To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Saturday, November 19, 2011

Ensimmäinen kannabispiikki voi tappaa, dattebayō!

Jokin aika sitten ruukinmatruuna kirjoitti siitä, miten viina on viisasten juoma ja miten hamppu älykkäiden huume, ja valvomossa olikin sitten keskustelua aiheesta. Huumeisiin liittyy paljon mystiikkaa, vähän tietoa, paljon kapinahenkeä, paljon pelottelua ja paljon vallankäyttöä, ja ne ovat tunnetusti hyvä vihollinen. Koska ruukinmatruuna on joutunut kuluttamaan koulunpenkkiä ja tutustumaan prosessimetallurgian salojen ohella myös moniin muihinkin aloihin, niin tajustemolekyylitkin tulivat siinä sivussa tutuiksi.

Tämänkertaisen masuuninlaskun otsikko tulee Kokoomuksen MEP Ville Itälältä, joka totesi tuolla tavoin huumeiden vaaroista. Jos joku ihmettelee, mitä tuo mystinen dattebayō! tarkoittaa, niin se on japania ja tarkoittaa suunnilleen "ihan totta!", "eikö vain!" tai "tiedäthän!". Tuo lausahdus kertoo oikeastaan enemmän kuin yhtään mikään muu hänen tietämyksestään kemian kellarikerroksesta.

Keskustelussa myöhemmin Rauno Räsänen totesi kokeilleensa hašišta, muttei saaneensa siitä mitään ihmeempiä visioita - vain normaalia rennomman olon. Hän totesi myöhemmin, ettei hän halua uusia asiaa, koska hän ei halua tulla heroinistiksi. Tämä näkemys, Viinasta on paljon pitempi tie rappiolle kuin hashiksesta koko elämän nopeasti tuhoavaan heroiini-riippuvuuteen [onneksi en kokeillut kovia huumeita] on totuusarvoltaan kategorisesti väärä, mutta se varmasti suojaa narkomanialta.

No. Kannabistuotteet jaotellaan kahteen pääluokkaan, marijuanaan ja hašikseen, joita molempia saadaan hampun, Cannabis sativa, osista. Molemmissa on sama vaikuttava ainesosa, tetrahydrokannabinoli, tuttavallisemmin THC. Toinen hyvin tunnettu ainesosa on kannabidioli, jolla on hyvin arvokkaita lääketieteellisiä vaikutuksia, ja sen tiedetään auttavan kuukautiskipuihin ja MS-tautiin. Molemmat ovat kannabinoideja, jotka muistuttavat molekyyliltään lähinnä steroideja, eikä niissä ole typpeä. Ne vaikuttavat aivoissa kannabinoidireseptoreihin. THC on eetteri, kun taas kannabidioli on alkoholi. Molemmissa on kaksi epäsymmetristä hiiltä.

Marijuana on kuivattuja hampun kasvinosia, kuten lehtiä ja emikukintoa. Hašiš puolestaan on hampun hartsia ja siemenistä puristettua öljyä. Niiden tärkein ero on THC-pitoisuudessa; marijuanassa se on alhainen, kun taas hašiksessa korkea. THC vaikuttaa pienissä annoksissa rentouttavasti, kun taas suurissa annoksissa hallusinoivasti. Jääköön kertomatta, onko ruukinmatruunalla itsellään asiasta omakohtaisia kokemuksia.

Kaikista laittomista tajusteista kannabis on taatusti eniten käytetty Suomessa, ja sitä pääsääntöisesti käytetään marijuanan muodossa. Ero on suunnilleen sama kuin oluella ja viinalla; marijuanan pössyttely on enemmän sosiaalista toimintaa, kun taas hašiksen käyttö viittaa jo tietoisempaan tajusteluun. Tetrahydrokannabinoli ei aiheuta fyysistä riippuvuutta eikä krapulaa, mutta se voi pitkään säännöllisesti käytettynä aiheuttaa psyykkisen riippuvuuden.

Tetrahydrokannabinoli, sen enempää marijuanana kuin hašiksenakaan nautittuna, ei ole euforisoiva aine eikä sedatiivi. Se siis ei vaikuta samalla tavoin kuin heroiini.

