekemisiin toisten uskontojen kanssa, mutta lukuunottamatta pakanauskontoja (joihin yleensä liittyi olennaisesti ihmisuhrit, orjuus ja muut ei-niin-kivat aspektit) oikeastaan missään ei saatu uskonsotaa aikaan. Buddhalaiset ovat aina tulleet suunnilleen hyvin toimeen kristittyjen kanssa, eikä isompia kahnauksia hindujenkaan kanssa ole ollut.

Ruukinmatruuna ei käy apologisoimaan kristinuskoa eikä selittelemään sitä parhain päin, koska hän ei ole kristitty. Hän tyytyy toteamaan, että kristinuskon suvaitsemattomuus on myytti. Kristinusko on ollut historiallisesti suvaitsematon vain pakanuutta ja islamia kohtaan - syynä se, että kristityt ovat historiallisestisaaneet kärsiä aivan tosissaan sekä pakanoiden että islamilaisten käsissä. Ei ole sattumaa, että serbit järjestivät etnisen puhdistuksen Bosnia-Hertzegovinassa 1990-luvulla. Se oli kiitos viidensadan vuoden dhimmasta ja kosto siitä kaikesta nöyryyttämisestä, tylyttämisestä, kiusanteosta ja alistamisesta, mitä ortodoksiset serbit olivat muslimien käsissä joutuneet kestämään.

Entäpä sitten se kristinuskon suvaitsemattomuus - miten se näkyy arkipäivässä? Oikea vastaus on, että ei mitenkään. Kun lähdetään tutkimaan suhtautumista naisiin, vähemmistöryhmiin, vammaisiin jne, kristinusko on kyllä sieltä suvaitsevaisimmasta päästä uskontoja. Yksi kristinuskon vastenmielisimpiä piirteitä on juuri tuo ällömäinen yltiösuvaitsevaisuus - anything goes. Tosiasia on, että jos kaikkien kukkien annetaan kukkia, ennemmin tai myöhemmin rikkaruohot valtaavat koko kukkapenkin.

No entä noitavainot? Tosiasia on, että noitavainot ovat asia, joka liittyy joka ainoaan kulttuuriin ja uskontoon kautta maailman, ja joka ainoassa uskonnossa on vainottu poikkeavia yksilöitä noitina ja surmattu heitä. Taikausko ja yliluonnollisen pelko on ihmisen yleinen luonteenpiirre, ja mitä primitiivisempi yhteiskunta, sitä pahempana - mutta myös sivistyneessä maailmassa massahysteria voi kaapata vallan.

Ruukinmatruuna on jo todennut, että hän ei piittaa siitä, onko jokin uskonto totta vaiko ei. Hän piittaa siitä, että onko kyseinen uskonto käyttökelpoinen vaiko ei. Hän toteaa, että kyseessä on meemipleksi, sille on olemassa selkeä funktio ja myös selkeä memeettinen lokero, ja uskonto on olemassa ensisijaisesti yhteiskuntaa ja vasta toissijaisesti yksilöä varten. Uskonto ei ole eikä sen tulekaan olla yksityisasia, vaan nimenomaan yhteisön asia - sillä uskonto luo yhteisen arvopohjan ja eettisen perustan ja näin ikäänkuin yhteiset eettiset pelisäännöt, ja vähentää konfliktialttiutta. Tässä suhteessa kristinusko on osoittautunut Euroopassa erittäin käyttökelpoiseksi, ja yhteiskunnalliselta kannalta kristinuskon kompromettoiminen on käytännössä omaan jalkaan ampumista - riippumatta siitä, kuinka älyttömiä ja pöhköjä kristinusko opit sattuvat olemaan.

Dieettien rankinglista

Christer Sundqvist julkaisee omassa blogissaan vuosittain dieettien rankinglistan. Hänen mukaansa mitä alempana dieetti on listalla, sitä todennäköisemmin se on huuhaata.

Eli sieltä voi itse kukin tarkistaa oman ruokavalionsa sijoituksen. Todettakoon, että kolme tunnetuinta vähähiilihydraattista - Zone, Atkins ja Montignac - ovat kymmenen parhaan joukossa.

Hyvät kalorit, pahat kalorit

Ruukinmatruuna sai eilen käsiinsä Gary Taubesin kirjan Good Calories, Bad Calories, jossa Taubes tarkasteli länsimaisia ruokailutottumuksia ja elintasosairauksia, kuten syöpää, sydäntauteja ja Alzheimerin tautia.

Noin 450-sivuinen kirja, joka on täynnä tutkimuksia ja viitteitä ja jonka teksti sopii lähinnä lääkärin tai biokemistin luettavaksi, on kylmäävää ja karua sanomaa. Se repii ns. virallisterveellisen ruokavalion kappaleiksi ja syyttää hiilihydraatteja syöpien, sydänsairauksien ja muiden elintasotautien syypäiksi. Samalla se antaa rasvoille synninpäästön.

Kirjan sanoma on kymmeneen virkkeeseen tiivistettynä seuraava:

1) Ravinnon rasva, tyydytetty tai ei, ei ole syyllinen ylipainoisuuteen, sydäntauteihin tai mihinkään muihin kroonisiin elintasosairauksiin.

2) Ongelma ovat ruokavalion hiilihydraatit ja niiden vaikutus insuliiniaineenvaihduntaan ja siten koko aineenvaidunnan hornomaaliseen säätelymekanismiin - koko ihmisruumiin endokriiniin. Mitä "nopeampia" (korkeamman glykeemisen indeksin omaavia) ja pitemmälle raffinoituja hiilihydraatit ovat, sitä suurempi on niiden vaikutus terveyteemme, painoomme ja hyvinvointiimme.

3) Sokerit - sakkaroosi ja korkeafruktoosinen maissisiirappi eritoten - ovat erityisen vahingollisia, koska fruktoosin ja glukoosin samanaikainen yhdistelmä sekä kohottaa insuliinitasoa että kuormittaa maksaa hiilihydraateilla.

4) Raffinoidut hiilihydraatit, kuten tärkkelys ja sokerit, ovat suoran vaikutuksensa insuliiniin ja verensokeriin, kautta ruokavaliollinen syypää sepelvaltiomotauteihin ja diabetekseen. Ne ovat myös todennäköinen syy syöpään, Alzheimerin tautiin ja muihin kroonisiin elintasosairauksiin.

5) Lihavuus on rasvan kerääntymisen häiriötila, ei ylensyöntiä eikä liikunnan puutetta

6) Ylimääräkalorien nauttiminen ei tee meistä lihavampia yhtään sen enempää kuin että se saisi lapsen kasvamaan nopeammin. Se, että kulutamme enemmän kuin syömme, ei johda laihtumiseen, vaan nälkiintymiseen.

7) Lihominen ja lihavuus aiheutuvat hormonaalisen säätelyn epätasapainosta - insuliinin ylimäärästä veressä, rasvakudoksen säätelystä ja lipogeneesista. Rasvasynteesi (lipogeneesi), joka muuttaa glukoosin triglyserideiksi ja sen varastointi ylittävät rasvan vapautumisen rasvasoluista ja sen käytön. Me laihdumme silloin kun kykenemme vapauttamaan rasvaa glukoneogeneesin käyttöön nopeammin kuin sitä varastoituu.

8) Insuliini on ensisijainen rasvan varastoinnin säätelijä. Kun insuliinitaso nousee - joko runsaasti hiilihydraattia sisältävän aterian jälkeen, tai kroonisesti - me varastoimme rasvaa rasvakudokseen. Kun insuliinitaso laskee, me vapautamme rasvaa rasvakudoksesta glukoneogeneesin käyttöön ja kulutamme sitä polttoaineeksi.

9) Hiilihydraatit lihottavat, koska ne stimuloivat insuliinin eritystä. Rasva ei lihota, koska se ei vaikuta insuliiniin mitenkään. Mitä vähemmän me syömme hiilihydraatteja, sitä laihempia olemme.

10) Koska hiilihydraatit ylläpitävät rasvan varastoitumista, hiilihydraatit myös kasvattavat nälkäntunnetta ja vähentävät sitä energian määrää mitä kulutamme aineenvaihduntaan ja fyysisiin aktiviteetteihin.

Jokeri: Liikunta on harvinaisen tehoton tapa laihtua, mutta se parantaa kuntoa ja siitä tulee nälkä.

Kaikki kymmenen kohtaa ja jokeri ovat asioita, jonka jokaisen terveysammattilaisen, aktiiviurheilijan ja ravitsemusterapeutin pitäisi tietää. Silti virallisterveellinen ruokavalio promovoi hiilihydraatteja ja demonisoi rasvan. Miksi?

Kenellekään ei pitäsii olla yllätyksenä se, että koko teollistunutta maailmaa riivaa valtaisa ylipainoepidemia, ja vanhuksilla dementia, pääasiallisesti Alzheimerin tauti, on kasvava ongelma. Mutta useimmille ihmisille yllätyksenä tulee, että vaikka länsimaat teollistuivat jo sata vuotta sitten ja hyötyliikunnan tarve päättyi jo 1960-luvulla, lihomisepidemia alkoi vasta 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Miksi? Miksi 1950-luvulla USA:ssa ylipainoisuus oli harvinaista, kun taas tänä päivänä 60% amerikkalaisista on liikalihavia ja 25% sairaalloisen ylipainoisia?

Ei ole sattumaa, että juuri tuolloin, 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, laadittiin ns. virallisterveellisen ruokavalion ensimmäiset versiot ja tunnettu "ruokapyramidi" ja "lautasmalli". Ruukinmatruunan oma, henkilökohtainen mielipide virallisterveellisestä ruokavaliosta on, että se on jatkuvaa mössön puputtamista kahden tunnin välein, koko ajan on hirveä nälkä, ja sitten pitäisi vielä harrastaa puolitoista tuntia liikuntaa päivittäin!. Silloin, kun ruukinmatruuna ei vielä ollut matruuna vaan teki lattiatason töitä tehtaassa, sitä liikuntaa kertyi väkisinkin - säilyttääkseen kasvonsa ruukinmatruunan täytyi kyetä samoihin suorituksiin kuin miestenkin. Samoin teinillä, sinkulla tai opiskelijalla on kyllä mahdollisuus harrastaa liikuntaa päivittäin, mutta perheenemännän täytyy tehdä töitä ja kotona ruokaa, siivota ja olla sosiaalinen - mistä ihmeen välistä se puolitoista tuntia liikuntaa päivässä löytyy sille Maija Meikäläiselle?

Kuten ruukinmatruuna jo totesi, liikunta on harvinaisen tehoton tapa laihduttaa. Ruukinmatruuna huomasi kauhukseen, että hänen aloitettuaan aktiivisen kamppailulajin harrastamisen, hänen painonsa kohosi. Ruukinmatruuna kyllä jaksaa juosta puolta itseään nuoremmat pullamössöpojat näännyksiin - kunto on kohonnut siitä riehumisesta kummasti - mutta samalla on tullut lisäkiloja. Syy on siinä, että liikunta lisää ruokahalua. Jotta liikunnalla laihtuisi, treeniohjelman pitää olla kilpaurheilijatasoa - vähintään neljä tuntia kovaa treeniä, joka päivä, ja punttisalit päälle.

