Neljännen polven punikki

Vasemmistoliiton kansanedustaja Minna Sirnö sanoo omien sanojensa mukaan olevansa "neljännen polven punakaartilainen". Ruukinmatruuna ei siksi ollut lainkaan yllättynyt, että Sirnö kompromettoi Mannerheimia yhdessä Katariina Lillqvistin kanssa.

Enemmän yllättynyt ruukinmatruuna oli kyllä siitä, että ylipäänsä joku voi olla neljännen polven punikki. Ruukinmatruunan henkilökohtainen subjektiivinen arvio on, että ihmisen täytyy olla todella luuseri, että vielä sadan vuoden jälkeen jaksaa taistella menetetyn aatteen puolesta. Kuka tahansa normaalilla järjellä ja tunne-elämällä varustettu ihminen olisi jo todennut että ketuiksi meni, kokeillaan jotain muuta.

Ruukinmatruuna kävi katsomassa Sirnön kotisivut. Wikipediassa, johon tästä tekstistä on linkki, löytyy valokuva Sirnöstä. Sirnö on vanhaa kommunistisukua, ja hänen isänsä Heikki Sirnö oli Kansan Uutisten päätoimittaja. Sirnö on syntynyt 1966 eli hän on muutaman vuoden ruukinmatruunaa vanhempi, hän on naimaton ja koulutukseltaan humanisti (filosofian maisteri). Eli siis kaikkea sitä, mistä tehdään kunnon kommunisti.

Miten tullaan neljännen polven punikiksi? Ensinnäkin pitää syntyä sellaiseen sukuun, jossa todella vaalitaan aatteen paloa. Kommunismia voidaan kaikella hyvällä syyllä pitää uskontona, ja siinä missä ruukinmatruunan suvussa on voimakasta uskonnollisuutta ilmeisesti B.:n suvun perintönä, myös aatteen palo periytyy suvussa herkästi. Samalla tavoin kuin uskonnollisuus on irrationaalinen, tunne-elämään kuuluva piirre, myös aatteellisuus on irrationaalinen elämänaspekti ja sukua idealismille. Toiseksi täytyy olla henkinen hikipinko eikä saa ajatella omilla aivoilla eikä varsinkaan kiistää eikä kyseenalaistaa yhtään mitään. Kapinallisuus ja nörttiys on ehdottomasti out. Kolmas tekijä on, ettei sukulaisia ja heidän tekemisiään saa ajatella yksilöinä ja vastuullisina tekijoinä, vaan vain pelkkinä tahdottomina robotteina, jotka toteuttivat kohtalon heille predestinoimaa polkua.

Niin, ja tietysti jonkun esivanhemman on täytynyt ottaa osaa vuoden 1918 rähinään hävinneellä puolella ja mielellään tulla joko teloitetuksi tai murhatuksi. Pelkkä veteraanius tai vankeus on out, ja pelkkä kaatuminen ei synnytä riittävää katkeruutta.

Ruukinmatruuna totesi aiemmin, että hänen isoisoenonsa Oskar G., ikää 30, murhattiin Lahdessa 9.5.1918. Hän oli taistellut punaisten puolella, ja sen enempää ei ole tiedossa. Se riittää ruukinmatruunalle. Oskar G. oli valinnut puolensa, taistellut tietoisena että siinä voi käydä huonosti, ottanut riskin ja se riski oli toteutunut. Sillä ei ole merkitystä, kuka hänet murhasi tai missä olosuhteissa. Se kaikki tapahtui yli 50 v ennen ruukinmatruunan syntymää - siis ihmisikä. Merkitystä on vain sillä, että hän taisteli. Hän soti ase kädessä sen puolesta, jonka hän koki oikeaksi ja hyvä niin. Sen jälkeen ruukinmatruunan äidinpuoleisessa suvussa ei ole aatteista piitattu, sillä ostereille käy huonosti nikkarin ja mursun seurassa.

Sirnö kertoo kasvaneensa kirjojen kanssa. Tämä on myös melko varma tapa tulla kommunistiksi. Sellainen ihminen, joka pääsee tai joutuu kasvamaan fyysisesti ja sosiaalisesti rankassa ympäristössä, oppii ihmisyydestä ja ihmisluonteesta aika paljon ja oppii pitämään jalat maassa. Toisaalta kirjojen kanssa kasvamalla alkaa helposti halveksimaan ruumiillista työtä ja sellaista puuhaa, jossa likaa kätensä. Ruukinmatruuna on todennut jo jotain siitä, mikä on työväenluokan ja kommunismin tosiasiallinen suhde, ja miksi työväenluokasta tulee vain hyvin vähän kommunisteja.

Sirnö kertoo blogissaan olleensa varsinainen poikatyttö. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, Sirnö voisi hyvin olla ruukinmatruunan sukulaissielu. Mutta tässä tiet sitten eroavat.

Ruukinmatruuna oli nuorena introvertti, kunnianhimoinen, ahne paskiainen. Hän kuunteli järkensä ääntä eikä sydämensä. Hän halusi teollisuuteen töihin, koska siitä sai rahaa. Rahaa, itse ansaittua. Ruukinmatruuna tiesi, ettei hänen viehätysvoimallaan päästäisi rikkaisiin naimisiin. Ja silti hän halusi fürgendahlia. Koska hänkin oli perinyt kotoaan jotain arvoja - yksityisyritteliäisyyden, työn arvostamisen, omatoimisuuden, itseluottamuksen ja epäluulon valtiota sekä julkista sektoria kohtaan, hän valitsi metallin. Lattiatason kautta labraan ja edelleen koulunpenkin kuluttamisen kautta hierarkiaan ja sieltä matruunatasolle. Siis oikeiden töiden kautta oppia saamaan ja sen jälkeen oikeisiin töihin ja sitten tekemään lisäarvoa ja maksamaan veroa, jolla kustannetaan julkinen sektori. Ruukinmatruuna oli joskus samassa tilanteessa kuin Minna Sirnö, ja hän valitsi toisin.

Teollisuustyö on hyvin silmiäavaavaa puuhaa. Paitsi että metallitehdas voi pahimmilta puitteiltaan olla kuin helvetti, teollisuudessa näkyy työelämän sosiaaliset suhteet raaimmillaan. Samoin teollisuustyössä pääsee tutustumaan duunareihin eli työväenluokkaan realistisesti koska heidän kanssaan pääsee olemaan päivittäin. Kun alkushokista ja seksismistä pääsee ohi, useimmat metallimiehet ovat aivan mukiinmeneviä kavereita. Ja vaikka metalliteollisuus on ollut paperiteollisuuden ohella melko punainen ala, useimmat perinteiset duunarit ovat vahvasti sosialidemokraatteja. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Tämä kokemus on sellainen, joka jää useimmilta humanistipunikeilta saamatta. Humanisteilla on muutoinkin paha taipumus seurata karttaa silloin, kun kartta ja maasto ovat ristiriidassa ja yrittää pakottaa todellisuutta teorian muottiin. Marxin viehätysvoima on toki suunnaton, ja Sirnön alma mater - Tampereen yliopisto ja varsinkin sen tiedotusopin laitos, on vanhojen änkyräkommunistien aivopesula.

Ja tämä myös selittää Sirnön katkeruuden liki sadan vuoden takaisia tapahtumia kohtaan. Kuten ruukinmatruuna kirjoitti aiemmin, tajunta luo tietoisuuden - ei päinvastoin, kuten marxilaiset olettavat. Ja tässä on Sirnön ongelma. Hän on uppoutunut liikaa ideologiaansa ja sivuuttanut pragmaattisuuden täysin - antanut tietoisuutensa muokata tajuntaansa. Sensijaan että Sirnö heittäisi vanhan kartan menemään, hän seuraa karttaa kun kartta ja maasto ovat ristiriidassa.

Ja tämä mielentila tekee neljännen polven punikkeja.

Nikkari ja mursu

Jokainen lapsi tuntee varmasti Lewis Carrollin kirjan Liisa Ihmemaassa. Se oli ruukinmatruunankin lempilukemistoa lapsena - kukapa ei rakastaisi nokkelaa ja kekseliästä Liisaa, ja Ihmemaan otuksia - Kaniinia, Hassua Jänistä, Hullua Hatuntekijää, Irvikissaa ja monia muita otuksia.

Lewis Carroll oli oikealta nimeltään Charles Lutwidge Dodgson. Hän oli ammatiltaan matemaatikko, ja hänen merkittävin keksintönsä oli Dodgsonin totuusarvomatriisi. Carroll piti ammatillisen ja fantasiaminänsä visusti erillään - ja kerrotaan, että kun kuningatar Viktoria, joka oli ihastunut Liisa Ihmemaahan -kirjaan, pyysi kirjailijan seuraavaa teosta, hän sai hyvin akateemisen matematiikkatutkielman luettavakseen.

Mutta Carroll kirjoitti teokselleen Liisa ihmemaassa myös jatko-osan. Tämä kirja on nimeltään Through the Looking-Glass, Kirsi Kunnaksen suomentamana Liisa peilimaailmassa. Kirja on vähemmän tunnettu Suomessa, mutta anglosaksisessa kulttuuripiirissä vähintään yhtä tuttu kuin Liisa ihmemaassakin. Carrollin tuotantoa on yleisesti ottaen suomennettu kovin vähän, eikä uusia painoksia ole otettu muista teoksista. Kukapa tuntee teoksen Härmiöjahti?

Carroll kuitenkin tiesi, mistä oli kirjoittamassa. Hän oli matemaatikko, ja hänen teoksensa vilisevät matemaattisia ja fysikaalisia metaforia ja paradokseja, ja hän esittää ne hyvin purevalla tavalla. Samoin hänen teoksensa sisältävät voimakasta yhteiskuntakritiikkiä ja parodioita niistä tunnetuista lastenloruista, joita lapsiparat joutuivat opettelemaan ulkoa tuolloin.

Liisa peilimaailmassa -teoksen rakastetuimmat hahmot ovat Tittelityy ja Tittelitom (Tweedledee and Tweedledum), jotka kertovat Liisalle tarinan nikkarista ja mursusta (Walrus and Carpenter). Ruukinmatruuna ei onnistunut löytämään alkuperäistä Kirsi Kunnaksen suomennosta, joten lukijoiden on tyydyttävä alkukieliseen runoon. Runo on kuusisäkeinen, tyyppiä ABCBDB, tahdituksen ollesa 8-6-8-6-8-6.

The sun was shining on the sea,
Shining with all his might:
He did his very best to make
The billows smooth and bright--
And this was odd, because it was
The middle of the night.

The moon was shining sulkily,
Because she thought the sun
Had got no business to be there
After the day was done--
"It's very rude of him," she said,
"To come and spoil the fun!"

The sea was wet as wet could be,
The sands were dry as dry.
You could not see a cloud, because
No cloud was in the sky:
No birds were flying overhead--
There were no birds to fly.

The Walrus and the Carpenter
Were walking close at hand;
They wept like anything to see
Such quantities of sand:
"If this were only cleared away,"
They said, "it would be grand!"

"If seven maids with seven mops
Swept it for half a year.
Do you suppose," the Walrus said,
"That they could get it clear?"
"I doubt it," said the Carpenter,
And shed a bitter tear.

"O Oysters, come and walk with us!"
The Walrus did beseech.
"A pleasant walk, a pleasant talk,
Along the briny beach:
We cannot do with more than four,
To give a hand to each."

The eldest Oyster looked at him,
But never a word he said:
The eldest Oyster winked his eye,
And shook his heavy head--
Meaning to say he did not choose
To leave the oyster-bed.

But four young Oysters hurried up,
All eager for the treat:
Their coats were brushed, their faces washed,
Their shoes were clean and neat--
And this was odd, because, you know,
They hadn't any feet.

Four other Oysters followed them,
And yet another four;
And thick and fast they came at last,
And more, and more, and more--
All hopping through the frothy waves,
And scrambling to the shore.

The Walrus and the Carpenter
Walked on a mile or so,
And then they rested on a rock
Conveniently low:
And all the little Oysters stood
And waited in a row.

"The time has come," the Walrus said,
"To talk of many things:
Of shoes--and ships--and sealing-wax--
Of cabbages--and kings--
And why the sea is boiling hot--
And whether pigs have wings."

"But wait a bit," the Oysters cried,
"Before we have our chat;
For some of us are out of breath,
And all of us are fat!"
"No hurry!" said the Carpenter.
They thanked him much for that.

"A loaf of bread," the Walrus said,
"Is what we chiefly need:
Pepper and vinegar besides
Are very good indeed--
Now if you're ready, Oysters dear,
We can begin to feed."

"But not on us!" the Oysters cried,
Turning a little blue.
"After such kindness, that would be
A dismal thing to do!"
"The night is fine," the Walrus said.
"Do you admire the view?

"It was so kind of you to come!
And you are very nice!"
The Carpenter said nothing but
"Cut us another slice:
I wish you were not quite so deaf--
I've had to ask you twice!"

"It seems a shame," the Walrus said,
"To play them such a trick,
After we've brought them out so far,
And made them trot so quick!"
The Carpenter said nothing but
"The butter's spread too thick!"

"I weep for you," the Walrus said:
"I deeply sympathize."
With sobs and tears he sorted out
Those of the largest size,
Holding his pocket-handkerchief
Before his streaming eyes.

"O Oysters," said the Carpenter,
"You've had a pleasant run!
Shall we be trotting home again?'
But answer came there none--
And this was scarcely odd, because
They'd eaten every one.

Keitä olivat nuo nikkari ja mursu, jotka tekivät raa'an pilan pikku ostereille - ja lopuksi söivät heidät? Runo on kieltämättä hyvin julma. Nikkari ja mursu vetävät osteriparkoja höplästä - houkuttelevat heidät ensin mukaan retkelle ja sitten syövät heidät.

Ruukinmatruunan oma tulkinta on, että nikkari ja mursu edustavat destruktiivisia kultteja. Nikkari - puuseppä - viittaa tietysti Jeesukseen, kun taas mursu (vanhaa englantia ''morse'') puolestaan viittaa lihavana, viiksekkäänä ja torahampaisena joko Buddhaan tai Ganeshaan. Carroll oli, paitsi matemaatikko, myös teologi, ja hän tunsi oman aikansa destruktiiviset kultit, ja hänelle nikkari merkitsi länsimaispohjaisia ja mursu puolestaan itämaispohjaisia kultteja. Ne kokoavat jäseniä, aivopesevät heidät, lupaavat heille taivaallisen onnen - ja lopulta tuhoavat heidät.