Heroiini eli nörttikielellä diasetyylimorfiini on puolestaan opioidi, joka on kemiallisesti alkaloidi eli siinä on epäsymmetrinen typpi. Sitä valmistetaan unikon siemenkodasta saatavan oopiumin sisältämästä morfiinista käsittelemällä sitä sensuroitu:lla. Heroiini on siis kemiallisesti täysin erilainen aine kuin THC, juuri tuon alkaloiditypen takia. Se toimitetaan loppukäyttäjälle vaaleasta vaaleanruskeaan värisenä jauheena, riippuen siitä, kuinka paljon siinä on pesupulveria joukossa. Tyypillisesti se liuotetaan veteen lämmitettynä ja piikitetään suoneen.

Heroiini vaikuttaa aivoissa aivan eri paikkoihin kuin THC. Heroiini vaikuttaa nikotiinireseptoreihin, ja lamaannuttavasti keskushermostoon. Välittömästi aineen ottamisen jälkeen käyttäjä kokee voimakkaan hyvän olon tunteen. Nälän ja kivun tunteet katoavat, samoin seksuaalinen halu. Usein aineen ottamiseen liittyy aluksi pahoinvointia ja rauhattomuutta. Suuremmilla annoksilla käyttäjä tuntee olonsa lämpimäksi, hänen raajansa tuntuvat raskailta ja suu kuivuu. Olotila on vuorotellen virkeä ja unelias, sisäänpäin kääntynyt. Annosta kasvatettaessa hengitys hidastuu, pupillit muuttuvat nuppineulanpään kokoisiksi ja iho tuntuu kylmältä, nihkeältä ja se sinertää. Euforian kokeminen on yksilöllistä, ja kaikki eivät koe heroiinia lainkaan euforisoivaksi.

Heroiini on hyvin arvokas kipulääke, ja sitä käytettiin Suomessa sotien aikana varsin liberaalisti. Niin liberaalisti, että sitä saatettiin käytettää itsensä turruttamiseen sodan kauhuilta kuten jenkkisotilaat Vietnamissa. Termi "tykittää" on peräisin sodan ajalta. 1930-luvun Suomessa heroiinia käytettiin seitsemän kiloa miljoonaa asukasta kohden. Vain Japani ylitti väkilukuun suhteutettuna Suomen heroiininkulutuksen. Suomen apteekeista heroiini poistettiin vuonna 1957. Käyttäjät olivat pääasiassa sota-aikana riippuvaisiksi jääneitä, sillä armeija käytti heroiinia kivunlievityksessä. Sen lisäksi Suomen armeija käytti heroiinia sotiemme aikana kustannussyistä yskänlääkkeenä (tabletteina), sillä sen maailmanmarkkinahinta oli huomattavasti edullisempi kuin kodeiinin. Jos joku kuvittelee narkomanian olevan uusi ilmiö, hänellä ei ole ollut yhtään sodankäynyttä sukulaista.

Heroiinin sanotaan olevan "täydellinen entä sitten -huume", sillä se saa käyttäjänsä täysin välinpitämättömäksi yhtään mistään. Se ei aiheuta hallusinaatioita eikä se aiheuta rentoa oloa. Se passivoi ja lamauttaa. Ruukinmatruuna on ollut kerran elämässään vahvoilla analgeeteilla ja se oli niin hirveä tokkura, että siitä toivoi vain että se menisi mahdollisimman nopeasti ohi. Eräs hänen ystävänsä sanoi, että (tytönnimi), sinusta ei ikinä olisi voinut tulla nistiä, juuri sen takia, että ruukinmatruuna koki analgeetit hyvin epämiellyttäviltä vaikutuksiltaan.

Hašiš ja heroiini siis eivät ole sukulaishuumeita eivätkä ne vaikuta samalla tavalla. Tyypillisesti heroiinin käyttäjät ovat hyvin moniongelmaisia ihmisiä ja sellaisia, jotka eivät välitä enää yhtään mistään yhtään mitään. Heroiini ei ole bailu- eikä seurusteluhuume. Se on turrutushuume.