Virallisterveellinen ruokavalio perustuu kaloriteoriaan. Se lähtee siitä perusolettamuksesta, että ravinnossa vain lämpöarvolla on merkitystä - ravinto ei vaikuta virallisterveellisen ruokavalion mukaan tippaakaan hormoniaineenvaihduntaan eikä kaloriteoria tunnusta sellaisia käsitteitä kuin lipogeneesi tai glukoneogeneesi. Kaloriteorian mukaan kärjistäen ihminen on sitä mitä hän syö. Suomessa kaloriteoria saavutti läpimurtonsa Pohjois-Karjala -projektin yhteydessä, jolla toki saatiin Pohjois-Karjalan sydäntautikuolleisuus laskemaan huomattavasti. Mutta samalla jäi selittämättä, että miksi satakuntalainen väestö, jonka ruokailutottumukset olivat about samanlaiset, kuoli sydän- ja verisuonitauteihin kolme kertaa harvemmin? Oliko kyse sittenkin muista elintavoista - kuluttava työ, runsas tupakointi, runsas alkoholin käyttö - eikä ravinnosta?

Kuitenkin sekä teoria (biokemia ja endokrinologia) että kokemus (viimeisen sadan vuoden ajalta) puhuvat voimakkaasti kaloriteoriaa vastaan. Sen tosiasian, että nimenomaan juuri hiilihydraatit eikä suinkaan rasva lihottavat, havaitsi ensimmäisenä gastronomi Jean-Anthelme Brillat-Savarin jo Napoleonin ajalla. Ja kaikkein kyynisin argumentti kaloriteoriaa vastaan tulee karjankasvattajilta: karjaa ei lihoteta syöttämällä sille voita, vaan viljaa.

Ruukinmatruunalla on sen verran ikää, että hän muistaa miten syötiin ennen virallisterveellistä ruokavaliota - jolloin ihmiset olivat vielä hoikkia. Kaikkein voimakkaimmin ruukinmatruunaan on kuitenkin vaikuttanut hänen Teollisuuskaupungissa asuneen isoäitinsä esimerkki. Isoäiti oli insuliiniriippuvainen diabeetikko, ja tuolloin elettiin 1970-lukua, jolloin diabeetikkojen ruokavaliosuosituksiin kuului nimenomaan hiilihydraattien välttäminen ja runsasproteiininen ja -rasvainen ruokavalio sekä vihannekset ja salaatit. Kun mamma ja pappa laittoivat ruokaa, se oli lähes poikkeuksetta hyvää - kalaa tai lihaa, sieniä, kasviksia ja tuoreita vihanneksia. Emme milloinkaan saaneet makeita jälkiruokia emmekä karkkia tai suklaata - sillä pikku vatsat olivat aivan täynnä jo pääruuasta. Papan itse tehty lipeäkala oli joka joulun odotettu herkku. Myöskään äippä ei koskaan ostanut meille makeisia ja kaikki mehu oli joko aplarituoremehua tai kotona itse tehtyä (kotipihan omenoista lingottua). Niinpä ruukinmatruunalta jäi karkkihammas kokonaan kehittymättä. Sensijaan juustot ruukinmatruuna oppi tuntemaan jo pikkulapsena - edam, emmental, roquefort, cheddar, brie, gorgonzola, turunmaa - you name it.

Kun ruukinmatruuna oli lapsi, ainoa pasta mitä kaupasta sai, oli makaroni (huono sellainen). Makaronia tai spagettia syötiin ehkä kerran kuukaudessa. Kastikkeet olivat ohuita, rasvapohjaisia ja suurustamattomia. Ruukinmatruunan äipän lempisapuska oli lihakeitto, mutta riittävällä protestoinnilla hän sai äippänsä tekemään tillilihaa, josta tuli ruukinmatruunan lemppari. Riisiä oli aniharvoin, ja perunoita laskettiin maksimissaan kaksi henkeä kohti. Sensijaan rasvaisia ruokia, kuten broiskua, kalaa ja sisäelimiä, syötiin paljon. Bögötteriassa käytiin ehkä kolme-neljä kertaa vuodessa. Pizza? Mitä se on? Ruukinmatruuna söi 15-vuotiaana ensimmäisen pizzansa. Maitoa ja piimää - punaista sellaista - juotiin paljon. Ja kuten jo tuli todettua, ruukinmatruuna ei syönyt karkkia, koska "rahat menee, hampaat hajoo ja se lihottaa - ruukinmatruuna pelkäsi hammaspeikkoa niin pahasti, että hänellä tänä päivänäkään ei ole kuin kaksi paikkaa purukalustossaan.

Mamma, jolla oli diabetes ja Parkinsonin tauti, eli 85-vuotiaaksi ja kuoli tyylikkäimmällä mahdollisella tavalla - aivohalvaukseen papan syliin ratkoessaan sanaristikkoa. Pappa eli 95-vuotiaaksi ja ehti vielä ennen kuolemaansa antaa vastanaineelle nuorelle matruunalle kultaisia elämänohjeita, joita ruukinmatruuna noudattaa yhä tänäkin päivänä.

1970-luvulla ei oltu lihavia - vaikka silloin liikuttiin paljon vähemmän kuin nyt. Silloin kuoltiin sydäntauteihin, mutta vain, jos elintapoihin liittyi tupakointi sekä runsas alkoholin käyttö. Se oli aikaa ennen tupakkalakia, se. Ruukinmatruunan sukulaisista kukaan ei ole polttanut, ja suutkin ovat olleet enemmän tai vähemmän tuohta. Lihavuusepidemia alkoi vasta, kun rasva demonisoitiin, ja kauppojen hyllyt alkoivat notkua pastaa, pullamössöä, karamelliä ja kaikkea makeaa. Ruukinmatruunan havainto on hyytävä: lihavuusepidemia on myötäsyntyinen ilmiö, joka ei suinkaan johdu elintasosta eikä liikkumattomuudesta, vaan virallisterveellisestä ruokavaliosta joka demonisoi rasvan, ja jota noudattamalla on jatkuvasti nälkä. Eikä 1970-luvulla myöskään dementoiduttu, vaan kuolemat olivat pääsääntöisesti joko äkkilähtöjä tai sitten hiljaista kuihtumista syöpään.

Diabeetikkojen ruokavalio on 1970-luvulta heittänyt häränpyllyä. Kun joku neropatti keksi, että useimmat diabeetikot ovat ylipainoisia ja he syövät runsaasti rasvaisia ruokia, niin johtopäätös oli vanha kunnon cum hoc ergo propter hoc, eli että rasvan syöminen aiheuttaa ylipainoa - ja niinpä diabeetikkojen ruokavaliota rukattiin hiilihydraattipitoiseen ja vähärasvaiseen suuntaan. Tämä sama neropatti ilmeisesti ei ymmärtänyt endokrinologiasta yhtään mitään eikä tiennyt, että hiilihydraateista vain noin 45% menee energiaksi ja 55% varastoituu suoraan lipogeneesin kautta rasvaksi - kyse on itse itseään ruokkivasta noidankehästä! Diabeetikkojen nykyinen ruokavaliosuositus on puhtaasti endokrinologiselta kannalta katsoen katastrofi - se vain stimuloi itse tautia entistä pahemmin!

Tyypin II diabetekseen liittyy todellakin lähes aina voimakas, lähes sairaalloinen, ylipaino. Ja se yleensä on hankittu syömällä pullamössöä. Kyse on noidankehästä: voimakas ravinnon sisäänotto, varsinkin hiilihydraattipitoinen, ensin stimuloi insuliinivastetta. Kuitenkin mitä pitempään korkea insuliinivaste on jatkunut - vuosikausien voimakas insuliinin ylikuormitus - sitä todennäköisemmin ihmiselle kehittyy insuliiniresistenssi: saman vaikutuksen aikaansaantiin tarvitaan koko ajan enemmän insuliinia, haima piipittää tuskissaan, ja noidankehä ruokkii itse itseään. Samaan aikaan syödään hiilihydraatteja, ne muuttuvat rasvaksi ja potilas lihoo - ja insuliinivaste jyllää jälleen. Sitä pitää stimuloida lääkkeillä, jotka taas kuormittavat haimaa. Lopulta haima sanoo sopparin irti, ja sitten ihmetellään että miten tässä näin kävi.

(Tähän pitäisi tulla voimasana, mutta ruukinmatruuna on hyvin kasvatettu tyttö.)

Ruukinmatruunan mamma eli 85-vuotiaaksi 1970-luvun diabeetikkojen ruokavaliolla, eli vähän hiilareita ja paljon rasvaa. Ei tullut sydäntauteja eikä sepelvaltimo-ongelmia - koska hän ei syönyt transrasvapitoisia ruokia (lue: teollisesti valmistettua pullamössöä) eikä tupakoinut ja hän oli raitis.

Robert Atkins muotoili oman dieettinsä nimenomaan 1970-luvun diabeetikkojen ruokavaliosuositusten pohjalta. Ja juuri siksi se toimiikin niin hyvin kuin se toimii. Sen ideana on nimenomaan painaa insuliinitaso niin alas kuin mahdollista välttämällä hiilihydraatteja - rasvan glykeeminen indeksi on nolla eli rasva ei stimuloi insuliinia - ja nostaa glukagonin taso niin ylös kuin mahdollista syömällä proteiineja, ja pitää elimistö kylläisenä rasvalla. Elimistöä huijataan kuvittelemaan, että nyt on nälkä, vaikka kuitenkin koko ajan on kylläinen olo. Atkinsin dieetti on pitkälti sama kuin 1970-luvun diabeetikkojen standardiruokavalio, ja siksi se toi ruukinmatruunalle lapsuusmuistot mieleen.

Rasva laukaisee kylläisyydentunteen vaikuttamalla leptiinin tuotantoon. Kun ravinnossa ei ole hiilihydraatteja nimeksikään mutta paljon rasvaa, jossakin vaiheessa tulee ennemmin tai myöhemmin tunne, että nyt ei enää grammaakaan enempää ja oksennusrefleksi. Vaikka rasvassa on lämpöarvoltaan kaksi kertaa enemmän energiaa kuin hiilihydraateissa, kilon limppu on helppoa syödä putkeen, mutta yritäpä syödä 250 geen paketti voita yhdeltä istumalta! Hiilihydraatit eivät tee kylläiseksi, vaan niitä syödessä on jatkuva nälän tunne, ja hiilarimässäily on paljon helpompaa kuin rasvamässäily! Kylläiseksi tekevän vähähiilihydraattisen dieetin aterian energiamäärä jää siksi aina vähäisemmäksi kuin vähärasvaisen.

Onko kalori sitten kalori? Jos tuijotetaan pelkkään lämpöarvoon kuten virallisterveellinen ruokavalio tekee, niin varmaankin. Mutta jos tutkitaan asiaa luonnontieteiden kannalta, niin lämpöarvo on yhdentekevä asia - merkitystä on vain sillä, miten itse aineenvaihdunta tapahtuu ja miten eri ruoka-aineet vaikuttavat endokriiniin, eli mitkä ruoka-aineet muuttuvat varastorasvaksi lipogeneesin kautta ja mitkä eivät. Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ylensyönti on lähes mahdotonta, koska rasvan laukaisema leptiinituotanto kertakaikkiaan viheltää pelin poikki. Sensijaan mikäli ateriassa on yhtään hiilihydraatteja, se laukaisee välittömästi insuliinintuotannon ja lähes kaikki ravinnon sisältämä ylijäämäenergia (glukoosi) varastoituu lipogeneesin kautta rasvaksi rasvakudokseen. Vähärasvaisella dieetillä on äärimmäisen helppoa lipsahtaa ja mässätä, ja siinä laihtuminen perustuu näivettymiseen eikä hallittuun energianpolttoon. Kalori voi ehkä olla kalori, mutta rasvat ja hiilihydraatit vaikuttavat endokriiniin aivan eri tavoilla.