Mursu ja nikkari käyvät pitkin merenrantaa, ja kohtaavat joukon ostereita. Vanhin heistä - jolla on elämänkokemusta ja viisautta, päättää jäädä niille sijoilleen, kun taas nuoret ja innokkaat, joilla on suurempi sydän kuin aivot, lähtevät mukaan. Osterit symboloivat nuoria, jotka liittyvät kultteihin. Lopussa heidät syödään.

Maailmanhistoria on täynnä kultteja ja uskontoja, jotka ovat olleet todella destruktiivisia. Sellaisia on nykyäänkin, ja niitä tulee, menee - ja pysyy. Uskontojen uhrien tuki ry listaa niistä sivuillaan joitakin.

Ruukinmatruunalla on suvussaan joitakin kultisteja - jotka ovat toisaalta luvanneet hänelle "onnea taivaista" kuten Minealle luvattiin sekä Mika Waltarin kirjassa Sinuhe, egyptiläinen että Juice Leskisen eponyymissä laulussa ja kun se onni ei ole kelvannut, niin helvetin tulta. Pahaksi onneksi ruukinmatruunalla on hyvin takakireä tapa kuitata. Hän ei ala latelemaan ateistisia iskulauseita eikä vihaa. Sensijaan hän vastaa ripostella. Hän tuntee kristinuskon kaikkein sairaimman muodon, kalvinismin, kuin omat taskunsa, ja juuri kalvinismin opeilla (joita on mahdotonta osoittaa Raamattuun nojaten epätosiksi) hän kykenee lannistamaan hihhulit. Calvin todellakin tulkitsee kirjoituksia kuin se proverbiaalinen Piru raamattua!

Mutta nikkari ja mursu vaanivat ostereita yhä nykyäänkin. Ruukinmatruuna ei osoita yhtään uskontoa sormella, mutta kuitenkin saamme jatkuvasti lukea uskonvihasta, pyhistä sodista, hoitokokouksista, aivopesusta, terrori- ja sariinikaasuiskuista ja muista uskonnon sairaista puolista. Ruukinmatruuna toteaa, että uskonto on hyvä renki mutta huono isäntä - se voi antaa paljon positiivista, mutta varmasti negatiivistakin. Ehkä juuri siksi on hyvä tuntea eri uskonnot - että kykenee sanomaan, että onko kyseessä ostereita saalistava nikkari tai mursu.

Bleeding the Blast Furnace

One of the most impressive spectacles on steel industry is bleeding the blast furnace, as featured on the videoclip.

Bleeding the furnace is a very rare event, and occurs only perhaps once or twice per blast furnace campaign. It happens when the column of ore, coke and limestone inside the furnace clogs and no more descends downwards. Suddenly the gas pressure inside increases.

To prevent a destructive explosion and shards of the furnace, hot metal, slag and materials ricocheting and spilling around, the bleeding valve on top of the blast furnace is opened. The blast furnace gas burns immediately into carbon dioxide when contacted with the outside air, and a cloud of carbon (read: soot) spills around. While this may look like a catastrophe, the furnaces have been designed with emergency bleeding in mind, and the furnace can return operational fairly quickly after the bleeding.

This particular event happened at Corus plant, IJmuiden, Netherlands.

Fifty thousand today!

Fifty thousand torpedo cars have been filled today since 19 September 2007!

The Ironmistress wishes to express her gratitude to all her readers, and wishes all that pig iron has been converted to verbal steel. Pen again is mightier than sword!

Laki ja kuinka sitä luetaan

Eräs nimeltämainitsematon nettikirjoittaja on tuomittu 60 päiväsakkoon (360 €) Espoon käräjäoikeudessa tekstistään "Yhteiskunta koostuu ihmisistä". Myös teksti tuomittiin poistettavaksi Internetistä. Käräjäoikeuden mukaan teksti sisälsi materiaalia, joka täytti kansanryhmää vastaan kiihotuksen tunnusmerkit.

Itse oikeudenkäynti oli ruukinmatruunan silmissä täysi farssi. Valtakunnansyyttäjä Mika Illman onnistui ruukinmatruunan silmissä mokaamaan itsensä lähes joka argumentillaan, ja puolustus tyrmäsi hänet täysin. Myös varsinainen syyte jäi, mikäli ruukinmatruunan mielipidettä asiasta kysytään, näyttämättä toteen. Kaiken järjen mukaan hänet olisi pitänyt vapauttaa - vaan ei vapautettukaan. Miksi?

Syy on siinä, että laki ei ole niinkuin se on kirjoitettu vaan niinkuin se luetaan. Samoin syy on siinä, että lakia eivät lue robotit vaan ihmiset, ja ihmiset eivät ole rationaalisia olentoja vaan tunneolentoja ja lakia ei lueta järjen vaan tunteiden kautta.

Oikeuslaitoksen ensisijainen tehtävä on legitimoida valta, pönkittää vallanpitäjien asemaa ja rankaista valtaan kohdistuvista rikoksista. Sen toissijainen tehtävä on toimia erotuomarina juridisten henkilöiden välisissä kränöissä ja konflikteissa. Tästä syystä valtaan ja vallanpitäjiin kohdistuvista rikoksista rankaistaan erityisen ankarasti - veropetokset, rikokset virantoimituksessa olevaa vastaan, ylinopeus jne - kun taas yksilöihin kohdistuviin rikoksiin, kuten omaisuusrikokset, raiskaukset, pahoinpitelyt jne, rangaistukset ovat lievempiä. Ja tämä kyseinen nettikirjoittaja oli oikeuden silmissä syyllistynyt rikokseen, joka kohdistui valtaa vastaan.

Vaikka kyseinen nettikirjoittaja olikin ruukinmatruunan silmissä materiaalisesti täysin oikeassa eikä valtakunnansyyttäjä kyennyt näyttämään yhtään väitettään toteen, kirjoittajaa ei voitu jättää rankaisematta, sillä hänellä oli vastassaan valtakunnansyyttäjä eli valta. Pelkästään jo se, että tämä oli uhmannut valtaa, vallanpitäjien asemaa ja vallan legitimiteettiä, oli syy rankaista; rankaisematta jättäminen olisi ollut signaali siitä, ettei valta ja estabilissementti olisikaan erehtymätön. Jos meillä olisi ollut robotteja lukemassa lakia, ruukinmatruunan näkemys on, että syytetty olisi pitänyt vapauttaa.

Sekä suomalainen oikeuslaitos että suomalainen virkamieskoneisto ovat EU:ssa legendoja. Molempia pidetään valtiona valtiossa - täysin mielivaltaisena, irrationaalisena, yksilön oikeuksia ja oikeusturvaa polkevana ja sisäänpäinlämpeävinä, itse itseään täydentävinä ja valvovina systeemeinä, jotka eivät ole minkäänlaisen demokraattisen kontrollin alaisena. Sillä ei ole merkitystä tässä asiassa, että suomalainen oikeusjärjestelmä ja virkamieskoneisto ovat hyvin korruptoitumattomia ja kitkattomia. Merkitystä on sillä, että ne ovat täysin screwed up. Suomi on jatkuvasti EY:n ihmisoikeustuomioistuimessa mielivaltaisen ja oikeutta polkevan systeeminsä takia, eikä tässä tarkoiteta nyt totaalikieltäytyjiä.

Ruukinmatruunan vanha ystävä, Sanankäytön Ammattilainen, totesi joskus jotain suomalaisesta oikeuslaitoksesta ja lainluennasta. Hän totesi vielä, että oikeuden edessä akateemisesti koulutetut ovat ehdotonta pohjasakkaa, ja että oikeudessa aina kun joku tällainen on syytettynä, hänelle yritetään saada tuomio vaikka sitten väkisin. Tästä syystä valtakunnansyyttäjä kysyikin syytetyltä hänen koulutustaan. Rangaistus ei ole ankara, ja on oletettavaa, että hänelle kerätään Netissä kolehti. Ja mitä taas kirjoituksen poistamiseen Netistä tulee - oh well, mikä on kerran tungettu Nettiin, ei ikinä sieltä lähde pois.

Tuntien tämän kaiken ja tietäen tämän maan lainluennan, ja tietäen myös sen, että ei ole tärkeää että mitä sanot, tärkeää on että miten sanot ja sen, että tekstiä arvioidaan aina kokonaisuutena, ja kuvat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin sanat, ruukinmatruuna ei ole lainkaan yllättynyt, että käräjäoikeudessa kävi miten kävi. Hän itse asiassa osasi arvatakin, että siellä kävisi näin - että kirjoittajaa rankaistaisiin "varmuuden vuoksi", jos ei muuten, niin silkasta vallan uhmaamisesta ja vallitsevan virallisen totuuden kyseenalaistamisesta. Eipä silti, itse teksti oli muotoseikoiltaan kyllä sellainen, että jos ruukinmatruuna olisi ollut itse lukemassa lakia, siitä olisi kyllä saatu tuomio aikaan. Mutta ruukinmatruunan mielipide on, että nyt tehtiin overkill - ammuttiin tykillä hyttysiä. Asia eskaloitaneen vielä hoviin, ja on todennäköistä, että siellä tilanne muuttuu. Tai sitten ei muutu. Eräs suomalainen lakimies on erään lehden keskustelupalstalla osuvasti verrannut suomalaista oikeusjärjestelmää pajatsoon: kun jutun heittää sisään, ei ikinä tiedä että mitä sieltä tulee ulos.

Ruukinmatruuna on perinyt vanhemmiltaan epäluulon valtiota ja epäluottamuksen julkista sektoria kohtaan. Hänen isänsä suhtautuu julkiseen sektoriin hyvin vihamielisesti, kun taas yksityissektoriin hyvin positiivisesti, ja todettakoon että vanhemmiten ruukinmatruuna on itsekin todennut isänsä olevan asiassa oikeilla jäljillä. Jokainen valtiohan ei pohjimmiltaan ole mitään muuta kuin valtavan iso rikollisorganisaatio, ja valtion sekä mafian ainoa ero on siinä, että valtio ylläpitää lakeja ja oikeuslaitosta. Mutta jos nämä lait ja oikeuslaitos ovat totaalisen screwed up, niin mitäpä valtio on tuolloin enää mitään muuta kuin valtavan iso mafia?

Kansakunnan vessanseinä

eli suomi24.fi on näemmä kumossa tänään.

Ruukinmatruuna on pettynyt siellä olevien eräiden fundamentalistibuddhalaisten seksismiin.

Heidän mielestään nainen ei voi saavuttaa valaistumista, vaan hänen pitää ensin syntyä seuraavassa elämässään mieheksi.

-tun jurpot.

Ateistien unelma

on toteutumassa kaikkialla Euroopassa. Kristinusko häviää ja on kuolemassa sukupuuttoon.

Mutta samalla toteutuu myös ateistien painajainen. Uskonnollisuus ei häviä mihinkään, se vain korvautuu toisella uskonnolla. Tässä tapauksessa islamilla.

Ruukinmatruuna ei ole huvittunut tästä kehityksestä. Siinä, missä ateisteille heidän vihollisensa (kristinuskon) vihollinen (islam) on heidän ystävänsä - vaikka tuo "ystävä" julistaakin kuolemaa kaikille uskottomille - ateisteille annetaan täsmälleen kaksi vaihtoehtoa, joko kuolema tai kääntyminen islamiin, ruukinmatruuna tietää, että nuo vaihtoehdot annetaan myös buddhalaisille.

Koska Suomesta ei tule ikinä buddhalaista maata (buddhalaisuus on liian älyllinen uskonto suomalaisille), ja koska ruukinmatruuna tietää, että ateistinen yhteiskunta merkitsee vain ja ainoastaan uskontotyhjiötä, joka täyttyy ennemmin tai myöhemmin - yleensä kaikkein fanaattisimmalla, väkivaltaisimmalla ja ahdasmielisimmällä uskonnon muodolla - hän tietää olevansa valinnan edessä. Joko kristillinen Suomi tai islamilainen Suomi. Ja koska hän myös tietää, että kristillisessä Suomessa uskonto on yksityisasia ja vaikka hihhulit voivat nuivia häntä, siellä vallitsee kuitenkin edes jonkinlainen uskonvapaus ja hän saa olla suunnilleen turvassa ja rauhassa sekä sosiaalisen että fyysisen habituksensa osalta. Islamilaisessa Suomessa hänelle annetaan sensijaan täsmälleen kaksi vaihtoehtoa: hirttosilmukka tai burqha.

Tämä on asia, jota suurin osa naisista joko ei ymmärrä, tai sitten he ihan oikeasti haluavat alistua ja valita sen burqhan ja luopua ilomielin kaikista niistä vapauksista ja oikeuksista, mitä heidän esiäitinsä ovat heille taistelleet ja jotka ovat kultaakin kalliimpia. Vapauden hinta on ainainen valppaus ja halu puolustaa sitä vapautta. Sitä ei yksikään mies, yksikään valtio eikä yksikään sosiaalitäti voi tehdä. Se on jokaisen siskon itse tehtävä. Ruukinmatruunalle annettava valinta on hirttosilmukka tai burqha. Kristityille naisille valinta on hirttosilmukka, orjuus tai burqha.

Ruukinmatruuna tietää oikein hyvin, että kaikki ateistit toitottavat nyt suureen ääneen järjen voittoa ja sitä, miten uskonnot lakkaavat olemasta kun ihmiset alkavat ajattelemaan järjellään ja luopuvat yliluonnollisesta ja peloistaan. Ruukinmatruuna tyytyy vain toteamaan, että ihmiset näin pääsääntöisesti eivät ajattele järjellään vaan tunteillaan, eivätkä ihmiset ole rationaalisia vaan irrationaalisia ja emotionaalisia olentoja. Ihmisestä tulee järkiolento vasta kun luikoi mustenevi, höyhen uppoaa, päivä pohjaisesta paistaa, kivi veen päällä pyörii ja muut laulun "Velisurmaaja" tapahtumat toteutuvat.

Järjellään ajattelevaa ihmistä sanotaan nörtiksi. Kaikki irrationaaliset ja emotionaaliset ihmiset halveksivat nörttejä ja sylkevät heidän päälleen. Onko se oikein vai väärin, siihen ruukinmatruuna kieltäytyy ottamasta kantaa, mutta toteaa itsekin olevansa nörtti. Mutta hän tuntee oman sukupuolensa ja hormonitoimintansa ja sen, miten se vaikuttaa ajatteluun. Ruukinmatruuna ei ole robotti.