Raunolle todettakoon, että hašiksen käyttö ei johda heroiinin käyttöön. Ei sen enempää kemiallisesti, fysiologisesti kuin farmakologisestikaan. On kuitenkin olemassa kolme mahdollisuutta, miten hašiksen käyttäjä voi ajautua heroiiniin:

1) Hašiš oli jo alunalkaenkin väärä tuote. Käyttäjä ei etsinyt kikatusta, rentoa oloa ja halluja, vaan unohdusta, passivoitumista ja vetäytymistä pois maailmasta.

2) Käyttäjä on mukana jossakin alakulttuurissa ja ajautuu sellaiseen porukkaan, jossa erilaisia pulvereita käytetäänkin sitten vähän liberaalimmin

3) Käyttäjä ostaa tuotteensa Igor-marketista, ja Igor sanoo, että ei oo nyt hasaa, mutta käyks polakka?

Ruukinmatruuna on aina sanonut, että ryypätä saa mutta ei rähjätä. Hänen omakaan suunsa ei ole tuohesta, ja kaikkien tajusteiden kanssa se isoin ongelma tulee siitä, että aletaan väkivaltaisiksi tai tehdään töitä tai ajetaan kulkuneuvoa kamapäissä ja aiheutetaan onnettomuus. Ei aine sinänsä, jos käytössä pysytään kohtuudessa. Kannabistuotteiden suurin ongelma ei ole kannabismyrkytys eikä kannabispsykoosi, vaan se, että huumeiden kriminalisointi on vienyt huumekaupan kriminaalien käsiin.

Toisinaan tietämättömyys ja pelko on siunaus. Niin se on Ville Itälällekin. Kannabista ei tietenkään piikitetä, eikä tetrahydrokannabinoli ole sen myrkyllisempää kuin ruokasuolakaan. Tuo täydellinen tietämättömyys kannabiksesta ja lapsenomainen pelko varmasti auttaa häntä myös pysymään erossa kamasta ja kehittämästä riippuvuutta. Mutta kaikki eivät osaa olla yhtä lapsekkaita eivätkä kaikki usko huumevalistusta vaan haluavat osoittaa uhmaa ja kapinamielialaa. Tuhoisin seurauksin.

No. Kieltolait eivät toimi. Sen enempää alkoholin kuin muidenkaan tajusteiden kanssa. Kokeiltu on. Myöskään täysi vapaus ei toimi, vaan lopputulos on sama kuin Kiinassa ennen oopiumisotia. Oopiumisodat olivat liberalismin lapsia, ja niihin jouduttiin Britannian liberalismin takia. Kaupan esteiden purku osoittautui todella tuhoisaksi.

Ruukinmatruuna on vahvasti sitä mieltä, että jälleen kerran optimitilanne löytyy jostain kieltolain ja täyden rähinän väliltä. Hänen oma ratkaisunsa on, että hamppu Alkoon. Näin sen laatua, puhtautta ja saatavuutta kyetään valvomaan, markkinat viedään pois rikollisilta ja sitä voidaan haittaverottaa.

Erilaisiin pulvereihin sensijaan ruukinmatruunalla on hyvin kielteinen mielipide. Ne ovat oikeasti vaarallisia ja niihin voi oikeasti jäädä koukkuun ja ne voivat oikeasti tappaa. Ehkä parasta huumevalistusta on tuntea joku ex-narkomaani ja nähdä itse, mitä heroiini saa aikaan.

23 comments:

Kivi said...

Kyllä.

Eräskin hashis-käyttäjä pyrki sokkotreffeille kanssani joskus kymmeniä vuosia sitten nuoruudessa. Nuori ja hullu kun olin, menin.

En mennyt kuitenkaan lankaan ja saanut siinä samalla "rakastuneena" kuriirin roolia tai muuta hyväksikäytetyn asemaa, vaikka hiljaisena, pehmeänä ja kilttinä tytttönä tietysti olisinkin ollut napakymppi huumehörhön tarpeita ajatellen.

Saman tyypin olen tavannut sattumalta vielä vuosien jälkeen. Luurangonlaihan, hampaattoman ääliön, jonka elämäntehtävä kiteytyy siis vain yhteen sanomaan: kannabis ei ole vaarallista, paljon vaarallisempaa on esim. viina, jota koko idiootti-Suomi käyttää.

