Tämänkö puolesta he taistelivat?

Nyt Talvisodan syttymisen vuosipäivänä lienee syytä muistaa, että länsirintamalla oli käyty toista maailmansotaa jo kolme kuukautta, ja sota oli saanut vähemmän mainittelevia nimiä phoney war, Sitzkrieg ja drole guerre.

Mutta yhtä kaikki, toisessa maailmansodassa kuoli miljonittain ihmisiä, ja jäljellejääneet hupenevat vauhdilla. Olemme pohtineet useasti sitä, että onko tämä maailma se, jonka puolesta he taistelivat. Oheisen linkin takaa voi lukea brittiveteraanien mielipiteitä asiasta.

Sveitsin ei minareeteille

Sveitsi sanoi kansanäänestyksessään ei minareeteille. Noin 57,5% äänestäneistä äänesti minareettikiellon puolesta. Minareettikiellon puolella olivat ensisijaisesti Sveitsin naiset, jotka kokevat islamisaation uhkaksi itselleen.

Minareetti on siis moskeijaan kuuluva torni, josta huudetaan uskovaisille rukouskäsky. Sveitsin kansanäänestys siis ei ottanut kantaa islamin uskonnon osalta eikä moskeijoiden rakentamisen suhteen: Sveitsi äänesti minareettien rakentamiskiellon puolesta. Moskeijoita saa edelleenkin rakentaa.

Enemmän kuin mitään muuta, uskonnolliseen rakennukseen liittyvä tornimainen rakennelma, olipa se torni, pagodi, minareetti tai stupa, ilmaisee valtaa. Se ilmaisee uskontokunnan valta-asemaa yhteiskunnassa ja yhteisössä. Syy on siinä, että korkea rakennelma näkyy kauas ja se on ihmistä isompi. Kirkkojen yhteyteen perinteisesti rakennetut tornit ovat toki toimineet kellotorneina ja näyttäneet aikaa, mutta niidenkin funktio on ollut sama: olla vallan ja vallankäytön symboleja.

Tämä on asia, jota useimmat ihmiset eivät tiedosta. Minareetti ilmaisee islamin valtaa. Minareetin funktio on olla nimenomaan vallan ja vallankäytön symboli - paljon enemmässä määrin kuin moskeijan. Turkin pääministeri Tayyip Erdogan, jota ei voitane pitää äärimuslimina missään mielessä, myöntää tämän suoraan runoilija Ziya Gökalpin sanoin:

Minareetit ovat pistimiämme, kupolit kypäriämme, moskeijat kasarmejamme ja uskovaiset armeijamme.

Eli kyse on siis aivan puhtaasti vallasta ja vallankäytöstä ja sen symboliikasta.

Sveitsi on kristillisvaltainen maa (noin 35% kalvinisteja, 40% katolisia), joten siellä on luontevaa rakentaa kirkontorneja. Muslimeja maassa on 4%, ja moskeijoita nelisenkymmentä. Maassa on neljä minareettia. Minareettia pidetään burqhan ja kuunsirpin ohella islamin kouriintuntuvimpana symbolina.

Tietysti koko Euroopan suvaitsevaisto on noussut takajaloilleen - toki puolustamaan islamia ja islamin symboliikkaa. Sama suvaitsevaisto, joka hyökkäsi apinanraivolla Italian krusifikseja vastaan, on nyt asettunut minareettien puolelle - samasta syystä, "uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimeen". Ruukinmatruunan hammasrattaistossa nyt joku, jokin tai jotain sanoo "jursk".

Todettakoon, että kirkontorni on aivan yhtä lailla vallan symboli kuin minareettikin. Ruukinmatruuna ei ole kristitty, joten hänellä ei pitäisi olla asian suhteen mielipidettä. Ero minareetteihin nähden on kuitenkin se, että a) kristinusko on äärimmäisen individualistinen uskonto eli kristityt pääsääntöisesti ovat suvaitsevaisia aina nynnyyteen saakka, kun taas islam on äärimmäisen aggressiivinen, sotaisa ja kollektivistinen uskonto, ja ruukinmatruuna oikein mainiosti tietää, mitä islam merkitsisi hänelle ja b) islam on länsimaiselle sivistykselle vieras uskonto, ja se sopii länsimaiseen sivistykseen yhtä hyvin kuin säkkipilli sinfoniaorkesteriin. Siksi kirkontornit, jotka symboloivat kristinuskon valtaa, ovat hänelle herttaisen yhdentekeviä (koska kristinuskolla ei ole valtaa sen enempää häneen kuin valtioonkaan), mutta minareetit antavat signaalin totalitarismista aivan samalla tavoin kuin hakaristi tai työkalusetti.

Voimme sanoa uskonvapaudesta mitä tahansa, ja samaan hengenvetoon on todettava, että meillä on myös ajatuksenvapaus. Mutta meillä ei ole vastuuvapautta. Ruukinmatruunan silmissä minareetin symboliarvo on täsmälleen sama kuin jos vetäisi hakaristilipun salkoon. Se on symboli hirvittävästä, vastenmielisesta, sotaisasta ja murhanhimoisesta, maailmanvaltaan pyrkivästä ideologiasta. Sellainen herättää sekä vihaa että inhoa. Ja hakaristilipun kiinnittäminen takinselkään on turpasaunan kerjäämistä. [Ruukinmatruuna lupaa katsoa toisaalle, jos jotakuta hakaristilippuista hiukan hiepitetään.] Mutta minareetilla on täsmälleen sama symboliarvo. Se on symboli vastenmielisestä, sotaisasta, aggressiivisesta ja maailmanvaltaan pyrkivästä uskonnosta. Asian pitäisi olla jokaiselle selvä tähän mennessä. Islamille kapulakielinen ilmaus "uskontojenvälinen vuoropuhelu" tarkoittaa selkokielellä pyhää sotaa. Ja se on asia, josta me länkkärit pääsääntöisesti emme ole huvittuneita.

Jokainen olkoon natsi neljän seinän sisällä, kunhan ottaa sitten itse vastuun siitä, miten käy, jos vetää natsilipun salkoon. Sama juttu minareettien kanssa. Jokainen olkoon muslimi kotonaan neljän seinän sisällä, kunhan ei ole sitä julkisesti, ja minareettien rakennuskielto kuuluu samaan sarjaan natsiliputuksen kanssa.

Miksi ruukinmatruunan hammasrattaisto sitten sanoo "jursk"? Siksi, että samat ihmiset, jotka ovat apinanraivolla kieltämässä länsimaisen oman uskonnon (kristinuskon) symboliikkaa vedoten uskonvapauteen, ovat nyt vaatimassa länsimaiselle kulttuurille vihamielisen uskonnon symboliikan avointa esittämistä. Ruukinmatruunan mielestä kyse on lähinnä ajattelun mädännäisyydestä.

Jos esitämme asian matriisimuodossa, voidaan sama esittää seuraavasti:

1) Suvaitsemme oman kulttuurimme kulttuuriobjektia, nuivimme sille vihamielistä. Tätä kutsutaan hegemonismiksi - oma kulttuurimme on silloin hegemonisessa asemassa sille vihamieliseen nähden.
2) Suvaitsemme sekä oman että vihamielisen kulttuurin kulttuuriobjektit. Tätä kutsutaan liberalismiksi - annetaan kaikkien kukkien kukkia.
3) Emme suvaitse sen enempää omia kuin vihamielisiäkään kulttuuriobjekteja. Tätä kutsutaan tiukkapipoisuudeksi - eli varmuuden vuoksi kielletään kaikki, ja kaikki sellainen, mitä ei erikseen ole sallittu, on kiellettyä.
4) Nuivimme oman kultturimme kulttuuriobjektia ja suvaitsemme sille vihamielisiä. Tätä kutsutaan mädännäisyydeksi, ja sille läheisiä käsitteitä ovat dhimma, perseennuolenta ja ruskeakielisyys. Tyypillisesti näin tehdään silloin, kun vieras kulttuuri on selkeässä hegemonia-asemassa, ja sitä halutaan mielistellä.

Voimme vain miettiä sitä, mikä länsimaiseen kulttuuriin on tullut, että näin on käynyt - että vallitseva suhtautumistapa on tuo nelonen. Ruukinmatruuna syyttää siitä yliopistomaailmassa vallitsevaa marxilaista kulttuuria ja sen mukaan levinnyttä poliittisen korrektiuden, defaitismin ja itseinhon ilmapiiriä, joka saa länsimaisen intellektuellin vihaamaan itseään, omaa kulttuuriaan ja tekemään henkisen itsemurhan. Ruukinmatruunaa ilkeämpi ihminen voisi tietysti kysyä, että eivätkö minareetit ja niistä kuulutettava rukouskäsky loukkaa ateistien ja vapaa-ajattelijoiden oikeuksia, kun yleensä niistä pidetään niin kovin herkkänahkaisesti kiinni.

Sveitsin esimerkki myös kertoo sen, miksi edustuksellisen demokratian vallanpitäjät vihaavat suoraa demokratiaa. Pääsääntöisesti vallanpitäjät ovat aina radikaalimpia, myöntyväisempiä ja valmiimpia tinkimään kuin kansa. Kansa taas on hyvin konservatiivista ja vanhoillisempaa ja sen arvot ovat absoluuttisempia kuin vallanpitäjien. Edustuksellisessa demokratiassa vallanpitäjillä on myös paha taipumus pitää itseään fiksumpina kuin alamaiset. Siksi suora demokratia tuottaa tuloksia, jotka eivät ole edustuksellisen demokratian vallanpitäjien mieleen. Mutta kaikesta huolimatta vox populi, vox Dei.

Britannia - Islannin tielläkö?

Ruukinmatruuna on nostanut sekä pörssivihjeen että finanssilehden säännöllisesti, olihan Uusi Finanssi X-sukupolven ikioma kauppakorkeakoulu, ja tällä kertaa uutiset ovat negatiivisia. Juuri, kun olemme päässeet härkäviikoille, uhkana on GBP:n rommaaminen. Punta on menossa viemäristä alas, ja mennessän se uhkaa vetää pörssin alamäkeen.

Syyt ovat moninaiset, mutta pääsyy on Dubain konkurssi. Dubain megalomaaninen palmusaariprojekti on ajautunut karille luottokriisin takia. Kehitysyhtiö, valtio-omisteinen Nakheel on selvitystilassa, ja rahaa on palanut liki 60 miljardin euron verran. Dubain tuloista vain noin 6% tulee öljystä, joten vastikkeetonta tuloa ei ole odotettavissa. Jolleivät toiset arabiemiraatit - etupäässä öljyrikas Abu Dhabi - tule pelastamaan Dubaita, emiraatti on käytännössä konkurssissa.

Ja sitämukaat rupiaat saamaan muut.

Yksi Dubain suurimpia rahoittajia on ollut Royal Bank of Scotland. Pankilla on liki 200 miljardin punnan saatavat ympäri maailmaa, joista suuri osa Dubaista. Ja koska pankkimaailmassa kaikki kytkeytyy kaikkeen - muistanemme vielä oman pankkikriisimme 1990-luvun alusta ja miten Skop veti perässään niin paikallissäästöpankit kuin liikepankitkin jojoon, niin Royal Bank of Scotlandin ongelmat uhkaavat vetää sekä pankin velalliset (ne, kenelle pankki on lainannut rahaa) että velkojatkin (muut pankit, joille Royal Bank of Scotland on diskontannut lainojaan)

Ja yksi suurimpia lainanantajia Royal Bank of Scotlandille on Englannin pankki - Bank Of England - se on viime vuonna lainannut 62 miljardia puntaa Skotlannin pankille. Pahaksi onneksi Bank of England on yksi Britannian valtion suurimpia rahoittajia.

Ennen nykyistä talouskriisiä Britannian valtionvelka oli noin 40% BKT:stä. Britanniassa päätettiin noudattaa keynesiläistä, velkavetoista, elvytyspolitiikkaa, jonka seurauksena valtionvelka on noussut 60% BKT:stä. Mikäpä siinä, velkaelvytys on hyväksi katsottu ja toimivana tunnettu tapa nousta lamakurimuksesta, ja toimii kuin junan vessa. Mutta vain siinä tapauksessa, että velkaa on saatavilla. Sen enempää Britannialla kuin Suomellakaan ei ole mitään taikaseinää, josta rahaa saisi kuin pankkiautomaatista ikään, ja Dubain luottokriisi uhkaa kaataa dominonappulat. Dubain kriisi vetää Royal Bank of Scotlandin kriisiin, joka puolestaan vetää Bank of Englandin kriisiin, joka puolestaan merkitsee sitä, että lainahanat vääntyvät Britannian valtiolta kiinni.

Lainahanojen sulkeutuminen merkitsee, että velkaelvytys loppuu kuin saksilla leikaten - ja edessä on Suomen tie. Eli säästöjä, budjettileikkauksia ja uudistuksia. Se puolestaan merkitsee luottokriisiä, konkurssiaaltoa ja pörssiromahdusta Britanniassa. Pahimmillaan Britannialla on edessä samanlainen pankkikriisi kuin Suomella 1991 ja Islannilla 2008.

Britannian raha - GBP eli Britannian punta - on ollut heikon rahan maineessa jo 1970-luvulta saakka, ja markkinavoimien armoilla. Britannian raha ei ole osoittautunut kovin luotettavaksi, ja pahimmillaan edessä on rahan arvon romahtaminen - ja inflatoituminen. Kun muiden maiden rahayksiköt - etupäässä euro - vahvistuvat rajusti puntaan nähden, edessä on tuontituotteiden hintojen kallistuminen. Tämä ei olisi ongelma, jos Britannia olisi yhä samanlainen maailman tehdas kuin mitä se oli vielä 1970-luvulla ja sen talous perustuisi lisäarvon tuottamiselle (= jalostukselle) palvelujen ja finanssitoiminnan sijaan. Mutta koska Britannia on käytännössä ulkoistanut koko hyödyketuotantonsa muiden länsimaiden tavoin halpatyömaihin eikä siellä ole omaa teollisuutta enää nimeksikään, kaikki Britannian kuluttamat hyödykkeet tulevat tuontimaista ja maksetaan valuutalla. Seurauksena voi olla valtava hintojen kallistuminen ja ostovoimakriisi. Paitsi että John ja Jane Bull huomaavat, ettei raha enää riitäkään edes välttämättömyystarvikkeisiin, edessä voi olla konkurssiaalto ja työttömyyden räjähtäminen käsiin. Britanniassa työttömyysprosentti on jo valmiiksi 7,8% tietämissä. Jonka hoitaminen merkitsee lisäkuluja Britannian valtiolle. Jolla on edessään säästökuuri.

Islannin kruunu romahti oikein kunnolla, ja tuloksena oli Islannin ajautuminen EU:n syliin. EU sai riesakseen tämän turskaantuneen maan ja sen leikkirahavaluutan - tilannetta kuvastaa mainiosti se, että McDonalds joutui vetäytymään Islannin markkinoilta, kun kruunu oli romahtanut niin pahasti, että hampurilaisen tuottaminen maksoi enemmän kuin sen myyntihinta, kiitos sen tosiseikan, että Islanti tuo lähes kaikki elintarvikkeensa ulkomailta. Britannialla voi olla edessään sama tilanne.

Britannian punnan romahdus merkitsee myös pörssiromahdusta Lontoossa, ja se vetää tällöin myös mukanaan muutkin Euroopan pörssit - niin Frankfurtin, Tukholman kuin Helsinginkin, ja edessä voi olla 2008 kaltainen karhumäki. Paranoidi sijoittaja realisoi nyt omistuksensa ja kotiuttaa 2009 voitot, ja investoi sellaisiin hyödykkeisiin, jotka lama-aikana ovat hyviä - jalometallit, korut, taide, kiinteistöt. Edessä voi olla sellaiset turskaviikot, ettei pahemmasta väliä.

Lopputuloksena voi olla hyvin vaikea hevoskuuri Britannialle ja sen liittyminen euroon. Euro on osoittautunut hyvin stabiiliksi ja vakaaksi valuutaksi, ja sanoimmepa siitä mitä tahansa, se on osoittautunut dollaria vahvemmaksi. Euroon luotetaan, ja euroalueen talous on vakaammalla pohjalla kuin dollarialueen ja Britannian talous. Ongelmana vain on se, että liittyäkseen euroon, Britannian tulee saada taloutensa ensin kuntoon. Ja siinä voi mennä pitkään - vielä pitempään kuin pörssien toipumisessa.