Voit ottaa ihmisen pois uskonnosta mutta et uskontoa pois ihmisestä. Ihminen voi olla kyllä uskonnollisesti välinpitämätön tai tulla sellaiseksi - mikä merkitsee samaa kuin uskontotyhjiö - mutta ateistien lukumäärä pysyy vuodesta toiseen samana, noin 2% väestöstä. Uskontotyhjiö puolestaan täyttyy välittömästi joko väkivallan edessä tai väkivallan kautta, ja mitä ahdasmielisemmästä, irrationaalisemmasta ja suvaitsemattomammasta uskonnosta on kyse, sitä hanakampi se on käyttämään väkivaltaa. Ja väkivaltaan voi vastata vain väkivallalla.

Kommunismi pärjäsi hyvin kristinuskoa vastaan - koska kristinusko on laimea, munaton, pasifistinen ja saamaton uskonto - mutta epäonnistui surkeasti islamia vastaan. Tilanne on täsmälleen sama nykyäänkin: irrationaalisuus murskaa aina rationaalisuuden, koska irrationaalisuus on aina hanakampi sekä käyttämään väkivaltaa että vastaamaan väkivaltaan väkivallalla, ja fyysinen väkivalta on kuitenkin vain vaikutuskeino muiden joukossa, ei mikään pahuuden ilmenemä. Siksi myös ateismi ja sekularismi tulee epäonnistumaan islamia vastaan.

Ateismin tuhoisin vaikutus on se, että ateistit eivät lisäänny. He eivät muodosta perheitä eivätkä hanki lapsia. Ei pelkästään sen vuoksi, että nörttipojat eivät olisi naisten keskuudessa kaikkein halutuinta puolisoainesta, vaan myös siksi, että ateismi kannustaa hedonismiin ja nautintojen etsimiseen - syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna kuolemme - sensijaan, että ajateltaisiin tulevaisuuteen ja sukupolvien päähän. Kaikissa länsimaissa syntyvyys on romahtanut, ja vaikka tämä onkin ekohippien märkä uni joka on toteutunut, se merkitsee myös sekä taloudellista että demografista katastrofia.

Kulttuurievoluutio ei ole mikään marxilaisten toitottama etukäteen predestinoitu polku barbariasta kohti loistavaa tulevaisuutta. Päinvastoin - se on päämäärätön kaaos, taistelukenttä, jossa eri meemit ja meemipleksit käyvät lamarckistista olemassaolon taistelua, ja jossa kelvollisimmat, eivät suinkaan kehittyneimmät ja sofistikoituneimmat, voittavat ja menestyvät. Tämän tajuaminen - sivilisaation näkeminen kulttuurievolutiivisena taistelukenttänä - auttaa meitä ymmärtämään, mistä tässä kaikessa on kyse.

Temppeliherrojen perilliset

Ranskan kuningas Filip IV Kaunis ja paavi Klemens V tuhosivat temppeliherrojen ritariston 1314. Virallisen historiankirjoituksen mukaan viimeinen suurmestari Jacques de Molay ja tiu muuta temppeliherraa teloitettiin polttamalla heidät roviolla.

Mutta tiedämme, ettei näin käynyt. Todellisuudessa he pakenivat Jerusalemiin, jossa he menivät nukkumaan Temppelivuoren alle.

Kun Ranska on suuressa vaarassa ja vihollisen uhkaama, nuo viimeiset temppeliherrat heräävät, he ratsastavat halki Euroopan, ja Ranskaan päästyään alkavat tehdä yhteistyötä Ranskan vihollisten kanssa.

Huono arkkitehtuuri, osa II

Hesarin mukaan Stora Enson pääkonttori aiotaan suojella lailla.

Ruukinmatruuna laskee yhteen 1+1. Kun hyvää ja kaunista arkkitehtuuria ei ole enää suojeltavaksi saakka, nyt pitää suojella rumaa ja vastenmielistä - Makkaratalo eikun siis City-Center (tietääkö joku ihan oikeasti, että Makkaratalolla on tuollainen virallinen nimi) on tästä paras esimerkki.

Stora Enson pääkonttori on yksinkertaisesti ruma. Se edustaa sodanjälkeisen ajan laatikkoarkkitehtuurissa toista ääripäätä siinä missä Viljo Revellin betonibrutalismi toista - mauton, pöyhkeilevä, pompöösi, halvan näköinen mutta kalliista materiaaleista rakennettu; kaikenkaikkiaan kuin amalgaamipaikattu mätä hammas Helsingin Eteläsataman suussa. Se edustaa samaa sitä Darth Vader -arkkitehtuuria kuin TEKESin talo ja Akateeminen kirjakauppa - ainoa ero on, että mustan rauta(II)oksidipinnoitteen sijaan sen pinnoitusmateriaalina on valkea Carraran marmori - siis täsmälleen se sama materiaali, joka on osoittautunut täysin epäonnistuneeksi valinnaksi Finlandia-talon osalta. Sen ainoa arkkitehtoninen ansio on siinä, että sen on suunnitellut Suomen yliarvostetuin arkkitehti, Alvar Aalto, joka jää Helsingin kaupunkikuvan pilaamisessa nelossijalle Aarno Ruusuvuoren, Heikki ja Kaija Sirenin sekä Neuvostoliiton kaukopommitusilmavoimien (ADD) jälkeen.

Mikä sitten Enson sokeripalasta tekee ruman? Ensinnäkin se, että se on täysin luonnoton - siloiteltu kuutio, muoto, joka on puhdasta matematiikkaa ja jota ei löydy luonnosta; se antaa itsestään välittömästi keinotekoisen ja luonnottoman vaikutelman. Toinen on siinä, että sen materiaali - valkoinen Carraran marmori - on materiaali, jota ei esiinny Suomen luonnossa luonnostaan, ja joka sääistyy Suomen ilmastossa nopeasti. Valkoista marmoria on perinteisesti käytetty sisätiloissa, ei fasadina, ja se, miten Suomen ilmasto tuhoaa marmoria, näkyy parhaimmin Finlandia-talon fasadissa - se edustaa lähinnä tuohikulttuuria. Kolmanneksi se on täysin poissa ympäristöstään - Katajanokka edustaa toisaalta jugendia ja toisaalta tiilistä myöhäisrenessanssia, ja Enson pakkilaatikko on siellä täysin alien. Aalto ajatteli "pelastavansa Helsingin merellisen kuvan" ja "jatkavansa Pohjoisesplanadin perspektiiviä Katajanokalle". Tosiasiallisesti hänen pöyhkeilevä ja halvan näköinen laatikkonsa on kuin äkkirikastunut moukka vanhan kulttuurisuvun vävynä verrattuna Vironniemen vanhoihin empire-rakennuksiin. Aallolta jäi tajuamatta, että Skatta on tosiasiallisesti saari ja että Katajanokan salmessa on käännepiste, epäjatkuvuuskohta; siinä empire muuttuu uusrenessanssiksi ja jugendiksi.

Tilanteen tekee vielä entistä kamalammaksi se, kun tiedämme, millainen rakennus siitä purettiin Aallon fiksaatioiden alta. Tuo tiilirenessanssipalatsi kulki nimellä "Norrmenin linna", se oli Theodor Höijerin suunnittelema, ja se sopi Katajanokan tiiliarkkitehtuuriin ja Uspenskin katedraaliin kuin nenä päähän. Enson kuutio sopii siihen "kuin jarruneste kaurapuuroon", erästä kommenttia lainaten. Aallon pöyhkeyttä ja luonnetta kuvaa se, että kun hän ei saanut lupaa purkaa vieressä olevaa pientä myöhäisklassismia edustavaa rakennusta, hän ei piirtänyt Enson konttorin itäpäätyyn ainuttakaan ikkunaa - jottei kukaan näkisi tuota "keskinkertaisen arkkitehdin keskinkertaista teelemystä", kuten hän ylimielisyydessään totesi.

Sanalla sanoen Enson pääkonttorissa ei ole mitään suojelemisen arvoista. Se edustaa banaalia laatikkoarkkitehtuuria, tusinatuotantoa, jollaisia tässä maassa on lähes joka lähiössä. Pelkkä halvan näköinen mutta kalliista materiaalista tehty triviaali julkisivu ei ole aihe rakennussuojeluun. Eikä myöskään arkkitehdin nimi. Alvar Aalto teki kyllä hienoja(kin) rakennuksia, mutta hänen tuotannostaan valtaosa on joko täysin keskinkertaista - tai surkeaa.

Itä-Euroopassa tehtiin paljon mahtailevaa ja pöyhkeilevää laatikkoarkkitehtuuria. Siellä arkkitehtien virheet on tunnustettu, ja monia näistä laatikoista on purettu, ja tilalle rakennettu samanlaiset rakennukset kuten ennenkin. Ruukinmatruunan ohje on, että marmori uusiokäyttöön ja ei muuta kuin armeijan pioneerit hommiin. Teräsbetonipalkkirakenteinen moderni rakennus on helpointa purkaa räjäyttämällä sen tukipilarit poikki - koko rakennus luhistuu soraläjäksi parissa sekunnissa.

Luultavasti joku rakennusinsinööri (insinööri, ei arkkitehti!) kykenisi varmasti suunnittelemaan Norrmenin linnan fasadilla sellaisen toiminnallisen ja hyvän rakennuksen, jossa yhdistyisivät sekä kauneus, käytännöllisyys, rakennustaide että nykyaikainen tekniikka. Jäämme odottamaan.

Myötäjäiset vaiko huomenlahja?

Naisen arvostuksen eri yhteiskunnissa voi helposti päätellä siitä, mikä on appivanhempien suhde nuoreenpariin - ja ennenkaikkea että mikä on morsiamen vanhempien taloudellinen suhde avioliittoon. Koska naiset elävät miehiä pitempään ja naisilla on paha taipumus jäädä leskiksi - miehet kuolevat joko sodissa, onnettomuuksissa, työnsä ääreen tai sitten juopottelevat itsensä hengiltä - niin yhteiskunnissa, joissa ei tunneta sosiaaliturvaa eikä eläkevakuutusta, on vanhemmilla ollut perinteisesti eri tapoja turvata vaimon asia. Ja niitä on perinteisesti ollut kaksi: myötäjäiset ja huomenlahja.

Niissä kulttuureissa, joissa naisen arvostus on jossakin kotieläimen ja huonekalun välillä ja jotka ovat hyvin androseksistisiä, on vallitseva käytäntö ollut myötäjäiset. Siis se, että tyttären vanhemmat maksavat viulut ja maksavat sulhasen vanhemmille siitä, että saavat naitettua tyttären tämän sukuun. Vaikka periaatteessa myötäjäiset tulevatkin vaimon itsensä käyttöön, tosiasiallisesti niiden käyttöoikeus menee aviomiehelle ja hänen suvulleen.

Niissä kulttuureissa puolestaan, joissa naisia arvostetaan, käytäntönä on ollut huomenlahja; eli se, että sulhanen tai hänen vanhempansa antavat nuorikolle jonkin sellaisen lahjan häiden jälkeen, jonka tarkoitus on turvata toimeentulo, jos pahasti käy. Usein tähän liittyy myös morsiusraha: sulhanen (tai hänen perheensä) maksaa morsiamelle (tai hänen perheelleen) pääsystä avioliittoon.

Androseksististen kulttuurien myötäjäisperinne on monen surun ja todella sairaiden tapojen ja käytäntöjen lähde. Paitsi, että tällaisessa kulttuurissa tyttären syntymä on surun aihe - tytär ei kanna suvun nimeä eikä peri, hänen naittamisensa on vielä kaupan päälle kallista, ja huonolla tuurilla hänet voidaan tappaa pelkkien myötäjäisten saalistamisen toivossa. Tällaiset kulttuurit, jollaisia varmasti kaikki tuntevat ja osaavat nimetä esimerkkejä, ovat naisen kannalta todella kipeitä, ja niissä leski on useimmiten todella tukalassa asemassa - esimerkiksi Intiassa on ollut perinteenä sati eli leskenpoltto, josta Britannia teki - onneksi - katoavaa kansanperinnettä. Intialainen myötäjäiskulttuuri on länsimaissa ollut jatkuva inhon ja toisaalta myös satiirin aihe, ja yleensä täysin aiheesta.

Länsimaissa on tunnettu sekä myötäjäiset että huomenlahjat. Länsimaissa avioliitto (engl. matrimony) on ehkä aateliston piirissä tavattu matter-of-money, mutta kaikkien muiden säätyjen piirissä se on ollut ensisijaisesti kahden nuoren liitto ja vasta toissijaisesti sukuintressien solmimista. Avioliitto on ollut sekä sulhasen että morsiamen perheelle tärkeä asia, ja molemmat ovat antaneet sinne oman osuutensa. Vaikka nykyään huomenlahjaksi annetaan jotain kaunista ja suloista, kuten vaikkapa kaulakoru tai nilkkaketju, aikoinaan huomenlahjaksi saatettiin antaa vaikkapa lehmä tai torppa. Perinteiset myötäjäiset ovat olleet kapiot - liinavaatteita, alus- ja päällysvaatteita, pyyhkeitä, pöytäliinoja, verhoja jne henkilökohtaisia tavaroita, joilla morsian pärjäsi pitkään rasittamatta puolisonsa taloutta. Jokaisen isän ylpeydenaihe oli tyttären käsintehty kapioarkku. Mutta olennaista on, että papin aamenen jälkeen on muutettu omaan talouteen, joka on voinut olla uksori- tai virilokaalinen aivan tilanteesta riippumaton, tai sitten aivan itsenäinen. Suomalaisista sananlaskuista tunnetaan Ensin tupa ja takka, sitten vasta akka neuvona sulhaselle: täytyy olla itsenäinen ja sekä omista että appivanhemmista riippumaton ennen perheen perustamista.

Siitä, onko jokin kulttuuri kuinka seksistinen, voidaan tutkia paljon juuri avioliitto- ja lahjaperinteestä. Nyrkkisääntö on, että mitä isommat myötäjäiset, sitä seksistisempi - ja sitä vähemmän kulttuurissa piitataan sosiaaliturvasta ja yhteiskuntavastuusta.