Joo-joo, kyllä-kyllä.

Suuni ei ole tuohesta esim. hyvien viinien suhteen, ja niitä vedän joskus liikaakin, kun ja jos elämä tarpeeksi järkyttää (klassinen Jeppe-selitykseni, vaikka totuus lienee se, että kuulun ryyppysukuun, ainakin puolittain, genettisesti katsottuna). Mutta työni olen hoitanut kiitettävästi, luovuuttani on palkittu arvostuksella ja yhä opiskelen korkeakouluttautuneena työn ohessa jne.

Mutta kannabis-kundi?

Samaa aineenhankkimis-, kouluttautumattomuus-, työttömyysrataa näyttää dallaavan. Ja ulkonäkö?

Eipä näytä ketään enää hämäävän.

Snowcamo said...

THC on muuten sekä eetteri että alkoholi. Ja niin siitä kuin kannabidiolistakin olisi oikeampaa käyttää alkoholin sijasta nimitystä fenoli.

Anonymous said...

Mielestäni turhan vähälle huomiolle kannabiksen ja alkoholin vaikutuksia ja haitallisuutta vertailtaessa jää se, miten nämä aineet vaikuttavat haluun ottaa riskejä.

Alkoholi madaltaa kynnystä ottaa riskejä. Se saattaa olla kyseisen päihteen tavoitelluin ja turmiollisin vaikutus. Toisaalta vaikka kannabis toki tekee käyttäjänsä varsinkin suurina annoksina väliaikaisesti hyvin tyhmäksi, jolloin harkintakyky, muisti ja reaktiokyky ovat tavallista paljon heikommat, ei se lisää riskinottohalua vaan ennemminkin kokemukseeni mukaan tekee ihmisestä jopa hieman varovaisemman, kuin mitä hän saattaisi olla selvin päin.

Varsinkin jos ei ole kyseisiä päihteitä kokeillut, eikä ehkä aiokaan kokeilla, niin kannattaa pohtia mitä tuo merkitsee.

Hopliitti said...

Onkos täällä juotu hassista, jumalauta!

Opiaatit ovat erittäin tehokkaita kipulääkkeitä, valitettavasti niiden viihdekäyttö saa lääkärit kitsastelemaan niiden käyttöä aiheuttaen esimerkiksi terminaalivaiheen syöpäpotilaille aivan turhaa kärsimystä. Ettei mummo vaan sortuisi nistiksi elämänsä viimeisinä hetkinä.

Muistelen heroinia käytetyn menestyksellisesti synnytyskipujen lievitykseen ja synteettinen supervahva heroini taitaa kuulua leikkaissalien arsenaliin. Moskovassa spetsnaz-joukot pölyttivät terroristien kaappaaman teatterin synteettisellä heroinilla minkä seurauksena panttivankeja kuoli hengityksen lamaannuttua tai hukkumalla omaan oksennukseensa.

USA:ssa taitaa kuolla laillisiin särkylääkkeisiin enemmän ihmisiä kuin laittomiin huumeisiin. Suomessakin poksautetaan vuosittain lukematon määrä maksoja parasetamolilla. Morfinijohdannaiset voisivat olla tässä mielessä riskittömämpiä mutta eipä niitä käsikauppaan saada viihdekäytön vuoksi.

Nihilistisesti voisi miettiä olisiko vahvoista opiaateista Darwinin viikatteeksi jolla saataisiin ihmiskunnan nuppiluku käännettyä laskuun. Riittävän iso siivu populasta kun hörhöilisi lyhyen elämänsä läpi ilman sex-driveä heroinikoukussa niin maailma pelastuu.

paukkis said...

"THC on eetteri, kun taas kannabidioli on alkoholi. Molemmissa on kaksi epäsymmetristä hiiltä."

Nyt kiinnostaa yhteys Hoffmannin tippoihin: 1 osa eetteriä, 3 osaa spriitä. Dietyylieetteri= C4H1o0, etanoli= C2H5OH. Lienee vieläkin tehokkain lohiviehe Tenolla, soutajalle sopivasti annosteltuna.

Anonymous said...