Ai niin. Tuo Algan maanmainio peli on yhä edelleen tuotannossa - nykyään nimellä Finanssi. Toivottavasti se löytää tiensä mahdollisimman moneen pukinkonttiin tänä jouluna.

Lisäys 30.11.2009 Maailmanloppu peruutettu tältäerää. Arabiemiirikuntien liitto on lupautunut pelastamaan Dubain. Kaikki maailman bullerot kiroavat paniikkimyyntejään, mutta pörssi tulee olemaan alamaissa muutaman viikon.

Pitäisikö seksuaalirikolliset kastroida?

Olemme saaneet lukea, miten Ruotsissa 12-vuotias raiskaaja on pitänyt Boråsin kaupunkia kauhun vallassa. Pojan jäljiltä on kaupan päälle useampia seksuaalirikoksia. Pidätettynä on toinenkin, 13-vuotias, poika.

No, lyhyt googlaus aiheeesta "borås våldtagande" selviää, että pojilla on melkoinen rikoshistoria taustallaan, ja rivien välistä voi lukea, että ovatko pojat han-ruotsalaisia vaiko eivät. Ruukinmatruuna ei ota asiaan kantaa, ja toteaa, että Borås on ollut jo 1970-luvun suomalaisinvaasiosta lähtien maahanmuuttajien suosima kaupunki, ja finnjävlar olivat aikoinaan käsite.

Mutta yhtäakikki, kyse on raiskauksesta, joka ruukinmatruunan asteikolla on henkirikoksen jälkeen about kaikkein törkein, julmin ja raain rikos. Sen tekee erityisen törkeäksi se, että se kohdistuu uhrin intimiteettiin ja itsemääräämisoikeuteen, ja että siitä voi olla seurauksena toisaalta lapsettomuus ja toisaalta ei-toivottu raskaus. Siksi raiskauksesta, johon sisältyy väkivaltaa, tulisi ruukinmatruunan silmissä rankaista aina erityisen ankarasti, sillä vain riittävän ankara rangaistus on signaali siitä, ettei tekoa kertakaikkiaan suvaita. USA:ssa joskus aikoinaan raiskauksesta säädettiin kuolemanrangaistus, ja moni raiskaaja päätyikin hirsipuuhun tai sähkötuoliin.

Ja koska raiskaus on äärimmäisen törkeä rikos, sitä on perinteisesti myös käytetty sodankäynnin keinona. Näin on toisaalta saatu demoralisoitua vihollinen - Ilja Ehrenburgin kehotukset Puna-armeijalle raiskaamaan saksalaisnaiset ja tuhoamaan näin saksalaisten itsetunto lienevät tiedossamme, ja raiskaus on viholliselle signaali myös siitä, että "olette kyvyttömiä suojelemaan naisianne". Toisaalta koska raiskauksesta seuraa aina jonkin verran äpäriä, se on myös tehokas keino levittää ei-toivottuja geenejä.

Mutta koska ruukinmatruuna on nainen, hän tarkastelee seksuaalirikoksia myös naisnäkökulmasta. On klisee sanoa jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja, mutta näin todellakin on - jokaisella miehellä on kyky ja välineet raiskaamiseen. Eri asia on, onko a) halua b) motiivia ja c) seksuaaliviettiä siihen. Kyse siis on vain todennäköisyyksistä. Toisin kuin änkyräfeministit väittävät, useimmilla miehillä tämä todennäköisyys onneksi lähestyy asymptoottisesti nollaa.

Mutta seksuaalirikollisissa on yksi yhteinen piirre. He ovat joko kyvyttömiä tai haluttomia hallitsemaan viettejään, ja he uusivat tekonsa. Aina. He siis ovat käytännössä käveleviä aikapommeja, ja uusivat tekonsa. Monet seksuaalirikolliset ovat kaupan päälle psykopaatteja - täysin kyvyttömiä kokemaan minkäänlaista empatiaa tai sääliä uhrejaan kohtaan, ja monet nauttivat sadistisesti saadessaan aiheuttaa kipua, tuskaa ja kärsimystä.

Jos 12-vuotias lapsi raiskaa, niin tällöin kyseessä on hyvin vaarallinen rikollisenalku - sellainen, josta isona kehittyy todella vaarallinen rikollinen. Hän on täysin seksuaaliviettinsä armoilla, ja tällainen 12-vuotias pikku rikkaruoho on juuri sellainen muille ihmisille sukuviettinsä vuoksi vaarallinen ihminen, jollaisia varten Kastraatiolaki on laadittu. Tällaisiin rikollisiin tepsii täsmälleen yksi ratkaisu, ja se on kirurgin veitsi.

Kastraatio on vanha mutta erittäin toimiva tapa tehdä seksuaalirikolliset vaarattomiksi. Poistamalla sukurauhaset lopetetaan sukuhormonien tuotanto, joka puolestaan alentaa seksuaalivietin tasolle, joka on kanssaihmisille vaaraton. Rikolliselle toki voidaan jättää penis jäljelle virtsaamista varten, mutta kivesten kirurginen poistaminen merkitsee, ettei hän ole vaarallinen eneää koskaan kenellekään. Kastroimalla tällainen 12-vuotias pedonalku säästytään paljolta ikävältä tulevaisuutta ajatellen. Asia voidaan ajatella niin, että rikoksentekoväline tuomitaan menetetyksi valtiolle.

Me voimme sanoa mitä tahansa asiasta, mutta naisen oikeus fyysiseen koskemattomuuteensa on vahvempi oikeus kuin miehen oikeus seksuaalisuuteensa, jos seksuaalivietti on kanssaihmisille vaarallinen.

Toinen, vähemmän suoraviivainen, lähestymistapa on kemiallinen kastraatio, eli hormonaalinen kastraatio. Rikolliselle piikitetään naishormonia ja testosteronin vastavaikuttajaa, joka aiheuttaa impotenssin ja kivesten surkastumisen. Tätä hoitomuotoa on käytetty monissa maissa onnistuneesti raiskaajiin ja pedofiileihin, ja viimeisimpänä Puola salli kemiaalisen kastraation seksuaalirikollisten käsittelyyn.

Milloin Suomessa?

Päivän mietelmä

Sama tokaisu voi kuulostaa joko todella hyvältä tai todella kamalalta, tilanteesta riippuen. Mietitäänpä vaikka tokaisua "Olkoon tuulet sinulle aina myötäiset".

Se kuulostaa varmasti hyvältä, jos olet purjehtija - mutta todella kamalalta, jos olet mäkihyppääjä.

Pirunsilmä pimeänä

Ruukinmatruunan digiboksi sanoi sopparin irti, joten olemme olleet viimeiset pari viikkoa ilman televisiota. Koska Neil Postmanin Huvitamme itsemme hengiltä on kuulunut hänen suosikkikirjoihinsa jo 1980-luvulla, aihe ansainnee oman tarkastelunsa.

Lestadiolaiset nimittävät televisiota paljon kertovalla nimellä pirunsilmä. Heille televisio on kielletty kapistus, ja ruukinmatruuna epäilee syyksi sen, että se on Ilmestyskirjan tavoin pedon kuva, joka saa ihmisen palvomaan itseään - ei televisiota turhaan kutsuta "kotialttariksi" tai "nurkkajumalaksi". Ilmestyskirjan luvun 13 jae 15 kuuluu: ” Ja sille (toiselle pedolle) annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.” Näin TV voidaan yhdistää sielunvihollisen työvälineeksi. Siksi jumalaton yhteiskuntamme käyttää televisiota pedon puhuvana kuvana, jotta koko kansa saataisiin kumartamaan "petoa", estabilissementtiä, ja olemaan sen kiltti, orjamainen alamainen. Juutalaista terminologiaa käyttäen televisio on treif. Niinpä lestadiolaiset eivät katso telkkaria, eivätkä salli uskonveljiensä ja -siskojensa sitä tekevän. Voimme olla tästä kiellosta aivan mitä mieltä tahansa, mutta a) monilla muillakin uskonnoilla on samanlaisia ja vielä pöljempiäkin kieltoja ja käskyjä ja b) ei se ole ainakaan lestadiolaisten teknistä osaamista haitannut, sillä Oulu, tämä lestadiolaisalueen pääkaupunki, on ollut yksi Nokian menestyksen takana olleita seutuja.

Mutta mikäli jätämme uskonnolliset aspektit sikseen ja tutkimme asiaa Postmanin näkökulmasta ja pidämme mielessä, että televisio on yksisuuntainen visuaalinen media - emme voi vaikuttaa sen sisältöön mitenkään, lestadiolaisten nimityksellä "pirunsilmä" on vinha perä.

Postmanin argumentti on, että televisiossa muoto työntää syrjään sisällön ja että informaation ulkonaiset muodot - vastaanotettavuus, huvittavuus, miellyttävyys - ovat tärkeämpiä kuin substanssi. Siinä, missä Orwell pelkäsi vaarallisia kirjoja ja Bradburyn maailmassa (Fahrenheit 451) kirjoja poltettiin, Postman menee Huxleyn linjoille: Uudessa uljaassa maailmassa kirjat yksinkertaisesti ovat auttamattoman epämuodikas media - kukaan ei enää lue kirjoja, sillä ne ovat liian vaikeita; televisiosta saa kaiken valmiiksipureksittuna ja -tyhmennettynä. Juice Leskinen laulaa myrkyllisesti laulussaan Ajan henki siitä tylsistymisestä, minkä televisio saa aikaan:

On jälleen ilta lauantain.
Mua kutsuu nojatuoli.
Voileipää, keskikaljaa vain
nyt mössää paksusuoli.
Mä koneen auki hipaisen
ja kytken pääni nollaan.
Mä tuskin vessaan kipaisen
ennen kuin yössä ollaan.
Mä vahtaan joka näytöksen
ja kaikki kuulutukset.
Mä opin tämän käytöksen
kun suljin koulun ukset.

Ja siitähän on kyse. Televisio on yksisuuntainen media: katsoja voi joko panna koneen päälle tai pois päältä, mutta hänellä ei ole mitään keinoa vaikuttaa itse sisältöön ja sen substanssiin. Hän voi vain päättää, että katsoako vaiko ei - valmiiksi pureksittua, valmiiksi prosessoitua ja valmiiksi tyhmistettyä ohjelmaa. Televisio ei jätä mitään sijaa kriittisyydelle; televisio suorastaan vaatii, että sen suoltama informaatio omaksutaan sellaisenaan, kritiikittä. Ja juuri tämä tekee televisiosta sen pirunsilmän. Ei televisiota turhaan kutsuta "lamauttimeksi" tai "lamauttajaksi".

Televisiolla on toinenkin paha ominaisuus. Se on hyvin hypnoottinen media; televisiota tulee tuijotettua vaikka sieltä ei tulisi edes mitään mielenkiintoista. Jos huoneessa on avoinna oleva TV, se lamaannuttaa keskustelun ja ikäänkuin turruttaa mielen. Siinä, missä radiota voi pitää auki, ikäänkuin taustamusiikkina, ja siinä ohessa vaikka pelata korttia tai keskustella, televisio kertakaikkisesti halvaannuttaa kaiken sosiaalisen toiminnan. Ei ihmekään, että vanhemmat käyttävät usein televisiota lastenhoitajana tai lastenvahtina - tuijottaessaan televisiota lapset pysyvät kiltteinä kuin hypnotisoituina. Helppo ratkaisu.

Mä olen vapaa huolistain!
Mä nautin Dolce Vitaa!
Kun telkka elää puolestain
en itse mistään piittaa!
Jos uutiset vois nauhoittaa
ja kattoo uusintoina,
se sielunkin vois rauhoittaa
niin kuin se muukin roina

Aikuisiin televisio vaikuttaa vähintään yhtä hypnoottisesti - ja lamaannuttavasti - kuin lapsiin. Televisio on kiistämättä hyvin rentouttava media, ja onhan kivaa katsoa iltauutiset päivän päätteeksi. Mutta televisio passivoittaa - televisio saa aikaan hypnoottisen tokkuran, ja televisionkatseluun käytetty aika on aina jostakin pois. Neil Postmanin sanoin televisio on teollisen yhteiskunnan soma, aivan kuin Uudessa uljaassa maailmassa. Ja televisioon voi jäädä koukkuun - televisio on kuin huume.

Mutta televisiolle nousi jo 1980-luvulla haastaja, ja se on internet. Uusi media, joka alunperin rajoittui vain akateemiseen maailmaan, mutta levisi sieltä tietoteknologian kehittymisen ja verkkoteknologian myötä suuren yleisön tietoisuuteen. Ruukinmatruuna on hyvin vanha internetin käyttäjä, ja hän tutustui siihen kuluttaessaan ensimmäisen kerran koulunpenkkejä ja joutuessaan tekemisiin BBS:ien kanssa. Ja hän lopulta löysi sfnetin, jossa hän kävi monta fleimisotaa. Häntä siis on keitetty monissa liemissä. Ja ruukinmatruuna tunsi sanan "nettiaddiktio" jo kauan ennenkuin internet levisi kansan yleiseen tietoisuuteen.

Jos joukkomediat ovat huumetta, niin internet on kuin amfetamiini mutta televisio on kuin heroiini. Internet-addiktio saa ihmisen aggressiiviseksi, vihaiseksi, hyperaktiiviseksi ja ärtyneeksi; sensijaan TV-addiktio saa ihmisen passiiviseksi, turtuneeksi ja piittaamattomaksi. Internet-addiktiosta on helpompaa päästä irti kuin televisioaddiktiosta - sen vieroitusoireet ovat helpommat.

Ruukinmatruuna tiedosti jo 1980-luvun lopulla internetin mahdollisuudet ja ennenkaikkea sen eron perinteiseen massamediaan. Siinä, missä televisio on keskitetyn tuotannon yksisuuntainen media, internet on hajautetun tuotannon interaktiivinen media. Paitsi että netinkäyttäjä kykenee itse valitsemaan sisältönsä (ja vetämään piuhan irti), hän kykenee myös vaikuttamaan median sisältöön - joko palautteella, kommunikaatiolla tai nettikeskustelulla, ja usein jo keskustelu sinänsä, kuten nntp:n päälle rakennettu Usenet-netnews aikoinaan, voi olla mediasisältöä sinänsä. Ja ruukinmatruuna itse teki tämän tiettäväksi itselleen jo varhain - hän itse pyrki minimoimaan töllöttimen edessä vietetyn ajan kun Netti oli niin paljon mielenkiintoisempaa (lue: netnewseissä kinastelu toisten samanhenkisten kanssa oli kiinnostavaa, koska se oli aktiivista, sosiaalista, interaktiivista toimintaa.)

Niinpä digiboksin hajoaminen ei ruukinmatruunalle ollut mikään issue. Uusia saisi kaupasta milloin vain. Internet on yksinkertaisesti kivempi kuin telkkari. Ruukinmatruunalta on kysytty, että miten hän ikinä ehtii päivittäin laskea Takkirautaa. Vastaus on siinä, että ruukinmatruuna pyrkii minimoimaan ajan passiivisen haaskaamisen - televisionkatselun.

Lestadiolaisille televisio on pirunsilmä. Mutta internet ei ole heille mikään issue. Syy on siinä, että vaikka netti on täynnä kiusauksia, vaaroja ja kamalaa, se on ennenkaikkea interaktiivinen media, ja netin kautta seurakunta kykenee pitämään yhteyttä paljon paremmin kuin puhelimella ikinä, ja viestintä on kaksisuuntaista - ja kaupan päälle jokainen seurakuntalainen voi itsekin tuottaa sisältöä. Ehkä kiusauksia on oltava, että oppisimme välttämään niitä ja valitsemaan oikein sensijaan että valitsisimme väärin. Televisio ei suo meille mitään valinnanvaraa - se suo meille vain joko katsoa tai olla katsomatta. Ja jos ruukinmatruunalta asiaa kysytään, niin kiltit lestat, pliis pitäkää se telkkari vastakin treifinä! Se todellakin on se pirunsilmä, joka passivoittaa ja lamauttaa meidät ja riistää meiltä sen ajan, jonka voi käyttää paljon parempaankin.

Televisio aiheuttaa vieroitusoireensa, ja ne eivät välttämättä ole kivoja. Ensimmäinen viikko on vaikein. Mutta kahden viikon jälkeen huomaa, ettei sitä nurkkajumalaa oikeastaan enää kaipaakaan - ja samalla huomaa, miten kritiikittömäksi, mediasokeaksi ja turtuneiksi yksisuuntaiset massamediat meidät oikein tekevätkään!