Samoin myötäjäisperinne kulkee käsi kädessä sisäsiittoisuuden eli endogamian kanssa. Konsanguinaalisia (lat. con-, myötä, sanguis, veri) liittoja, kuten serkus- ja pikkuserkusavioliittoja, suosivat kulttuurit ovat hyvin sisäsiittoisia, ja tällöin toisaalta sekä järjestetyt liitot ovat yleisiä että myös liittoja solmitaan nimenomaan perimys- ja valtarakennejärjestelyjen takia. Tällaisissa kulttuureissa nainen on yleensä pelkkää kauppatavaraa, ja tyttärillä järjestetään sukujenvälisiä asioita ja raha- sekä omaisuuskiistoja. Kärjistäen voi todeta, että perhehelvetit pidetään loimuamassa rahan avulla. Ruukinmatruunan täysin oma, subjektiivinen, Stetsonin metodilla saatu ad hoc -arvio tällaisista liitoista on, että ne pääsääntöisesti ovat joko äärimmäisen onnettomia tai sitten kulissiavioliittoja, jotka pysyvät kasassa sen takia, että siinä on isommat asiat pelissä kuin yksittäisen ihmisen mielenterveys - tai henki. Vaikka konsanguinaalisia liittoja suosivat kulttuurit ja yhteiskunnat voivat olla numeerisesti hyvin suuria, niiden geenipooli on äärimmäisen kapea, ja kaikki sisäsiittoisuuden mukanaantuomat haitat, kuten vammaiset lapset, ovat äärimmäisen yleisiä.

Niissä kulttuureissa puolestaan, missä on pyritty naimaan suvun ulkopuolelle (eksogaamiset kulttuurit) yleensä myötäjäisperinnettä ei ole ollut tai se on ollut vähäinen, ja sulhaskandidaatin on pitänyt a) tavalla b) toisella osoittaa apelle olevansa hänen tyttärensä arvoinen. Monet suomalaiset ja eurooppalaiset kansantarinat kertovat mahdottomista tehtävistä, joita sankarin on täytynyt tehdä päästäkseen naimisiin. Toisinaan ei edes todistettu sankaruus ole riittänyt prinsessaan ja puoleen valtakunnasta, kuten Peter Townsendille kävi. Näissä kulttuureissa myös huomenlahjat ovat olleet tärkeässä asemassa. Eksogaamisissa kulttuureissa geenipooli on laaja vaikka yksilöpohja olisikin pieni, ja perinnöllisiä sairauksia esiintyy lähinnä vain hyvin harvaanasutuilla seuduilla. Suomessa perinteisesti serkusavioliittoja on paheksuttu, ja muuttoliike on pitänyt huolta siitä, että väestö on sekoittunut - äidinlinjaa seuraten ruukinmatruuna pystyy johtamaan omaa sukuaan ympäri Satakuntaa ja edelleen ruotsinkielistä Pohjanmaata.

Länsimaissa endogamia on ollut aateliston yksinoikeus. Ei ole liioiteltua väittää, että aatelisneidot ovat olleet lintuja kultaisessa häkissä. Siinä, missä porvaristyttö saattoi itse harjoittaa ammattia, omistaa liikeyrityksensä ja hänellä oli sananvaltaa sekä perheen että firman asioihin, aatelisneidon tehtävänä oli lähinnä toimia kauppatavarana ja synnytyskoneena. Ulkoiset ja materiaaliset puitteet saattoivat olla hienot, mutta aatelistytön sosiaalinen liikkumavara ja vapaus oli hyvin vähäinen, eikä hänellä ollut lupaa naida säädyssä alaspäin. Tämä puolestaan johti jo 1700-luvulle tultaessa hirvittävään sisäsiittoisuuteen ja 1800-luvulla tragedioihin. Väitettiin, että Espanjan ylhäisaateli oli niin sisäsiittoista, että jos hovissa näki tylsämielisen näköisen idiootin, se oli todennäköisesti markiisi, ja jos tämä vielä kuolasi, hän oli vähintäänkin herttua.

Kulttuurin seksistisyyden voi myös päätellä siitä, kuinka korkeassa kurssissa on morsiamen neitsyys. Neitsyyden tarkoituksena on taata, että kauppatavara on tuoretta; ettei kukaan ei ole päässyt tekemään jälkeläisiä tytön kanssa ja että tyttö on kunniallinen. Erityisen tarkkoja neitsyydestä ovat erilaiset kunniakulttuurit, kuten Lähi-Idän islamilainen kulttuuri: neitsyyden menettäminen ennen avioliittoa on loukkaus suvun kunniaa kohtaan - se on rinnastettavissa pilaantuneiden elintarvikkeiden kauppaamiseen - ja suvun miesten velvollisuus on teloittaa tyttöparka, sillä muuten he menettävät kasvonsa. Ennenmuinoin aatelistytön tuli Euroopassa olla neitsyt mennessään naimisiin, mutta muiden säätyjen keskuudessa neitsyydellä ei ollut merkitystä. Oikeastaan ainoa merkitys oli, että tyttö sai pitää morsiuskruunua häissä, mutta iloinen perhetapahtuma muutama kuukausi häiden jälkeen ei ollut lainkaan tavatonta. Kunniakulttuureissa ihmisten sosiaalinen kypsyys on samaa luokkaa kuin keskimääräisellä nelivuotiaalla pikkupojalla, mutta kunniakulttuurit eivät mahdollista kansalaisyhteiskunnan kehitystä: kunniakulttuurit ovat poikkeuksetta klaani- ja heimoyhteiskuntia, sillä kehenkään suvun ulkopuoliseen ei voi luottaa ja suvun sekä heimon sisäinen ryhmäkuri, joka perustuu poikkeuksetta väkivallalle, pitää huolta siitä, ettei kukaan luotakaan. Tällaisessa kulttuurissa miehen tärkein omaisuus on hänen kunniansa (katu-uskottavuutensa), aivan kuin pikkupojillakin - ja naisella taas kunniallisuus. Kunniakulttuureja pystyy ymmärtämään parhaimmin tutkimalla pikkulasten ihmissuhteita ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintatapoja, ja kunniakulttuuri sekä järjestäytynyt rikollisuus usein kulkevatkin käsi kädessä. Ja myös järjestäytyneessä rikollisuudessa arvostetaan naisessa ensisijaisesti hänen kunniallisuuttaan - nainen on joko madonna tai huora, muttei mitään siltä väliltä.

Suomi, ja koko Länsi-Eurooppa on ollut siitä onnellisessa asemassa, ettei meillä ole ollut samanlaista myötäjäisperinnettä kuten vaikkapa Intiassa. Tulisiko meidän suvaita sitten maahanmuuttajille myötäjäisperinnettä - sillä se kulkee käsi kädessä seksismin kanssa? Ruukinmatruunan vastaus on, että ei, sillä se on samalla epäluottamuslause hyvinvointivaltiolle ja kansalaisyhteiskunnalle - syistä, jotka ruukinmatruuna katsoo selvittäneensä edellä.

Ihmissuhteiden kiemuroita

Mitä henkilokohtaisia-osaston ilmoitukset tarkoittavat oikeasti?

NAISET

Nelikymppinen.........................49
Seikkailullinen.......................Uskoton
Urheilullinen.........................Ei rintoja
Normaalin näköinen...............Ruma
Kaunis.......................................Patologinen valehtelija
Lapsirakas..................................Yksinhuoltaja
Ennakkoluuloton.........................Lesbo
Itsenäinen.................................Vanhapiika
Hymysuinen.............................Vahvalla lääkityksellä
Emotionaalisesti vahva..........Tunteeton
Naisellinen...............................Kikattava nynnykana
Jumalatar...................................Lihava
Vapaa sielu..............................Päihdeväärinkäyttäjä
Ystävää etsivä.........................Entinen hutsu
Rauhallinen...............................Tylsä
Itsellinen....................................Epäsosiaalinen
New Age-tyyppinen................Hörhö
Luonnonlapsi......................Kainalokarvat ajamatta, alakolmio ajeltu
Avomielinen.............................Epätöivoinen
Ulospäinsuuntautunut............Kovaääninen ja ärsyttävä
Intohimoinen.............................Nymfomaani
Runollinen.................................Maanis-depressiivinen
Ammatillinen............................Narttu
Älyllinen..................................Nörtti
Romanttinen............................Frigidi
Muodokas...............................Sairaalloisen ylipainoinen
Kookas.....................................Romuluinen
Etsii sielunsisarusta...............Stalkkaaja
Huumorintajuinen..................Pikkusieluinen kana
Leski.........................................Potentiaalinen murhaaja

MIEHET

Nelikymppinen.........................41
Seikkailullinen.........................Häntäheikki
Urheilullinen.............................Narsisti
Normaalin näköinen...............Mitäänsanomaton
Komea.......................................Biseksuaali
Isällinen..................................Päällepäsmäri
Ennakkoluuloton.............................Hörhö
Itsenäinen.................................Ei ole kelvannut kenellekään
Hymysuinen.............................Psykopaatti
Emotionaalisesti vahva.........Sairaalloisen mustasukkainen
Miehekäs...................................Väkivaltaviihteen suurkuluttaja
Adonis.......................................Aivoton
Vapaa sielu..............................Kyvytön sitoutumaan
Ystävää etsivä.........................Peräkammarinpoika
Rauhallinen...............................Tylsä
Itsellinen....................................Sosiopaatti
New Age -tyyppinen...............Epästabiili
Luonnonlapsi..........................Metsästys- ja kalastushullu
Avomielinen.............................Välinpitämätön
Ulospäinsuuntautunut.............Riidanhaastaja
Intohimoinen.............................Juoppo
Runollinen.................................Ressukka
Ammatillinen.............................Työnarkomaani
Älyllinen....................................Nörtti
Romanttinen..............................Auervaara
Muodokas................................30 kg ylipainoa
Kookas......................................Hujoppi
Etsii sielunsisarusta...............Epätoivoinen
Huumorintajuinen...................Poskisolisti
Leski..........................................Orpo

NAISTEN KIELI

1. Kyllä = Ei
2. Ei = Kyllä
3. Ehkä = Ei
4. Me tarvitsemme = Minä haluan
5. Minä olen pahoillani = Sinä tulet olemaan pahoillasi
6. Meidän pitää jutella = Sinä olet kusessa
7. Okei, siitä vaan = Parempi olisi ette
8. Tee mitä haluat = Vastaat itse seurauksista
9. En ole tolaltani = Tottakai olen tolaltani, taukki!
10. Olet tosi ihq tänään = Eikö mielessäsi pyöri mikään muu kuin seksi?
11. Ei tänään, minulla on pää kipeä = Minulla on krabbe

MIESTEN KIELI

1. Minun on nälkä = Ruokaa heti!
2. Minua väsyttää = Menen bunkkaan
3. Janottaa = Kaljaa heti!
4. Kiva leninki = Se korostaa kivasti rintoja!
5. Rakastan sinua = Haluan seksiä
6. Tympii! = Haluatko seksiä?
7. Tanssitko kanssani = Meille vai teille?
8. Voinko soittaa sinulle? = Haluaisin bylsiä kanssasi
9. Mennäänkö leffaan? = Sotafilmi, scifiä, jännäri vai actionia?
10. Mennäänkö illalliselle = Haluan sänkyyn kanssasi
11. Nuo kengät eivät sovi tuon hameen kanssa = Olen hintti

Men!

Kristityt muistavat pääsiäisenä pitkänäperjantaina teloitettua profeettaansa, mutta suomalaiset näemmä elävöittävät historiaa aivan uudella tavalla. Kendomaajoukkeemme miesten EM-joukkuehopean ja naisten EM-joukkuepronssin kunniaksi joku wannabe-samurai oli alkanut kännipäissään riehumaan miekkansa kanssa.

Sumimasen. Poskiosumasta ei saa pistettä.

Ehkäpä fiksuinta on ehdottaa kaikkiin vaarallisiin teräaseisiin, myös koristesellaisiin, pakollista varmistinta tupen ja kahvan väliin, kuten Visbyn keskiaikaviikolla. Suurin osa tapoista, pahoinpitelyistä ja muista klupuamisista tehdään pikaistuksissa ja tunnekuohussa, ja melko todennäköisesti se, että joutuu aukomaan varmistimen nyörejä tai salpoja, vie ajatukset pois kultsin fileeraamisesta ja jäähdyttää pahimman tunteiden palon.

Hyvä Luoja, se on täynnä tähtiä!

Gazebo nappasi jokin aika sitten Gary Gygaxin, ja nyt monoliitti puolestaan vei Arthur C. Clarken.

Yksi kerrallaan ruukinmatruunan nuoruuden sankarit vaihtavat hiippakuntaa.

Gazebo

Roolipeliveteraanit varmaan tietävät gazebo-tarinan, tai ovat ainakin kuulleet siitä. Mutta koska aihe lienee nuoremman polven pelaajille outo ja tuntematon, niin tässäpä tuo gazebo-tarina lyhykäisyydessään. Pelinjohtajana toimi Ed Whitechurch, vanhemman puolen roolipeliveteraani, kun taas Eric Sorenson pelasi taistelijaa.

ED: Näette hyvin hoidetun puutarhan. Sen keskellä, pienen kummun päällä, on gazebo.

ERIC: Gazebo? Minkä värinen se on?

ED: (Tauko) Se on valkoinen, Eric.

ERIC: Kuinka kaukana se on?

ED: Noin 50 m päässä.

ERIC: Kuinka iso se on?

ED: (Tauko) Noin 10 m kanttiinsa, 3 m korkea ja kartiomainen ylhäältä.

ERIC: Käytän miekkaani. Se kertoo, onko se hyvis.

ED: Se ei ole hyvis, Eric. Se on gazebo!

ERIC: (Tauko) Huudan sille.

ED: Se ei vastaa. Se on gazebo!

ERIC: (Tauko) Pistän miekan tuppeen ja otan jousen ja nuolen. Vastaako se mitenkään?

ED: Ei, Eric. Se on gazebo!

ERIC: Ammun sitä (osumaheitto). Mitä tapahtuu?

ED: Siellä on nyt gazebo, josta törröttää nuoli.

ERIC: (Tauko) Eikö se edes haavoittunut?

ED: Ei tietenkään, Eric! Se on gazebo!

ERIC: (Vinettäen) Mutta se oli +3:sen nuoli!

ED: Se on gazebo, Eric, gazebo! Jos todella haluat tuhota sen, voit yrittää hakata sen kirveellä kappaleiksi tai voit yrittää polttaa sen, mutta en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi tehdä niin. Se on @#%$*& gazebo!