Kaupan päälle vielä aivot tarvitsevat rasvaa toimiakseen. Hermosolut käyttävät kaikkein mieluimmin rasva-aineenvaihdunnan tuotteina syntyviä ketoaineita ravinnokseen glukoosin sijaan - glukoneogeneesissahan kahdesta triglyseridimolekyylistä syntyy yksi glukoosimolekyyli ja 12-15 ketoainemolekyyliä - ketoaineet syntyvät nimenomaan rasvahappojen pilkkoutumisesta. Mitä enemmän ravinnossa on rasvaa, sitä pirteämpi on olo ja sitä tehokkaammin aivot toimivat - rasva suojaa tylsistymiseltä. Sensijaan jokainen vähärasvaista dieettiä ikinä kokeillut tietää, miten väsynyt, hontelo ja tylsistynyt olo siitä tulee; kyse on juuri siitä, että sekä sydänlihas että aivot käyttävät mieluimmin ketoaineita polttoaineenaan. Sen että hiilihydraatit itse asiassa vain tekevät nälkäiseksi (ruokahalu kasvaa syödessä), voi itse kukin kokeilla syömällä vaikkapa lihapulla-aterian - ensin ilman perunoita ja sitten kolmella perunalla. Vaikka ensimmäisessä ateriassa on vähemmän energiaa kuin jälkimmäisessä, ensimmäisen aterian jälkeen on kylläinen olo, mutta jälkimmäisen jälkeen jää nälkä. Syy on siinä, että perunan hiilihydraatit ovat laukaisseet insuliinivasteen, lipogeneesi on käynnistynyt, energia on varastoitunut rasvakudokseen sen sijaan, että se olisi jäänyt vereen elimistön käytettäväksi - ja tästä seuraa ensin sokerihumala, ruokahalun kasvu, väsymys ja sitten nälkä. Vähähiilihydraattisen dieetin yksi mainio puoli on siinä, ettei koskaan ole väsynyt ja ryytynyt olo eikä ikinä nälkä.

Länsimaisen ruokavalion pahin puoli ei ole siinä, että siinä olisi liikaa rasvaa - rasvahysterian vuoksi sitä ei ole nimeksikään. Sen pahin puoli on siinä, että siinä on valtava määrä nopeita hiilihydraatteja - sokeria, tärkkelystä, valkoisia jauhoja, perunamössöä - ja juuri siksi se lihottaa. Luonnonkansat, joiden ravinto on aiemmin koostunut toisaalta hedelmistä, juureksista ja riistasta, alkavat lihota sairaalloisesti omaksuttuaan "valkoisen miehen makean ruuan". Ja jopa niiden kansojen keskuudessa, jotka ovat syöneet hyvin hiilihydraattipitoista ruokaa, kuten Kaakkois-Aasiassa, ruokavaliossa on ollut paljon piilorasvaa ja -proteiineja: eläinruoka on syöty kokonaan, rasvat, sisäelimet, kaikki paitsi luut ja nahka (eikä pelkästään lihaskudos), ja esimerkiksi Kiinassa hyönteiset, kuten toukat ja heinäsirkat sekä matelijat ja sammakkoeläimet, ovat olleet hyvin tärkeä proteiinilähde. Raamatussakin hyönteiset - tärkeimpänä heinäsirkat, joita Johannes Kastaja popsi Luukkaan evankeliumissa - ovat kosher korkean proteiinisisältönsä takia. Ehkäpä heinäsirkoista pitäisi tehdä katkarapujen kaltainen herkku?

Ruukinmatruuna on nyt uudesta vuodesta lähtien pudottanut painoa liki kahdeksan kiloa. Noin kolme kiloa siitä on glykogeeniin sitoutunutta vettä, mutta vaatteet alkavat jo roikkua ja farkut tuntua löysältä. Tällaiseen painonpudotukseen ei päästä vähärasvaisella dieetillä, mutta vähähiilihydraattisella viisi kiloa kuukaudessa ei ole temppu eikä mikään.

George Bush vanhempi ja ateistit

George Herbert Walker Bush sanoi presidenttikaudellaan monenlaista, mutta monelle on jäänyt mieleen erityisesti seuraava lausahdus:

I don't know that atheists should be regarded as citizens, nor should they be regarded as patriotic. This is one nation under God.

Tuo lausahdus on iskenyt varmasti moneen ruukinmatruunan lukijaan kuin ketjukuulanuija. "En tiedä, tuleeko ateisteja pitää kansalaisina tai tuleeko heitä pitää isänmaallisina. Tämä on yksi kansakunta Jumalan alaisuudessa." Kun lähdetään purkamaan tuota lausahdusta auki, niin mistä se tulee? Miksei George Bush Älykkäämpi pidä ateisteja sen enempää kansalaisina kuin patriootteinakaan?

Syy löytyy kylmän sodan ajoilta ja Bushin ateistiviha personoituu henkilöön nimeltä Madalyn Murray O'Hair. Tämä hyvin kontroversiaalinen rouva, josta ruukinmatruuna itse käyttäisi attribuuttia bitch hänen elämäntapojensa perusteella, oli amerikkalaisen ateistiliikkeen kaikkein voimakkain äänitorvi kylmän sodan aikana. Time Magazine nimesi hänet 1964 "USA:n vihatuimmaksi naiseksi".

Wikipedian artikkeli antaa Madalynistä hyvin ei-mairittelevan kuvan. Ruukinmatruuna pitää itseään hyvin kasvatettuna ihmisenä, mutta epiteetti bitch sopii hänen mielestään kuvaamaan Madalyniä lähes täydellisesti - avionrikkoja, riidanhaastaja, vastarannankiiski, irstailija ja sosialisti. Hänen kaikki lapsensa olivat eri isille. Ruukinmatruuna ei käy retostelemaan Madalynin elämää sen tarkemmin, asiasta kiinnostuneet voivat lukea Wikipediasta lisää. Kaikenkaikkiaan hänestä annetaan vaikutelma, että hän ei ollut sellainen nainen, jonka haluaisit naapuriksesi.

George Bush puolestaan on baptisti, aktiiviuskonnollinen sellainen, ja hän edustaa lähes kaikkea sitä, mitä Madalyn ei ollut: uskonnollinen, konservatiivi, liikemies, sotasankari, ison perheen patriarkka, republikaani ja sovinnainen. Koska Madalyn Murray O'Hair oli hyvin näkyvä ja rääväsuinen nainen, ja koska hän oli American Atheists Associationin yksinvaltias, koko amerikkalainen ateismi personoitui häneen - ei ole liioiteltua sanoa, että Madalynin persoona kompromettoi kaikki amerikkalaiset ateistit.

Wikipedia antaa ymmärtää Madalynistä mm. seuraavaa:

* Hän oli tekemisissä USA:n kommunistipuolueen kanssa
* Hän yritti loikata Neuvostoliittoon, mutta venäläiset eivät ottaneet häntä vakavasti
* Hän haastoi riitaa suunnilleen joka paikassa missä hän asui
* Naapurit eivät tulleet hänen kanssaan toimeen
* Hänellä ei ollut minkäänlaista seksuaalimoraalia; hänen mielestään kaikki suojaikärajat piti poistaa ja perheinstituutio lakkauttaa
* Hänet tunteneet ihmiset kuvasivat häntä täysin amoraaliseksi ihmiseksi
* Hän oli pitkävihainen ja kostonhimoinen, ja katkaisi välit täysin vanhimpaan poikaansa

Crime Magazinen teksti Amerikan vihatuimmasta naisesta on karua luettavaa.

On julkinen salaisuus, että erilaiset ateistiyhdistykset ovat menneinä vuosina olleet pelkkiä kommunistien kulissiyhdistyksiä. Suomessa Vapaa-ajattelijoiden liittoa pidetään yhä tänäkin päivänä yleisesti vanhojen änkyräkommunistien äänitorvena (imago on viime vuosina muuttunut nuorten libertaristien alkaessa ottaa haltuunsa ateistiyhdistystä). Toinen julkinen salaisuus on, että termiä "vapaa-ajattelija" pidetään yleisesti oksimoronina, ja monet ateistit kiertävät VAL:n hyvin kaukaa.

Voimme olla GHWB:sta mitä mieltä tahansa, mutta Madelyn Murray O'Hairin kiukuttelut eivät ole voineet jäädä häneltä huomaamatta. Ei tarvita ydinfyysikon aivoja laskeakseen 2+2=4, että koko amerikkalainen ateismi personoitui juuri Madalyn Murray O'Hairiin. Ei pelkästään presidentti Bushille, vaan myös hyvin suurelle osalle amerikkalaista yleisöä ja hänen äänestäjäkuntaansa.

Madalyn Murray O'Hair ei ollut isänmaallinen eikä myöskään ns. kunnon kansalainen. Ergo, ateistit eivät ole isänmaallisia eivätkä ns. kunnon kansalaisia. Vaikka kyseessä on argumentointivirhe "parrasvaloerhe" (erikoistapaus virheestä "vääristynyt otos"), politiikka ei ole ydinfysiikkaa, ja politiikassa loogiset argumentointivirheet ovat täysin käypiä argumentteja, sillä politiikkaa ei tehdä järjellä vaan mielikuvilla ja tunteilla. Madalyn Murray O'Hair antoi itsestään epäisänmaallisen ja epäkansalaismaisen vaikutelman - tietoisesti. Niinpä hän leimasi kaikki ateistit samanlaisiksi kuin hän itse.

Tässä valossa presidentti Bushin lausahdus on täysin ymmärrettävä. Koska Madalyn Murray O'Hair oli epäisänmaallinen ja epäkansalaismainen, tällöin myös muut ateistit olivat samanlaisia. Vaikka kyseessä onkin pelkkä poliittinen retoriikka, se oli täysin pätevä mielikuva-ase taistelussa amerikkalaisen äänestäjän sydämistä. Madalyn Murray O'Hairin huono käytös kompromettoi kaikki amerikkalaiset ateistit - eikä yhä tänäkään päivänä ateisteihin suhtauduta USA:ssa kovinkaan positiivisesti. Jopa islamisteihin - USA:n pääviholliseen - suhtaudutaan enemmällä ymmärryksellä kuin ateisteihin. Ei pelkästään vain siksi, että amerikkalaisessa kielenkäytössä "kommunisti on sama asia kuin ateisti", vaan siksi, mitä Madalyn Murray O'Hair sanoi ja teki.

Madalyn Murray O'Hairin elämän loppuvaihe päättyi surullisesti. Hänen vanhin poikansa William (Bill) ilmoitti julkisesti äitienpäivänä 1980 kääntyneensä kristityksi. Hän oli saanut äidistään tarpeekseen ja oli aloittanut teologian opinnot. Äidin ja pojan välit katkesivat lopullisesti - Madalyn sanoi haluavansa "jälkiaborttia" eikä enää ikinä puhunut pojalleen, kun taas William kuvasi äitiään "ihmiseksi, jossa asuu pahuus": riidanhaastajaksi, vihankylväjäksi, petolliseksi ja epärehelliseksi. Oli totuus asiasta mikä tahansa, äidin ja pojan välit katkesivat lopullisesti.

Madalyn Murray O'Hair, hänen nuorempi poikansa Jon Garth O'Hair ja Billin tytär Robin murhattiin 1995. Madalyn Murray O'Hair oli ihminen, jonka kanssa oli hyvin vaikeaa tulla toimeen, sillä hän oli vallanhimoinen, kiusasi alaisiaan ja käyttäytyi tyrannimaisesti, ja niinpä hän oli palkannut American Atheistsin työntekijöiksi paljon ex-rikollisia - toisaalta siksi, että rikollisten on vaikeaa löytää mitään muuta työtä, joten he olivat Madalynistä täysin riippuvaisia - ja toisaalta siksi, että palkkaamalla ex-rikollisia American Atheists loi mielikuvaa "edistysmielisestä" yhteisöstä. Tämä koitui lopulta hänen kohtalokseen. Hän oli palkannut teksasilaisen David Watersin, joka Crime Magazinen kuvauksesta päätellen oli psykopaatti. Waters oli tehnyt American Atheistseille oharin, vetänyt välistä - ja jäänyt kiinni. Tämän jälkeen hän oli murhannut O'Hairit kostoksi, sillä psykopaatti kostaa aina, varsinkin nöyryytettynä. Tapaukseel liittyi myös varkaus, neljäs murha, veronkiertoa ja petoksia. American Atheists oli joutua tapauksen johdosta konkurssiin.