Hyvää yötä. Nukkukaa hyvin.
Ja siemaus viihdekupista
nyt saadaan rajatusta.
Ei enää löydy nupista
yhtäkään ajatusta.
Voi viihde viihde taivainen!
Suot onnen lauantaisin!
Voi mua mato vaivainen
jos kirota sut taisin...

Ruukinmatruuna on todennut, että 90% ihmisistä on karjaa. He käyttävät internetiä lähinnä pornon, viihteen, musiikin ja pelien takia. Mutta loput 10% ovat vaarallisia tapauksia, sillä heille internet on ensisijaisesti interaktiivinen, sosiaalinen media joka mahdollistaa niin kaksisuuntaisen keskustelun, ajatustenvaihdon, organisoitumisen että ajattelun ja uudet ideat. Ja juuri tämä on pelottavaa - Halla-aho-ilmiö ei olisi ollut mahdollista television aikakaudella, vaan vaati internetin taakseen. Televisio on ennakoitavissaoleva media - estabilissementti kykenee helposti päättämään sen sisällöstä ja televisiosta tulee näin todellinen pirunsilmä. Internet on ennakoimaton media - se vaatii myös vastaanottajaltaan kriittisyyttä, sisällöstä ei ole mitään takeita, ja se on interaktiivinen. Juuri tämä tekee internetistä estabilissementin kannalta niin pelottavan median - ja netinkäyttäjän kannalta niin kiehtovan ja erinomaisen. Ruukinmatruuna on mieluummin nettiaddikti kuin televisioaddikti, jos näistä kahdesta pitää valita.

Kaksi viikkoa ilman pirunsilmää on sujunut hyvin. Ruukinmatruunan puolesta se digiboksi pysyköönkin rikki.

Suomi, väkivallan luvattu maa?

Tänään vietetään väkivallan vastaista päivää, ja Suomi on, kuten tiedämme, hyvin väkivaltainen maa: Suomessa naisella on kaksinkertainen mahdollisuus verrattuna muihin länsimaihin, tulla puolisonsa surmaamaksi. Uutisten mukaan kaikesta parisuhdeväkivallasta nykyään noin 80% on miesten naisiin kohdistamaa.

Mutta juttu jätti kertomatta, että paitsi että Suomessa miehet ovat hyvin väkivaltaisia sekä puolisoitaan että toisiaan kohtaan, myös suomalaiset naiset ovat hyvin väkivaltaisia sekä puolisoitaan että lapsiaan kohtaan; sekä puolisonsa että lastensa lyöminen on naiselle sosiaalisesti hyväksyttyä, eikä asiasta nosteta sen kummallisempaa haloota. Sofi Oksanen on ihmetellyt, miksi naisiin kohdistuvista väkivaltarikoksista jaetut tuomiot ovat lepsuja. Vastaus on toisaalta siinä, että lepsuja tuomioita pidetään merkkinä siitä, että Suomi on sivistysmaa, ja toisaalta perustuslakiin kirjatun yhdenvertaisperiaatteen vuoksi emme voi laittaa miehiä ja naisia eri asemaan rangaistuksen tai uhriuden osalta ja rangaista eri tavalla silloin, kun rikos kohdistuu mieheen tai kun se kohdistuu naiseen.

Totuus on, että väkivalta yksinkertaisesti on Suomessa sosiaalisesti hyväksyttävä tapa setviä ihmissuhteita. Niin miesten kuin naistenkin välillä. Väkivalta samoin painottuu jyrkästi yhteiskunnan alakerroksiin, ja tyypillisesti samat ihmiset ovat sekä väkivallan tekijöitä että sen uhreja. Toisaalta naisten välistä väkivaltaa pidetään vain harmittomana leikkinä, ja naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa lähinnä huvittavana, koomisena asiana, kuin piirretyissä elokuvissa.

Ja tämä on erityisen kipeää. Me jaksamme nostaa kyllä meteliä naisiin kohdistuvasta väkivallasta, mutta unohdamme samalla sen, että naiset voivat olla yhtä hyvin myös väkivallan käyttäjiä - yleensä omia lapsiaan kohtaan, mutta myös puolisoitaan tai seurustelukumppaneitaan kohtaan. Toisaalta miehet ovat täysin lainsuojattomia - heitä saa lyödä, potkia, pahoinpidellä ja surmata miten vain, eikä ketään kiinnosta. Itse asiassa naisjärjestöt ovat aktiivisesti pyrkineet sabotoimaan tutkimuksia naisten väkivaltaisuudesta - miksi?

Toki miehillä on suurin vastuu väkivallasta ja myös perheväkivallasta. Mutta meidän naisten on aina muistettava, että a) me naiset kasvatamme lapsemme, eivät suinkaan miehet ja b) lapset oppivat esimerkistämme ja c) ristiriitainen signaali aiheuttaa vain kognitiivista dissonanssia. Se vanha latteus "älä tee niinkuin minä teen, tee niinkuin minä sanon" on yhtä tyhjän kanssa. Meidän on aivan turhaa tilittää mitään miesten väkivaltaisuudesta, jos itse lyömme lapsiamme, sillä lapset katselevat käsiämme eivätkä kuuntele suutamme. Ja pojat ovat erityisen kriittisiä tämän kehityskulun kannalta. Jos me lyömme poikiamme, he maksavat tämän opetuksen eteenpäin - lyömällä omia puolisoitaan; me annamme pojillemme signaalin, että naiset ovat väkivaltaisia, arvaamattomia olentoja, jotka on pakko pitää kurissa väkivalloin. Mutta jos me pidättäydymme väkivallasta poikiamme kohtaan, he maksavat tämänkin opetuksen aikuisina eteenpäin - kohtelemalla puolisoitaan rakkaudella ja väkivallattomasti. Esimerkki ja mallioppiminen on erityisen tärkeää, sillä me annamme naisen mallin pojillemme - huomispäivän miehille ja isille.

Mutta tämänpäiväinen Hesari on rankkaa luettavaa. Maailmalla noin 70% naisista joutuu perheväkivallan kohteeksi. Nyrkkisääntö on selvä: mitä köyhempi ja kurjempi maa, sitä seksistisempi ja väkivaltaisempi kulttuuri. Ruukinmatruuna ei tiedä, kuinka paljon turvakotien asukkaista on maahanmuuttajanaisia ja kuinka yleistä perheväkivalta on maahanmuuttajaperheissä, mutta hänellä on todella kamala kutina siitä, että a) se on todella yleistä ja b) se vaietaan visusti kuoliaaksi. Kunniamurhat, kunniaväkivalta, naisiin kohdistuva suoranainen terrori, uskontoon perustuva misogynia ja seksismi - asioita, joista vaietaan mutta jotka ovat arkipäivää kaikkialla maailmassa.

Suomi on naiselle julman väkivaltainen maa, sanotaan. Miehelle vielä enemmässä määrin. Se ei paljoa lohduta, että Virossa tilastot ovat suhteessa kolminkertaiset Suomeen nähden - meidän verrokkiryhmämme ei ole Viro eikä "muu maailma", vaan muut ensimmäisen maailman maat.

Jotain tarttis kai tehdä. Ruukinmatruuna ottaa nyt ehdotuksia vastaan.

Kadotettu sukupolvi

Termillä la génération perdue, kadotettu sukupolvi (siis på franska) tarkoitettiin 1920-luvulla ikäluokkia 1890-1900, siis heitä, jotka joutuivat ensimmäisen maailmansodan helvettiin ja joiden paras nuoruus meni mudassa ja liejussa luoteja ja shrapnelleja väistellessä punataudin ja pilkkukuumeen kourissa. Tämä sukupolvi, jonka tuntojen kuvaajaksi nousi J.R.R. Tolkien muiden muassa, ei oikein ikinä saanut elämän syrjästä kiinni, ja paitsi että valtava määrä sen edustajia silpoutui kuoliaaksi tai vammautui mitä hirvittävimmillä tavoin ensimmäisessä rähinässä, apuharvennus kohtasi heitä vielä jatko-osassakin.

Termistä kadotettu sukupolvi on tullut käsite. Se tarkoittaa ikäluokkaa, jonka nuoruus tai elämä on pilattu tavalla tai toisella - sodassa, lamassa, talouskatastrofissa, you name it.

Viimeksi tällainen kadotettu sukupolvi on syntynyt 1990-luvun laman seurauksena. Tämä talouskatastrofi, joka oli tietoisesti synnytetty ja tietoisen, virheellisen ja katastrofaalisen talouspolitiikan seuraus, räjäytti työttömyyden aivan uusiin ulottuvuuksiin. Tämä kadotettu sukupolvi kattaa ikäluokat 1965-1978 - josta käytetään myös nimeä X-sukupolvi.

Ruukinmatruuna itse kuuluu tähän sukupolveen, ja hän koki 1990-luvun laman omakohtaisesti. Ja hän on melko varma myös siitä, että hänen lukijakunnallaan on karvaita ja katkeruuden täyttämiä muistoja vuosista, joiden piti olla elämämme parhaat. Ja juuri tähän aikaan - vuosiin 1989-1996, 1990-luvun lamaan, liittyy hirvittävä talouskatastrofi ja massatyöttömyyden räjähtäminen käsiin. Suomi ei ole milloinkaan toipunut siitä, vaikka siitä on jo liki 20 vuotta.

Sanotaan, että kaikkein tärkein työpaikka on se ensimmäinen, sillä se predestinoi koko tulevan työuran. Jos ensimmäinen työpaikka on jotain muuta kuin hyväpalkkainen ja vakityöpaikka, se merkitsee sitä, että koko työura on vaarassa mennä pilalle. Tyvestä ei kiivetä puuhun kuin vain poikkeustapauksissa; ne, jotka aloittavat pohjalta, myös yleensä jäävät sinne. Poikkeuksena ovat ns. pitkän tien kulkijat, joita on harvassa.

Ja tämä ensimmäinen - elintärkeä - työpaikka jäi monilta meiltä saamatta. Pakon edessä jouduimme vastaanottamaan paskaduuneja, hanttihommia ja pätkätöitä, ja suurin osa meistä äksistä on sillä tiellä yhä edelleenkin. Meidän aikanamme "epätyypillisistä työsuhteista" tuli tyypillisiä; X-sukupolven miehistä vain noin 55% on vakituisissa työsuhteissa, kun taas naisista vain 15%. Tämä siis tarkoittaa, että yli puolet meidän sukupolvestamme on juuttunut ikuiseen hanttihommien, silpputöiden, pätkätöiden ja tilapäistöiden kierteeseen, eikä uraputki ole milloinkaan auennut. Ja kun ruukinmatruuna on jutellut asiasta ikätoveriensa kanssa, kertoma on ollut korutonta. Joillekin sentään äitiys on tuonut lohtua. Osku Pajamäki on kuvannut sukupolvemme kohtaloa murhaavasti. Ja Osku Pajamäen ohella X-sukupolven tuntoja peilaa myös Jussi Halla-aho omalla tahollaan. Sukupolvemme tunnot voidaan summata helposti: konservatiivisuus, kyynisyys, riskinoton välttäminen aina pelkuruuteen saakka, nihilismi ja vihamielisyys politiikkaa kohtaan.

Me työllistyimme - ketkä sitten työllistyivät - juuri sopivasti kohtaamaan työelämän rajun huononemisen, globalisaation ja Suomen deindustrialisoitumisen - sen, mitä Juha Siltala kuvaa kirjassaan Työelämän huononemisen lyhyt historia. Meidän ikäluokkamme filosofia onkin Ota rahat ja juokse, sillä mistään ei voi olla varma, tulevaisuudessa kaikki tulee olemaan huonommin ja vain epävarmuus on varmaa.

Mutta meille on nyt syntymässä uusi kadotettu sukupolvi - laman lapset, jotka olivat pikkulapsia ja kouluiässä 1990-luvun laman aikana, ja jotka nyt aikuistuvat ja ovat siinä iässä, jolloin pitäisi siirtyä työelämään. Ikäluokat 1985-1996, jotka nyt ovat työllistymisiässä - ja nuorisotyöttömyys huitelee liki 25% pinnassa.

Meille on vuosikausia valehdeltu päin naamaa työvoimapulasta, joka on aivan nurkan takana, ja joka voi koittaa minä päivänä tahansa ja iskeä milloin vain.

Unohtakaa koko työvoimapula. Sitä ei ole eikä sitä tule. Milloinkaan. Meille valehdellaan ja meille valehdellaan päin naamaa surutta ja härskisti. Työvoimapulan tuntomerkki on siinä, että a) töihin kaavitaan väkisin vaikka pahimmatkin alkoholistit, syrjätit ja vajakit b) palkat nousevat rajusti ja c) työvoimasta kilpaillaan. Tällä hetkellä tilanne on se, että työvoimaa kilpailutetaan. Kilpailulla ja kilpailuttamisella on valtava ero ainakin blogiemäntänne kielessä. Ruukinmatruuna lupaa syödä labratakkinsa kermakastikkeessa, jos tähän maahan joskus syntyy työvoimapula. Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä ja työvoimapulan sijaan meillä on massatyöttömyys - meillä kun jäädään keskimäärin 59-vuotiaina eläkkeelle, ja viimeinen suuri ikäluokka, 1951, saavuttaa tämän iän ensi vuonna.

Entäpä globalisaatio? Sen piti synnyttää Suomeen tuhansittain uusia työpaikkoja niiden tilalle, jotka hävisivät Kiina-ilmiön myötä. Missä ne nyt ovat?

Vitsi on siinä, että myös ne työpaikat voidaan ulkoistaa halvan työvoiman maihin. Kehitysmaissa on valtava määrä halpaa koulutettua työvoimaa. Globalisaatio on johtanut siihen, että ensimmäistä kertaa historiassa pitkälle koulutettu työvoima länsimaissa joutuu kilpailemaan kehitysmaiden halvemman työvoiman kanssa. Koska länsimaissa on korkeat elinkustannukset, palkkajousto on mahdotonta. Niinpä lupauksista huolimatta globalisaatio ei ole synnyttänyt Suomeen nimeksikään uusia työpaikkoja. Ainoat varmat työpaikat ovat sellaiset, jotka vaativat jatkuvaa läsnäoloa (hoitoala, rakennusala, kaivostoiminta) tai jotka liittyvät estabilissementtiin itseensä (oikeustiede, valtiotiede). Kaikki muu voidaan joko ulkoistaa kehitysmaihin - tai kehitysmaista voidaan tuottaa halpaa työvoimaa Suomeen.

Meillä siis ei ole mitään työvoimapulaa eikä tulekaan. Unohtakaa koko juttu. Ainoa pula on työstä, työpaikoista ja palkanmaksajista. Ongelma vain on, että sillä palkalla pitäisi elääkin - parikymppinenkään nuori ei elä P. Hengellä.

Ja nyt nuo laman lapset ovat siirtymässä työikään. Toisin kuin me, jotka saimme elää turvatun lapsuuden ja nuoruuden, jolloin koko maailma oli meille auki, ja meillä, joilla on omakohtainen muisto ajasta, jolloin asiat olivat paremmin, laman lapsilla ei ole milloinkaan ollut tätä samaa perusturvallisuutta, eivätkä he ole milloinkaan nähneet asioiden olevan toisin. He ovat vain nähneet ja kokeneet, miten turboruuvia kiristetään ja miten elämä on pudotuspeli. Ja nyt he itse saavat nyrkillä naamaan.

Ruukinmatruunalla on paha kutina siitä, että laman lapset eivät tule olemaan yhtä kilttejä kuin me olimme. Yhteiskuntarauha voi olla koetuksella. Jos meille syntyy uusi kadotettu sukupolvi - sellainen sukupolvi, joka ei koskaan saa kunnolla työelämän syrjästä kiinni - tulokset voivat olla tuhoisia.

