Ja jokaiselle vähääkään biologiaa tuntevalle pitäisi biologisen evoluution olla tuttu - kuten myös kulttuurievoluution,. Niissä pätevät täsmälleen samat lainalaisuudet - tosin sillä erotuksella, että kulttuurievoluutio on lamarckistinen prosessi ja biologinen darwinistinen.
Koska etnisyys on Wikipedian määritelmän mukaan enimmässä määrin kulttuurillinen (hankittu) ominaisuus ja koska etnisyyden määritelmässä Cavalli-Sforza -klustereilla ja suurklustereilla on vain toissijainen asema, niin etnisyyttä ja eri etnisten ryhmittymien suhteita toisiin tulee tarkastella kulttuurievoluution näkökulmasta - erilaiset rasistiset näkökulmat voidaan siis työntää kättelyssä roskakoriin. Mutta erilaiset etniset ryhmittymät sopivat eri tavoin yhteen - joidenkin välillä ei ole mitään kitkaa, ja toisten välillä syntyy välittömästi avoin konflikti. Entä se luonnontiede? Voidaanko näitä suhteita tarkastella jotenkin luonnontieteiden kautta?
Ruukinmatruunan vastaus on, että voidaan - liuosten ja emulsioiden - kautta. Eli että eri etnisten ryhmien välillä pätisivät samat periaatteet kuin aineiden sekoittamisessa keskenään. Jotkut ryhmät siis amalgamoituisivat toisiinsa ilman ongelmia, kun taas toiset erottautuvat toisistaan välittömästi kuin vesi ja öljy.
Liuoksissa tärkein periaate on, kuten jokainen peruskoulun kemian armoviitosilla läpipäässyt ihminen tietää - similia similibus solvuntur. Eli selkokielellä samanlainen liuottaa samanlaista. Polaariset yhdisteet liukenevat polaarisiin ja poolittomat poolittomiin. Eli mitä polaarisempi tai ionisempi jokin yhdiste on, sitä todennäköisemmin se liukenee veteen, kun taas mitä poolittomampi jokin yhdiste on, sitä todennäköisemmin se liukenee bensiiniin. Polaarinen vesi ja pooliton bensiini eivät tunnetusti liukene toisiinsa - tämän tietää jokainen autonomistaja.
Mutta liukeneminen ei ole rajatonta - varsinkaan kiinteillä, ionisilla aineilla. Liukeneminen riippuu toisaalta lämpötilasta sekä pH-luvusta ja toisaalta liukoisuustulosta. Liukoisuustulo kuvaa liuenneen aineen ionien konsentraatioiden tuloa liuoksessa, ja liukoisuusvakio puolestaan sitä tasapainovakiota, mikä vallitsee kylläisessä liuoksessa ionikonsentraatioiden (massavaikutuksen lain mukaisesti konsentraatiot nostetaan kertalukujensa mukaisiin potensseihin) ja liukenemattoman aineen konsentraation välillä. Kun ionien konsentraatioiden tulo (ionitulo) ylittää liukoisuustulon, alkaa saostuminen.
Onko tästä vedettävissä analogia? Ainakin tila on hyvin houkutteleva. Ruukinmatruuna on jo aiemmin puhunut kriittisestä massasta, ja voidaan oletaa, että kriittinen massa olisi sama kuin rajatilakonsentraatio eli se konsentraatio, jossa ionitulo ylittäisi liukoisuustulon. Tämän jälkeen etnistä integraatiota ei enää tapahdu, vaan etniset ryhmät alkavat saostua ja erottua omiksi klikeikseen.
Ionitulo? Ihmisiä on olemassa kahdenlaisia - miehiä ja naisia - ja jos jotain etnistä ryhmää on eri määrä miehiä ja naisia, tällöin alkaa massavaikutuksen laki painamaan päälle, eli joudumme nostamaan konsentraatiot suhdelukujen mukaiseen potenssiin.
Eli liukoisuustulo voidaan siis laskea etnisen ryhmän mies- ja naiskonsentraatioiden (moolia per litra... ei kun siis vähemmistöläistä per tietty määrä enemmistöläisiä) tulon kautta, ja jos tämä tulo ylittää liukoisuustulon, alkaa saostuminen eli kriittinen massa on ylitetty ja etniset ryhmät alkavat erottua toisistaan. Polygaamisille etnisille ryhmille naiskonsentraatio tietysti joudutaan nostamaan siihen potenssiin, kuinka monta vaimoa miehelle sallitaan, eli tällöin mitä useampia vaimoja miehelle sallitaan, sitä helpommin syntyy konflikti valtaväestön kanssa jos miehiä on naisiin nähden suhteessa enemmän kuin mitä potensoitu ionitulo sallii.
Ke = [Me][Ne]n
missä
Ke = etnisen ryhmän liukoisuustulo
[Me] = etnisen ryhmän miesten konsentraatio valtaväestön suhteen
[Ne] = etnisen ryhmän naisten konsentraatio valtaväestön suhteen
n = polygaamisessa ryhmässä miehelle sallittujen vaimojen lukumäärä
Tämä analogia pitää paikkaansa niin hyvin, että asiasta on tehty tietokonesimulaatioita. Jotkut ryhmät viihtyvät omiensa parissa paremmin kuin toisten, jotkut pyrkivät integroitumaan välittömästi, kun taas jotkut eristäytyvät omiksi klikeikseen ja sitten poltetaan autoja. Ihmiset haluavat olla omiensa joukossa sen jälkeen, kun kriittinen massa ylittyy. Tämä ei ole rasismia, vaan objektiivinen havainto ihmisten käyttäytymisestä, ja ruotsiksi se menee lika barn leka bäst. Eli jos haluamme välttää segregaatiota ja siitä syntyviä konflikteja, pitää pyrkiä välttämään kriittisten massojen muodostuminen.