Sen verran, mitä Netistä pikaisella kaivuulla on löytynyt tapauksesta Bill Murray (ei tule sekoittaa samannimiseen usalaiseen koomikkoon), hän on äitinsä täydellinen vastakohta. Hän tuskin todellisuudessa suree äitinsä kuolemaa, mutta varmasti hänen tyttärensä Robinin kuolema on ollut kova isku. Robin oli narkomaani, ja Madalyn oli adoptoinut hänet - vieraannuttaen hänet isästään.

Mikä on ruukinmatruunan oma näkemys asiasta? Koska ruukinmatruuna on buddhalaisuuteen kallistuva agnostikko, hänen mielestään uskonnoissa se olennainen kysymys ei ole se, onko uskonto X tosi vaiko ei, vaan se, että onko uskonto X käyttökelpoinen vaiko ei. Ruukinmatruuna tarkasteli esseessään Mihin uskontoa tarvitaan tätä kysymystä jo. Ei ole liioiteltua väittää, että Madalyn Murray O'Hair ja Fred Phelps olivat sukulaissieluja - toinen ateisti, toinen kristitty, mutta molemmat täsmälleen yhtä vastenmielisiä.

Eikä ole liioiteltua väittää, että George Bushin lausahdus ateistien epäisänmaallisuudesta ja epäkansalaisellisuudesta perustui nimenomaan Madalyn Murray O'Hairin persoonaan.Madalyn Murray O'Hair asettui poikkiteloin kaiken sen kanssa, mitä amerikkalainen yhteiskunta piti pyhänä - ja saavutti silä Pyrrhoksen voiton ateistien asialle USA:ssa ja koko kansakunnan vihat.

Ruukinmatruuna on kymmenkunta vuotta sitten ollut jäsenenä eräällä hyvin amerikkalaispainotteisella naisten postituslistalla. Siellä hän kertoi olleensa ateisti, jonka jälkeen hän sai koko listan vihat niskaansa. Jopa wicca arvostettiin eettisesti ja sosiaalisesti korkeammalle kuin ateismi. Murray O'Hairin jälkeen "ateisti" on ollut USA:ssa kirosana - amerikkalaisessa yhteiskunnassa ei ole tärkeää mihin uskot, kunhan uskot ylipäänsä johonkin.

Ekokaasua kotikonstein

Muunna ruoka- ja kotitalousjätteet helposti energiaksi ja lannoitteeksi - rakenna kaasulaitos kotiisi. Kaasugeneraattori, regulaattori, pesuri, absorptiopuhdistin ja kaasukello - ja hinta ei päätä huimaa.

Kaasulaitoksen idea on yksinkertainen. Biomassaa pyrolysoidaan kuumassa inertissä tilassa, jolloin sen hiilipitoisten aineiden pelkistyessä pitkät hiilivetyketjut osaltaan krakkautuvat, ja tuloksena on pienimolekyylisiä yhdisteitä sekä koksia. Pääosa vapautuvasta kaasusta on pienimolekyylisiä alifaattisia hiilivetyjä, kuten vetyä, metaania, etaania, eteeniä jne. Ne kelpaavat mainiosti kotona polttoaineeksi vaikkapa lämmitykseen tai ruoanlaittoon. Kaasu puhdistetaan johtamalla se ensin veteen, joka pesee pois kiinteät ja nestemäiset yhdisteet, kuten tervat ja terpeenit, ja sen jälkeen absorptiopuhdistimeen, jossa on sekä rauta(II)sulfaattia että kalkkia epäorgaanisten epäpuhtauksien ja pienhiukkasten neutraloimiseksi. Kaasu varastoidaan kaasukelloon.

Sivutuotteena syntyy koksin kaltaista syttä, joka kelpaa mainiosti vaikkapa grillihiilen korvikkeeksi tai takassa poltettavaksi. Orgaanista, jauhettua syttä voidaan käyttää myös maanparannusaineena puutarhassa - soittaako "kaskeaminen" kenenkään kelloja?

Brian May, tähtitieteen tähti

Ruukinmatruuna sai puolisoltaan joululahjaksi kirjan Bang! - Maailmankaikkeuden historia, kirjoittajina Sir Patrick Moore, Chris Lintott ja Brian May.

Jokainen ursalainen tuntee varmasti nimen Sir Patrick Moore - itse asiassa hänen tekstinsä saivatkin ruukinmatruunan kiinnostumaan astronomiasta joskus lapsena silloin, kun muut tytöt olivat enemmän innostuneita astrologiasta. Mutta tuo viimeinen nimi oli aivan oikein. Kyllä, kyseesä on juuri Queenin kitaristi Brian May. Hän on siviiliammatiltaan tähtitieteen tohtori.

Brian May syntyi 19.6. 1947 keskiluokkaiseen richmondilaiseen perheeseen. Hän oli erinomainen koulussa, ja lapsena halusi tiedemieheksi. Hänellä oli pienestä pitäen myös toinen harrastus - musiikki. (Todettakoon, että monet tiedeihmiset ovat taitavia muusikoita - sekä Moore on, että Einstein oli, taitava viulisti. Sfäärien sinfonia?) Koulun jälkeen May ryhtyi opiskelemaan astronomiaa Imperial College London:issa, suorittaen perusopintonsa erinomaisin arvosanoin, jolla hän pääsi mukaan tohtoriopintoihin. Hän kuitenkin oli aloittanut musiikkiopinnot jo lapsena, ja hän oli perustanut opiskelukaverinsa, taideopiskelija Tim Staffellin kanssa yhtyeen Smile. Yhtyeeseen liittyi 1970 kolmas jäsen, hammaslääketieteen opiskelija Roger Taylor, ja neljänneksi saatiin taideopiskelija Farukh Bulsara. Farukh, jonka ystävät tunsivat nimellä Freddie, oli yhtyeen solisti ja pianisti. Tim Staffell, yhtyeen basisti, erosi yhtyeestä valmistuttuaan, ja Smile oli hajoamisen partaalla. May kuitenkin painosti ystäviään jatkamaan, ja uudeksi basistiksi saatiin 1971 vastavalmistunut sähköinsinööri John Deacon. He vaihtoivat yhtyeen nimeksi Queen - loppu onkin sitten historiaa.

May suoritti opintojaan keikka- ja levytyselämän ohessa, mutta Queenin noustua lopullisesti maailmanmaineeseen 1974 hänen opintonsa, jotka olivat edenneet jo väittärivaiheeseen, keskeytyivät. Tämä tuli hirvittävänä tragediana hänen ohjaajilleen, jotka olivat pitäneet Mayta hyvin lupaavana astronomina. (Mayn kotisivuilla on valokuva, jossa hän virittää heliostaattia Teneriffalla, samaan aikaan miettien Tie Your Mother Downin riffiä.)

Mutta May osoittautui myös äärimmäisen lahjakkaaksi kitaristiksi, muusikoksi ja säveltäjäksi. Häntä pidetään yhtenä maailman taitavimmista kitaristeista - Rolling Stone Magazine sijoitti hänet maailman sadan taitavimman kitaristin joukkoon sijalle 39, ja vaikka Farukh, joka tuli tunnetuksi lopulta nimellä Freddie Mercury, olikin yhtyeen valovoimaisin tähti ja vastuussa suurimmasta osasta Queenin hiteistä, May oli siinä tähdistössä varmasti se β Reginae. Hänen äänialansa on kolme oktaavia, ja hän lauloi taustaosat monissa lauluissa. Bohemian Rhapsodyn kontrapunktit ovat taatusti jokaiselle musiikinystävälle tuttuja! Paitsi kitaraa, May soitti myös harppua, ukulelea, kotoa ja pianoa monissa Queenin lauluissa.

Queenin jäsenistä Freddie Mercury ja Roger Taylor muodostivat bailusektion ja Brian May sekä John Deacon älysektion. Brian ja John jäivät yleensä hotelliin pelaamaan shakkia tai go:ta silloin kun Freddie ja Roger elivät muusikonelämää. Freddie oli räävittömästä ulkomuodostaan huolimatta äärimmäisen herkkä ihminen, ja hänellä oli taiteilijasieluna valtava heikkous - hän piti kaikesta kauniista, olivatpa ne esineitä, rakennuksia, taideteoksia - tai ihmisiä. Hän oli biseksuaali, ja hänen mieltymyksensä kauniisiin poikiin koitui lopuksi hänen kohtalokseen AIDSin muodossa. Mercurysta (α Reginae) tuli supernova 24.11. 1991 ja hänen myötään Queen siirtyi lopullisesti historiaan.

May ei kuitenkaan ollut hylännyt ensirakkauttaan, tähtitiedettä, milloinkaan, ja muusikonelämän ohessa hän oli aktiivinen Soho Astronomers' Clubin jäsen. Hän oli tutustunut Sir Patrick Mooreen jo perusopintojensa aikana, ja yhdessä Mooren kanssa hän oli tehnyt tähtitiedettä tutuksi lapsille ja nuorille pitkään. Mayn nimissä on myös kaksi Nature-tiedelehden artikkelia: MgI Emission in the Night-Sky Spectrum (1972) ja An Investigation of the Motion of Zodiacal Dust Particles (Part I) (1973).

May ehkä kuvitteli elämäntyönsä olleen jo ohi, mutta hänen faninsa painostivat häntä jatkamaan. Webisivustonsa myötä hänestä oli tullut tunnetumpi ja suositumpi kuin koskaan, ja koska Queen on aina ollut nörttien suosikkibändi, monet hänen faneistaan olivat itsekin tiedemiehiä, ja he painostivat Mayn suorittamaan tohtorintutkintonsa loppuun. Hän saikin väitöskirjansa valmiiksi 2007. Hänet nimitettiin Liverpoolin John Moores -yliopiston kansleriksi marraskuussa 2007.

May on 60-vuotias, ja hän on vastikään aloittanut toisen elämänuransa. Hänen vanha tohtorinväitöskirjatyönsä valvoja, joka ei ollut aikoinaan mielissään työn katketessa 1974, totesi Maysta: Ei ole milloinkaan liian myöhäistä opiskella! May itse toteaa haluavansa yhä edelleen sekä kehittyä astronomina että tehdä astronomiaa tutuksi lapsille ja nuorille.

Maylla on myös kolmaskin, vähemmän tunnettu, elämänura - hän on soitinsuunnittelija. Hän rakensi kuuluisan kitaransa, Red Specialin, isänsä kanssa 19-vuotiaana. Kitaran koppa on 1700-luvulta peräisin olevaa huonekalutammea, johon May porasi sisään resonanssitaskuja. Kitarassa on kolme yksikelaista mikrofonia (alunperin May käämitti ne itse, mutta vaihtoi ne sittemmin Burnseihin). Hän valmisti myös kaulan ja otelaudan sekä vibrakoneiston itse. Kitarasta tuli lopulta niin onnistunut, että se on ollut hänellä sekä studioissa että konserteissa mukana jo yli 40 vuoden ajan. Kitaran yksi erikoisuus on mikitys: mikrofonit voidaan kytkeä sarjaan, jolloin tuloksena on eräänlainen "super-humbucker", jonka soundia voidaan ihailla monissa Queenin kappaleissa. Mikrofonit voidaan lisäksi kytkeä päälle tai pois tosistaan riippumatta, ja niiden polaarisuutta voidaan vaihtaa myös itsenäisesti. Red Special osoittautui niin onnistuneeksi konstruktioksi, että se on otettu sarjatuotantoon - se on kopioitu tietokoneella pienintä yksityiskohtaa myöten.