Merkkejä on jo olemassa. Vaikka Jussi Halla-aho edustaa X-sukupolvea ja vaikka hän on käsitellyt maahanmuuttoa, globalisaatiota ja islamin uhkaa hyvin viileän älyllisesti, ja vaikka halla-aholaisuuden ydin muodostuu X-sukupolvesta, meitä nuoremmat ovat paljon konservatiivisempia ja kovaluonteisempia kuin me itse. Se halla-aholaisuuden ruma häntä, josta ruukinmatruuna on kirjoittanut, muodostuu nimenomaan laman lapsista. Voisi oikeastaan sanoa niin, että mitä nuoremmista ihmisistä on kyse, sitä kovemmat asenteet ovat maahanmuuttoa, sosiaaliturvan väärinkäyttöä, ulkomaalaisia ja globalisaatiota kohtaan, vieraista kulttuureista puhumattakaan. Ja nyt tältä sukupolvelta on nykäisty matto alta.

Meillä ei ole toivoa. Uskonnon, joka on perinteisesti antanut lohtua tällaisina aikoina ja auttanut meitä jaksamaan tulevaisuuteen, me olemme tietoisesti romuttaneet. Kaikki suuret aatteet ja ideologiat ovat kuolleet. Meillä ei ole visioita eikä edes mitään ideaa siitä, että asiat ylipäänsä voisivat olla paremmin. Siinä, missä ruukinmatruuna itse turvaa dharmaan, sanghaan ja Buddhaan ja niihin neljään jaloon totuuteen ja jaloon kahdeksanosaiseen tiehen (joku voi nimittää sitä eskapismiksi), tilanne on johtanut siihen, että monet alkavat miettiä vähemmän huonoja vaihtoehtoja tilanteelle. Tai sitten, että kaikki paskaksi ja palamaan.

Ruukinmatruunalla on paha kutina myös siitä, että tulevaisuus kuuluu fascismille. Kapitalismin haastajaksi nousee fascismi. USA:n upotessa yhä syvemmälle talouskurimukseen ja Euroopan unionin rämpiessä talousrämeessä kapitalismin ja vapaan markkinatalouden haastajaksi nousee fascismi ja itämaiset korporativistiset taloudet, kuten Kiina. Itämaiset taloudet ovat hyvin fascistisia, ja fascismi tuntuu koko ajan yhä houkuttelevammalta vaihtoehdolta myös länsimaissa.

Puhuessaan fascismista ruukinmatruuna ei tarkoita kansallissosialismia (joka oli vain yksi sosialismin muoto), vaan fascismia sellaisena, kuin se oli Italiassa. Kyse on siis valtiojohtoisesta korporativistisesta komentotaloudesta, jossa valta on vertikalisoitu ja jossa tavoitteena ei suinkaan ole etujen maksimointi, vaan kansallisten haittojen minimointi, vaikka sitten väkisin. Vaikka fascismi on hyvin tehoton talouden muoto ja vaikka sitä vihataan aivan syystä, sillä on kuitenkin yksi etu puolellaan: fascismi on kriisijohtajuutta ja kriiseissä fascismi toimii verrattomasti paremmin kuin markkinatalous. Ei ole väärin väittää, että Mussolinin Italia onnistui siinä missä Neuvostoliitto epäonnistui: luomaan tehokkaan valtiojohtoisen korporativistisen talouden, joka loi vaurautta tasaisesti. Ja tämä pelottaa. Kuria, tottelevaisuutta ja yhteisöllisyyttä painottava fascismi ei ole kiva järjestelmä ruukinmatruunan kaltaiselle individualistiselle, ajattelevalle ja vapautta rakastavalle ihmiselle. [Todettakoon, että antifasismi on synonyymi äärivasemmistolaisuudelle, ja se on historian valossa osoittautunut vielä pahemmaksi katastrofiksi kuin fascismi.]

Mutta laman lasten asenteet ovat hyvin kovia, armottomia ja säälimättömiä. He ovat kasvaneet globalisaatiossa ja turbokapitalismissa ilman perusturvallisuuden tunnetta, ja me niitämme nyt sitä satoa, mitä 1990-luvun lamassa kylvimme.

Kaiken kivan täytyy päättyä aikanaan

Kaiken kivan täytyy päättyä aikanaan.

Kiitos metalliteollisuuden laman, ruukinmatruuna on päättänyt lopettaa työn yksityisellä työnantajalla ja palata takaisin siihen kouluun, jonka penkkiä hän kulutti vuosikausia sitten. Niinpä hän on myös suunnitellut lopettavansa Takkiraudan tuotannon.

Tämä on tuhannes masuuninlasku sen jälkeen, kun ruukinmatruuna pani masuuninsa puhallukseen kaksi vuotta sitten. Valtava määrä verbaaliterästä siitä onkin jalostettu vuosien saatossa, ja Takkirauta on kerännyt valtavan asiakaskunnan!

Kuitenkin ruukinmatruuna on pyrkinyt kirjoittamaan päivittäin, ja se omalta osaltaan on myös asettanut hänellekin suorituspaineuita. Ja kuten hänen uskonnossaan todetaan: kaikki ilmiöt ovat katoavaisia. Niin myös tämän blogin on kerran hävittävä sinne sulan metallin valkoiseen hehkuun.

Ruukinmatruuna on suunnitellut ajavansa tuotannon alas, ei kertarysäyksellä, vaan pikkuhiljaa, ja lopettavansa Takkiraudan vuodenvaihteeseen mennessä. Mikäli lukijat kuitenkin ehdottomasti haluavat ruukinmatruunan jatkavan, tällöin markkinatalous ratkaiskoon.

Päivän mietelmä

Euro ei ole milloinkaan oikean arvoinen dollariin nähden.

Joko euro on liian heikko, jolloin se on pelkkä ruplankaltainen roskaraha, tai se on liian vahva, jolloin euroalueen talous ottaa kipeää euron revalvoitumisen johdosta.

Lyö tytärtäsi, hän aikuistuu nopeammin

Ei-länsimaisissa kulttuureissa naisia on usien verrattu hedelmiin ja perhettä hedelmätarhaan, ja pedofiliaa on perusteltu, paitsi sillä että tarhurilla on oikeus nauttia oman tarhansa hedelmistä, myös sillä että Etelässä myös tytöt kypsyvät nopeammin ja he saavuttavat aikaisemmin hedelmällisyysiän.

Ikävä kyllä tälle argumentille on olemassa tieteellinen peruste: lasten kaltoinkohtelu aikaistaa hedelmällisen iän alkua.

Oheinen artikkeli on karua luettavaa.

Artikkelin mukaan pahoinpitely, insesti, väkivalta ja kurittaminen jättävät jälkensä lapsen aivoihin - peruuttamattomasti. Ne muuttavat aivojen rakennetta pysyvästi. Paitsi, että lapsuuden kaltoinkohtelu saa aikaan hirvittävän määrän ahdistusta, suisidiaalisuutta, tuskaa ja inhimillistä kärsimystä, se myös aikaistaa sukupuolista kypsymistä ja lisää hedelmällisyyttä. Kyse on puhtaasti biologiasta.

Syy on siinä, että ahdistavissa ja stressaavissa oloissa biologisesti kaikkein mielekkäin lisääntymisstrategia on tuottaa niin paljon jälkeläisiä kuin mahdollista, välittämättä jälkeläisten laadusta. Tytöillä, jotka joutuvat perheväkivallan tai insestin kohteeksi, menarkhe (kuukautisten alkaminen) aikaistuu jopa kolmella vuodella niihin tyttöihin verrattuna, jotka saavat kasvaa rakastavassa kodissa, ja he aloittavat myös säännöllisen sukupuolielämän aiemmin.

Mitä tästä opimme? Jos haluaa saada tytärten kautta mahdollisimman paljon jälkeläisiä, heitä kannattaa lyödä, kurittaa, tukistaa, solvata, alistaa ja tylyttää mahdollisimman paljon, että heistä tulee mahdollisimman ahdistuneita; näin he kypsyvät nopeammin ja heistä tulee äitejä nuorempina ja he tuottavat enemmän lapsia.

Se, tapahtuuko tällaista reaalimaailmassa ja jos, niin millaisissa kulttuureissa ja millaisten uskontojen piirissä, jääköön itse kunkin tulkittavaksi. Mutta kun verrataan tilannetta juutalaisiin, joita leimaa hyvin voimakas äidin perinne, hyvin voimakas välittämisen, rakastamisen ja tukemisen kulttuuri, koulutuksen ja opiskelun arvostaminen, machokulttuurin halveksunta ja panostus laatuun määrän sijasta, niin jotain johtopäätöksiä voidaan tehdä.

Varo väärennettyä ilmastonmuutosta

East Anglian yliopiston sähköpostipalvelin Britanniassa kräkättiin, ja saaliiksi saatiin valtava määrä sähköpostia - mukaanlukien ilmastotutkijoiden. On käynyt ilmi, että ilmastotutkijoiden sähköposteissa liikkuukin ns. poliittisesti epäkorrektia dataa ja tulkintoja.

Viestit ovat nyt levinneet yleiseen jakeluun. Kuten Netissä aina, vastuu on lukijalla. Osa levitetyistä viesteistä on selkeästi väärennöksiä, mutta East Anglian yliopisto on vahvistanut tietomurron.

Varo väärennettyä ilmastomuutosta. Ansaitset vain parasta! Kelpuuta vain aito ilmastonmuutos!

Nykyajan Peppi Pitkätossu, osa III

16-vuotias yksinpurjehtija Jessica Watson on ylittänyt tänään päiväntasaajan, ja siirtynyt pohjoiselle pallonpuoliskolle.

Doldrumien ylitys ilmeisesti ei ole ollut vaikeaa, sillä tuulet ovat suosineet häntä, eikä pahempia myrskyjä ole. Hän siirtyy nyt kaakkoispasaatista koillispasaatin alueelle. Nähtäväksi jää, miten Sarven katrillin tanssiminen häneltä onnistuu.

Ruukinmatruuna seuraa Watsonin purjehdusta ja odottaa itse ensi kesän kauden alkua.

Soylent Purple

Soylent Corporation on näemmä laajentanut tuotevalikoimaansa ruoan ohella kosmetiikkaan. Perulaisjoukko on surmannut liki 60 ihmistä keittääkseen heistä rasvan ja myydäkseen sen kosmetiikkateollisuudelle. Poliisi kertoi liigan varastoineen kotilaboratoriossa erottelemaansa rasvaa käytettyihin vesi- ja virvoitusjuomapulloihin. Osa uhrien jäännöksistä on jo löydetty Perun Huanocon alueella sijaitsevasta maatalosta. Tarina ei kerro, oliko kosmetiikkasarjalla tuotenimi Soylent Purple, mutta ruukinmatruuna ei olisi lainkaan yllättynyt jos olisi.

Oppi tulee suoraan Stutthoffin keskitysleiriltä, jossa valmistettiin koe-erä saippuaa tapetuista juutalaisista. Silloin tosin saanto oli niin huono ja saippua niin kamalan hajuista, ettei prosessin tuotteistamisesta tullut mitään.

Ja nyt on vasta vuosi 2009. Tuon kaiken piti tapahtua vasta 2022.

Soylent Green is people.

Nyt musta lippu liehumaan, osa II

Merirosvous on muodostunut Somalian rannikoilla todelliseksi maanvaivaksi, ja rosvot ovat tulleet vain entistä röyhkeämmiksi. Olemme saaneet lukea, miten maailmanympäripurjehduksella eläkepäiviään viettänyt brittipariskunta kaapattiin ja nyt on espanjalainen troolari kaapattu. Miehistöstä vaaditaan miljoonalunnaita.

Nyt länsimaissa mitta alkaa olla täysi. Somaliasta on nopeasti muodostunut rosvovaltio - aivan kirjaimellisesti, ja jos somalien rankkaus kansainvälisessä väestöpörssissä ei ole ennestäänkään ollut kovin korkea, se on nyt viimeistään muuttunut turskaksi. Tuhat meripeninkulmaa avomerellä tapahtuvia rosvouksia on mahdotonta perustella sillä, että vieraiden valtioiden troolarit kävisivät Somalian aluevesillä (12 mpk rannikosta) rosvokalastuskeikoilla.

Samaan aikaan Somaliassa merirosvoudesta on muodostunut merkittävä elinkeino. Kaupan päälle maksetut lunnaat vain lisäävät merirosvoutta - mitä parempi panos-tuottosuhde ja mitä parempi tulos riskianalyysissä, sitä kannattavampaa merirosvous on. Ennenmuinoin merirosvot oli tapana hirttää pikaoikeuden jälkeen, ja äkillisen niskanvenytyksen riski hilltsi huomattavasti merirosvoutta. Tai ehkä tämäkin ongelma voidaan ratkaista yksityisen yritteliäisyyden keinoin.

Missä, oi missä, on tämä lippu silloin kun sitä eniten kaivattaisiin?

Hyi helvetti

Autoseksuaaleista eli rumemmin sanottuna runkkareista on tullut riesa Helsingin uimahalleissa. Useampaan otteeseen on käynyt, että lastenaltaaseen tunkeutunut mies on kaivanut veitikkansa ja alkanut vemputtaa lasten läsnäollessa.

Todettakoon, että joka kerralla kyse on ollut toiseutta edustaneesta yksittäistapauksesta. Mutta löytyy näitä tällaisia tapauksia han-suomalaisistakin.

Jos ruukinmatruuna itse olisi hallivahti, hän vinkkaisi asiasta kolmosradalla treenaaville jääkaapinkokoisille kilpauimareille ja katsoisi sen jälkeen muualle. On ikävää, miten pahasti suihkuhuoneessa voikaan liukastua saippuaan.

Mitähän Kastraatiolaki mahtaa sanoa sukuvietiltään ihmisille vaarallisten Homo sapiens -koiraiden kuohitsemisesta?

Canasta

Ruukinmatruuna ei yleensä kerro pahemmin henkilökohtaisista asioistaan, mutta eilen hän teki jotain sellaista, jota hän ei liki kahteenkymmeneen vuoteen ole tehnyt, eli pelasi canastaa perheen ja ystävien kanssa.

Canasta on bridgen ohella niitä pelejä, jotka todella vaativat taitoa, ja jotka eivät ole pelkkää korttien läimimistä. Molemmat pelit ovat ruukinmatruunalle tuttuja, ja nuorena hän pelasi canastaa oikein urakalla - se oli hänen suosikkipelinsä aktiiviurheilija-ajoilta. Silloin hän ja kilpakaverit pelasivat sitä matkoilla, leireillä ja harjoitustauoilla. Ja nyt 20 vuoden jälkeen oli kuin olisi saanut siemauksen erinomaista tummaa rommia.

Canasta kuuluu rommipelien joukkoon. Sitä pelataan nelinpelinä kahdella 54 kortin pakalla (kaksi pakkaa + neljä jokeria), ja tavoitteena on rakentaa pelikaverin kanssa kolmen tai useamman samannumeroisen kortin pöytäyksiä. Kakkoset ja kuvajokerit toimivat villeinä kortteina, ja seitsemän samannumeroisen kortin pöytäys tunnetaan nimellä canasta, "kori" en castellano. Pelissä jaetaan aluksi 11 korttia, ja jokainen pelaaja vuorollaan ensin ottaa umpipakasta yhden kortin (joissakin muunnoksissa kaksi) ja katsoo, pystyykö hän joko omasta kädestään pöytäämään korttiyhdistelmiä tai täydentämään kaverinsa pöytäyksiä. Tämän jälkeen hän heittää yhden kortin avopakkaan. Mutta umpipakasta nostamisen sijaan pelaaja voi vuoronsa aluksi nostaa koko avopakan, jos hänellä on joko pöytäyksenä kyseistä numeroa tai kädessään pari tätä numeroa. Peli lopulta kulminoituu taisteluksi avopakan omistuksesta! Peli on kiihkeä ja nopeatempoinen, ja pelasimme sitä lopulta pitkälti yli puolenyön.

Pisteitä on olemassa erikseen "hyvät" ja "kortit". "Hyviä" ovat lopetus, canastat ja punaiset kolmoset. Korttipisteitä ovat villikortit, ässät, yläkortit, alakortit ja mustat kolmoset. Peliä pelataan yleensä 5000 pisteeseen - pelaaminen vaikeutuu, mitä lähemmäs tuota pistemäärää päästään. Ruukinmatruuna ei lähde käymään läpi pelin sääntöjä tämän tarkemmin, sillä niistä voisi kirjoittaa kokonaisen oman juttunsa.

Virallisen pelin ohella peliin on olemassa valtava määrä pihasääntöjä, ja jotkut niistä ovat aivan hauskojakin. Mutta olennaista on kuitenkin itse peli - ja viihtyminen perheen ja ystävien kanssa.