ERIC: (Pitkä tauko - hänellä ei ole kirvestä eikä tuliloitsuja) Juoksen pois.

ED: (Läpeensä turhautuneena) Liian myöhäistä. Olet herättänyt gazebon, se ottaa sinut kiinni ja syö sinut.

ERIC: (ottaa uuden hahmolomakkeen ja nopat) Ehkäpä teen seuraavaksi hahmoksi tultakäyttävän velhon niin voin kostaa minun taistelijani...


Todettakoon, että englannin kielen sana "gazebo" tarkoittaa huvimajaa tai telttakatosta. Muilla pelaajilla oli hyvin hauskaa, kun he selittivät Ericille, mikä on gazebo...

Hotelli Kalifornia

Ruukinmatruunan, kuten kaikkien muidenkin X-sukupolven lasten, lapsuuteen kuuluu Eaglesien biisi Hotel California. Siis lapsuuteen, sillä ruukinmatruuna äänitti sen radiosta kasetille joskus 1977 ja kuunteli nauhan epäkuntoon. Siinä samalla ruukinamtruuna opetteli englantia. Jotkut muistavat sen nuoruudestaan, 1980- ja 1990-luvuilta, jolloin siitä oli tullut jo klassikko. Laulu ei ole samalla tavoin täydellinen rock-biisi kuin Stairway to Heaven tai Bohemian Rhapsody, mutta todella hyvä.

Biisin sanat ovat mystiset ja oudot, eivätkä aukea helposti. Mistä laulussa on kyse? Toisaalta sanat ovat äärimmäisen kiehtovat - ja ruukinmatruuna muistaa nuoruudessaan pelanneensa roolipelisession, joka perustui tälle laululle ja sen sanoille! Mikä on tämä hotelli, minne voi kirjautua sisään, mutta josta ei pääse koskaan pois?

Nuorena ruukinmatruuna ajatteli sen viittaavan huumeisiin, ja sana colita tarkoittaa espanjaksi, paitsi nuppua tai pyrstöä, myös marisätkää - warm smell of colitas, rising up to the air. Mutta se hotelli löytyykin vasta up ahead in a distance eli marinpolton tuolla puolen? Mistä on kysymys?

Ruukinmatruunan oma tulkinta laulusta on, että koko laulu on protesti materialistista, hedonistista ja piittaamatonta elämäntapaa - samsaraa vastaan. Laulun koko sanoma aukenee välittömästi, jos sitä tutkitaan buddhalaisessa viitekehyksessä.

On a dark desert highway, cool wind in my hair
Warm smell of colitas, rising up through the air
Up ahead in the distance, I saw a shimmering light
My head grew heavy and my sight grew dim
I had to stop for the night

Ensimmäinen säkeistö käsittelee sitä, miten materialismiin ja samsaran kehään päädytään. "On a dark desert highway" - ihminen on päämäärättömällä seikkailulla, ja nuoruuteen kuuluvat typeryys ja huumeet, kuten hamppu. Mutta viina ja fymi yleensä menevät ohi, ja jossain kaukaisuudessa siintää ja väreilee aikuisuus, ja paljon isommat houkutukset - maallinen hyvä ja menestys ja rikkaus ja sen mukanaantuoma elämäntapa. Mutta tuolla sanalla "colitas" on myös toinenkin merkitys. Se tarkoittaa pyrstöä yleensäkin, ja se voi tarkoittaa myös grillattuja hummerinpyrstöjä - ruokaa, jota pidetään hyvin gourmet-ruokana ja joka yhdistetään yläluokkaiseen elämään. Onko tuo "warm smell of colitas" grillatun merenelävien tuoksu, joka houkuttelee sisään?

Hotel California, joka kuvataan levyn kannessa, on aivan oikea hotelli. Se on Beverly Hillsissä (Los Angeles, Kalifornia) sijaitseva Lido Hotel, ja Don Henley halusi levyyn jotain dekadenssia ja viattomuuden menetystä kuvaavaa, ja Beverly Hills on rikkaiden, kuuluisien - ja dekadenttien - asuinpaikka. Se, minne "amerikkalainen unelma" haluaa päätyä.

Laulu jatkuu:

There she stood in the doorway; I heard the mission bell
And I was thinking to myself,'This could be Heaven or this could be Hell'

Tämä "she", respan täti, edustaa materialismin personifioitumaa - ja juuri 'hän' on laulun kertojan entisen, vapaan mutta irtolaismaisen, elämän sekä materialismin, ahneuden ja mammonan, välissä. Laulun kertoja toteaa "I heard the mission bell" eli imperfektissä: hän antaa periksi omille vieteilleen ja haluilleen ja kirjautuu sisään - siis hän on tehnyt jo päätöksensä. "Tämä voi olla taivas tai helvetti" - siinä vaiheessa tuskin kukaan vielä tietää, että kumpi.

Then she lit up a candle, and she showed me the way
There were voices down the corridor, I thought I heard them say...

Welcome to the Hotel California
Such a lovely place
Such a lovely face
Plenty of room at the Hotel California
Any time of year, you can find it here

"Hän" näyttää kertojalle tien ovesta, upottaen hänet sisään materialismiin ja samsaraan. Mutta kynttilänvalo paljastaa vain vähän detaljeja ja ei kerro kaikkea - vain kummittelevat äänet kuuluvat kaikuna jostain kaukaisuudesta. "Such a lovely place, such a lovely face," nuo utuiset sanat juovuttavat kertojan ja huumaavat hänet. Kertoja on Beverly Hillsissä, Kaliforniassa, samassa kaupungissa jossa on Hollywoodin unelmatehdas; maassa jossa kadut on silattu kullalla ja materialististen unelmien täyttymyksessä. Tuntuu, kuin täällä voisi ostaa rappukäytävän taivaaseen, jos vain riittää nappula. Ja tämä materialistinen samsaran unelma ei ole koskaan kiinni, vaan sinne voi uppoutua milloin tahansa.

Her mind is Tiffany-twisted, she got the Mercedes bends
She got a lot of pretty, pretty boys, that she calls friends

Materialismin mieli on vääntynyt Tiffanylle, kuuluisalle timanttiliikkeele, ja hänellä on kurvit Mercedekseen, tuohon autojen aateliin. Laulussa on sanaleikki "Mercedes bends" (mercedes-uuma) - se ääntyy englanniksi samoin kuin Mercedes Benz, jonka omistaminen on eräänlainen statuksien status. Materialismi tuo mukanaan ahneutta ja kyltymättömyyttä; mikään ei riitä. Pelin henki on se, että se, kenellä on eniten leluja kuollessaan, voittaa. Mutta "hänellä" on paljon kauniita puppelipoikia - siis niitä, jotka ovat antautuneet tälle samsaran kahleelle ja joita hän kutsuu "ystävikseen", ja joita hän käyttää häikäilemättä hyväkseen. Tässä aarrejahdissa mieli vääntyy (twisted) ja vääristyy (bends), ja henkisyys häviää.

How they dance in the courtyard, sweet summer sweat.
Some dance to remember, some dance to forget

Nyt kertoja huomaa ensimmäistä kertaa, että kaikki ei olekaan niinkuin pitäisi. Samsara ei anna kenellekään onnea - ensimmäinen jalo totuus - ja mitä kovempaa tavoittelemme sitä, sen pahemmin kärsimme - toinen jalo totuus. Jotkut tanssivat muistaakseen - he yrittävät uppoutua samsaraan minkä ehtivät ja nauttia siitä, kun taas jotkut tanssivat unohtaakseen - he ovat huomanneet, ettei samsara tuota tyydytystä vaan vain kärsimystä, mutta paluuta entiseen viattomuuteen ei enää ole. Ihmiset yleensäkin tarttuvat materiaan joko muistaakseen tai unohtaakseen; joko muistaakseen lapsuutensa tai nuoruuteesa tai vanhan elämäntapansa; tai sitten unohtaakseen sen ja aloittaakseen kaiken alusta. Miksi muutoin suurin osa kaikista lelukaupoissa olevista nallekarhuista myytäisiin aikuisille naisille - ja miksi muutoin olisi sanonta the difference between men and boys is the price of their toys??

So I called up the Captain, 'Please bring me my wine'
He said, 'We haven't had that spirit here since nineteen sixty nine'

Kertoja on palannut huoneeseensa ja haluaa nyt viiniä rankan tanssisession jälkeen. Mutta vinkku on lopussa. Vuoden 1969 hippikesän, tuon seksin, huumeiden ja rockin kesän - ja Woodstockin - ja kaikkien samsaran humalan lupausten jälkeen on tullut vuoden 1977 krapula, ja ruusuilla tanssiminen, englanniksi days of wine and roses on ohi. Samsara on pettänyt lupauksensa. Woodstockin jälkeen ei ole enää viiniä luvassa. Se on kaikki etikoitunut kahdeksassa vuodessa. Sana "spirit" voi samoin tarkoittaa englanniksi sekä henkeä että väkijuomaa. Materialismin humalaa seuraa väistämättä krapula, ja materialismi on hyvin hengetön elämäntapa - Woodstockin henki hävisi kuin tyhjään ilmaan. Hotelli Kaliforniassa ei ole sen enempää henkeä kuin päihtymystäkään sitten 1969 jälkeen.

And still those voices are calling from far away,
Wake you up in the middle of the night - just to hear them say...

Welcome to the Hotel California
Such a lovely place
Such a lovely face
Plenty of room at the Hotel California
What a nice surprise - check your alibis...

Mirrors on the ceiling, the pink champagne on ice
And she said 'We are all just prisoners here, of our own device'

Äänet kummittelevat yhä kaukaisuudessa, ajaen aina vain syvemmälle, kuluttamaan, ostamaan, pyörittämään oravanpyörää. Mutta vasta nyt samsaran tyhjyys paljastuu - ja se yllätys ei ole kiva. Miksi? Tarkistakaa alibinne. Katossa on peilit - voitte katsella itseänne kun bylsitte, ja pullo rosé-shamppanjaa löytyy jäistä - siis kaikki luksuksen ja pröystäilyn ainekset ovat olemassa, mutta vasta nyt Täti Materialismi paljastaa, mistä kaikessa on kyse.

Me olemme kaikki täällä samsaran vankeja - omasta syystämme. Sana "device" voidaan kääntää joko "laitteeksi", "merkiksi" tai "tahdoksi", ja tässä kaikki käännökset ovat valideja. Me olemme tämän oman oravanpyörän (laite) vankeja, tavoittelemme rahaa (arvon symboli), omasta halustamme, ja siksi pyöritämme samsaran pyörää kierros toisensa jälkeen.

And in the master's chambers, they gathered for the feast
They stab it with their steely knives, but they just can't kill the beast

Ja ne, jotka ovat syvimmällä tässä samsaran pyörityksessä, ovat pääsääntöisesti kaikkein kypsähtäneimpiä koko juttuun, ja haluavat päästä pois - viikonlopuksi, lomalle, vapaalle, eläkkeelle, mutta vaikka kuinka he yrittävätkin, he eivät kykene tappamaan sitä petoa - siis itsessään. Kolmas jalo totuus on, että kärsimys loppuu kun elämänjano kuoletetaan, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Ja jos yritämme tappaa sen toisen pedon - siis sen, joka kaipaa takaisin siihen vapaaseen, huolettomaan elämään, niin sekään ei onnistu.

Last thing I remember, I was - running for the door
I had to find the passage back to the place I was before
'Relax,' said the night man, we are programmed to receive.
You can checkout any time you like, but you can never leave!

Nyt kertojallekin on valjennut tuo kaikki, ja hän haluaa ihan tosissaan pois. Takaisin siihen elämään, missä hän eli joskus aiemmin. Mutta ovella on yöportieeri, ja hän ei päästäkään enää. Meidät on jo niin aivopesty samsaraan, ettemme enää kykene poistumaan sieltä, vaan olemme jääneet lopullisesti vangiksi. Voimme kyllä kirjautua ulos respassa milloin haluamme - lähteä lomalle tai vapaalle, muttemme pääse koskaan pois.

Ruukinmatruuna muistaa yhä sen roolipelisession. Kun pelaajille valkeni, ettei siinä majatalossa ollutkaan kaikki niinkuin piti, niin sen tavanomaisen mennään-sinne-dungeoniin-tapetaan-kaikki-ja-luutataan-paikka -roolipelaamisen sijaan iski paniikki, ja pelaajien päämääräksi tulikin löytää tie pois sieltä. Pelaajahahmot olivat lopulta täysin verissäpäin ja hiparit nollilla, kun lopulta löytyi salakäytävä, jota pitkin sieltä pääsi ryömimään pois kenenkään huomaamatta.

Miten pääsemme tuosta helvetillisestä hotellista pois? Se on hotelli siksi, ettei se ole oikea kotimme. Onko jokin salakäytävä olemassa? On, ja se on neljäs jalo totuus. Elämänjano kuoletetaan seuraamalla Jaloa Kahdeksanosaista Tietä.

Ruukinmatruuna on siitä outo lintu, ettei hän ole koskaan tavoitellut materiaa eikä statusta sen itsensä varten. Sillä on aina ollut hänelle vain käyttöarvo, ja hänen tavoitteensa ovat olleet henkiset. Mutta henkisissäkin tavoitteissa - etsiessämme viisautta, taitoa, osaamista - meille on jatkuvasti vaarassa käydä kuin Koudalle. Eino Leinon runon Kouta oli "kolkko miesi" joka etsi vain tietoa ja taitoa, ja joka kuoletti koko elämänsä siihen, ja jolle kaiken ymmärtäminen merkitsi lopulta kuolemaa, johon hän meni ilomielin.

Ruukinmatruunaa on kritisoitu siitä, ettei hän ole rationaalinen realisti eikä ateisti, kuten hänen asemassaan olevan ihmisen pitäisi olla. Syy on juuri siinä, että ruukinmatruuna on kävellyt sen tien - rationalismin, naturalismin, materialismin ja ateismin tien - loppuun saakka, ja sen tien päässä on tyhjyys. Se, joka väittää toisin, ei ole itse päässyt loppuun saakka ja kurkistanut kuiluun, ja nähnyt, miten kuilu katsoo häneen. Jean-Paul Sartrea lainaten tällöin ainoa rationaalinen teko on itsemurha. Ja ruukinmatruuna on yrittänyt, huonoin tuloksin. Hän on palannut takaisin, ja hän on nykyään buddhalaisuuteen kallistuva agnostikko. Juurikin siksi, ettei ihminen ole järkiolento vaan tunneolento. Vaikka ruukinmatruuna ei koskaan mennyt sisään Hotelli Kaliforniaan, myös sillä, että sitä yrittää välttää, on huonot seuraukset. Ja juuri se pakotti hänet etsimään sitä Jaloa Kahdeksanosaista Tietä.