Kun tähtitieteestä puhutaan, niin mikä sitten on Brian Mayn (β Reginae) oma spektriluokka? Varmastikin A1 Ia - kirkas, valkoisena loistava jättiläistähti, joka on ehkä himmeämpi kuin O- ja B-luokan tähdet (Freddie Mercury oli taatusti O-luokkaa), mutta joka loistaa paljon pitempään eikä räjähdä Mercuryn tapaan supernovana. A-spektriluokkaa on noin 1,35% kaikista tähdistä.

Sweet Home Good Old Finland

A certain well-known kook named Fred Phelps has again a hard-on over someone's death. This time it is the actor Heath Ledger. Rev. Phelps is going to picket his funeral because he acted in a queer movie "Brokeback Mountain" - Rev. Phelps interpreted that as he acted in a queer movie, he must be gay himself and predestined to Hell. Tragicomically Ledger had a heavy reputation of a womanizer in Hollywood.

Anyway, the very same screwball threatened to come to Finland in 2001 to burn the Finnish flag at vicinity of the Parliament Hall, but chickened at the last moment - perhaps because Finnish hackers, using the names of the characters of Väinö Linna's "Tuntematon sotilas", hacked his website for good, replacing each page with Finnish flag. Here is a shameless spoof of the Lynyrd Skynyrd song "Sweet Home Alabama" which the Ironmistress wrote 2004, reflecting her feelings over Fred Phelps and Westboro Baptist Church. The song was originally written onboard Tallinn-Helsinki ferry.

SWEET HOME GOOD OLD FINLAND

Big screw, keep revolving!
Carry me home once again
Visiting Tallinn is kind of fun, but
I miss my own countrymen
(This ship will get me home again)

I heard Fred Phelps ranting about her
Yup, he sure was bitter like lye
I hope Fred Phelps will remember
we have our own ways to make him cry -

Sweet home, good old Finland
and the Flag, Cross of blue -
Sweet home, good old Finland
would I ever desert you?

In Helsinki we like the President
We proudly fly our Blue Cross Flag
Now Calvin sounds in my ears like Hitler
and we don't care if someone's fag

Sweet home, good old Finland
and the Lion coat of arms -
Sweet home, good old Finland
we'll keep you off the way of harms

Finnish people won't take it lightly (BOOM BOOM BOOM!)
if you insult things us dear
So keep your filthy hands now off us
or we will make the things you clear (why it's unhealthy to come near)

Sweet home, good old Finland
and the Baltic so blue -
Sweet home, good old Finland
Returning back home to you

Teenkeiton fysiikkaa

Ruukinmatruna on teeaddikti, ja perheen vanha teenkeitin kului kertakaikkiaan loppuun - lämpöelementti oli läpikorrodoitunut, ja teessä maistui selkeä rautaoksidin maku. Eli uusi piti hankkia. Valinta osui saksalaisvalmisteiseen kontraptioon, joka valmistaa teen hauduttamalla ja siivilöimällä sen.

Teestä tulee hyvää ja runsasaromista, mutta vekottimessa on yksi paha vika. Sen design on selkeästi arkkitehdin, ei suinkaan insinöörin, suunnittelema. Varsinainen kaatokannu pissii kaadettaessa.

Koska ruukinmatruuna on nörtti, hänen pikku ajukoppansa alkoi välittömästi raksuttamaan. Kyse on puhtaasti fluidimekaniikasta ja virtauksesta. Fysikaalisessa katsannossa kaatokannun pissiminen merkitsee sitä, että virtaus ei irtoa virtauskanavasta vaan pysyy siinä kiinni - nesteeseen vaikuttavat viskoosisuusvoimat ovat suhteessa hyvin suuria inertiavoimiin nähden. Eli fysikaalisesti sanoen tällöin virtaus kaatokannun nokassa on laminaarinen.

Ruukinmatruuna on ysiysi, joten hänelle virtausoppi tuli tutuksi ilmailun teoriassa. Virtausoppiin ja fluidimekaniikkaan liittyy olennaisena suureena Reynoldsin luku, tuttavallisemmin Reiska. Kyseisen luvun yleisin käyttö on sen arvioiminen, onko virtaus laminaaria vaiko turbulenttia. Kun Reiska on alhainen, virtaus on laminaaria; tämän jälkeen on siirtymäalue, ja korkeilla Reiskan arvoilla virtaus on turbulenttinen. Elintarvikkeiden osalta Reiskan arvot <500 merkitsevät laminaaria virtausta, 500-2000 siirtymäaluetta ja 2000< turbulenttia virtausta.

Riippuen sovelluksesta, virtaukselle joko laminaarisuus tai turbulenssi on toivottavaa. Aerodynamiikassa ja hydrodynamiikassa pyritään mahdollisimman laminaariin virtaukseen, koska tällöin siiven tai rungon hyötysuhde on paras ja rajakerros paksuin ja siipi voidaan tehdä ohueksi (ensimmäinen massatuotettu lentokone, jossa oli varsinainen laminaarivirtaussiipi, oli P-51 Mustang), kun taas aineensiirrossa ja sekoituksessa pyritään mahdollisimman korkeaan Reiskaan; tällöin virtauksen osittaisderivaattojen ristitulo eli roottori (siis nabla risti F) saa optimaalisen arvon ja virtauksen sekoitus on mahdollisimman tehokas - tällöin pyritään tulppavirtaukseen. Tästä päästään kätevästi Navier-Stokesin yhtälöihin ja siihen, että osittaisderivaattojen summavektorin (nablan) pistetulo (divergentti) tilavuusvirran kanssa on nolla, koska kyse on kokoonpuristumattomasta nesteestä.

Ja nesteen kaatamisessa sen pissiminen on ei-toivottava ilmiö, eli ihannetapauksessa neste on turbulentissa virtauksessa. Tällöin virtaukseen vaikuttavat inertiaalivoimat ovat paljon sen viskositeettivoimia suuremmat, ja tiheydeltään alhaisempi (molekyyleiltään polaarinen) tee irtoaa tiheydeltään korkeammasta lasista (joka puolestaan on ioniyhdiste) - virtauksen inertiavoimat voittavat siihen vaikuttavat adheesio- ja viskositeettivoimat. Tällöin virtaus ei takerru lasiin ja suomeksi sanottuna kannu ei pissi. Eli Reiska pyritään maksimoimaan - ohessa vielä Reiskan kaava:


Re = v_sLρμ^-1 = v_sLη^-1

missä

Re = Reynoldsin luku
v_s = nopeus, m/s
L = virtauksen keskimääräinen läpimitta, m
ρ = fluidin tiheys, kg/m³
μ = fluidin dynaaminen viskositeetti, kg/ms (pascalsekunti eli senttipoisi)
η = fluidin kinemaattinen viskositeetti, m²/s

Jos kannu pissii, se johtuu täsmälleen kahdesta asiasta:

1. Virtauksen virtausnopeus (v_s) on liian alhainen. Tähän auttaa nopeampi ranneliike. Mitä varovaisemmin teetä (maitoa, vettä, kahvia, mitä tahansa elintarvikenestettä) yrittää kaataa, sitä varmemmin astia pissii. Nopeampi ranneliike yleensä myös kasvattaa virtauksen läpimittaa, omalta osaltaan kasvattaen Reiskaa.

2. Virtauksen halkaisija on liian pieni suhteessa virtausnopeuteen. Tähän auttaa kaatonokan uudelleenmuotoilu. Nyt vastaan tulee ystävämme Bernouillin laki, jonka mukaan virtauksen paineen, potentiaalienergian ja liike-energian summa on vakio. Eli paradoksaalisesti pienentämällä virtauksen halkaisijaa saadaan virtausnopeus kasvamaan. Virtausnopeuden kasvu ei suinkaan ole lineaarinen, vaan virtausnopeus kasvaa neliösuhteessa. Eli tekemällä kaatonokka pitkäksi ja teräväksi (vrt. dekantterilasi!) saadaan kanavan muotoilulla aikaan se, että virtausnopeus suhteessa virtauksen halkaisijaan kasvaa mahdollisimman suureksi. Samalla Reiska kasvaa, ja virtaus muuttuu kaatonokassa turbulentiksi.

Ruukinmatruunan oma arvio on, että teenkeittimen muotoilleen arkkitehdin oppimäärään ei kuulunut virtausmekaniikka. Sen kaatokannun kaatonokka on aivan liian lyhyt ja laakea, mistä johtuu virtauksen pissiminen.

Mikä avuksi? Biltemassa myydään käteviä butaanikynäpolttimia, jolla butaaniliekin lämpötila saadaan niin korkeaksi, että lasi alkaa pehmentyä. (OK, kyse on Pyrex-lasista, mutta silti.) Ruukinmatruunalla on koko joukko hienomekaanisia työkaluja, ja niillä voidaan muotoilla kaatonokkaa uudelleen pitemmäksi ja terävämmäksi - niin, että virtaus varmasti muuttuu turbulentiksi ja irtoaa lasista.

Saisikohan tällä tutkimuksella vuoden 2009 fysiikan Ig-Nobelin?

Tagalogia opiskelemaan?

Filippiineiltä aiotaan rekrytoida maahanmuuttajia Suomeen.

Suomalainen työnvälitysfirma Opteam on havainnut markkinaraon, ja aikoo tuottaa tuhansittain filippiiniläisiä Suomeen työskentelemään vuoteen 2015 mennessä. Ensialkuun kyse on lähi- ja perushoitajista, mutta tulossa on myös muitakin. Osa muuttajista työskentelee Suomessa vain jonkin aikaa, mutta osa tulee jäämään pysyvästi maahamme.

Ruukimatruuna luki uutisen Hesarista hieman yllättyneenä. Tämä artikkeli tuntuu olevan suoraan linjassa ruukinmatruunan oman mielipiteen kanssa: eli että maahanmuutto tulisi kohdentaa nimenomaan Kaakkois-Aasiaan, koska sikäläinen kulttuuri on hyvin lähellä omaamme (ja kyseisistä kulttuureista tulevat ihmiset integroituvat Suomeen helposti) ja koska sikäläinen työvoima on hyvin pitkälle koulutettua ja työllistyy helposti. Ja näin todellakin on nyt käymässä.

Tärkeä huomio linkissä on että kyseessä on yksityinen työnvälitysyritys. Yksityissektorilla, jossa raha ratkaisee ja jossa vallitsee jatkuva kilpailu, ei ole varaa pelleilemiseen eikä ideologioihin, vaan siellä on pakko tehdä järkiperäisiä päätöksissä, jos mielee pysyä bisneksessä. Siinä, missä valtion rekrytointikampanjoita pyritään kaikesta päätellen kohdentamaan ideologiapohjalta (muutoin on vaikeaa päätellä, miksi Työministeriö haluaisi perustaa rekrypisteitä arabimaihin), yksityiset rekry-yritykset rekrytoivat sieltä, missä hinta-laatusuhde on paras.

Suomen ja Filippiinien välinen HR-suhde alkaa toden teolla vuodesta 1952, jolloin silloinen Miss Universum Armi Kuusela meni naimisiin filippiiniläisen Virgilio (Gil) Hilarion kanssa. Vaikka liittoa aluksi aprikoitiinkin, se osoittautui hyvin kestäväksi, ja päättyi vasta Virgilion kuoltua 1975 sydänkohtaukseen. Armilla ja Gilillä on viisi lasta. Työvoima- ja avioliittovälitys Filippiineiltä Suomeen alkoi jo 1990-luvulla, mutta feministit nostivat asiasta hirvittävän äläkän, syyttäen avioliittovälittäjä Veli Karppasta "ihmiskaupasta" ja "parittamisesta" - savun hälvennyttyä huomattiin, että kyse oli aivan legitiimistä avioliitonvälittämisestä, eli paljon meteliä tyhjästä. Internetin aikakaudella myös kansainväliset avioliitot Kaakkois-Aasiaan ovat yleistyneet sekä naisten että miesten osalta.