Mutkat uskolla suoriksi

Ruukinmatruuna törmäsi tänään aika sarkastiseen kuvaan uskon ja tieteen eroista, mutta se kertoo olennaismimman.

Tiede etenee itsekorjaavan ja itse itseään täydentävän prosessin kautta, yleensä hitaasti ja toisinaan vallankumouksellisesti, ja pyrkii tämän prosessin kautta totuuteen. Uskonto puolestaan lähtee jo siitä olettamuksesta, että se tietää totuuden by default. Selkeimmin tämä näkyy fundamentalismissa, ja kristillinen fundamentalismi, joka on jo riittävän paha asia, on ns. kevyttä kauraa verrattuna moniin muihin uskontoihin verrattuna.

Mutta pointti on, että tässä maailmassa se on oikeassa, kenellä on isoimmat tykit ja eniten röyhkeyttä käyttää niitä. Väkivalta luo oikeutta, voima luo totuutta ja tässä maailmassa vahvin on aina oikeassa. Se, kenellä on kulta, laatii säännöt, ja köyhien sekä heikkojen osa on itkeä hiljaa. Ei auta olla materiaalisesti oikeassa, jos se merkitsee underdogin asemaa. Tämä maailma kuuluu vahvimmille, röyhkeimmille ja egotistisimmille - ei suinkaan totuudenetsijöille.

Miksi näin? Siksi, että tämän maailman hallitsemiseen ei vaadita paljoa järkeä. Politiikan tekeminen ja ihmisten johtaminen ei ole mitään ydinfysiikkaa, ja vähän heikommillakin älynlahjoilla siunattu ihminen pystyy vallan hyvin valtaihmiseksi, kunahn hänellä on kova luonto, vahva tahto, riittävästi röyhkeyttä sekä hiukan ihmissuhdetaitoja. Ja yhteiskunnan hallitsemiseen uskonto on verrattomasti parempi metodi kuin tiede.

Miksi näin? Siksi, että uskonnollisen metodin säätösilmukka on lyhyempi. Nörttikielellä sanottuna uskonnollisen järjestelmän navat ovat stabiliteettimatriisin vasemmassa puolitasossa. Ja jokainen ikinä systeemien säätöteoriaa lukenut tietää, että mitä lyhyempi säätösilmukka (= mitä välittömämpi palaute ja feedback) systeemillä on, sitä stabiilimpi se on, ja sitä vähemmän vaikeuksia systeemin hanskaaminen vaatii.

Tyhmyys ja tietämättömyys on voimaa. Raakaa, brutaalia, väkivaltaista voimaa. Mutta se onkin kaikki, mitä tarvitaan, sillä tämä maailma on väkivallan maailma, ja vahvin on aina oikeassa. Ja vaikka uskonto luo tyhmän, tietämättömän ja typerän yhteiskunnan, se on kuitenkin aina vahvempi ja stabiilimpi kuin ei-uskonnollinen yhteiskunta - juuri tuon lyhyemmän säätösilmukkansa vuoksi.

Tieteen säätösilmukka on valtavan pitkä ja monimutkainen. Sen ymmärtäminen on vaikeaa ja sen toiminta on hyvin hidasta ja raskasta. Vaikka se tuottaakin pitkällä aikavälillä paljon parempia tuloksia kuin mikään uskonto, ihmisen toiminta tapahtuu aina lyhyellä aikavälillä - ihmisluonne kun voidaan tiivistää niihin neljään surulliseen sanaan eli ahneus, irstaus, laiskuus ja typeryys - ja mille tahansa inhimilliselle instanssille lyhyen aikavälin saanto on aina olennaisempaa kuin pitkän. Siksi lyhytnäköisyys on meidän maailmassamme paljon mielekkäämpi toimintatapa kuin pitkäjänteisyys.

Miksi uskonnolliset yhteiskunnat ovat vahvempia kuin ei-uskonnolliset, aivan vauraudesta ja väkivaltapotentiaalista riippumatta? Siksi, että uskonnolliset yhteiskunnat ovat vakuuttuneita siitä, että he tietävät totuuden, aivan riippumatta totuuden verifioitavuudesta, kun uskonnottomat yhteiskunnat eivät tunnusta tietävänsä totuutta tai kiistävät totuuden objektiivisuuden täysin. Uskonto luo aivan hirvittävän fanaattisuuden, asialle omistautumisen, piittaamattomuuden tappioista ja täysin järjettömän kiihkomielisyyden. Uskonto kaupan päälle lupaa kuoleman jälkeen Paratiisin ja 72 neitsyttä ja kaiken viinan mitä jaksaa juoda, Taivaan ja kultaisen harpun, Valhallan ja jatkuvaa tappelua ja ryypiskelyä - you name it, kun tiede taas lupaa vain sen, että häviät kuoltuasi olemattomiin.

Uskonto on valtavan tehokas tapa panna mutkat suoriksi ja luoda hyvin aggressiivinen, väkivaltainen - ja vahva - yhteiskunta, sillä lopultakin kaikki konfliktit ovat tahtojen vaikutusta toiseen tahtoon, ei suinkaan elävän voiman vaikutusta elävään voimaan eikä materian vaikutusta materiaan. Uskonto oikaisee tuon tieteellisen maailmankuvan säätösilmukan aivan totaalisesti.

Ja lopultakin vain sillä on merkitystä, kuka saa eniten lapsia ja kenelle tämä maailma kuuluu meidän jälkeemme - ei suinkaan sillä, kenen totuus on se oikea. Tässä suhteessa maailma kuuluu uskonnoille ja uskonnollisille ihmisille, ei suinkaan tieteelle. Tämä on meille länkkäreille niin kovin vaikeaa ymmärtää. Me olemme eläneet rauhassa niin kauan, että olemme unohtaneet kokonaan sodan, väkivallan, konfliktit ja sen, että vahvin on oikeassa, ja mieluummin pyrimme rauhanomaiseen ratkaisuun ja annamme periksi kuin panemme kovan kovaa vastaan.

Ja kuitenkin väkivalta ei ole sen huonompi tai parempi toimintatapa tässä maailmassa kuin mikään muukaan. Typerät ihmiset ovat vain taipuvampia väkivaltaan kuin viisaat -ja siksi tätä maailmaa dominoivat typerykset, eivät suinkaan älyköt.

Pitäisikö meidän sitten hylätä tiede kokonaan ja ryhtyä uskovaisiksi voidaksemme panna kovan kovaa vastaan fanaattiselle uskonnollisuudelle? Tuskinpa. Optimaalinen ratkaisu on sellainen, missä kyetään yhdistämään tieteen pitkäjänteisyys ja itsekorjaavuus sekä uskonnon suoraviivainen etenemistapa. Ikävä kyllä sellaista on jo yritetty Neuvostoliitossa, eivätkä tulokset ole rohkaisevia.

Ruukinmatruuna ottaa hyviä neuvoja vastaan.

Meripoikkatte veis

Kuten tunnettua, ruukinmatruunalla on suvussaan paljon kapiaisia ja myös merenkulkijoita - molemmin puolin sukua, ja hänen äidinisänsä karkasi teininä purjelaivalle. Merimieselämä oli tuolloin äärimmäisen kovaa, ja hengenvaara oli alituisesti läsnä. Vastapainona sille oli mahdollisuus päästä näkemään maailmaa.

Hj. Nortamo oli tunnettu runoilija ja kirjailija, joka vaikutti sekä Raumalla että Porissa, ja hän on tunnettu raumagiälisist jaaritukssistas, runoistaan ja teksteistään. Ja yksi laulu, joka pikku ruukkilaiselle tuli lapsuudessa hyvin tutuksi, on Meripoikkatte veis eli på finska Meripoikien veisu.

Meripoikki meit varjelkkon daevas!
Vaevaloine o elämäm dääll,
ko me ansatte leippätän laevas,
kaukans seilaile valdmerem bääll.

Laulu on kirjoitettu hyvin vahvalla Rauman murteella, jota usein pidetään kaikista Suomen murteista toisaalta vaikeaselkoisimpana ja toisaalta kaikkein lähinnä viron kieltä. Rauman murre kuuluu lounaismurteisiin, ja on säilynyt nykypäivään saakka hyvin vahvana ja elinvoimaisena. Laulu kuvaa hyvin inhorealistisesti merimiehen elämää sellaisena, kuin mitä se joskus on ollut. Se oli aikoinaan lapsena sekä isoisän että äipän lempilauluja, ja vaikka äipällä ei ollut hajuakaan siitä, mistä laulussa oli kysymys, Björn Landströmin upea kirja Laiva kyllä piti huolen, että pikku ruukkilainen ymmärsi nopeasti, mistä siinä puhuttiin

Kon duul puhku ja aallo nep paoha,
sillo meill aika armoton dyä,
sillo miähill ei suadakka raoha,
olkkom bäev sitt taikk syyspimi yä.

Sillon gokkiki märsraakal huakka
eik pääs piilohom bannuttes taa,
sillo kerjet ei laittama ruakka,
mutt ko vyätäm mep piukota vaa.

Vede vallas o skandäkk ja reeling
ja mek kiipusta reivaman gaikk,
kapteen huuta, ett haala po jeeling,
se on dylkki ja totinem baikk.

Hän saa miäleläs huutta ja käski,
kyll hän leppy, kon gaikk o ”ol reitt”.
Ja meill syätetäm bauj, voit ja fläski
ja meill annetan dyyny ja peitt.

Meri on armoton elementti, eikä se anna mitään anteeksi. Pohjois-Atlantti on hyvin ikävä merialue, jossa matalapaineet - ja myrskyt - seuraavat toisiaan. Rauma oli aikoinaan (ja on yhä) hyvin tärkeä merenkulkukaupunki - ja vaikka Raumalla ei ollutkaan samanlaista legendaarista windjammerien laivastoa kuin Gustaf Erikssonilla Ahvenanmaalla, Rauman fregatit, parkit, kuunarit ja prikit näyttivät siniristilippua ympäri maailmaa.

Laulu kuvaa inhorealistisesti, millaista elämä on purjealuksessa, kun sää ei ole suotuisa. Silloin työ on tauotonta, ja se muuttuu helposti hengissäselviämiskamppailuksi. Purjehdus sopii hyvin adrenaliiniaddikteille, sillä sitä actionia kyllä saa huonolla säällä, olipa sitten bäev sit taikk syyspimi (syspimi?) yä. [Ruukinmatruuna ei ole aivan varma, viittaako Nortamo syyspimeään vaiko sysipimeään yöhön.]

Raakapurjealuksella työ on ollut hengenvaarallista ja kovaa. Silloin kokkikin huokaa märssyraa'alla - kaikki miehistön jäsenet komennetaan töihin, sillä purjeita pitää vähentää nopeasti - muutoin riskinä on joko broachaaminen tai purjeiden - tai mastojen menetys. Tällöin miehet komennetaan mastoon - jossa he jakaantuvat raakapuille. Miehet seisovat raa'an alle pingotetun köyden, jalkapertin, varassa, pitävät toisella kädellä raa'asta kiinni ja toisella kiskovat purjeen ylös niin, että se saadaan solmituksi raa'an ympärille ja purjepinta-alaa saadaan näin vähennettyä. Toimenpidettä toistetaan niin kauan, kunnes purjeita on niin vähän, että myrskyssä on turvallista purjehtia.

"Märsraaka", siis märssyraaka, on raakapurjealuksessa toiseksi alimman purjeen raaka. Yleensä isopurje (fokka, pekiinipurje) kuitenkin reivataan ensin; jos märssypurjeet reivataan, niin silloin merenkäynti on todella kova. Toisessa Nortamon laulussa, "Uskoton ja petollinen Julia" protagonisti puolestaan on keikkunut puuvenprammiraa'alla - bovenprammipurje eli röijeli on raakapurjealuksen kannesta laskien kuudes purje. Auts - Moshulun bovenprammiraa'at heiluvat noin 50 m korkeudessa!

Muistakaa nyt kaikki äidin pikku maakravut: Purjeita reivataan. Kurssia ei reivata.

Jos veden vallassa on "skandäkk" (parraslankku) ja "reeling" (reelinki eli laitakaide) niin silloin merenkäynti on todella kova. Ruukinmatruuna tietää täsmälleen, miltä tuntuu, kun vettä tulee vaakasuoraan ja kun parras ja reelinki viistää vettä, ja bermudatakila on aivan riittävän ikävä reivata - entä sitten raakatakila?

Sanotaan, että Jumal daevass ja kapteen laevas, ja siinä on vinha perä. Laivan komentaminen ei ole menestysjohtamista; se on kriisijohtamista, ja kriisijohtamisessa ainoa toimiva tapa on se, että kapteeni on ehdoton herra. Laiva ei ole demokratia, mutta sen vallan ohella kapteenilla on myös hirvittävä vastuu. Vanhoihin suomalaisiin latteuksiin kuuluu kyllä jokainen on kippari kauniilla säällä - kapteenin hirvittävä vastuu lankeaa nimenomaan silloin, kun sää on kamala ja merenkäynti sen mukaista. Mutta kamalakin myrsky menee ennemmin tai myöhemmin ohi, ja silloin "baut, voit ja fläski", runsaasti energiaa sisältävä merimiesateria, jossa on papuja, voita ja sianlihaa, on enemmän kuin tervetullut. Ja uni omassa koijassa maistuu varmasti.

Ja ko haminam bäästä sitt kerra
ja saatt ranttaha astia nokk,
ni me itten dee fiiniks ko herra,
mennä maihi ja ollan ”duu blokk”.

Meill o hentt joka maailma loukos,
ningo hyvi se ymmärätt kyll.
Niit o musti ja kredliinej joukos,
semssi konei ol paittaka yll.

Paras hentt meill o Suamemaas sendä,
händ en goska me unhotta voi,
hänellp preivej meild yhtmitta lendä,
hänells silkki ja kultta met toi.

Merimiehen elämä on ollut kovaa, mutta siinä on nähnyt maailmaa - ja samoin on päässyt tutustumaan erilaisiin ihmisiin ympäri maailmaa. Pitkäkin matka päättyy ennemmin tai myöhemmin. Ja tietysti nuoren miehen vietit, vaistot ja himot ovat vieneet merimiestä kuin pässiä narussa. Merimieskapakat ovat legendaarisia paikkoja, ja niin kovin moni laulu kertoo näistä tuttavuuksista. Rion ruusu Donna Carmen, Lontoon Jenny, kaipaan mä niin Buenos Airesiin, Iquiquen heila - suomalaisetkin meripojat ovat kaivanneet naisen syliä milloin missäkin päin maailmaa.

Siinä, missä suuret windjammerit seurasivat vallitsevia tuulia ja tekivät purjehduksellaan maailmanympärimatkan (seuraten muuten täsmälleen samaa reittiä, mitä nykyiset kilpapurjehtijat seuraavat!), pienemmät alukset olivat usein linjaliikenteessä. Kolmas Nortamon laulu, Priki Efrosiina, kertoo juuri tällaisesta aluksesta, prikistä (kaksimastoisesta raakapurjealuksesta), joka kulki Suomen ja Brasilian välillä. Kahvelitakilalla varustettuja kuunareita käytettiin puolestaan yleensä rannikkoliikenteessä, sillä vaikka kahvelitakila ei ole yhtä tehokas myötäiseen kuin raakatakila, sen kanssa on huomattavasti helpompaa manööveerata.

Ja silti kuitenkin se kotimaan tyttö oli se kaikkein rakkain. Kovin usein vain suomineidon rakkaus oli kovin häilyvää, kuten Uskottomalla ja petollisella Juulialla, ja merimies lienee usein miettinyt, että jos hänellä olisi valta tuomarin...

Mutta menneinä vuosina silti purjelaivalla hankittua merimiesammattitaitoa arvostettiin hyvin korkealle, ja kapteenin tutkintoon kuului työkokemus purjelaivalla. Vaikka työ oli hengenvaarallista, se oli silti haluttua ja siinä oli oma romantiikkansa.

Meripoikki meit varjelkkon daevas!
Vaevaloine o elämäm dääll,
paras sendä o ollaksem laevas,
ko mes seilaile valdmerem bääll.

Vanha latinalainen lausahdus merenkulun välttämättömyydestä voidaan edelleenkin todeta Rauman toisen suuren pojan, Tauno Koskelan, sanoin:

Muist raumlaine, snuu isäs ja äitis on meri.
Snuu veljes sen duska ja vaeva.
Snuu suanisas kiärtä ai sualane veri.
Snuu daevas o meri ja laeva.