Kaikki huumeet Alkoon, niin rikollisten katteet tippuu. Koviin huumeisiin koukussa oleville lääkärin antama ostolappu ja käyttö valvotuissa tiloissa ettei mene katukauppaan. Parasta yhteiskunnan suojelua.

Ite tuli joskus nuorena kokeiltua hassista. Onneksi tuli niin epämiellyttäviä olotiloja, ettei huvittanut kokeilua enempää... pari annosta etanolia riittää viikossa ja nikonisti myönnän kyl olevani. Onneksi sitä saa nykysin polttamatta.

Anonymous said...

"Heroiini vaikuttaa nikotiinireseptoreihin"

Kun nikotinistit ovat muita tyhmempiä (päinvastoin kuin alkoholin käyttäjät) niin tämä implikoi, että heroiininkin käyttäjät olisivat muita tyhmempiä.

Usein samat lääkkeet, jotka tehoavat nikotinismia vastaan heikentävät heroiininkin vaikutusta.

Narkomania, mielenterveysongelmat ja matala ÄO kulkevat käsi kädessä. Samaten nikotinismi, mielenterveysongelmat ja matala ÄO.

Aiempi väite siitä, että huumekokeilijat olisivat muita fiksumpia johtunee siitä, että suurin osa huumekokeilijoista on yhden huumeen (kannabiksen) kokeilijoita. Eivät huumetutkijat osaa laskea sen enempää kuin tämän blogin omasta mielestään hyperälykkäät tyypit. DIn tai matemaatikon maisteritason koulutus ei laskentoon yleensä riitä, jos ei ole älliä omasta takaa.

Sairaaloissa kitsastellaan huumeiden kanssa, jottei hoitohenkilökunta varastaisi niitä niin paljoa. Mutta tämänhän omasta mielestään hyperälykäs arjalainen lukijakunta osasikin jo itse päätellä.

Anonymous said...

Psykedeelinä kannabis on melko mieto, ajatuskuviot voivat olla vähän samantapaisia kuin varsinaisilla psykedeeleilläkin, mutta mistään varsinaisista hallusinaatioista ei kyllä voi puhua. Pientä värien kirkastumista tms. voi näkyä.

Kannabiksen parasta antia ainakin itselläni on miellyttävien aistikokemuksen vahvistuminen, esimerkiksi ruoka maistuu paljon paremmalta. Parasta on kuitenkin käyttää melko harvoin; tunnen yhden tyypin, joka muuttui hallitulta vaikuttaneen päivittäisen pössyttelyn johdosta ihan yllättäen täysin paranoidiksi. Varmasti parempi kropalle kuin alkoholi, mutta päänupille ei niinkään.

Ironmistress said...

Kivi, tuossa kiteytyy jälleen se vanha totuus: täydellinen on kyllin hyvän pahin vihollinen.

Jos joku ottaa jonkun tajusteen puffaamisen elämäntehtäväkseen, niin on hyvin vahvasti epäiltävissä että kaverin kuuppa ei käy kaikilla sylintereillä.

Snowcamo, aivan! Hyvä huomio.

Ano, ikävä kyllä päätelmäsi ovat aivan oikeat. Heroiiniin voi aivan oikeasti jäädä koukkuun, ja sen viihdekäyttö ei ole oikeastaan kenellekään suositeltavaa. On oma kysymyksensä, onko heroinistien ÄO jo valmiiksi alhainen vai tekeekö heroiini käyttäjästään entistä tyhmemmän, mutta tuon toissapäiväisesti siteeratun tekstin mukaan noin todella on.

Tai sitten alhainen ÄO ja vakavat ongelmat elämässä korreloivat keskenään.

Heroinistit ovat pääsääntöisesti moniongelmaisia, ja ei ole yhtään narkomaania, joka ei samalla olisi ketjupolttaja. Nikotiini ja heroiini käyvät käsi kädessä. Onko se sitten kausaatio vai korrelaatio, on oma kysymyksensä.

Ötöpesän jengi said...

Ötöpesän jengi on Hopliitin kanssa ehdottomasti samaa mieltä!