On selvää, että osa filippiinoista (filipino = mies, filipina = nainen) tulee menemään suomalaisten kanssa naimisiin. Rasistit saattavat katsoa asiaa pahalla silmällä, ja on selvää, että erilaiset äärimmäisyysryhmittymät tuskin tulevat sulattamaan asiaa olankohautuksella. Mutta asiassa on myös toinen puolensa. Filippiinit on yksi Kaakkois-Aasian nousevia talouksia, ja filippiiniläiset ovat pääsääntöisesi hyvin koulutettuja ja kielitaitoisia. Pääuskonto on katolisuus, ja kulttuurissa on paljon espanjalais- ja amerikkalaisvaikutteita, eli todennäköisesti isompia sopeutumisongelmia ei tule olemaan (vrt. vietnamilaisemme, jotka integroituivat ilman hälyä). Filippiinien viralliset kielet ovat englanti ja tagalog.

Jäämme odottamaan mielenkiinnolla. Oheisessa linkissä lisää Filippiineistä.

Gallup

30,000 täytetyn torpedovaunun raja lähestyy pian.

Ruukinmatruuna haluaakin pitää gallupin lukijoilleen:

Haluavatko lukijat lisää:

1) tieteen popularisointia
2) sosiaalikritiikkiä
3) yhteiskunnallisia kannanottoja
4) elokuva- ja kirjallisuusesittelyjä
5) runoutta ja muuta lyriikkaa
6) novelleja
7) jotain muuta, mitä?

Päivän mietelmä

Dystopia ei vaadi toteutuakseen Leniniä, Stalinia eikä Hitleriä. Dystopia vaatii toteutuakseen Eichmannin, O'Brienin tai John Klaxonin - sellaisen nukkavierun byrokraatin, pohjimmiltaan hyvän ihmisen, joka on älykäs ja ahkera ja joka todella epäitsekkäästi uskoo ideologiaansa ja haluaa toimia sen hyväksi käytännön asioissa.

Harrison Bergeron

Ruukinmatruuna on ottanut asiakseen konvertoida perheen vanhat VHS-nauhat DVD-formaattiin, ja perjantaina lätylle meni elokuva Harrison Bergeron.

Elokuva Harrison Bergeron pohjautuu löyhästi Kurt Vonnegutin samannimiseen novelliin.

Elokuvan teemana on pakotettu keskinkertaisuus. Elokuva sijoittuu Amerikan Toisen Vallankumouksen jälkeiseen USA:han 2080-luvulle - totalitaariseen yhteiskuntaan, jossa tarkoin varjellaan, ettei kukaan ole parempi eikä huonompi kuin toiset ja jossa keskinkertaisuus on ihanne (ei suinkaan lagomhet vaan mediocritas) - USA.sta on tullut eräänlainen Uuden uljaan maailman, Neuvostoliiton, Ruotsin ja Japanin sekasikiö. Ihmisten kykyjä ja ominaisuuksia valvotaan ja tasapäistetään erilaisin tasoittein ja aivopannoin niin, ettei kukaan ole toistaan huonompi eikä parempi. Virkamiehet ja poliitikot valitaan arvalla, ja avioliitot järjestetään tietokoneella. Televisio-ohjelmat olivat pelkkää saippuaoopperaa, levyraatia ja tosi-TV:tä - höysteenä julkisia teloituksia suoraan osavaltion vankilasta, siis kaikkea sellaista, mistä keskinkertainen kansalainen voisi pitää.

Elokuvan päähenkilö, Harrison Bergeron, on 18-vuotias teini, jonka ongelmana on ylikorkea älykkyysosamäärä - hän sijoittuu Gaussin käyrän ääripäähän, joka on no-no. Se on yhtä paha asia kuin olla jälkeenjäänyt - Harrison veti aivopantansa antamista sähköiskuista huolimatta pelkkiä kymppejä, ja oli jo neljästi jäänyt luokalle. Harrisonin älykkyys oli niin korkea, ettei aivopannan antamiin sähköshokkeihin enää voitu lisätä tehoa, joten hänet vietiin aiheesta lääkäriin, joka ehdotti lobotomiaa.

Ennen leikkausta lääkäri kuitenkin kehotti Harrisonia käymään älytalossa (= eräänlainen intellektuaalinen bordelli) katsomassa, mihin hän kykenee. Älytalossa (head house, vrt. hen house, porttola) asiakkaille on tarjolla erilaisia kiellettyjä älyllisiä virikkeitä - filosofiaa, kirjallisuutta, musiikkia, pelejä jne. Tarjolla olevista älytytöistä Harrison valitsee Philippan, jonka spesialiteettina on shakki. Philippa voittaa Harrisonin kerta toisensa jälkeen, ja yllyttää Harrisonia ottamaan pantansa pois - rikos, josta rangaistaan kuolemalla, jos jää kiinni. Harrison tekee niin, ja huomaa, että kokonainen uusi maailma avautuu hänelle, ja pelistä tulee aivan toisenlaista. Harrison ja Philippa ihastuvat toisiinsa. Älytalossa kuitenkin iskee hälytys, poliisit ratsaavat paikan, ja vievät Harrisonin mennessään.

Käy ilmi, että Harrison on viety Kontrollikeskukseen, jossa häntä puhuttelee paikan päällikkö, John Klaxon. Philippa on hänen luonaan. John Klaxon selittää hänelle:

Olemme tarkkailleet sinua jo kahden vuoden ajan. Tässä maailmassa ihanteena on tasavertaisuus ja keskinkertaisuus. Kuitenkin yhteiskunnassa on asioita, joista ei voida suoriutua ilman keskinkertaista paljon korkeampaa älyä. Täällä kontrollikeskuksessa me johdamme yhteiskuntaa. Älytalo oli testi: haluatko liittyä joukkoomme?

Harrisonille tehdään tarjous, josta hän ei voi kieltäytyä. Hänen vanhemmilleen kerrotaan, että lobotomia epäonnistui, hän kuoli, ja hänestä tehdään epähenkilö. Kontrollikeskuksessa hän saa käyttää aivojaan ja älykkyyttään vapaasti, mutta hinta on kova: hän ei saa poistua kontrollikeskuksesta, eikä hän saa hankkia lapsia. Harrisonin elämä oli ollut siihen saakka täyttä helvettiä, joten hän toteaa ettei hänellä ole mitään menetettävänään ja suostuu.

Kontrollikeskuksessa Harrisonilla on käytettävänään nyt kaikki normaali-ihmisiltä kielletyt älylliset stimulaatiot: tiede, taide, musiikki, historia, elokuvat, kirjallisuus - ja hän uppoutuu niihin kuin nörtti vain sen voi tehdä. Harrison värvätään televisio-osastolle, jossa hänen tehtävänsä on tuottaa mahdollisimman tasapäistä ja mahdollisimman keskinkertaista ohjelmaa. Harrisonille valkenee, millainen yhteiskunta todellisuudessa on - ennalta ohjelmoitu, tasapäistetty ja kitschinen - maailma, jossa kaikki muistuttaa 1950-lukua, koska amerikkalaiset olivat silloin onnellisimmillaan. Klaxon selittää:

Raamattu kieltää meitä himoitsemasta - lähimmäisen omaisuutta, puolisoa, asuntoa, kaikkea mikä on hänen omaansa. Tämä himo lähtee siitä, että ihmiset ovat erilaisia niin kyvyiltään kuin ominaisuuksiltaan, ja ensimmäisenä ihmiset kadehtivat toisen älykkyyttä. Ja tämä johtaa kiistoihin, riitoihin ja sotiin. Siksi kun poistamme ihmisiltä heidän erilaisuutensa, poistamme myös kateuden ja sotien aiheet. Näin saamme aikaan onnellisen yhteiskunnan. Sen hintana on, ettemme koskaan saa aikaan yhtään Beethovenia.

John Klaxonin tekee pelottavaksi nimenomaan se, että hän on hyvä ihminen. Hän ei ole mikään perinteinen dystopioiden pelottava psykopaattinen diktaattori tai mielipuoli paranoidi tyranni, vaan hän on ihminen, jolla on tunteet ja joka aidosti välittää yhteiskunnastaan ja alaisistaan - hänen prioriteettinsa vain ovat sellaiset, jotka saavat väristyksiä aikaan.

Harrisonille valkenee pakkotasapäistetyn ja pakkokeskinkertaistetun yhteiskunnan kamaluus - yhteiskunta, joka on stabiloitunut paikalleen eikä voi tuottaa mitään uutta ja innovatiivista. Harrisonin eettinen omatunto poppaa pintaan, ja ja hän alkaa kyselemään liikaa. Samaan aikaan Philippa osoittaa aamupahoinvoinnin merkkejä. Hän on tullut raskaaksi, mikä on rikos, ja johtaa pakkoaborttiin. Philippa on hautonut samoja eettisiä mietintöjä jo pitkään ja hän päättää paeta. Hän kuitenkin jää kiinni, ja hänet lobotomoidaan - Klaxonille selitetään we scrambled her eggs, vaikka Klaxon oli ehdottomasti kieltänyt sen. Philippa poistetaan Kontrollikeskuksesta, ja hänet sijoitetaan "normaalielämään" normiperheeseen.

Tämä on Harrisonille viimeinen niitti. Harrison kahmii valtavan määrän tavalliselta kansalta kiellettyjä elokuvia, näytelmiä ja musiikkia ja linnoittautuu studioon, josa hän neljän päivän ajan näyttää niitä televisiossa kaikilla kanavilla, ja kehottaa kansalaisia ottamaan pois pantansa. Lopulta kuitenkin sisäisen turvallisuuden joukot murtautuvat sisään ja ottavat Harrisonin vangiksi.

John Klaxon on kiintynyt Harrisoniin kuin omaan poikaansa. Käy ilmi, että vain 1,37%, virhemarginaalilla 0.2% oli ottanut pantansa pois, ja suurin osa kansasta oli suhtautunut koko juttuun vain hyvänä vitsinä. Harrison musertuu - vallankumousta ei tullutkaan, mutta Klaxon toteaa: Olipa hyvä, että tämäkin tuli kokeiltua, nyt tiedämme mitä tapahtuu, jos järjestelmää yritetään muuttaa ylhäältäpäin, hänellä oli ollut epäilyksiä asiasta. Elämä ulkomaailmassa jatkuu kuten ennenkin, eikä kukaan kiinnitä asiaan mitään huomiota. Harrison määrätään TV-showhun kertomaan, että kyse oli samanlaisesta vitsistä kuin Orson Wellesin "Maailmojen sodassa". Kerrottuaan asian Harrison ampuu itsensä suorassa TV-lähetyksessä.

John Klaxon kauhistuu. Käy ilmi, että Philippa oli ollut hänen - laiton - tyttärensä, ja nyt hän oli myös menettänyt Harrisonin, josta hän oli kaavaillut seuraajaansa. Hän toteaa kenenkään huomaamatta kauhuissaan: Philippa on raskaana.

Elokuvan loppukohtauksessa näytetään onnellista perhettä, ja kahta noin kymmenvuotiasta poikaa, jotka menevät toisen pojan kotiin ja hänen huoneeseensa katsomaan elokuvia levyltä. Pojat varmistautuvat, ettei kukaan näe, ja ottavat pantansa pois. Toinen pojista oli ottanut Harrisonin lähettämiä kiellettyjä elokuvia ja musiikkia levylle, ja he nauttivat kielletystä hedelmästä täysin siemauksin. Toisen pojan äidistä näytetään vilaus - ja käy ilmi, että hän on Philippa.