Amor omnia vincit

Brittipariskunta on saanut lopulta toisensa. Tulisesti 16-vuotiaana toisiinsa rakastuneet Gary Matthew ja Dee Mair sanoivat lopulta 34 vuoden eron jälkeen "tahdon".

Mair ja Matthew olivat rakastuneet toisiinsa teineinä ja menneet salaa kihloihin jo 1970-luvulla, mutta vanhan klasssisen Romeo-ja-Julia-kaavan mukaisesti perheet tulivat väliin ja erottivat nuoret rakastavaiset toisistaan. Kumpikin meni sittemmin tahoillaan naimisiin, mutta ovat eronneet. "Nyt te varmasti olette riittävän vanhoja", oli Mairin isä todennut.

Rakkaus on ihmeellinen asia. Se voittaa lopulta kaiken.

Maailman paras kitaristi?

Ruukinmatruuna päätti valita kymmenen ehdokasta maailman parhaaksi populaarimusiikin kitariksi, jotka esitellään alla sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Valinta tulee olemaan vaikea - ja kaupan päälle se todellinen mestari voi olla joku muukin.

1. Chuck Berry

Rock-kitaran pioneeri, joka ensimmäisenä lisäsi sen "roll" sinne rokkiin. Hän ensimmäisenä huomasi sähkökitaran mahdollisuudet, ja kaikista kitaransoiton pioneereista vei soiton uusiin ulottuvuuksiin

2. Eric Clapton

"Slowhand" Clapton loi brittibluesin 1960- ja 1970-luvuilla, ja hänen legendaarinen kitarointinsa ei jätä ketään kylmäksi - sen enempää sähköllä kuin akustisellakaan.

3. Jimi Hendrix

'Nuff said. Hän oli legenda jo eläessään, eikä ole neljässäkymmenessäkään vuodessa unohtunut. Kitaransoiton uudistaja, joka todella käytti hyväkseen kaikki sähkökitaran mahdollisuudet, ja hän teki Stratocasterista legendan.

4. Tony Iommi

Black Sabbathin kitaristi - alunperin terästyöläinen, joka onnettomuudessa menetti kaksi sormea ja soittaa tyngilläänkin paremmin kuin moni soppakoura täydellä kädellä. Soittakaa Paranoid!

5. Alex Lifeson

Rushin kitaristi, joka on yhdessä Geddy Leen (basso) ja Neil Peartin (rummut) kanssa yksi progen ja progemetallin todellisia legendoja, ja joka sytyttää varmasti koko yleisön.

6. Yngwie Malmsteen

Mies, joka loi tilutuksen. Teknisesti tämän listan yksi täydellisimpiä kitaristeja, ja hän on vaikuttanut raskaassa musiikissa 1980-luvulta saakka.

7. Brian May

Maailman varmasti monipuolisin kitaristi. Queenin todellinen sielu - Freddie Mercury oli oikeastaan vain keulakuva. Listan ehdottomasti lahjakkain, ja on luonut toisen uran myös tähtitieteessä musiikin ohella ja kolmannen soitinsuunnittelijana.

8. Jimmy Page

Led Zeppelinin legendaarinen kitaristi, joka hallitsee niin sähkön kuin akustisenkin, ja oli hänen ansiotaan, että tästä brittibändistä tuli maailman suurin rock-yhtye aikanaan.

9. Les Paul

Sähkökitaran keksijä. Juuri hän kehitti sähkökitaran sellaiseksi kuin sen tunnemme, ja yksi blues-kitaran legendoista. Hän esiintyi jatkuvasti vielä 95-vuotiaana ennenkuin viikatemies veti plugin irti.

10.Brian Setzer

Puoliakustista kitaraa pidettiin kuolleena, kunnes paikalle astui Brian Setzer, joka uudisti niin rockabillyn, southern rockin kuin country rockinkin. Hänen ansiostaan Gretsch lähti uuteen nousuun


... vai joku muu? Hasse tai Petri Walli kenties? Jukka Tolonen? Steve Vai? Keith Richards? Ritchie Blackmore? Angus Young? Niin monta hyvää on jouduttu jättämään listan ulkopuolelle.

Tuokaa bensaa pojat

Nokkelimmat lukijat osaavat yhdistää tämänkertaisen otsikon SIGin biisiin Koulu palaa. Mutta Göteborgissa kävi jälleen näin, ja tapausta epäillään tuhopoltoksi. Ja kouluja polttelee täsmälleen yhdenlainen porukka - nuoriso.

Koska ruukinmatruuna niin rakastaa vanhoja suomalaisia latteuksia, niin tähän on pakko todeta: Itselleen sika vahingon tekee kun purtilonsa kaataa. Jos koulun polttaminen on kivempaa kun opiskelu siinä, niin ei pidä vanhempana ihmetellä, miksi ainoat portit, mitkä aukenevat, kuuluvat paikkaan, jossa on sepän tekemät ikkunaverhot.

Arvaa harmittiko?

Fort Hoodissa ammuskellut Nidal Malik Hasan on halvaantunut poliisin luodeista. 13 ihmistä hengiltä saanut majuri Malik ei tule kävelemään enää koskaan.

Yleensä tämänkaltaisen amokin jälkeen ammuskelija säästää viimeisen kuulan itselleen. Tällä kertaa majuri Hasan pimahduksensa jälkeen joutui poliisin kohteeksi.

Miehelle on tulossa murhasyyte. Tietäen texasilaisten huumorintajuttomuuden tällaisissa asioissa, odotettavissa on pikaoikeudenkäynti ja teloitus.

Halvaantuminen toki takaa sen, että kaveri pysyy aisoissa kun myrkkyä pumpataan hänen sisälmyksiinsä. Onko se sitten yhtään fiksumpaa kuin se, mitä piruparka meni pimahduksissaan tekemään, jääköön lukijoiden ratkaistavaksi. Ruukinmatruuna on sitä mieltä, että hepun lukitseminen johonkin vihoviimeiseen rotankoloon loppuiäkseen on riittävä rangaistus kolmestatoista murhasta. Onpahan aikaa meditoida ja miettiä, mitä tuli tehtyä. Myrkkypiikki on liian helppo ratkaisu.

Päivän mietelmä

Elämä on kuin veneen kannelle nostettu ankkuriköysi.

Se alkaa, se päättyy ja välissä on sotku. Varmaa on vain se, että sitä setviessä saa kätensä likaiseksi.

Vähäkalorinen lentokone

Harmaakarhu kävi Piper Cubin kimppuun Alaskassa. Pilotti oli ollut kalastusmatkalla Alaskan taigalla, ja kone oli läyhännyt vahvasti lohelta. Harmaakarhu oli käynyt koneen kimppuun lentokentällä.

Koska Piper Cub on rättikone, lohen tuoksusta villiintynyt nalle oli yrittänyt syödä koneen. Otso riipi koneen kangaspäällysteitä ja popsi jälkiruoaksi renkaat.

Pilotti ei ollut huvittunut luonnollisestikaan siitä, että hänen vuoden 1958 Piperinsä päätyi parempiin suihin. Mutta alaskalaiset ovat yhtä kekseliäitä kuin machojakin, ja pilotin neuvokkuus veti vertoja Metsän Kultaomenan ruokahalulle. Niinpä hän tilasi kentälle uudet renkaat, kolme laatikollista ilmastointiteippiä ja muutaman rullan sellofaania, ja korjasi koneensa lentokuntoon.

Älä koskaan lähde retkelle ilman ilmastointiteippiä.

Kymmenen pientä dzihadistia

Kymmenen pientä dzihadistia käy sotaan pyhähän
Vaan yksi tulee järkiinsä, heit' jää vain yhdeksän

Yhdeksän pientä dzihadistia käy yhdess' moskeijaan
Mutt' yhtä kutsuu Jumala, jää heitä kahdeksan

Kahdeksan pientä dzihadistia käy pommin virittään;
Vaan yhden lanka paloi jo, heit' jää vain seitsemän

Seitsemäll' pienell dzihadistill' on pommi aivan uusi
Yks selvää ei saa ohjeista - on jäljellä vain kuusi

Kuusi pientä dzihadistia nyt teknikaalill' kiisi
Mutt' yhden pwnaa sotilaat, ja heitä jää vain viisi

Viisi pientä dzihadistia käy yli meren seljän
Yhden nappaa USN ja vahvuus putoo neljään

Neljä pientä dzihadistii nyt kaappaa lennon Holmeen
Yksi pommin laukaisee, ja luku putoo kolmeen

Kolme pientä dzihadistii huutaa: Jutkut saippuaksi!
Yhden Mossad puhdistaa ja jäljellä on kaksi

Kaksi pientä dzihadistia saa jenkit yllät'yksi:
Yks' Guantanamoon lähtee nyt, jää jäljelle vain yksi

Yksi pieni dzihadisti käy sotaa nyt yksinään
Mut hänet vaimo kiinni saa, ei jää jäljelle yhtäkään

Maailman helpoin visailu

1) Mistä eläimestä Kanariansaaret ovat saaneet nimensä?

2) Kuinka kauan kesti Satavuotinen sota?

3) Missä maassa valmistetaan panamahattuja?

4) Mistä maasta ranskanperunat ovat kotoisin?

5) Missä kuussa oli Venäjän Lokakuun vallankumous?

6) Mikä oli Ison-Britannian kuningas Yrjö VI:n oikea etunimi?

7) Minkä väristä on punakaali?

8) Minkä eläimen villasta valmistetaan laamapaidat?

9) Mikä on Welsh Rabbit -ruokalajin tärkein ainesosa?

10) Minkä värinen on lentokoneiden "musta laatikko"?

Miksi viisas menee vipuun?

Sana vipu on alunperin tarkoittanut suomen kielessä jousiansaa, ja eestissä vibu tarkoittaa yhä edelleen jousta. Sananlasku menee se viisaskin vipuun tarkoittaa, että jopa kognitiivisesti lahjakaskin ihminen voi langeta ansaan tai joutua muutoin vain ikävyyksiin.

Termi älykkyys on helposti määriteltävissä kognitiiviseksi suorituskyvyksi, jota voidaan mitata erilaisilla testeillä. Älykkyys on kykyä suoriutua erilaisista tehtävistä ja löytää ratkaisuja niihin sekä kykyä käsitellä tietoa.

Sensijaan termi viisaus on paljon vaikeammin määriteltävissä. Usein viisautta pidetään älykkyyden synonyyminä, mutta tosiasiassa kyse on aivan muusta. Viisaus on pikemminkin kyky muodostaa asioiden syy-seuraussuhteita, nähdä kokonaisuuksia, erottaa olennaisuudet, tiedostaa käytännöllinen tieto käyttökelvottomata ja kykyä tehdä sellaisia päätöksiä ja tekoja, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat positiivisen lopputuloksen.

Roolipelitermeillä Älykkyys on sitä, että tiedostaa että lohikäärmeet ovat vaarallisia olentoja. Viisaus on sitä, että tiedostaa ettei nukkuvaa sellaista ole hyvä mennä potkimaan hereille. Älykkyys on velholle tärkein ominaisuus, kun taas papille on viisaus. Taistelijoilla taas älykkyys on heikoin ja varkailla taas viisaus heikoin ominaisuus.

Älykkyys ja viisaus eivät ole sama asia, ja niillä ei ole kausaatiota ja vain heikohko korrelaatio. Vaikka älykkyyttä voisdaan mitata, viisauttra ei voida; viisaus joko ilmenee reaalimaailman ilmiöissä ja niissä luovittaessa, tai sitten ei. Usein huippuälykkäät ihmiset ovat hyvin epäkäytännöllisiä, naiiveja, paranoideja tai monimutkaistavat asioita tarpeettomasti, ja älykkyydestään huolimatta heiltä puuttuu viisautta. Vastaavasti heikollakin ÄO:lla varustettu ihminen voi olla hyvin viisas, jos hänellä on ns. käytännön järkeä ja kykyä yhdistellä asioita sekä nähdä loogisia jatkumoita sekä ymmärtää mielekkäimmät toimintatavat kulloinkin. Ehkä parhaimmin älykkyyttä ja viisautta ja niiden eroa selventää oheinen dilemma:

Kolikkoa on heitetty 99 kertaa, ja joka kerralla tuloksena on ollut kruuna. Mikä on todennäköisyys, että sadannellakin kerralla tulee kruuna?

Älykkyys: 50%. Kolikolla ei ole muistia, ja kruunan todennäköisyys on lanttia heitettäessä ½ eli 50% kerta toisensa jälkeen.
Viisaus: 100%. Kolikko on mitä todennäköisimmin väärennetty. Reaalimaailmassa on äärimmäisen epätodennäköistä, että väärentämättömällä kolikolla tulisi sata kertaa kruuna peräkkäin. On paljon todennäköisempää, että kolikko on väärennetty.

Tyhmyys on älykkyyden vastakohta. Mutta viisauden vastakohta on typeryys. Ja niin valitettavan usein älykkäiltä ihmisiltä puuttuu viisautta, ja he toimivat typerästi.

On totta, että älykkyys on luonteenpiirre, joka on positiivinen ja siitä on etua. Mutta älykkyys on kuin valonheitin, sitä voimakkaampi mitä korkeampi äo - mutta merkitystä on vain sillä, minne tuo valonheitin on suunnattu. Ceteris paribus, muiden asioiden pysyessä vakiona, älykkyys on ihmiselle hyvin tavoiteltava ominaisuus, sillä älykkyydellä on sekä kausaatio että korrelaatio moniin sellaisiin asioihin, joita pidetään tavoiteltavina, kuten vauraus, terveys, yhteiskunnallinen asema ja eliniänodote, mutta asiat eivät koskaan ole ceteris paribus! Älykkyys on ihmiselle kuin pituus koripallonpelaajalle: se auttaa paljon, mutta se on vain yksi tekijä kokonaisuudesta. Samalla tavoin hyvälle ajattelijalle korkea ÄO voi olla avuksi, mutta se ei merkitse kaikkea.

Miksi sitten älykkäät ihmiset voivat toimia - ja ajatella - typerästi? Syitä on monia, ja yksi tärkeimpiä on kyvyttömyys yhdistää asioita ja nähdä syy-seuraussuhteita. Tämä on erityisen tärkeä ominaisuus päätöksentekokyvyssä ja päättäväisyydessä: monet älykkäät ihmiset eivät näe metsää puilta - eivät kykene näkemään kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita. Esimerkiksi täysin päätön monikulttuuri-innostus ja holtiton maahanmuutto on tällainen: päättäjämme ovat älykkäitä ihmisiä, mutta heiltä puuttuu kyky ymmärtää kokonaisuuksia ja nähdä syy-seuraussuhteita. He eivät ymmärrä sitä, miten kulttuurievoluutio toimii, eivätkä ymmärrä, että eri kulttuurit voivat olla, paitsi kumppaneita, myös toistensa kilpailijoita ja vihollisia. Monikulttuuri on kuin akvaario: se toimii mainiosti niin kauan, kunhan yksikään kaloista ei ole hauki. Päättäjiltämme on jäänyt huomaamatta täysin, mitä tapahtuu, jos akvaarioon pääsee hauki eli jos monikulttuurin mukana tulee aineksia sellaisesta kulttuurista, joka on väkivaltainen ja aggressiivinen, ja näkee muut pelkästään kilpailijoinaan ja vihollisinaan. Kyvyttömyys nähdä syy-seuraussuhteita, kyvyttömyys hahmottaa kokonaisuuksia ja kyvyttömyys hahmottaa, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen merkitsevät typeriä päätöksiä, vaikka älykkyyttä sitten olisikin.

Toinen tapa toimia typerästi on kyvyttömyys ajatella itsenäisesti - paitsi konformismia, tämä tarkoittaa myös hirttäytymistä dogmeihin, ideologioihin, auktoriteetteihin, uskontoihin tai ismeihin. Me ihmiset niin mieluusti seuraamme laumaa ja haluamme kulkea lauman mukana ja ajatella kuten muutkin - sokeasti, kuin robotit tai lampaat. Mutta mikään ei takaa, että johtajat tai auktoriteetit olisivat oikeassa! Tämä tulee esiin kaikkein ilmeisimmin pörssissä, ja sijoitusneuvojien sekä analyytikoiden puheissa - jotka paljon useammin johtavat ikävyyksiin kuin menestykseen. He voivat olla puolueellisia. Heillä voi olla oma lehmä ojassa. He voivat olla yksipuolisia analyyseissaan. Heillä voi olla intressinsä pelissä. Analyytikkoja kannattaa kuunnella, mutta heitä ei kannata seurata.