Koviin kipuihin PITÄÄ olla kovat myrkyt. Toisaalta tietyt yksilöt saattavat olla peräti allergisiakin niille. Olisikos RM kenties sellainen? Opiaattiallergikolle se voi olla jopa tappavaakin.

Miten sitä sanottiinkaan...väärinkäyttö ei voi kiistää oikeinkäyttöä.

http://www.merriam-webster.com/dictionary/abusus%20non%20tollit%20usum

Esim. oksikodoni (per os ennen per iv) on USA:ssa (ja kuulema Suomessakin) erittäin haluttu aine väärinkäyttöön. Oikeinkäytettynäkään se ei edes lievitä tuskia tarpeeksi, että potilaan voi silti nähdä kiemurtelevan tuskasta. Sitten pitäisikin jo siirtyä iv-morfiiniin.

Suomi on kivunlievityksen kehitysmaa.

Mitä taas tulee kannabiksen psykedeelisiin vaikutuksiin, niin ehkä Ötöpesässä pitäisikin kokeilla sitä hasista, Ötöpesässä nimittäin tahdottaisiin nähdä tätä:

http://naurunappula.com/g/24699

Anonymous said...

Eikö opiaatit/opioidit vaikuta pääasiallisesti opioidi-reseptoreihin? Samoihin, johon kehon oma kivunlievittäjä endorfiini sitoutuu.


Vähän omakohtaista kokemusta kyseisistä aineista.

Olen omillani toimeentuleva työssäkäyvä yli 30v mies. Tajusteiden viihdekäyttö on kuitenkin tulle elämän aikana tutuksi.

Kannabis ei kuitenkaan minulle koskaan ole ollut se sopivin päihde, vaikka sitä aikoinani poltinkin paljon. Positiivisten vaikutusten lisäksi se on myös aiheuttanut liiallista itsekriittistä pohdiskelua, lamaantuneisuutta sekä ahdistuneisuutta.

Opiaatit ovat taas olleet minulle äärimmäisen euforisia ja miellyttäviä aineita. Leikkauksen jälkeen ne tulivat ensimmäisen kerran tutuksi. Olen toki myöhemmin käyttänyt niitä enemmänkin, riippuvuudesta kerran vierottautuen, mutta nyt viimeiset 5 vuotta käyttötahti ollut n. 1-10 kertaa vuosi. Tiedostan, että käytön pitäminen hanskassa on ylitsepääsemättömän vaikeata useimmille, eli ei kannata edes kokeilla.

Näläntunne ja seksuaalihalut toki vähenevät alkuun ja suurilla annoksilla, mutta ne palaavat säännöllisessä käytössä aika nopeasti, kunhan vain keho tottuu aineeseen. Oikeastaan ne lisäävät kestävyyttä miehellä, hidastean laukeamista. Opiaatit myös paradoksaalisesti piristävät minua ja monia muitakin tottuneita käyttäjiä normaaleilla tai pienemmillä annoksilla. Työtehokin saattaa lisääntyä, koska mikään ei stressaa.

FRDM said...

Jos heroiini on "mikään ei haittaa" -tyyppinen huume, se sopisi lentopelkoon. Ruukinmatruunan kaltaisesta ilmailun ja muiden alojen seikkailijasta lentopelosta puhuminen tuntuu ehkä naurettavalta, mutta se on todellinen ongelma niille, jotka siitä kärsivät. Minä kuulun tähän pelkureiden joukkoon ja taidan kuulua sen äärisiipeen... tarkoitan ääriryhmään. Lomamatkasta ei kovin paljon nauti, jos jo ennen matkaa pelkää niin, että kirjoittelee muistelmiaan ja suree tulevaa kuolemaansa. Viimeinen yö ennen matkaa on pahin. Silloin kieriskelee sängyssä hiestä märkänä ja nukkuu viiden minuutin pätkiä ja näkee painajaisia. Tuntuu kuin odottaisi aamulla tapahtuvaa teloitusta. Lentoasemalle meneminen ja koko lentopäivä - itse lennosta en viitsi edes puhua - ovat aivan hirveitä. Ja kun lopulta on päässyt perille lomakohteeseen, euforia käsittämättömästä hengissä selviämisestä ei kestä kuin hetken, sillä paluumatkan pelko alkaa saman tien.