Ruukinmatruuna on pärjännyt melko hyvin elämässään. Mutta hän on oppinut sanomaan Nyt riittää!. Kultainen keskitie. Se ei voita, jolla on kuollessaan eniten leluja. Se voittaa, kuka on leikkinyt niillä eniten ja parhaimmin. Siksi ruukinmatruuna ei hamua materiaa eikä statussymboleita, vaan sitä, että hän osaisi nauttia jo olemassaolevista ja olla haluamatta koko ajan lisää. Rahalla ei saa onnea, mutta sillä saa turvallisuudentunnetta, ja se, että haluaa olla vapaa kuin taivaan lintu, liian usein merkitsee, että onkin vapaa kuin metsän eläin. Siksi ruukinmatruuna ei halua koko firman pääjohtajaksi, vaan hänelle riittää se, että hän on ruukin paras metallurgi ja osaa asiansa.

Ai niin. Näille sivuille taatusti eksytään nyt hakusanoilla "hotel california chords" tai "hotel california soinnut", joten tässäpä ne sitten.

Hm
On a dark desert highway
F#
Cool wind in my hair
A
Warm smell of colitas
E
rising up to the air
G
Up ahead in a distance
D
I saw a shimmering light
Em
my heart grew heavy and my sight grew dim
F#
I had to stop for the night

Kertosäe:

G............................D
Welcome to the Hotel California
F#...............................Hm
Such a lovely place, such a lovely face
G.........................................D
There's plenty of room in the Hotel California
Em...........................F#
any time of year - you can find it here

Miesylijäämä ja levottomuudet

Tämän päivän Helsingin Sanomat vahvistaa sen argumentaation, jota ruukinmatruuna on alusta saakka julistanut, ja jonka nojalla häntä on epäilty toisaalta rasmista ja toisaalta seksismistä:

Miesylijäämä ruokkii levottomuuksia.

Nuorten miesten ylijäämä ruokkii konflikteja ympäri maailman - aina Afganistanizta Zimbabween. Niissä kulttuureissa, joissa on valtava 15-29 -vuotiaiden miesten ylijäämä, muhii hirvittävä aikapommi. Ilmiö ei ole uusi, mutta sitä, samoin kuin sen syitä ja seurauksia on vain vähän tutkittu tieteellisesti.

Miehet ovat todistettavasti naisia keskimäärin sekä aggressiivisempia, väkivaltaisempia, rationaalisempia, yritteliäämpiä että sitkeämpiä, ja tästä saamme kiittää tai syyttää testosteronia. Ja tästä syystä nainen keskimäärin tyytyy aina vähempään, alistuu helpommin ja on miestä nöyrempi ja vähemmän aggressiivinen. Nämä asiat johtuvat biologiasta, eikä tosisasioiden pohjalta voida muodostaa arvolauseita sen enempää hyvään kuin pahaankaan eikä todeta, että näin pitääkin olla tai että on väärin että niin on. Näin vain on. Ja tästä syystä suuret miesjoukot ovat alttiita purkamaan sisäiset paineensa ulospäin, kun taas naiset purkavat sen sisäänpäin - mietitäänpä naisvaltaisia yhteisöjä, ja millaisia käärmeenpesiä ne pahimmillaan voivat olla, sillä nainen voi olla todella riivinrauta toiselle naiselle - mietitään vaikka kipeitä äiti-tytärsuhteita. Ja juuri tästä syystä nuorten miesten ylijäämä muodostaa aikapommin.

Vanhan vitsin mukaan naisen ikäluokkia verrataan kymmenen vuoden välein eri maihin, kun taas miehellä on vain yksi ikäluokka: 15-75 "Kuin Irak: mulkun hallitsema". Ha haa, oli hauskaa. Mutta vitsissä on puolet totta. Ikäluokka 15-29 on juuri se, jossa testosteronimyrkytys on pahimmillaan. Toisaalta alapäässä tuonikäiset kollit eivät ole vielä oppineet hallitsemaan kaluaan, vaan kalu hallitsee heitä. Yläpäässä puolestaan on jo etsitty puoliso, työpaikka ja koti, perustettu perhe ja vakiinnuttu.

Kautta historian nimenomaan nuoret, naimaikäiset sinkkumiehet ovat olleet kaikille armeijoille kaikkein halutuinta teuraskarjaa. Syy on siinä, että he eivät piittaa sen enempää itsestään kuin toisistakaan ja heidät on helppoa johtaa taisteluun lupaamalla heille naisia, viinaa ja rikkauksia. Heitä ei tarvitse edes aivopestä siihen, he tekevät sen itsestään. Niin arabien, viikinkien, normannien, ristiretkeläisten, mongolien kuin ranskalaisten vallankumousarmeijoidenkin miehistö koostui juuri tuonikäisistä seikkailunnälkäisistä ja ahnaista kolleista, ja juuri siksi asevelvollisarmeijat kootaan aina parikymppisistä. Sensijaan ammattiarmeijoissa on aina suosittu vanhempia miehiä, jotka eivät ehkä ole yhtä fyysisesti ketteriä ja aggressiivisia kuin nuoret, mutta joilla on sitäkin enemmän taitoa, tolkkua ja harkintakykyä - esimerkiksi taistelulentäjän katsotaan nykypäivänä olevan parhaimmillaan 35-vuotiaana, kun joskus aikoinaan jo 24-vuotias oli liian vanha. Sydänkeskiajalla monet ritarit olivat nelikymppisiä tai vanhempia, ja Sir John Talbot kaatui 80-vuotiaana. Samoin hellenistisellä ajalla monet argyraspidit olivat viisi-kuusikymppisiä - voi miettiä, minkälainen taistelu- ja aseenkäyttökokemus heillä oli. Ammattilaisilla on ammattilaisen asenne, eivätkä he tapata itseään typerissä itsemurhahyökkäyksissä.

Mutta nuoret tapattavat. Ja tappavat siinä sivussa toisia, sivullisia, eivät pelkästään toisiaan.

Kaikki kulttuurit, joissa on miesylijäämä, eivät ole ruutitynnyreitä, jotka vain odottaisivat sopivaa kipinää. Sellaiset kulttuurit, joissa naisia arvostetaan ja jotka ovat tältäosin tasa-arvoisia, joissa on suunnilleen pasifistinen uskonto vallassa ja joissa ylijäämämiehille on jokin kanava ulos, ei ole myöskään eksploosiovaaraa. Mutta sensijaan kulttuuri, jossa on voimakas sukupuolten välinen epätasa-arvo, joissa kulttuuri on seksististä, jossa naisia ei arvosteta ja jossa uskonto halveksii naisia ja painottaa sotaa ja väkivaltaa, on ilmeinen räjähdysvaara.

Kaakkois-Aasian buddhalaiset kulttuurit eivät ole koskaan olleet räjähdysalttiita ruutitynnyreitä. Siitä syystä, että buddhalaisuudessa on voimakas luostarilaitoksen perinne. Ylijäämäpojat ovat menneet luostareihin ja henkistyneet ja poistuneet näin luonnonkierrosta, jättäen jälkeensä valtavan sivistyksellisen perinnön - heidän memeettinen panoksensa on ollut valtavasti merkittävämpi kuin geneettinen. Samaa voidaan todeta myös 1000-luvun jälkeisestä Euroopasta - kun feodaaliaatelin väliset järjettömät sodat saatiin tyrehtymään, ylijäämäpojat pantiin luostariin, ja tuloksena oli valtava sivistystason nousu kautta Euroopan.

Mutta seksistisissä, autoritaarisissa ja staattisissa yhteiskunnissa - varsinkin sellaisissa, joissa polygamia on vallitseva perhemuoto, tilanne on toinen. Isä jättää jälkeensä vain yhden aseman yhteiskuntaan. Jos perheessä on kolme tai neljä poikaa, ylijäämäpoikien on lähdettävä kotoaan ja taisteltava asemansa puolesta - kirjaimellisesti. Kun Skandinaviassa 700-luvun lopulla kaikki viljelykelpoinen maa oli raivattu ja väestö kasvoi yli kantokyvyn, lähdettiin viikinkiretkille ja sotimaan ympäri Eurooppaa. Islamilla puolestaan on veriset rajat, eikä vähimmin juuri siksi, että muslimimaissa on staattinen yhteiskunta mutta valtava väestönkasvu. Ylijäämäpoikien välille syntyy kilpailua niukoista asemista, mikä johtaa epävakauteen.

Ensimmäinen reaktio nuorisopullistumaan ei kuitenkaan välttämättä ole väkivalta. Kun nuoret miehet huomaavat, että heitä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, he pyrkivät pakenemaan ennakoimaansa väkivaltaa ja seurauksena on siirtolaisuus - ja tällä siirtolaisuudella on Euroopassa pitkät perinteet; Suomesta on lähdetty niin kaupunkeihin, Amerikkaan kuin Ruotsiinkin. Jos rajat ovat kiinni, moni ylijäämänuorukainen ajautuu pikkurikollisuuden pariin. Seuraa jengiytymistä ja jengien välisiä yhteenottoja. Samoin he helposti ajautuvat erilaisten ääriliikkeiden tai kulttien piiriin - juuri tämän vuoksi islam on niin viriili ja virulentti uskonto, sillä aina jostain löytyy ylijäämäpoikia, joille kelpaavat ne 72 neitsyttä tulevassa elämässä, jos tässä ei saa ketään. Kaikkein vakavimmillaan nuorisopullistuma voi ryöpsähtää sisällissodaksi tai kansanmurhaksi. Ja niin ollaan tilanteessa, jossa nuorukaiset ryhtyvät eliminoimaan toisiaan, kunnes tasapaino heidän kunnianhimonsa ja yhteiskunnassa tarjolla olevien asemien välillä on saavutettu.

Tätä voidaan kutsua darwinistiseksi luonnontilaksi tai dynaamiseksi tasapainoksi, mutta varmuudella se merkitsee hirvittävää inhimillistä tragediaa. Miljoonat ihmiset kuolevat ja vielä useammat vammautuvat loppuiäkseen, ja valtava määrä sekä taloudellisia että varsinkin inhimillisiä resursseja menetetään ikuisiksi ajoiksi.

Mutta katsottaessa maailmankarttaa, ei ole vaikeaa huomata konfliktien keskittyvän samoille alueille kuin suuret väestöpaineetkin. Samoin siellä, missä kuolleisuus on korkeinta, aina väistämättä myös syntyvyyskin on korkeinta, eli sodat aiheuttavat paradoksaalisesti vain pahempaa väestönkasvua - termi "suuret ikäluokat" lienevät tiedossamme.

Se, että tällainen miesylijäämä syntyy ja että se purkautuu väkivaltaisesti, vaatii että yhteiskunta on staattinen ja että siellä ei ole talouskasvua. Paradoksaalisesti mitä vakaampi (merkityskessä staattinen) yhteiskunta, sitä varmemmin siellä räjähtää - muinaisajojen suuret despotiat ja imperiumit sotivat jatkuvasti, koska niissä yhteiskuntarakenne oli luutunut ja talouskasvu olematon. Vakaus on siis yhteiskunnallisesti äärimmäisen ei-toivottava ilmiö. tämä siitä syystä, että vain talouskasvu voi luoda uusia työpaikkoja ja uusia mahdollisuuksia.

Ruukinmatruuna tietää tämän omasta suvustaan. Hänen isoisänsä karkasi kotitorpastaan merelle 16-vuotiaana. Tekstissään Windjammer hän kuvasi på engelska, että millaisia työpaikkoja nuo vindjammerit oikein olivat - eivät kovin kivoja - mutta niihin oli aina tulijoita, vaikka työsuojelusta ei ollut tietoakaan ja kapteeni oli Jumalasta seuraava laivalla ja boosut vihattuja päällepäsmäreitä. Mutta torpparin nuoremmalle pojalle ei ollut muitakaan mahdollisuuksia! Varsinkaan kun hänen oma isänsä oli viinaanmenevä väkivallakko; ruukinmatruunan isoisälle oli sekä vetoa että työntöä merelle. Meri onkin ollut ruukinmatruunalle aina rakas elementti, ja hänen äidinpuoleisessa suvussaan kahden tädin puolisot ovat merikapteeneja ja hänen serkkunsa on myös merikapteeni. Ja lähes jokainen mies ja suurin osa naisistakin omaa merenkulkukokemusta ja ainakin jonkinasteisen pätevyyden. Meri on ollut nuorten miesten perinteinen keino pois kurjuudesta. Talouskasvu puolestaan on synnyttänyt lisäarvoa ja lisäarvo työpaikkoja, ja mitä voimakkaampi taluouskasvu, sitä enemmän. Näin kysyntä ja tarjonta ovat tyydyttäneet toisensa.

Entäpä uskonto? Uskonto voi sekä hillitä tätä kehitystä (kuten buddhalaisuus) tai vain pahentaa (kuten islam). Kaikki suuret uskonnot sanovat että älä tapa. Nuoret miehet tietävät tekevänsä väärin, mutta tappavat silti. Jos uskonnossa sanotaan, että vihollinen voidaan nähdä jonakin, mikä pitää puhdistaa, se puhdistetaan. Näin väkivalta ei näyttäydy enää tavanomaisena rikollisuutena vaan kunnianarvoisena puhdistamisena tai jumalten taivaallisen suunnitelman toteuttamisena - kuten Koraanissa todetaan: "Sinä et tappanut, Jumala tappoi."

Mikä sitten ratkaisuksi? Suurin syy, miksi tällainen miesylijäämä ylipäänsä on olemassa, on se että länsimainen lääketiede on viety sellaisiin kulttuureihin, jotka ovat staattisia, seksistisiä, moniavioisia ja joissa naisia ei arvosteta kuin kotiorjina ja synnytyskoneina. Ennen nykyaikaista lääketiedettä ja hoitomenetelmiä syntyvyys toki oli yhtä korkeaa kuin nykyäänkin, mutta sen vastapainona, että ihmiset lisääntyivät kuin kaniinit, he myös kuolivat kuin kärpäset. Nyt he enää vain lisääntyvät kuin kaniinit, mutteivät enää kuole kuin kärpäset.