Jos kerran similia similibus solvuntur -periaatteen voisi olettaa pätevän etnodynamiikassa, niin siitä voisi päätellä, että sellaiset etniset ryhmät, jotka muistuttavat toisiaan, sopisivat parhaimmin yhteen ja niillä olisi vähimmin konflikteja. Ja näin todella onkin. Ne etniset ryhmät, joilla arvomaailma, kieli, tasa-arvokäsitys, uskonto, älykkyysosamäärä, poliittiset preferenssit, lainkuuliaisuus, suhtautuminen ulkopuolisiin ja muut tunnusmerkit ovat mahdollisimman samanlaisia, integroituvat toisiinsa kaikkein parhaimmin. Näillä ryhmillä liukoisuustulo on hyvin suuri ja kriittisen massan syntyminen on vaikeaa. Vastaavasti mitä erilaisempia ryhmät ovat, sitä helpommin ionitulo ylittää liukoisuustulon, syntyy kriittinen massa, tapahtuu klikkiytyminen ja ajautuminen etnisiin konflikteihin. Samoin mitä enemmän polygaamisen etnisen ryhmän miehiä on suhteessa sen naisiin, sitä helpommin syntyy kriittinen massa ja tapahtuu klikkiytyminen ja syntyy konflikteja.
Onko sitten mahdollista peukaloida näitä luonnonlakeja ja luonnon asioita ja saada keskenään lähes kokonaan integroitumattomat ryhmät jotenkin integroitumaan? On, ja se tunnetaan nimellä emulgointi. Eli että sisäfaasi hajotetaan mahdollisimman pieniksi pisaroiksi ja joukkoon sekoitetaan emulgaattoria - eli ainetta, joka liukenee sekä sisäfaasiin että ulkofaasiin. Näin syntyy emulsio - kolloidiseos, jossa sisäfaasi ja ulkofaasi muodostavat stabiilin seoksen. Ja keskenään liukenemattomat vesi ja bensiini saadaan sekoittumaan toisiinsa lisäämällä seokseen kaasutinspriitä eli nörttikielellä etanolia: etanolin polaarinen pää (hydroksyyliryhmä) toisaalta vetää puoleensa polaarista vettä ja muodostaa sen kanssa polaarisen sidoksen, että sen pooliton hiiliketjupää vetää puoleensa van der Waalsin voimien muodossa poolitonta bensiiniä ja muodostaa sen kanssa liuoksen. Näin auto käynnistyy talvellakin tuskatta. Vesi liukenee etanoliin, joka liukenee bensiiniin.
Miten tämä sitten saadaan siirrettyä etnisten ryhmien suhteisiin? Niin, että pyritään löytämään jokin kolmas ryhmä, joka integroituu sekä vähemmistön (sisäfaasi) että enemmistön (ulkofaasi) kanssa. Tämän jälkeen lasketaan emulgaattorin kriittinen massa sekä sisä- että ulkofaasin kanssa ja määritellään molempien liukoisuustulot. ensimmäisenä pyritään hajasijoittamaan sisäfaasi niin, ettei massakeskittymiä pääse syntymään, ja niin, että sisäfaasin jäsenet pääsevät mahdollisimman paljon tekemisiin emulgaattorin kanssa. Emulgaattori ikäänkuin toimii puskurina ulkofaasiin päin ja edesauttaa integroitumista.
Esimerkki tällaisesta emulsion muodostumisesta ovat USA:n irlantilaiset, jotka emulgoivat USA:han muuttaneet italialaiset ja espanjalaiset ulkofaasin WASPeihin. USA monikulttuurisena salaattikulhona tarjosi toisaalta valtavan määrän mahdollisuuksia, mutta myös konflikteja. USA:n valtaväestö oli 1800-luvulla WASPeja - White Anglo-Saxon Protestant - anglikaanisia tai kalvinistisia brittiläisperäisiä ihmisiä. Irlannin perunakriisin 1845-1849 jälkeen USA:han muutti valtava määrä irlantilaisia, joiden etninen koostumus oli pitkälti samankaltainen kuin WASPeilla, mutta jotka olivat uskonnoltaan katolisia.
1800-1900-lukujen taitteessa USA:han muutti valtava määrä ihmisiä Etelä-Euroopasta, varsinkin Italiasta ja Espanjasta, jotka kielitaidottomina ja usein lukutaidottomina eristäytyivät omiksi porukoikseen. Mutta heillä oli kuitenkin yksi yhteinen tekijä ja se oli katolinen uskonto - sama, mikä oli irlantilaisilla. Niinpä USA:n irlantilaiset, espanjalaiset ja italialaiset, ja hieman myöhemmin puolalaiset - alkoivat tavata ensialkuun toisiaan kirkoissa ja seurakunnissa. Irlantilaiset puolestaan puhuivat englantia ja heidän memeettinen kompositionsa oli muutoin samankaltainen kuin WASPeilla. Amerikanirlantilaiset siis toimivat emulgaattorina - toisaalta he integroituivat uskontonsa puolesta muihin katolisiin, ja toisaalta muiden meemiensä osalta WASPeihin - ja näin edesauttoivat Etelä-Euroopasta tulleiden katolisten siirtolaisten integroitumista USA:han. Ilman tätä emulgaattoria USA:ssa olisi todennäköisesti sisällissotaan rinnastettava tilanne WASPien ja eteläeurooppalaisten välillä.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että luonnontieteissä on paljon analogioita sosiologian kanssa, ja näitä analogioita kannattaa käyttää hyödyksi.