Elokuva jättää tulevaisuuden täysin avoimeksi. Kasvaako Harrisonin ja Philippan pojasta vallankumous - vai uusi John Klaxon?

Elokuva iski ruukinmatruunaan kuin puolitoista volttia. Kaikessa karmeudessaan Harrison Bergeron on paljon todellisempi dystopia kuin Vuonna 1984, Uusi uljas maailma, Fahrenheit 451 tai Mad Max. Me nimittäin elämme jo sitä.

Neil Postman on käsitellyt kirjassaan Huvitamme itsemme hengiltä (löytyy ruukinmatruunan kirjahyllystä) juuri tällaista dystooppista tulevaisuudenkuvaa ja yhteiskuntaa, ja hänen ajatuksensa ovat toteutuneet. Postmanin mukaan muoto ohittaa sisällön - huvittavuus ja katsojaluvut ovat tärkeämpiä kuin se, mitä viestitään, ja siitä syystä TV-ohjelma, mista tehdään juuri sellaista tasapaksua typerää tuubaa, joka uppoaa siihen Jari ja Jonna Keski-Vertolan pariskuntaan kuin hiilimonoksidi hematiittiin. Tuosta metaforasta ruukinmatruuna voisi metallurgina edelleen todeta, että TV-tarjontamme ei ole pelkästään pelkistettyä, vaan se on pelkistävää - juuri sitä, mitä Juice Leskinen satirisoi kappaleessaan Ajan henki. Vuoden 1999, jolta nauhoite oli, jälkeen on paljon vettä virrannut Amazonasissa - olemme saaneet Törkytorstain, Tosi-TV:n ja muun keskinkertaiselle älylle ja 10-vuotiaan etiikalle suunnatun tuuban - enää oikeastaan vain julkiset teloitukset suoraan osavaltion vankilasta puuttuvat, mutta emmeköhän me saa nekin pian.

Yhteiskuntamme palvoo ja arvostaa puheiden tasolla älykkyyttä ja osaamista, mutta tosiasiallisesti halveksii ja vihaa sitä kuin ruttoa - tottelevainen keskinkertaisuus on yhteiskunnassamme ideaali, sillä hän on harmiton. Lapselle on tragedia syntyä poikkeavan älykkääksi ja joutua kouluuun, keskinkertaisuuksien joukkoon - ei ole sellaista koululaista, poikaa tai tyttöä, joka ei olisi joutunut poikkeavan älykkyytensä takia terrorisoiduksi, kiusatuksi tai vähintäänkin härnätyksi. Ruukinmatruuna käsitteli jo aiemmin aihetta älykkyydestä, ja mitä vanhemmaksi ruukinmatruuna tulee, sitä vakuuttuneemmaksi hän myös tulee siitä, että koulun tarkoitus ei suinkaan ole opettaa lapsia, vaan olla heille sijoituspaikkana niin, että heidät saadaan pois aikuisten silmistä päivän ajaksi. Koululaitos on voimakas tasapäistäjä. Sen vastapainona, että ketään ei jätetä, on myös että kenenkään ei sallita edetä. Ruukinmatruuna muistaa kyllä oikein hyvin, millaista oli joutua opettelemaan tavaamista silloin, kun hän seitsenvuotiaana oli jo kirjaston vakioasiakas. Jos koulun tarkoituksena olisi todella opettaa lapsia, lapset jaettaisiin heidän oppimis- ja omaksumiskykynsä ja motivaationsa mukaisiin ryhmiin, joita voitaisiin kutsua vaikkapa tasokursseiksi. Sensijaan kaikki pakataan yhteen ja samaan ryppääseen, jossa heikoimmat ja etevimmät turhautuvat, ja jossa seiskan ja kasin oppilaat viihtyvät.

Panu Höglund on käsitellyt omassa blogissaan tätä asiaa murhaavan katkerasti, joten ruukinmatruuna ei käsittele asiaa sen enempää. Ruukinmatruuna lopetti Panun blogissa käymisen ja kommentoinnin huomattuaan, että suurin osa Panun palstan lukijoista on huippuälykkäitä ja fiksuja ihmisiä, jotka kieltäytyvät ottamasta pantaa pois päästään - siis ihmisiä, jotka omista älynlahjoistaan huolimatta suhtautuvat omaan lahjakkuuteensa joko kriittisesti tai väheksyen. Ruukinmatruuna tietää oman ÄO:nsa, ja hänelle kynttilän pitäminen vakan alla oli taito, jonka hän joutui peruskoulussa oppimaan. Hän ohimennen joskus vuosia sitten mainitsi asian eräässä nettikeskustelussa, ja eikös vain joku sitten takertunut siihen, ja todennut "ihmisen, joka julkisesti sanoo ääneen oman älykkyysosamääränsä, täytyy olla todella tyhmä", ja kun ruukinmatruuna teki havainnon, että Panun blogin lukijat ovat selkeästi keskivertoa älykkäämpiä, se oli yleinen naurun aihe ja se haluttiin kiistää välittömästi. Ruukinmatruunalle hänen ÄO:nsa ei ole ikinä ollut mitään sen enempää kuin hänen pituutensa tai painonsa tai kengännumeronsa - yksi luku muiden joukossa. Se vihamielisyys, millä yhteiskuntamme suhtautuu älykkyyteen, oli primus motor Harrison Bergeronissa.

Ai niin. Todettakoon, että keskiarvo tarkoittaa lukujen summaa jaettuna niiden lukumäärällä; keskiverto puolestaan niiden tuloa juurrettuna niiden määrällä. Keskiverto eli geometrinen keskiarvo on aina huomattavasti alempi kuin aritmeettinen keskiarvo.

Neil Postman toteaa teoksessaan aika hyvin muodosta ja sisällöstä, ja tätä samaa ruukinmatruuna on todennut: ei ole tärkeää, mitä sanot, on tärkeää, miten sanot. Ei kukaan joudu sen takia oikeuteen, että sanoo jotakuta prostituoidun aviottomaksi lapseksi. Sensijaan ihmisen kutsuminen huoranpenikaksi on herjaus hänen äitiään ja solvaus häntä itseään kohtaan. Esseessään Sananen sananvapaudesta hän tarkasteli tätä asiaa, ja Jukka Kemppinen on tarkastellut sitä myös. Sananvapauden rajoitteet - kiihotus- ja kunnianloukkauspykälät - liittyvät juuri näihin muotoseikkoihin; ne viime päivien nettiaktivistit, jotka ovat joutuneet sanomisiensa takia vaikeuksiin, ovat joutuneet juuri sen takia, miten he ovat sanottavansa esittäneet - muotoseikkojen, ei suinkaan tekstinsä substanssin. Tämä on linjassa juuri tuon tasapäistämisen kanssa: muoto on sisältöä tärkeämpää. Ja tätä eivät useimmat nettikirjoittajat ymmärrä. Ei kenenkään suuta tukita sen vuoksi, mitä hän sanoo, vaan sen takia, miten hän sen sanoo; uhkailu, panettelu ja solvaus ovat nimenomaan muotoseikkoihin liittyviä attribuutteja. Ja tästä syystä ruukinmatruunan tyyli on se mikä se on.

On yksi älykkyyden laji, joka yhteiskunnassamme on sallittua, ja se on intellektuellius. Eli tyhjänpäiväinen, elämälle vieras paskanjauhanta, joka tyypillisesti liittyy silpputietoon tai dialektisiin ideologioihin, mutta jolle ei kuitenkaan ole mitään käyttöä sen enempää talouselämässä, teknologiassa kuin tuotannossakaan. Tyypillinen intellektuelli on entinen hikipinko, joka on opettajien ja luokan pahisten mielistelemisen jälkeen lähtenyt opiskelemaan jotain humanistista aihetta yliopistossa ja joka elelee omassa norsunluutornissaan - pätkätöillä, koko ajan vaarassa pudota prekariaattiin ja toisten armoille, ilman mitään varsinaista ammattitaitoa.

Miksi ruukinmatruuna sitten on amis? Siksi, että hän oli riittävän viisas (ei älykäs vaan viisas) tajuamaan, että yksityissektorilla sillä, mikä tutkinto tai mikä oppiarvo sinulla on, ei ole mitään merkitystä - merkitystä on vain sillä, kuka olet ja mitä osaat, ja että loppupelissä vain sillä on merkitystä että paljonko tienaat. Sivistys itsessään on nollan arvoista ja älykkyyden suurin arvo on siinä, että se mahdollistaa vaikeat ja vaativat työtehtävät, joista maksetaan hyvää palkkaa. Yksityissektori arvostaa osaamista ja itsenäistä ajattelua, ja koska ruukinmatruuna on nörtti, hän lopulta eteni lattiatasolta matruunatasolle omalla osaamisellaan ja ammattitaidollaan. Julkinen sektori on puolestaan suuri tasapäistäjä, jossa politikointi on tärkeämpää kuin osaaminen. Siksi ruukinmatruuna kokee syvää vastenmielisyyttä valtiota, kuntaa, koulua, kirkkoa ja yhteiskunnan instituutioita yleensäkin kohtaan ja hänelle yhteiskunta on pelkkä välttämätön paha. Hänelle myös opiskelu oli ensisijaisesti ammattitaidon hankkimista, ei sivistymistä. Sivistyä voi vapaa-ajallaankin, jos on halua. Useimmilla ei ole.

Noin 90% ihmisistä on karjaa. Nullifidianistisia pikku aikuisia, joiden elämän täyttävät seksi, bailaaminen, televisio, shoppailu, muodin seuraaminen ja se, että on suosittu sidosryhmiensä silmissä, ja joille ajattelu on EVVK. Suurin osa ihmisistä haluaa tulla johdetuksi - he haluavat, että joku toinen ajattelee heidän puolestaan ja sanoo heille, mitä pitää tehdä (myös "ajatella" on verbi). Ja juuri tämän vuoksi Harrison Bergeron -yhteiskunta on, paitsi mahdollinen, myös todennäköinen. Ajattelija jää aina yksin eikä kukaan pidä todenpuhujasta, mutta se palkitsee älyllisesti. Kyse on siitä, että haluatko onnellisen vaiko haastavan elämän. Kaikessa epä-älyllisyydessään ja irrationaalisuudessaan Harrison Bergeron -yhteiskunta oli hirvittävä: suunnilleen mistä tahansa rikoksista langetettiin kuolemanrangaistus, ja ulkopoliittiset ongelmat ratkaistiin nukettamalla hankala opponentti. Nuo ovat tyypillisiä keskinkertaisilla älynlahjoilla varustetun ihmisen tapoja toimia.

Ruukinmatruuna kysyi puolisoltaan: Mikä olisi todennäköisyys, että Harrison Bergeron -yhteiskunnassa ruukinmatruuna joutuisi älytaloon? Vastaus oli: Yksi. Näin todennäköisesti kävisikin. Ongelmamme tässä nyky-yhteiskunnassa on, että suurin osa nörteistä on aasien hallitsemia leijonia - he kieltäytyvät ottamasta sitä pantaa pois päästään, ja elävät mieluummin onnellisen kuin haastavan elämän.

Surullisinta vähään aikaan

Ruukinmatruunan tekstissään Niin kiltti ja mukavakin vielä käsitelty henkirikos on ratkennut.

Kireru deshita.

Suuri jihad ja pieni jihad

Islamin uskossa jihad on yksi uskonnon keskeisiä käsitettä. Jihad (ääntyy "dzi-had") tarkoittaa tarkasti käännettynä "kamppailua", vapaasti käännettynä "pyhää sotaa", ja sitä on kaksi tyyppiä: pieni jihad (jihad ashgar) ja suuri jihad (jihad akhbar).