Väärä ratkaisu on antaa tämän miesylijäämän purkautua siirtolaisuutena länsimaihin. Se ei ole kuin ongelman lakaisua maton alle. Ongelmat ja niiden perussyy - seksistinen ja brutaali kulttuuri - pysyvät ja aiheuttavat vain lisäongelmia länsimaissa. Lisäksi itse ongelmamaissa miestuotanto vain jatkuu. Ongelman purkaminen maahanmuutolla on kuin laskisi talvipakkasella housuihinsa. Lämmittää hetken, mutta pian on entistä kylmempää. Lisäksi ongelma vain pahenee itse ongelmamaissa. Tästä syystä myös maahanmuutto länsimaihin tulee kohdentaa ensisijaisesti naisiin, sillä naiset eivät rettelöi eivätkä mellakoi eivätkä aiheuta rikollisuutta, ja integroituvat miehiä paljon helpommin länsimaiseen yhteiskuntaan.

Brutaali ratkaisu on panna rajat kiinni, myydä kaikille osapuolille niin paljon aseita kuin he kykenevät käteisellä maksamaan ja odottaa, kunnes darwinistinen olemassaolotaistelu saavuttaa dynaamisen tasapainotilan. Tai tehdä Aleksios Komnenokset, eli usuttaa väestöylijäämä länsirajoilla (frankit ja normannit) väestöylijäämää idässä (turkmeenit ja saraseenit) vastaan ja luvata palkinnoksi Jerusalem sille, joka on viimeisenä hengissä. Kylmä ja kyyninen ratkaisu.

Virheratkaisu on toimia reaktiivisesti. Ongelma on kuin Hydra - jokaisen irtileikatun pään tilalle kasvaa kaksi uutta. Ainoa oikea tapa on toimia proaktiivisesti - ennaltaehkäisyn kautta.

Radikaalein ratkaisu on valikoivat pakkoabortit. Eli että jokainen raskaana oleva nainen tutkitaan, ja jos siellä on poikasikiö, niin abortoidaan armotta. Tämä ratkaisu tietysti elähdyttää feministejä, mutta taatusti kylmää ketä tahansa normaaliempatialla varustettua naista ja herättää valtavan vihan mieslukijoissa.

Varmin tapa laskea syntyvyyttä on kriminalisoida moniavioisuus. Seuraavaksi varmin tapa on tyttöjen koulutus. Koulutus nostaa avioliittoikää ja avioliittoiän nostaminen puolestaan laskee syntyvyyttä. Kun naiset aletaan nähdä jonain muuna kuin kotiorjina ja synnytyskoneina, myös poikien ylituotanto-ongelma poistuu. Samalla voidaan panostaa määrän sijasta laatuun.

Paras tapa on memetiikka eli rumasti sanottuna länsimainen kulttuuri-imperialismi. Viedään länsimaiset arvot sukupuolten tasa-arvosta, ihmisyyden arvostamisesta, tyttöjen ja naisten kunnioittamisesta ja koulutuksen arvostamisesta ongelmamaihin - vaikka sitten väkisin ja vaikka sitten tuhoamalla paljon arvokasta kansanperinnettä, kuten ympärileikkaus. Ja näin laskea syntyvyys länsimaisiin lukemiin.

Pääsiäisen mietelmä

Venäläinen ortodoksipappi oli Suomen-matkallaan joutunut suomalaiseen ruokapöytään, ja hänelle oli tarjottu mämmiä. Hän ei ollut koskaan maistanut tätä herkkua, ja hän kysyi eräältä suomalaiselta ortodoksiteologilta, että mitä tuo on.

"Se on luterilaisten pashaa", totesi suomalainen kollega.

Venäläispappi katsoi hiukan oudoksuen, maistoi, ja lausahti:

"Millainen uskonto, sellainen pasha".

Milloin oli pitkäperjantai?

Kristityt viettävät pääsiäistä Jeesuksen teloituksen muistoksi. Koska ruukinmatruuna ei ole kristitty, hän ei lähde spekuloimaan yklösnousemuksella, vaan keskittyy lähinnä itse teloitustapahtumaan ja sen ajankohtaan.

Pääsiäinen on alunperin juutalainen juhla (pesakh), ja sitä on vietetty Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Sen alkuajankohta on nisan-kuun täysikuu (juutalaisessa kuukalenterissa kuukausi vaihtuu uudestakuusta ja nisan-kuu on ensimmäinen kevätpäiväntasauksen jälkeinen kuukausi) ja se päättyy nisanin 21-päivänä. Juutalainen pääsiäinen on siis liikkuva juhla. Juutalaista pääsiäistä vietetään mm. aterioimalla pääsiäislammasta ja happamatonta leipää. Juutalainen pääsiäinen määrätään vietettäväksi VT:ssa.

Kristittyjen pääsiäinen on määritelmällisesti ensimmäinen kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Tämä määritelmä siksi, ettei juutalaisuuden ja kristinuskon täydellisen välirikon jälkeen kristillinen pääsiäinen osuisi vahingossakaan juutalaisten juhlan kanssa samaksi ajaksi.

Miksi tämä outo määritelmä? Miksei vain katsottu historiankirjoista, että milloin se ristiinnaulitseminen oikein tapahtui ja juhlita tuota päivämäärää?

Ongelma on siinä, että a) kristinuskolla on juutalaiset juuret - kristinusko on suoraa jatkumoa historialliselle farisealaisuudelle tai sen liberaalisiivelle (nykyjuutalaisuus on farisealaisuuden autoritaarisen siiven jatkumo), eli traditioista haluttiin pitää kiinni - ja b) teloituksen aktuaalinen ajankohta unohtui ajan myötä.

Jos lähdemme tekemään salapoliisityötä ja ajoittamaan pääsiäisen tosiasiallista ajankohtaa, niin meillä on täsmälleen kaksi johtolankaa. Toinen on se, että teloitus tapahtui Tiberiuksen hallintokaudella (16-36 jKr), ja toinen se, että silloin täysikuu osui perjantaille. Tiberiuksen hallintokaudella näitä vuosia oli neljä: 27, 30, 33 ja 34. Koska juutalaisessa kalenterissa päivä alkaa auringonnoususta, mutta kuukalenteri ei seuraa auringon rataa, täysikuu voi osua joko nisan-kuun 14. tai 15. päivälle. Mahdolliset ajankohdat ovat siis juliaaniseksi muutettuina 14 Nisan - 11.4. 27, 25.3. 30 tai 6.4. 33, ja 15 Nisan - 23.4. 36 Näistä ensimmäinen ja viimeinen päivämäärä voidaan poistaa. Ensimmäinen siksi, että ajankohta on liian aikainen, ja viimeinen siksi, että Paavalin kääntymys tapahtui perimätiedon mukaan 34 keväällä. Päivämäärä on siis joko 25.3. 30 tai 6.4. 33.

Vastaus löytyy Apt 2: 14:21. Pietari tekee terävän havainnon: Herran päivänä kuu värjäytyy verenpunaiseksi. Tämä on melko hyvä kuvaus kuunpimennyksestä. Eli siis ristiinnaulitsemisen päivänä tapahtui kuunpimennys. Tämä jättää täsmälleen yhden ainoan mahdollisen päivämäärän ristiinnaulitsemiselle, ja se on 6.4. 33. Tuolloin oli kuunpimennys, joka näkyi Lähi-Idässä.

Ruukinmatruuna käsitteli aiemmassa tekstissään joulun alkuperää, ja sitä, miten joulu lasketaan pääsiäisestä - ja mistä tämä laskuvirhe juontaa sitten juurensa, eli oikeampi päivä joululle olisi se, mitä nykyään vietetään loppiaisena.

Entäpä sitten se mämmi? Sen suomalaisempaa ruokaa saa etsiä, mutta silläkin on alunperin uskonnolliset perinteet. Se nimittäin symboloi happamatonta leipää (matzoa), jota juutalaiset syövät pääsiäisenä.

Äärivasemmistolainen äärioikeisto

Termit äärivasemmisto ja äärioikeisto ovat poliittisessa retoriikassa äärimmäisen suosittuja leimasanoja. Niitä käytetään varsin holitittomasti, ja varsinkin termiä äärioikeisto käytetään blankosanana - tarkoittamaan ihan mitä tahansa sellaista, jonka sanan käyttäjä kokee itselleen subjektiivisesti vastenmielisenä (vrt. termit taantumuksellinen ja fasismi, jotka eivät tarkoita oikeastaan yhtään mitään, mutta joita on kiva käyttää ad hominemeihin sekä kompromettointiin).

Mitä siis ovat äärivasemmisto ja äärioikeisto? Jos äärioikeistolla ei ole mitään substanssia - mitään tarkasti määriteltyä sisältöä, vaan se on blankosana - niin mitä sitten on äärivasemmisto? Voidaanko äärioikeisto määritellä äärivasemmiston kautta?

Käsitteet "vasemmisto" ja "oikeisto" syntyivät Ranskan vallankumouksen aikana, jolloin eri puolueet ryhmittyivät puhemiehestä katsoen niin, että muutosta kannattaneet ryhmät (radikaalit) sijoittuivat vasemmalle ja kehitystä kannattaneet ryhmät (konservatiivit) puolestaan oikealle. Marxilaisuuden esiinmarssin myötä termit vakiintuivat niin, että väkivaltaista vallankumousta kannattavat ryhmittymät kutsuivat nyt itseään vasemmistoksi, ja he kutsuivat muita oikeistoksi.

Jos lähdemme tästä määritelmästä, niin termi äärivasemmisto saa silloin eksaktin määritelmän. Tällöin voimme määritellä vasemmiston tavoitteet, päämäärät ja arvot. Äärivasemmisto edustaa tietysti näiden äärimmäisyysilmenemiä.

Vasemmiston tavoitteisiin kuuluvat mm. seuraavat asiat:

* Absoluutti tasa-arvo, joskin jotkut ovat aina väistämättä tasa-arvoisempia kuin toiset, jo pelkästään fysiologisista syistä.
* Valtion mahdollisimman suuri ote sekä taloudesta, yhteiskunnasta että yksilön elämästä
* Perheinstituution romuttaminen
* Uskonnon hävittäminen
* Yksityisomistamisen hävittäminen
* Jokin dialektinen ideologia ja ihmisten jakaminen "meihin" ja "niihin"
* Väärien ihmisten ("niiden") tuhoaminen joko sosiaalisesti tai fyysisesti
* Elitismi - vallan sälyttäminen esoteeriselle, sisäänpäinlämpiävälle eliitille, joka ei ole vastuussa teoistaan kenellekään
* Bigotismi - joko yhteiskuntaluokan, rodun, sukupuolen tai jonkun muun niihin rinnastettavan seikan kautta.
* Nationalismi, aina chauvinismiin saakka sekä vähemmistökansallisuuksien vainoaminen ja tuhoaminen, kuten Neuvostoliitossa

jne. Äärivasemmistolaisuuden reaalimaailman ilmenemä on kommunismi, jota on harjoitettu jo kolmasosassa ihmiskuntaa, meille tutuimpana Neuvostoliitto.

Äärivasemmiston tavoitteena on siis totalitarismi - absoluuttinen diktatuuri, jossa valtion kuristusote ulottuu ihmiselämän joka sopukkaan, jossa valtion siekailematon väkivalta ohittaa lait, ja jossa valtio asettaa kansalaisensa täydelliseen ja keskitettyyn kontrolliin kaikilla elämän osa-alueilla ja rankaisee ankarasti, yleensä joko kuolemalla tai keskitysleirillä, kaikista transgressioista. Joskus myös ei-valtiollista organisaatiota kuten kulttia kutsutaan totalitaariseksi. Totalitaristinen valtio tunkeutuu ihmisten julkisen elämän lisäksi myös yksityisen elämän alueelle. Ihmisten elämän ohjailu totalitaarisessa valtiossa on viety pidemmälle kuin tyypillisessä poliisivaltiossa. Totalitaarinen valtio levittää jatkuvasti propagandaa hävittääkseen kaiken potentiaalin erilaisiin mielipiteisiin. Kaikki hallintoa vastustava poliittinen ja kulttuurillinen toiminta on totalitaarisessa valtiossa täydellisesti estetty.

Totalitarismi on täydellistä autoritarismia. Totalitarismi kuvaa kuitenkin valtion puuttumista kansalaisten toimintaan kaikissa asioissa, kun taas autoritarismi ja varsinkin diktatuuri liittyvät enemmän hallinnolliseen järjestelmään. Totalitarismin keinoihin kuuluu yleensä se, että valtion vihollisille ei anneta oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja että heitä voidaan syyttää mielivaltaisin perustein.

Ja kun tutkimme retrospektiolla Neuvostoliittoa, niin äärivasemmisto todellakin sanoo mitä on ja on mitä sanoo - tuo oli kylmäävän täydellinen kuvaus Neuvostoliitosta! Meillä Kekkoslovakian lapsilla oli aitiopaikka Neuvostoliittoon ja sen katselemiseen - lasten suustahan kuulee sen totuuden, jonka stalinistinen kolesterolisukupolvi halusi kiistää, kieltää ja vaieta ja jonka takia ruukinmatruunakin joutui jälki-istuntoon.

Hyvä. Olemme siis määritelleet äärivasemmiston. Koska äärioikeiston täytyy olla joka suhteessa äärivasemmiston vastakohta - ei siis voi olla olemassa oikeistolaista vasemmistoa eikä vasemmistolaista oikeistoa - niin äärioikeiston täytyy edustaa joka suhteessa äärivasemmistolaisuudelle vastakkaista ideologiaa, arvomaailmaa ja tavoitteita.

Jos äärivasemmiston arvoihin kuuluu etatismi eli valtiouskovaisuus, niin silloin äärioikeiston täytyy olla valtiovastainen ideologia. Jos äärivasemmiston arvoihin kuuluu tasa-arvo vaikka väkisin eli tasapäistäminen, niin tällöin äärioikeiston arvoihin täytyy kuulua vapaa kilpailu ja arvohierarkian muodostuminen luonnollisen kilpailun kautta. Jos äärivasemmiston arvoihin kuuluu perheinstituution romuttaminen, niin tällöin äärioikeiston arvoihin täytyy kuulua sellaisen perheinstituution kannattaminen, mikä on syntynyt luontaisen kulttuurievoluution kautta ja osoittautunut soveliaimmaksi luontaisessa kulttuurievoluutiossa. Jos äärivasemmiston arvoihin kuuluu vapaus uskonnosta, niin silloin äärioikeiston arvoihin on pakko kuulua vapaus uskontoon. Jos äärivasemmiston arvoihin kuuluu yksityisomaisuuden hävittäminen ja yksityisen bisneksen kieltäminen, niin äärioikeiston arvoihin täytyy silloin kuulua mahdollisimman vapaa ja pidäkkeetön kapitalismi. Jne.