Kolmas tapa on painottaa yhtä osa-aluetta muiden kustannuksella. Keskiajalla oli suosittua panna kristitty ja juutalainen uskonoppinut vastakkain ja väittelemään. Vaikka juutalaiset pääsääntöisesti olivat paljon oppineempia - olivathan he lukeneet tekstinsä alkukielellä, hepreaksi, ja olihan heillä Talmud, kristityt voittivat lähes aina. Miksi? Syy on siinä, että kristityt olivat parempia väittelytaidossa ja retoriikassa - skolastisen metodin yksi tärkeä osa oli nimenomaan disputatio, väittelytaito, eikä ole sattumaa että tärkeimmillä argumentaatiovirheillä on latinankielinen nimi - keskiajan skolastikot tunnistivat ja nimesivät ne. Miksi kristityt sitten olivat vahvemmilla? Siksi, että he tunsivat Vanhan testamentin loogiset aukot ja sen sisäiset ristiriitaisuudet, kun taas juutalaisille UT oli ehdoton no-no. Juutalaiset painottivat tietoa, kristityt väittelytaitoa. He tunsivat vihollisensa, ja osasivat ajaa tämän loogiseen umpikujaan. Ainoa tapa, millä juutalainen saattoi voittaa, oli toimia paholaisen asianajajana - pakottaa kristitty sellaiseen tilanteeseen, jossa tämän oli pakko osoittaa VT:n sana kerettiläiseksi niin kristityn kuin juutalaisen itsensäkin kannalta - tehdä looginen itsemurha ja kompromettoida itsensä myös juutalaisyhteisön silmissä. Juutalaiset eivät tiedostaneet, että ei ole tärkeää, mitä argumentoit vaan miten argumentoit. Juuri tämä yhden osa-alueen - tiedon - painottaminen muiden (väittelytaito, logiikka, retoriikka, filosofia) kustannuksella sitten koitui ikäväksi disputaatiossa. Tämä on usein spesialistien ongelma: kun joudutaan pois ydinosaamisalueelta, he eivät olekaan taviksia kummempia. Tai pelisäännöt ovat oudot.

Neljäs tapa on kyvyttömyys objektiivisuuteen. Eli annetaan tunteiden, mieltymysten tai preferenssien sotkea päätöksentekoa. Tehdään päätös argumentin tyylin eikä sen substanssin mukaan tai koska se on kivaa. Toisaalta optimismia on usein vaikeaa erottaa haihattelusta ja pessimismiä paranoiasta. Jos jokin asia näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä onkin. Vaikka aina kannattaa katsoa sitä ilmeisintä ensimmäisenä, ilmeisin ei välttämättä aina olekaan se oikea ratkaisu. Miksi sitten ihmiset uskovat typeryyksiin? 44% Kanadan mensalaisista uskoo astrologiaan, 51% biorytmeihin ja 56% avaruuden alieneihin. Syy on siinä, että älykkyys ei merkitse objektiivisuutta. Tyhmä ihminen osaa lukea horoskooppeja mutta vain älykäs ihminen osaa laatia tähtikartan ja tulkita sitä. Meillä on tapana uskoa tähtikartan olevan enemmän oikeassa kuin naistenlehtihoroskooppien, koska niihin on nähty enemmän vaivaa ja osaamista. Silti muoto ei tee substanssia - hölynpölyä - todeksi. Astrologia on aivan yhtä hölynpölyä, olipa kyseessä sitten naistenlehden horoskooppi - tai tietokoneella laadittu tähtikartta. Mutta ne tunteet, ne tunteet...

Viides on kyvyttömyys panna asioita tärkeysjärjestykseen ja keskittyä olennaiseen. Kaikki informaatio ei ole ongelman kannalta olennaista - esimerkiksi matematiikan tentissä ei ole tärkeää tietää osallistujien keskipituutta. Samoin auton väri on yhdentekevä asia verrattuna sen suorituskykyyn, polttoaineenkulutukseen ja vakuutusmaksuihin. Muoto sisällön yli on varsinkin naisten perinteinen argumentaatiovirhe.

Tehdäänpä neljä kysymystä. Älykäs ihminen löytää niihin helposti vastaukset, mutta viisaan ihmisen vastaukset voivat olla erilaiset. Vastauksia otetaan vastaan kommenttipuolella.

1. Maila ja pallo maksavat yhteensä 11 euroa. Maila maksaa 10 euroa enemmän kuin pallo. Mitä pallo maksaa?

2. Hehtaarin laajuisen järven keskellä on lumme, joka on istutettu sinne kuukauden 1. päivänä. Lumpeen lehti kasvaa kokoa niin, että se kaksinkertaistuu joka päivä. Kuukauden 25. päivänä lehden pinta-ala on puolet järven pinta-alasta. Milloin lumme peittää koko järven?

3. Jaakko katsoo Annea ja Anne katsoo Villeä. Jaakko on naimaton ja Ville naimisissa. Katsooko naimaton ihminen naimisissa olevaa?

4. Jos viideltä koneelta menee viisi minuuttia valmistaa viisi hilavitkutinta, niin kuinka kauan kestää 100 koneelta valmistaa 100 hilavitkutinta?

Ai niin. Mitä tarkoittaa joutua satimeen? Sadin on katollinen ansa, joka on usein rakennettu kuoppaan. Kun saaliseläin kajoaa syöttiin (joka voi olla vaikkapa kuopassa), satimen katto putoaa saaliin päälle ja se jää ikäänkuin häkkiin.

Asiaa, asiattomuuksia ja aspergeria

Ruukinmatruuna laski taannoin masuunia siitä, miten antisemitismi on ns. katoavaa kansanpiirrettä - onneksi! - ja miten juutalaisiin on perinteisesti suhtauduttu hyvin nuivasti ja jopa vihamielisesti - ja mistä se johtuu. Keskustelu sitten ajautui älykkyyskeskusteluun, askenashi-, sefardi- ja mizrahijuutalaisten älykkyyteen, miksi askenasheilla on mitattu poikkeavan korkeita ja sefardeilla sekä mizraheilla poikkeavan alhaisia älykkyysosamääriä ja johtuuko se kulttuurista vaiko genetiikasta. On totta, että juutalainen älykkyys keskittyy lähes kokonaan askenashijuutalaisiin - siis heihin, joilla kotikieli on perinteisesti ollut jiddiš - kun taas sefardit (kotikieli ladino) eivät ole sitten Rambamin ja sen-hollantilaisen-jonka-nimeä-ei-mainita jälkeen paljoakaan aikaan ja mizrahit vuoden 1998 euroviisuvoittoa lukuunottamatta eivät oikein sitäkään.

Juutalaisiin liitetään positiivisten ohella valtava määrä negatiivisia stereotyyppejä, mutta kukaan ei voine kiistää niitä saavutuksia, mitä he ovat maailmanhistorian aikana saaneet aikaan, ja jo pelkästään maailman laajimmalle levinnein uskonto, kristinusko on judaismin jälkeläinen - Gamaliel Suuren aivolapsi Shaulin (Paavalin) kautta siinä mittä nykyjudaismi on hänen jälkeläisensä Johanan ben Zakkain kautta - sekä kristinusko että nykujudaismi edustavat beit Hilleliä.

Kun pohdeimme sitä, johtuuko askenashien poikkeuksellinen älykkyys synnynnäisistä vaiko ympäristöllisistä tekijöistä verrokkiryhmän ollessa toisaalta sefardit ja toisaalta mizrahit, asiassa kuitenkin tuli mieleen yksi juttu, jota kukaan ei ottanut huomioon.

Mietitäänpä seuraavia asioita:

1. Arketypaalinen nörtti. Äärimmäisen syvä kiinnostus tiettyyn spesifiseen aiheeseen. Tietää asiasta kaiken, ja voi pitää puolen tunnin esitelmän aiheesta ex tempore. Äärimmäisen hyvät taidot ja kyky toimia tällä alalla spesialistina. Hyvät kolmiulotteisen hahmottamisen kyvyt. Kiinnostus älyllisiin peleihin, kuten shakkiin.

2. Pikkutarkka kiinnostuminen detaljeista aina pikkusieluisuuteen saakka. Tiukat rituaalit, säännöt, rutiinit ja tavat ja pinttyminen niihin. Hyvin tarkka ruoan ja juoman suhteen. Ei pidä mistään muutoksista tapoihinsa, ja äärimmäisen kova tekemään muutosvastarintaa.

3. Vieroksuu fyysisyyttä, urheilua ja ulkoilmaelämää. Viivästyneet motoriset taidot ja kömpelö liikkeiltään. Voi olla kömpelö kävelemään. Käsiala usein epäselvä.

4. Tarkka raha-asioissa usein saituuteen asti. Varautuu koko ajan pahan päivän varalle, vaikka sellaisen tuleminen olisi epätodennäköistä. Ei useinkaan heitä mitään pois, vaikka kyse olisi rikkinäisistä ja käyttökelvottomista asioista. Hyvä raha-asioissa ja hyvä investoimaan.

5. Heikot sosiaaliset taidot. Pidetään epäkohteliaana, töykeänä, pomottavana, huonotapaisena tai suvaitsemattomana. Selittämätön kyky ärsyttää kaikkia ympärillään. Antaa vaikutelman, että kaikki empatiankyky ja kyky ottaa toiset huomioon puuttuu.

6. Keskinkertaiset tai heikot lingvistiset taidot ja kommunikointikyky. Kyvytön ymmärtämään ei-verbaalista kommunikaatiota. Huono kasvomuisti. Kykenemätön ymmärtämään keskustelun sävyjä ja epäsuoria loukkauksia. Hyvin muodollinen tapa puhua.

7. Hyvin outo tai kummallinen huumorintaju. Huono kyky ymmärtää muiden leikinlaskua, huumoria, sarkasmia tai ironiaa. Ymmärtää yleensä vitsit viimeisenä.

8. Hyvin huolestunut terveydestään aina hypokondriaan saakka. Erittäin herkkä kosketusaisti, saattaa ärsyyntyä kovista tai terävistä äänistä tai valoista. Usein tuntee hajuja, ja kuulee ääniä, joita muut eivät havaitse.

9. Huonot vuorovaikutustaidot vastakkaisen sukupuolen suhteen. Usein poikkeava käsitys seksuaalisuudesta. Hyvin suku- ja perhekeskeinen. Erittäin monogaaminen ja perhe on pakkomielle.

10. Vaikea suhtautuminen tajusteisiin, kuten tupakkaan tai alkoholiin. Usein pidättäytyy kokonaan tajusteiden käytöstä tai on absolutisti.

Nuo eivät ole juutalaisten stereotyyppejä eikä juutalaisiin liitettyjä kliseitä. Nuo ovat Aspergerin syndrooman oireita!

Aspergerin oireyhtymä eli Aspergerin syndrooma (AS) on autismin spektriin kuuluva synnynnäinen neurologinen poikkeavuus, joka aiheuttaa muutoksia kognitiiviseen ajattelukykyyn, ja usein ongelmia lähinnä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Aspergerin oireyhtymään voi liittyä haastavaa käyttäytymistä, introverssia tai eristäytymstä. Sen esiintymistiheys suomalaisväestössä on 0,68% ja noin neljä viidestä aspergerista on poikia.

Aspergerin syndrooman löysi itävaltalainen lastenpsykiatri Hans Asperger 1944. Hän kuvasi pikkuvanhoja lapsia, joilla tuntui olevan poikkeavat kognitiiviset kyvyt, mutta jotka olivat taantuneita kommunikaatio- ja sosiaalisissa kyvyissään, ja jotka vaikuttivat olevan kuin "pikku professoreita". Asperger ensin epäili, että kyse olisi skitsofreniasta, mutta skitsofrenia ei Asperger-henkilöillä ole sen yleisempää kuin muullakaan väestöllä. Hans Asperger luuli aluksi, että "autistinen psykopatia", kuten hän alun perin nimitti Aspergerin oireyhtymää, voisi kehittyä skitsofreniaksi. Kuitenkin Hans Aspergerin tutkimasta 200:sta lapsesta vain yhdelle kehittyi skitsofrenia. Kyseessä oli aivan oma ilmiönsä. Asperger-potilaat vain yksinkertaisesti ymmärtävät asioiden merkityksiä eri lailla ja mieltävät ympäristöään eri lailla kuin normaalit ihmiset. Nykytutkimuksen mukaan heillä on aivojen välittäjäaineissa toiminnan eroavaisuuksia ja rakenteellisia poikkeavuuksia

Aivotoiminnan erilaisuuden vuoksi asperger-henkilöt vaikuttavat muista ihmisistä usein omituisilta. He ovat kiinnostuneita erikoisista, usein älyllistä ajattelua vaativista asioista ja rutiineista, voivat olla kömpelöitä liikkeissään, eivätkä he lue muiden ihmisten ilmeitä, eleitä ja ajatuksia samalla tavoin kuin suurin osa ihmisistä. He harvoin ovat kiinnostuneita liikunnasta tai urheilusta, ja monet ovat ylipainoisia. He antavat ulospäin usein hyvin töykeän, kovan tai epäkohteliaan vaikutelman, sillä he eivät ymmärrä sanoissa hienovivahteita eivätkä osaa ajatella, miltä toisista tuntuu - usein on, kuin heiltä puuttuisi kyky empatiaan. Aspergereilla, "asseilla" on lähes aina poikkeuksellinen kyky paneutua johonkin spesiaalialaan intohimoisesti. He saattavat paneutua hyvin syvälle omaan kiinnostuksenkohteeseensa, ja jo pikkulapsikin saattaa ymmärtää jostakin asiasta huippuammattilaisen tavoin. He antavat itsestään usein pikkuvanhan kuvan. Toisaalta heillä on yleensä erittäin hyvä muisti. Erityinen ajattelu ja perusteellinen paneutuminen voivat auttaa heitä, joten heistä voi tulla jopa huippuprofessoreita tai taiteilijoita. Ohessa lisää aiheesta.

Asperger on samanaikaisesti sekä kirous - että siunaus. Kirous sikäli, että se vaikeuttaa hirvittävällä tavalla kykyä tulla toisten ihmisten kanssa toimeen. Monia aspergereita pidetään suoraansanoen outoina olentoina, heitä hyljeksitään, käytetään julmalla tavalla hyväksi - ja pahimmillaan aivan suoraan sanoen terrorisoidaan. Se, että aspergereilta tuntuu usein puuttuvan täysin kyky empatiaan tai ottamaan toiset ja heidän tunteensa huomioon, johtaa usein hyljeksintään tai suoranaiseen lynkkausmielialaan. Monien on vaikea saada ystäviä tai puolisoa, tai pärjätä sosiaalisessa kontekstissa. Varsinkin sellaisissa yhteisöissä, joissa arvostetaan joukkueurheilua, yhteistyötä, yhteisöllisyyttä ja laumasieluisuutta, assi elää jatkuvassa vaarassa tulla pahoinpidellyksi tai jopa tapetuksi erilaisuutensa takia. Monille lapsuus ja nuoruus on ollut yhtä helvettiä - mikä ei voi olla jättämättä jälkiään. Oliko Pekka-Eric Auvinen assi? Emme enää milloinkaan voi tietää, mutta moni merkki viittaa, että hän olisi saattanut olla.

Mutta kolikolla on aina myös kääntöpuolensa, ja aspergerista tulee teini-iän jälkeen kirouksesta siunaus. Niinkuin jokainen nörtti tietää, lapsuudessa on parasta se, että se loppuu. Vaikka meille taviksille nuoruus onkin kuin elokuva, jonka voi katsoa vain kerran, asseja voi lohduttaa, että myös nuoruus menee ohi. Ja sen jälkeen, kun aikuistumme, ne ominaisuudet, jotka asseilla ovat vahvoja - valtava kyky uppoutua johonkin tiettyyn alaan, kyky suhtautua asioihin älyllisesti ja viileästi, kyky ajatella poikkeavalla tavalla ja järjestelmällisyys - ovat kullanarvoista tavaraa työelämässä. Kirous muuttuu siunaukseksi - ja moni assi toteaakin, että jos joku syndrooma pitää olla, niin asperger on paras mahdollinen.