Jihad asghar on itsestänselvyys - se tarkoittaa islamin pyhää sotaa toisuskoisia (kristittyjä, zarathustralaisia ja juutalaisia) ja uskottomia (ateisteja, hinduja, buddhalaisia ja pakanoita) vastaan. Jihad ashgar on kuulunut kiinteänä osana islamiin aina vuodesta 628 saakka, ja on sitä yhä. Mutta mikä on tuo jihad akhbar?

Tari­nan mukaan Mu­ham­medilta kysyttiin, onko suurempaa jihadia kuin jihad vääräuskoisia vastaan, hänen väitetään vastan­neen: "Kyllä, jihad al-nafs (jihad itseä vastaan)". Mikä on tuo "jihad itseä vastaan"?

Yleinen länsimainen tulkinta on, että "jihad itseä vastaan" olisi samanlainen kilvoittelu omista himoista ja taitamattomista mielentiloista eroon pääsemiseksi kuin buddhalaisuudessa (tai kristinuskossa), ja monet muslimioppineet tulkitsevatkin asian niin, ja tämä onkin esimerkiksi šufilaisuuden kantava ajatus. Tämä ei kuitenkaan ole yksimielinen tulkinta: ajatolla Ruhollah Khomeinin mukaan "suuri jihad" tarkoittaa sen vastenmielisyyden ja pelon voittamista, mitä ihminen luonnostaan tuntee sodankäyntiä ja tappamista vastaan - hänen mukaansa "suuri jihad" olisi "pienen jihadin" apukeino, jolla ihminen voittaa häneen biologisesti sisäänkoodatut estonsa toisen ihmisen surmaamiseen. Khomeinin mukaan

[E]päilemättä jihad itseä vastaan edeltää jihadia vääräuskoisia vastaan, koska vääräuskoisia vastaan ei voi tais­tella ennen kuin on taistellut itseään vastaan, sillä taisteleminen on jo­tain, mistä itse ei pidä. Allah sanoo: "Teidät on määrätty sotimaan, vaikka se on teille vastenmielistä. Mutta voi sattua, että teillä on vastenmielisyys jotakin asiaa kohtaan, vaikka se on teille hyödyllinen, ja voipa sattua, että teillä on halu johonkin, vaikka se on vahingollista teille. Jumala tietää, mutta te ette tiedä." (Koraani 2:216) Idea on siinä, että jihad vihollista vastaan ei ole mahdollista ennen kuin on kamppaillut ja pakottanut itsensä tekemään sitä; ennen kuin on alistunut ja hyväksynyt sen.

Tämä on mielenkiintoinen - ja tärkeä - havainto. Ruukinmatruuna itse nimittäin huomasi täsmälleen saman asian itsestään aloittaessaan kamppailulajin harrastuksen jouduttuaan päällekarkauksen kohteeksi. Hän itse joutui voittamaan sen vastenmielisyyden, mitä normaali-ihminen kokee toisen ihmisen lyömiseen tai vahingoittamiseen - tappamisesta puhumattakaan. Tämä oli ruukinmatruunan "suuri jihad" khomeinilaisen tulkinnan mukaan.

Useimmilla nisäkkäillä, ihminen mukaanlukien, on synnynnäinen vaisto, mikä estää surmaamasta tai vahingoittamasta lajitoveriaan (Johdatus inhon sosiologiaan). Tämä vastenmielisyys on suurimmalla osalla ihmisiä - noin 99% - niin suuri, etteivät he luonnostaan kykene nostamaan asetta toista ihmistä vastaan. (Pareton lain mukaan 80% henkirikoksista on 20% tekijöistä tekemiä ja 50% henkirikoksista 1% tekijöistä). Tämä on todettu sotilaspsykologiassa jo pitkään: USA:n sisällissodassa laskettiin, että vain noin 0,9% kaikista kivääreistä laukaistiin milloinkaan taistelutilanteessa, ja suurimman osan tappioista aiheutti kenttätykistö, joka oli anonyymi ja kasvoton tappaja. Tämä prosentti pysyi samana ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, ja vasta Korean sodassa jo 5% sotilaista kykeni ampumaan kohti vihollista, ja Vietnamin sodassa jo 10%. Samalla kuitenkin sotapsykoosin esiintyminen räjähti käsiin. Miksi?

Syy on sotilaskoulutuksessa. Kun sotilaspsykologiassa saatiin selville, että ihminen ei luonnostaan surmaa toista ihmistä, otettiin poikkeavat koulutusmetodit käyttöön. Sensijaan, että ampumista olisi harjoiteltu pyöreään maalitauluun, maalitauluista tehtiin ihmisen muotoisia. Pistintaistelu ihmisnukkeja vastaan tuli tärkeäksi harjoitusmuodoksi. Alokkaiden aivopesu - nöyryyttäminen, häpäisy ja alistaminen, ja samalla vihollisen dehumanisointi tuli tärkeäksi osaksi sotilaskoulutusta. Tarkoitus oli rikkoa alokkaat; saada sotilaat vihaamaan itseään - sellainen ihminen, joka on ehjä ja rakastaa itseään, ei tee toisellekaan mitään pahaa. Sensijaan ihminen, joka ei ole itsensä kanssa tasapainossa eikä rakasta tai arvosta itseään, ei kykene kunnioittamaan ketään muutakaan. Kun sotilaiden psyyke oli näin saatu rikki, he olivat koko ajan halukkaampia tappamaan. Haittapuolena oli, että tappamishalu kohdistuikin, paitsi vihollisen sotilaisiin, myös heidän siviileihinsä. Kun ihmisen psyyke on kerran saatu rikki, sitä on vaikeaa ehjätä - Vietnam-veteraanit ovat yliedustettuja USA:ssa rikollisten ja syrjäytyneiden joukossa.

Todettakoon tässä välissä, että suomalaisista sotilaista noin 50% laukaisi aseensa toisessa maailmansodassa taistelutilanteessa. Suomalaisia pidetään yleisesti toisaalta erinomaisina sotilaina - ja toisaalta Euroopan väkivaltaisimpana kansana. Soturimaineen vastapaino on sitten silmitön väkivaltaisuus rauhankin aikana.

Ketkä sitten luonnostaan ampuvat kohti vihollista? Heitä on kaksi ryhmää. Toinen ryhmä ovat ne, jotka tekevät sitä luonnostaan jo siviilissäkin - psykopaatit. Toinen ryhmä on sitten ns. "sankarit" kuten Tuntemattoman Antti Rokka - ihmiset, joilla on normaali tunne-elämä ja empatiankyky, mutta joilla on myös harvinainen kyky tai ominaisuus säilyttää rauhallisuutensa myös paineen alla ja toimia järjen eikä tunteiden kautta. Muinaisaikojen ja keskiajan sankaritarinat kertovat mahtavista sotasankareista ja nimettömistä massoista. Tähän on oma syynsä: vain pieni määrä sotilaista on milloinkaan ollut "ässiä" - niitä sankareita, joita on noin yksi kahdestasadasta luonnostaan (se toinen, joka kykenee samaan, on psykopaatti), kun taas niillä 99/100 on ollut statistin rooli. Yksikään armeija ei milloinkaan ole pitänyt psykopaateista, sillä he ovat epäluotettavia ja täysin arvaamattomia - kuvaukset Alkibiadeesta ovat hyytävää luettavaa. Sensijaan sankarit ovat aina olleet haluttuja.

Kamppailulajit ovat alunperin olleet nimenomaan sotilaskoulutuksen osa ja sotilaslajeja. Siksi dójolla on tiukka etiketti, kurinalaisuus, komentokielensä (ruukinmatruunan lajissa kieli on japani, sillä hänen harrastamansa laji on Japanista peräisin), protokolla, hierarkiansa (vyöjärjestelmä ja dan-arvot) jne. Tämän kaiken tarkoituksena on nimenomaan kouluttaa taistelijoita - saada ihminen toimimaan vastoin luontaisia vaistojaan. Useimmat ihmiset kammoavatkin sekä armeijaa että kamppailulajeja juuri tästä syystä - ne epäinhimillistävät ihmistä. Monille miehille väkivaltaviihde onkin ilmeisesti tapa unelmoida siitä, mihin ei milloinkaan reaalielämässä kykenisi.

Sanotaan, että kamppailulajit kehittävät itsekuria, ja se on sanasta sanaan totta. Ruukinmatruuna itse on huomannut saman asian. Itsekuri onkin sotilaalle yksi kaikkein tärkeimpiä ominaisuuksiaan: yksi "sankarin" ominaisuuksia onkin juuri se, että hän kykenee hillitsemään itsensä ja pitämään pokerinaamansa vielä keskellä taisteluakin ja toimimaan kylmän rauhallisesti. Tarinoiden sankarit yleensä eivät ole sekopäisiä kaheleita, jotka räiskivät ympäriinsä silmittömästi tai huitovat miekallaan sinne tänne, vaan Antti Rokan kaltaisia kylmäpäisiä tappajia. Sellaiseksi tullaan itsekurilla - opettelemalla hallitsemaan tunteitaan ja oppimalla työntämään ne taka-alalle.

Olipa oikea tulkinta suuresta jihadista mikä tahansa, ruukinmatruunan tulkinta on, että juuri tämä on suuren jihadin avain: itsekurin oppiminen. Kyky erottaa tunteet itsestään ja siirtää ne taka-alalle. Voittamaan itsensä ja keskittymään siihen asiaan, mitä tekee, kybällä.

Mutta jos vain aniharva on taistelija luonnostaan ja jos muista lähinnä sellainen ihminen, joka inhoaa ja vihaa itseään, kykenee tappamaan toisen ihmisen, niin onko sotilaskoulutuksen tarkoitus taannuttaa ihminen eläimen tasolle? Vastaus on, että periaatteessa kyllä. Monet armeijan käyneet pojat ovat kertoneet, että armeijassa heidän tunne-elämänsä hajosi kokonaan, ja psyyken kokoaminen kesti puolesta vuodesta kolmeen vuotta kotiutumisen jälkeen. Tämä on armeijan tunnettu sivuvaikutus: USA:n asevoimissa onkin puolen vuoden "deprogrammointikausi" kotiutuville sotilaille, jonka aikana heidät oloutetaan jälleen siviilimaailmaan ja oppimaan löytämään taas tunne-elämänsä. Vietnamin sodan katkerista seurauksista on otettu opiksi.

Kristinuskon pohjimmainen käsky - rakkauden kaksoiskäsky - menee Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi [ja Jumalaa yli kaiken]; ja mikäli tulkitsemme tuota käskyä buddhalaisittain, se on itsestäänselvyys. Jos ja kun kerran olemme pohjiltamme samaa substanssia (buddha-dhatu), niin silloin itsensä rakastaminen on myös lähimmäisenrakkautta ja sama kääntäen. Tällöin toisen vahingoittaminen on myös itsensä vahingoittamista, ja tästä syystä monet buddhalaissuuntaukset ovat äärimmäisen pasifistisia - jotkut, kuten ikkó-ikki, taas eivät.

Ongelma on vain siinä, että ihminen ei ole henkiolento vaan elukka, ja memetiikan katsannossa kilpailevien meemipleksien kantajaorganismien vahingoittaminen tai tuhoaminen on erityisen hyvä tapa menestyä olemassaolon taistelussa. Tämä on yksi syy, miksi islam on ollut niin menestyksekäs - pieni jihad on tapa tuhota kilpailevat ideologiat. Väkivalta on vain yksi keino menestykseen - mutta tunnetusti ne, jotka miekkaan tarttuvat, siihen myös hukkuvat; khomeinilainen tulkinta suuresta jihadista luo valtavan määrän sekopäisiä, häiriintyneitä ja rikkinäisiä ihmisiä, ja sen kontribuutio inhimimlliselle kulttuurille on vahvan negatiivinen.