Kun tätä tarkastelua jatketaan riittävän pitkälle, saamme äärioikeistolle eksaktin määritelmän äärivasemmiston negaationa. Äärioikeisto on siis äärivasemmiston negaatio (vastakohta), ei sen inverssi (peilikuva). Ja on olemassa yksi sellainen aatesuunta, joka täyttää nämä ehdot ja joka siis on äärioikeistolaisuutta. Se on anarkokapitalismi eli oikeistolibertarismi. Sen profeettoja ovat Ayn Rand, Friedrich von Hayek, Ludwig von Mises ja Milton Friedman. Kaksi aatelista ja kaksi juutalaista - melkoinen soppa, voisi äärivasemmistolainen todeta.

Libertarismi on pääsääntöisesti oikeistointellektuellien liike. Ruukinmatruuna karsastaa sitä sen äärimmäisen kalseuden, täydellisen sosiaalisen vastuun puutteen, sen arvonihilismin (= kaikelle on hinta mutta millekään ei arvoa) ja piittaamattomuuden vuoksi sekä sen vuoksi, että useimmat niistä libertaristeista, joihin ruukinmatruuna on netissä törmännyt, joko eivät elä kuten opettavat tai sitten antavat itsestään lähinnä täysin empatiakyvyttömän ja tunne-elämältään noin nelivuotiaan tasolla olevan, keskimääräistä pahemmsta Aspergerin oireyhtymästä tai autismista kärsivän pojan vaikutelman. Naisia on libertaristeissa hyvin vähän. Kärjistäen voidaan sanoa, että äärivasemmistoon joudutaan, kun heitetään järki kokonaan roskikseen ja tehdään politiikkaa täysin tunnepohjalta; äärioikeistoon joudutaan, kun heitetään tunteet roskikseen ja tehdään politiikkaa täysin järkipohjalta. Ruukinmatruuna sanoutuu siksi irti oikeistolibertarismista.

No entä ne natsit, fascistit, kiljuskinit ja muut sellaiset ihmiset, jotka ovat julistautuneet äärivasemmiston - kommunistien - vihollisiksi? Eivätkö juuri he sitten ole äärioikeistoa?

Vastaus on että eivät ole.

Kuten jo aiemmin todettiin, ei ole olemassa vasemmistolaista oikeistoa eikä oikeistolaista vasemmistoa. Vasemmistolaisuus ja oikeistolaisuus määritetään arvopohjan, ei ideologian, mukaan, ja jos tarkastelemme näitä erilaisia liikkeitä, huomaammme että niiden arvopohja on täysin samanlainen kuin kommunisteilla, erot ovat vain kosmeettisia. Juutalaiselle kauppiaalle on yhdentekevää, murhaavatko natsit hänet juutalaisena vai kommunistit kauppiaana - hän on molemmissa tapauksissa aivan täsmälleen yhtä kuollut. Kommunismiin liittyy voimakas antisemitismi, ja juuri siksi monet juutalaiset ovatkin libertaristeja. Kun tarkastelemme natsismia ja kommunismia objektiivisesti, huomaamme, että kyseessä on täsmälleen yhden ja saman järjestelmän Januksen-kasvot - natsismilla ja kommunismilla ei ole yhtään mitään muuta eroa kuin että toisessa murhattiin viattomia ihmisiä heidän etnisen ja toisessa sosiaalisen syntyperänsä perusteella. Natsismi on siis äärivasemmistolaisuutta - Natsi-Saksa oli äärivasemmistolainen, totalitaristinen valtio, jossa talouselämä ja työelämä oli valtion kuristusotteessa ja valtio tunki lonkeronsa ihmiselämän joka sopukkaan. Natsismi oli kansallis-sosialismia - sanan molemmat osat, kansallis- ja sosialismi olivat aivan yhtä tärkeitä. Joku voi tilittää, ettei natsismi ollut mitään sosialismia, koska tuotantovälineet olivat yksityisomistuksessa. Tämä vastalause on helppoa kumota Pipin Lyhyen postulaatilla: Kuka on kuningas, se jolla on valta, vaiko se, jolla on nimi? Osakkeenomistajalla saattoi olla Natsi-Saksassa nimi paperilla; valtio käytti kaikkea taloudellista valtaa ja pörssitoiminta ja vapaa kauppa oli kiellettyä. Ergo: Natsi-Saksa ei ollut kapitalistinen maa, koska sieltä puuttui kapitalismi ja vapaa yritystoiminta. Se siis ei voinut olla oikeistolainen eli natsismi ei voi olla äärioikeistoa, koska se ei edusta äärioikeiston arvoja. Natsismi on kommunismin inverssi - sen peilikuva, ei sen vastakohta.

Fascismi, skinhead-liike ja erilaiset äärinationalismin muodot eivät nekään edusta äärioikeistoa. Niiden arvomaailma on todellisuudessa hyvin vasemmistolainen ja totalitarismiin kallellaan. Nekin edustavat kommunismin inverssiä, eivät sen vastakohtaa. Ne siis eivät ole äärioikeistoa. Piste. Full stop. Et punctum.

Ai niin. Ruukinmatruuna kirjoittaa sanan fascismi ceen kanssa, tarkoittaakseen yhtä tiettyä selkeästi määriteltävissä olevaa, Italiassa 1923-1943 vallassa ollutta ideologiaa ja aatesuuntaa. Tämä siis nettikeskustelun yleisen objektiivisuusvaatimuksen vuoksi. Sana fasismi ilman ceetä on ruukinmatruunalle pelkkä tyhjä blankosana, iskusana ilman mitään objektiivista sisältöä, ja hän pyrkii välttämään sen käyttöä.

Ruukinmatruuna voi sanoa tuntevansa henkilökohtaisesti täsmälleen yhden ainoan äärioikeistolaisen ihmisen, ja hän ei ole sen vähempää kuin David Friedman. Kuten nimestä voi päätellä, David Friedman on Milton Friedmanin poika. Hän on tavannut Friedmanin kahdesti; Rialtossa ja Arosissa. Friedman on varsinaiselta koulutukseltaan luonnontieteilijä (fyysikko) - monet libertaristit ovat joko luonnontieteilijöitä tai taloustieteilijöitä - mutta hän on juridiikan professori Santa Claran yliopistossa. Friedmanin ajatukset voivat tuntua vastenmielisiltä, mutta niitä on syytä tutkia ajatuksella ja järjellä - kuten äärioikeistolaisuus yleensäkin, Friedman ei vetoa tunteisiin vaan järkeen. Ruukinmatruuna on monessa asiassa eri mieltä kuin Friedman - eikä vähiten siksi, että todellisuus ja teoria ovat kaksi eri asiaa, ja se, mikä toimii teoriassa, ei toimi todellisuudessa; ja myös siksi, että ihminen ei ole järkiolento vaan tunneolento - mutta hän kannattaa vahvasti sananvapautta ja on valmis puolustamaan jopa itselleen vastenmielisiksi kokemiensa ideologioiden edustajien sananvapautta loppuun saakka. Ihmisenä Friedman on aivan erilainen kuin mitä hänen edustamistaan ajatuksista voisi päätellä.

Suomalaiseen äärioikeistoon - siis siihen, mitä löytää erilaisilta libertaristipalstoilta, - kuuluu paljon luonnontieteilijöitä, juristeja, insinöörejä ja kauppatieteilijöitä, sensijaan perinteiset humanistiset alat loistavat poissaolollaan. Myöskään libertaristien joukossa ei ole pahemmin naisia. Syy on siinä, että siinä missä kaikenlaiset syrjäytyneet ja syrjäytymisvaarassa olevat luuserit, joiden ÄO pyörii samassa kuin ruumiinlämpö tai kengännumero, ajautuvat erilaisiin kiljuskini-, rasisti- ja anarkomarkoporukoihin, äärioikeistolainen libertarismi edustaa äärimmäistä älykkyyttä - todennäköisesti suurimmalla osalla libertaristeista on ÄO riittävä erääseen nimeltämainitsemattomaan yhdistykseen, johon ruukinmatruuna on pitänyt mahdollisimman pitkää etäisyyttä. Useimmat äärioikeistolaiset ovat äärimmäisen älykkäitä ihmisiä, ja heillä on tosiasiat todella hyvin hallussa. Silti heistä ja heidän teksteistään jää hyvin autistinen mielikuva, eikä ruukinmatruuna ikinä voisi kuvitellakaan äänestävänsä heitä, juuri tuon äärioikeistolaisuuden täydellisen tunnekylmyyden vuoksi.

Mutta tähän on kauniiksi lopuksi todettava jotain naisnäkökulmasta.

Ihminen, joka on nuorena konservatiivi, on täysin tunteeton olento, ja ihminen, joka ei ole sitä vanhana, on täysin järkeä vailla.

Kuulamoottori

Seikkaillessaan Wikipediassa ruukinmatruuna törmäsi outoon moottorikonstruktioon: kuulamoottoriin.

Kuulamoottori eli hehkukupumoottori on ns. puolidieselmoottori. Se eroaa dieselistä siinä, että sensijaan että polttoaine-ilmaseos syttyisi siitä että se puristetaan adiabaattisessa prosessisa niin suureen lämpötilaan pV-käyrällä että sen lämpötila ylittää leimahduspisteen, kuulamoottorissa sytytys tapahtuu hehkukuulassa, kuulanmuotoisessa jäähdyttämättömässä kammiossa sylinterin päässä. Nimensä mukaisesti hehkukuulan lämpötila on hehkuvan kuuma, riittävän korkea sytyttämään ilma-polttoaineseoksen. Kuulamoottoreita on sekä kaksi- että nelitahtisina.

Kuulamoottorin etu on siinä, että siinä voi käyttää suunnilleen mitä tahansa polttoaineita bensiinistä jäteöljyyn ja puukaasusta hiilipölyyn. Kuulamoottori on myös hyvin yksinkertainen valmistaa, ja sen käyttö on helppoa ja yksinkertaista. Sillä on paljon parempi hyötysuhde kuin mäntähöyrykoneella, ja se on yhtä turvallinen käyttää kuin mikä tahansa polttomoottori. Kuulamoottorissa ei myöskään ole minkäänlaista sähköjärjestelmää, eikä se tarvitse sytytystulppia eikä nirsoile polttoaineen oktaaniluvun suhteen. Kuulamoottori käy yhtä hyvin eteen- kuin taaksekinpäin, ja sen voi käynnistää vauhtipyörästä heittämällä. Kuulamoottori on myös äärimmäisen kestävä konstruktio, ja jopa sata vuotta vanhoja koneita on yhä toimintakunnossa.

Kuulamoottori keksittiin 1800-luvun lopulla, ja se syrjäytti nopeasti mäntähöyrykoneen pienissä sovelluksissa, kuten veneissä, kalastusaluksissa, lokomobiileissä ja maamoottorina. Kuitenkaan kuulamoottoreita ei ole enää kuin harrasteajoneuvoissa ja museoissa. Miksi? Syyt ovat ilmeiset.

Kuulamoottorin puristussuhde on alhaisempi kuin dieselissä, joten sillä ei päästä samoihin tehoihin kuin dieselillä. Samoin sen terminen hyötysuhde on väistämättä dieseliä alhaisempi. Kuulamoottorin isoin ongelma on kuitenkin sen huono teho-painosuhde: kun tehokkaat dieselit yleistyivät, ne syrjäyttivät kuulamoottorit, ja kuulamoottori jäi enää sellaisiin sovelluksiin, joissa painolla ei ollut merkitystä, kuten veneet, maamoottorit ja aggregaatit. Kuulamoottori on vääntökone - se toimii hyvin alhaisilla kierroksilla (alle 200 rpm), eli se ei sovellu nopeusajoon. Samoin ongelmana on se, että se kuula pitää jotenkin ensin hehkuttaa niin, että se on riittävän kuuma syttymiseen: tyypillisesti se tehtiin puhalluslampulla. Kuulamoottori sopi siis sellaisiin sovelluksiin, joissa sitä käytettiin pitkiä aikoja yhteen mittaan, kuten maamoottoreina, aggregaatteina ja veneissä. Niinpä se jäi lopulta pois käytöstä, eikä uusia kuulamoottoreita enää valmisteta.

Mutta konstruktio on kuitenkin olemassa, ja sillä on lukuisia etuja, joista flexifuel-kyky ei ole se kaikkein vähäisin. Raakaöljyn noustessa sellaisiin hintoihin kuin missä se on, katseet nousevat vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, ja kuulamoottoria voi ajaa sekä puukaasulla että metanolilla, jotka ovat hyvin halpoja polttoaineita, eikä niitä käytettäessä terminen hyötysuhde ole yhtä kireä asia kuin bensiinillä tai dieselillä.

Kun öljyhuippua (peak oil) manataan jatkuvasti tapahtuvaksi, niin olisiko flexifuel-tyyppinen kuulamoottori tekemässä uutta tulemistaan? Nykyaikaisella CAD-teknologialla olisi yksinkertaista rakentaa sellainen kuulamoottorikonstruktio, jonka sekä mitoitus että hyötysuhde olisivat optimaaliset - ja joka voisi aggregaattina pyörittää sähkögeneraattoria. Koska kuulamoottori ei ole kranttu polttoaineen suhteen, näin saataisiin kombikone, joka olisi paljon kevyempi, yksinkertaisempi ja toimintavarmempi kuin höyrygeneraattori, sopisi pienempiin sovelluksiin kuin turbiiniaggregaatti, ja sitä voisi ajaa vaikka jäteöljyllä. Hehkukuulan sijaan voitaisiin käyttää dieselin tapaan hehkutulppaa, jolla kone saadaan nopeasti toimintakuntoon, ja jäähdytys sekä voitelu voidaan suunnitella CADilla optimaaliseksi.

Ratkaisuja siihen, miten me suomalaiset voisimme lopettaa OPECin kartellin (kaikkine lieveilmiöineen) rahoittamisen, otetaan vastaan myös tässä blogissa.