Aspergerin erityinen siunaus on siinä, että se ikäänkuin kanavoi kaiken lahjakkuuspotentiaalin yhteen tiettyyn suuntaan ja keskittää kaiken lahjakkuuden aivan uskomattomaan spesialiteettiin. Jos nerokkuus on kuin myrsky, asperger on kuin friikkiaalto - paljon ympäristöään korkeampi ja amplitudiltaan valtava yksittäinen aalto, joka imee liike-energian naapuroivista aalloista! Koska ÄO ei mittaa sosiaalista kyvykkyyttä, moni sellainen assi, jolla muutoin olisi varsin keskinkertainen lahjakkuus, saavuttaa älykkyystesteissä hyvin korkeita arvoja; esimerkiksi Andy Warholin tasapainotetuksi ÄO:ksi arvioidaan noin 98, mutta hänen ei-kielellisen ÄO:nsa on arvioitu olevan noin 153. Ja Warhol oli assi.

Ruukinmatruuna on joskus todennut, että juutalaiset ovat kansakunta, joille on siunattu valtava määrä älykkyyttä, mutta hyvin vähän viisautta, ja hän alkoi miettimään asioita. Juutalaiset ovat saaneet valtavan määrän nobeleita - 129 nobelistia on joko molemmilta puolin tai toiselta puolen juutalaista sukua, ja näistä palkinnoista suurin osa on tullut nimenomaan kovista, analyyttisistä, tieteistä - lääketieteestä, kemiasta, fysiikasta, taloustieteestä. Siis juuri niistä aineista, joissa asperger on valtava siunaus ja etu! Kirjallisuuspalkintoja on "vain" kymmenen. Ja vain neljä juutalaista naista on saanut Nobel-palkinnon, vaikka kaikista nobelisteista heitä on noin 10% verran. Älyä on siis vaikka muille jakaa! Ja juuri tuo suhteellisen alhainen kirjallisuus- ja rauhanpalkintojen määrä (aspergereilla on varsin keskinkertaiset kommunikaatiotaidot) ja naisten alhainen määrä viittaisi aspergeriin: se on erityisesti miesten juttu.

Entäpä se viisaus? Siinäpä se. Ruukinmatruuna sai eräässä nettikeskustelussa hyvin rumasti naamalleen: eräs vastaväittäjä totesi no ei se paljoa älykkyyttä osoita kun Israel on jatkuvasti sodassa kaikkien naapuriensa kanssa!. Itse asiassa tällöin kyse ei ole älykkyydestä, vaan viisaudesta. Älykkyys on eri asia kuin viisaus: viisaus on kykyä nähdä kokonaisuuksia, yhdistellä asioita ja huomata syy-seuraussuhteita. Roolipelitermein älykkyys on sitä, että tajuaa lohikäärmeiden olevan hengenvaarallisia olentoja; viisaus on sitä, että tajuaa, ettei nukkuvaa sellaista ole hyvä idea potkaista hereille. Ja historian valossa juutalaisilta on tuntunut puuttuvan juuri tuota jälkimmäistä. Heillä on ollut harvinaislaatuinen taito joutua konfliktiin niin vallanpitäjien kuin valtaväestönkin kanssa about kaikkialla, missä he ovat asuneet - ja sen typerämpää vetoa kuin Simon bar Kochban kapina Hadrianuksen aikana ei oikein ole mahdollista edes ajatella. Keisari Hadrianus ajatteli tehdä judaismista valtionuskonnon. Mitä juutalaiset tekivät? Heille tarjottiin koko Roomaa kultalautasella, jos olisivat suostuneet tinkimään muutamasta uskonkappaleesta. He ryhtyivät kapinaan! Ja sen kapinan tuloksena 500 000 juutalaista menetti henkensä ja 60 000 myytiin orjiksi. Kristityt saivat oman tilaisuutensa sitten Konstantinos I:n aikana - ja he osoittivat paljon syvällisempää viisautta kuin juutalaiset Hadrianuksen aikana. He eivät todellakaan jättäneet tilaisuutta käyttämättä! Tästä syystä kristinusko, ei suinkaan judaismi, on yksi länsimaisen sivilisaation kulmakivistä.

Juuri tällainen kovapäisyys, joustamattomuus ja kyvyttömyys kompromisseihin sekä kyvyttömyys ottaa toisen osapuolen tunteita ja intressejä huomioon on tyypillistä Aspergerin syndroomalle!

Ja ruukinmatruuna alkoi tämän jälkeen laskemaan ykkösiä yhteen askenashijuutalaisten osalta. Koska ruukinmatruuna on sellainen fretti kuin mitä hän on, hän alkoi googlaamaan hakusanoilla "asperger jews" - ja tuloksia alkoi syntyä! Tuntuu kuin Aspergerin syndrooma olisi kuin suunniteltu juutalaisia varten - tai että koko juutalainen kulttuuri olisi Aspergerin syndrooman tulos - tiukat säännöt, tiukat tavat ja tottumukset, jäykät opinkappaleet, eristäytyminen, ja samalla valtava älyllisyys, nonkonformistisuus ja luovuus - ovat tyypillisiä Aspergerin syndroomalle. Haku "asperger jews" tuotti valtavan määrän osumia - ja kun ruukinmatruuna alkoi tutkimaan nobelistien listaa, niin lähes jokainen heistä osoitti Aspergerin syndrooman oireita! Ja tunnetuista aspergereista todella moni oli juutalainen: Steven Spielberg, Karl Marx, Albert Einstein, Sigmund Freud, Richard Stallman, Gene Rodenberry...

On kuitenkin toinenkin kansakunta, joka on väkilukuunsa suhteutettuna rajusti yliedustettu Nobel-palkintojen saajien joukossa, ja se on ruotsalaiset. 8 miljoonan asukkaan kansakunta on tuottanut 30 nobelistia, ja vaikka puoletkin niistä olisivat kotiinpäinvetoa tai tuttavankauppaa, se olisi vieläkin valtava määrä. Kun kaikki skandinaavien saamat Nobel-palkinnot lasketaan yhteen, niitä tulee 59 kpl. Se on noin puolet juutalaisten saamista - ja silti valtava yliedustus noin 15 miljoonalle skandinaaville maailmanskaalassa!

Ja kaikki lukijat varmaan muistanevat, että Skandinavian maat ovat perinteisesti olleet luterilaisia.

Luterilaisuutta pidetään kaikista kristinuskon muodoista kaikkein judaistisimpana ja kaikkein lähinnä sitä, mitä farisealaisuus joskus oli. Eikä tämä ole ihmekään: Martti Lutherin masinoima uskonpuhdistus oli ensisijaisesti paluuta juurille - pois siitä kaikesta 1500-vuotisesta perinteestä, mitä katolisuus oli kerännyt. Ja kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä se, että Martti Luther itse oli Asperger-tapaus. Ja Lutherin ja juutalaisten välirikko - juuri se, josta syntyi surullisenkuuluisa Juutalaisista ja heidän valheistaan - on juuri sellainen soppa, joka voi syntyä vain kahden asperger-osapuolen täydellisestä väärinymmärtämisestä ja väärintulkinnasta. On huomattava, että Lutherin teksti on oman aikansa viitekehyksessä täysin ymmärrettävää ja oikeutettua - ongelma on, että se, samoin kuin Noitavasara - ovat oman aikansa lapsia Älä ikinä pidä ilkeytenä mitään sellaista, minkä voi selittää typeryydellä, sanotaan. Ehkäpä voisi sanoa myös älä ikinä pidä k**ipäänä ketään sellaista, jota voi epäillä assiksi.

Aspergerin syndrooma on geneettinen soppa. Me emme ole varmoja siitä, kuinka paljon älykkyydestä on geneettistä ja kuinka paljon ympäristöä, mutta voimme olla varmoja siitä, että Aspergerin syndrooma voi puristaa sellaisen ihmisen, jonka ÄO olisi normaalisti varsin keskinkertainen, huippuälykkääksi - sosiaalisen kontekstin kustannuksella. Me tiedämme, että Skandinaviassa on enemmän niin autismia kuin aspergeriakin kuin maailmassa keskimäärin. Sikäli luterilaisuus on skandinaaveille erinomaisen hyvä uskonto - ja monet niistä nobelisteista, joilla toinen vanhemmista on juutalainen, kuten Niels Bohr - ovat sitten toiselta puolen luterilaisia!

Jos 0,68% edustus Aspergerin syndroomassa on taannut Skandinaviaan 59 Nobelin palkintoa - ja autistisen, kylmäkiskoisen, epäkohteliaan ja varautuneen - maineen, niin kuinka yleistä se mahtaakaan olla kansakunnassa, joka on saanut 129 Nobelia, josta on valtava joukko stereotypioita ja jonka mukaan on nimitetty eräs hyvin ruma vihan muoto? Pelkkä googletus aiheesta tuotti valtavan määrän osumia. Mutta stereotypiat eivät tule tyhjästä, ja summassa on kertakaikkiaan liian monta ykköstä, että sen voisi ignoroida. Asiasta ei ole olemassa tutkimuksia - ainakaan vielä - mutta vestigia terrent.

Jos askenashijuutalaisessa genetiikassa Aspergerin syndrooma on yliedustettuna - niin tällöin stereotypiat tulevat ymmärrettäviksi, ja tällöin koko maailma on juutalaisille valtavan anteeksipyynnön velkaa! Kyse ei ole tällöin pahuudesta, juonittelusta tai mistään salaliitosta. Kyse on yksinkertaisesti genetiikasta. Ja se myös - omalla ikävällä tavallaan - selittäisi, miksi Israel ja sen arabinaapurit eivät ole vielä puolen vuosisadankaan jälkeen päässeet rauhaan. Ei tietenkään pidä olettaa, että asperger olisi juutalaisissa dominoiva geneettinen piirre. Mutta riittävän yleisenä sen edustamat luonteenpiirteet voivat nousta normeiksi!

Ja juuri tässä on hirveä tragedia. Niin valtaviin suorituksiin, aivan uskomattomaan lahjakkuuteen ja mielettömiin saavutuksiin kuin asperger mahdollistaakin, se myös johtaa kömpelyyteen ihmissuhteissa, väärinymmärretyksi tulemiseen, sosiaaliseen ostrakismiin, kiusaamiseen tai yksinäisyyteen.

Mutta jos asperger on tragedia miehessä, niin millainen katastrofi se onkaan naisessa?

Ruukinmatruuna ei ole assi. Hänellä on asiasta mustaa valkoisella, ja vaikka hänellä on assille tyypillisiä taipumuksia, niitä ei ole tarpeeksi diagnoosiin. Mutta hän tuntee lähiympäristöstään riittävän monta assia tietääkseen täsmälleen, mistä on kyse. Ja hän on myös vuosien aikana oppinut käsittelemään heitä. Ja vaikka asseista 80% on miehiä (ilmeisesti X-kromosomin genetiikka dominanttina suojelee aspergerin vaikutukselta), niin kuitenkin 20% on naisia.

Todettakoon, että jiddishe mam on käsite, ja Vera I. käsitteli tätiään ja hänen käytöstään varsin myrkyllisesti. Mutta tuo on juuri aspergereille tyypillistä käytöstä! Kuka tahansa assi voi tahtomattaan käyttäytyä todella töykeästi ja tahdittomasti ja saada ympäristönsä todella pahasti ns. pissed off - aivan tahtomattaan, ja vaikka vain tahtoisi hyvää. Ruukinmatruuna tietää tämän omakohtaisesta kokemuksestaan, jossa eräs hyvää tarkoittava assi tuli tarjoamaan hänelle apuaan äärimmäisen tungettelevalla tavalla, jonka ruukinmatruuna koki hyvin loukkaavaksi, ja se kohtaus johti pitkäaikaiseen välirikkoon.

Lapsuus ja teini-ikä ovat aivan riittävän pahoja aikoja taviksellekin, ja tytöille ihmissuhteet, sosiaaliset kuviot ja luoviminen sosiaalisissa karikoissa on usein vieläkin vaikeampaa kuin pojille - joille on ymmärrettävää, vaikkei hyväksyttävää, olla nörtti. Entäpä silloin, kun tyttö on assi - ja kaikki nuo vaikeudet, kaikki se kömpelyys ja epävarmuus iskevät päälle - ja entä, kun onnistuu sekä saamaan toisten tyttöjen halveksunnan että poikien vihan niskaansa? Kaikki, mikä ylipäänsä voidaan ymmärtää, ymmärretään väistämättä väärin.

Lopputuloksena voi olla lipeänkitkerä narttu, joka sekä halveksii oman sukupuolensa edustajia että vihaa vastakkaista.

Ruukinmatruunalla on paha kutina, että moni feministi on asperger-tapaus.

Mutta siinä, missä asperger voi kovissa tieteissä - matematiikka, fysiikka, kemia, lääketiede, biologia, insinööritieteet - tuottaa neron, ihmistieteissä jokainen assi on kertakaikkinen katastrooppi. Huumorintajuttomuus, joustamattomuus, täydellinen diplomatiakyvyttömyys ja empatiakyvyttömyys johtavat todella tuhoisiin tuloksiin, ja kyvyttömyys - ei suinkaan haluttomuus vaan kyvyttömyys - nähdä asioita toisen osapuolen kantilta ovat varma resepti tragediaan. Pahaksi onneksi ihmistieteet eivät ole objektiivisia tieteitä eikä niissä voida soveltaa tieteellistä metodia - vaan ne ovat lähinnä oppijärjestelmiä, missä kulloinenkin auktoriteetti on oikeassa. Ja jos auktoriteetiksi pääsee joku kävelevä katastrofi, tulokset ovat aivan yhtä katastrofaalisia, sillä älykkyys ja viisaus eivät käy aina käsi kädessä.

Ja jos lähdemme olettamuksesta, että askenashijuutalaisten keskuudessa Aspergerin syndrooman esiintymistiheys olisi suurempi kuin muiden länkkäreiden, niin heidän joukostaan pitäisi löytyä enemmän feministejä kuin muutoin keskimäärin.

Ja kuinka ollakaan! Sellaisten nimien kuten Andrea Dworkin, Gloria Steinem, Catherine McKinnon, Naomi Klein, Rosa Luxemburg, Susan Faludi, Sheila Jeffrys, Christina Hoff Sommers, Janice Raymond, Gertrude Stein, Naomi Weisstein, Ruth Westheimer ja Susan Sontag pitäisi kilistää kelloja. Ja kovin monella heistä, varsinkin Dworkinilla, on ollut selkeät aspergerin oireet.

Miksi, oi miksi, älykkäät ja lahjakkaat naiset - ja varsinkin he, joilla on aspergerin oireet - eivät hankkiudu ns. kovien tieteiden pariin, jossa heidän lahjansa pääsisivät todella oikeuksiinsa, vaan hakkaavat päätään seinään ihmistieteissä? Ehkä juuri heidän takiaan feminismistä on tullut vihan ideologia ja feminististä huumorintajuttoman fanaatikon synonyymi ja kirosana.

Vaikka Aspergerin syndrooma on tunnettu liki 60 vuoden ajan, se on tullut yleisesti tunnetuksi vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Esimerkiksi ruukinmatruunan lapsuudessa ja nuoruudessa asiaa ei tunnettu lainkaan, ja monelle lapselle lyötiin tämän takia leima schmuck otsaan - heitä pidettiin vain röyhkeinä, pahatapaisina ja arrogantteina kukkoina ja kanoina, jollaiselle sopisi antaa turpasaunan. Ruukinmatruuna miettii, että kuinka moni assi on ajettu ihmisvihaan ja misantropiaan tai ääriliikkeisiin juuri tuon takia - ei tiedetä, että mistä se arrogantilta ja röyhkeältä vaikuttava käytös oikeastaan johtuu.

Mutta nykyään onneksi tiedämme, mistä on kyse - ja oikealla suhtautumisella sekä oikealla strategialla voimme kohdata tämän ilmiön ja puristaa kirouksesta irti siunauksen. Se, mikä sosiaalisuudessa hävitään, älyllisyydessä voitetaan.

Kauniiksi lopuksi vielä asperger-vitsi.

Pikku Ossi, Essi ja Assi kehuskelivat hiekkalaatikolla omia kokoelmiaan. Pikku Ossi sanoi: "Minulla on viisitoista pikkuautoa!". Pikku Essi sanoi: "Minullapas on kaksikymmentä barbinukkea!". Pikku Assi totesi: "Minullapas onkin 3842 erilaista kiveä, kaikki kivilajien mukaan järjestettyinä!"