Lomalla lentopelkuri etsii nettiyhteyden ja katselee paluupäivän säätilaa – myös lentosäätä (lentopelkuri ei välttämättä ole ilmailusta tietämätön henkilö, vaan hän voi olla tavallista keskivertoturistia enemmän perillä lentämisestä ja lentokoneista ja säästä). Jos säätiedotukset lupaavat ukkosta ja myrskyä, lentopelko kasvaa moninkertaiseksi. Onhan huono sää usein syynä lentokoneiden putoamiseen. Lentopelkurilla voi olla itsellään muisto epämukavasta lentokokemuksesta myrskyssä, ja hänellä on lisäksi tapana painaa mieliin muiden kauhukertomuksia omista myrskylennoistaan. Ja näitä tarinoitahan riittää. Matkustajat ovat milloin itkeneet, milloin tehneet ristinmerkkejä ja milloin kiljuneet kauhusta lentokoneen joutuessa pahaan turbulenssiin.

Jos lentopelkuri on tarpeeksi rohkea maassa, hän voi pyytää lääkäriltä rauhoittavia tabletteja. Allekirjoittanut on valitettavasti myös lääkäripelkuri, joten tämä vaihtoehto ei koske häntä. Ainoa pelastus on perheessä oleva toinen lentopelkuri, joka antaa omia tablettejaan. Mutta kun hänenkin varastonsa ovat rajalliset. Purkin hankkiminen yksityislääkäriltä tulee kalliiksi.

Valitettavasti rauhoittavat tabletitkaan eivät kovin tehokkaasti auta, vaikka niitä nappailee kuin karamelleja ennen lentoa. Välilaskulliseen Helsinki-Lissabon -lentoon käytin viisi tablettia ja paluumatkalla saman verran. Tabletit lievittävät vain varsinaisen lentomatkan pelkoa. Viikkoja kestävään etukäteispelkoon ne eivät tietenkään vaikuta mitenkään. Alkoholi taas on aivan surkea lentopelkolääke. Sen vaikutus kestää vain hetken, ja kun se haihtuu, pelko iskee entistä kammottavampana. Alkoholiin liittyy vielä se epämiellyttävä ajatus, että kun varma kuolema on edessä, sitä vaan ryypätään. Kun kuolee humalassa, ei tiedä mihin päätyy. Alkoholin nauttimisen huomaavat sitä paitsi ulkopuolisetkin. Huono aine kaikkiaankin.

Lentäminen on lentämistä. Siitä selviää tai ei selviä. Tableteilla tai ilman. Valitettavasti yhä useamman ihmisen elämässä on vielä toinenkin lento – nimittäin pitkä ja pomppuinen loppuliito. Ja tähän viimeiseen lentoon liittyviä pelkoja ja henkisiä kärsimyksiä pitäisi sallia lievittää ”ei haittaa” -tyyppisillä aineilla täysin vapaasti. Aineiden mahdollisilla haittavaikutuksilla ei luulisi olevan väliä, kun loppulaskeutumispaikka muutenkin jo häämöttää.

Found Tyche? said...

Jokseenkin ainoa syy miksi joku jää johonkin aineeseen koukkuun on, että se "auttoi" johonkin.

Rauno Rasanen said...

http://actuspurunen.blogspot.com/2011/11/miksi-kannabis-tuotteita-on-mahdoton.html

Valkea said...

FRDM,

kirjoitin äskettäin pakkomielteistä ja pakkotoiminnoista. Kirjoituksen loppuosassa on terapiaosuus, josta omaan tilanteeseesi sopivia osia soveltamalla saat lentämisen odotuspelon ja lentopelon hallintaan.

http://hiljaistapohdintaa.blogspot.com/2011/11/pakkomielteet-ja-pakkotoiminnot.html

Siunausta.

Art2 said...

Huumeiden laillistamisessa on aina positiiviset ja negatiiviset puolensa. En taida lähteä niitä nyt tässä erittelemään, koska oletan että takkiraudan lukijat ovat sen verran valistuneita että tietävät laillistamisella tarkoitettavan tässä tapauksessa kontrollointia.

Yksi pointti on kuitenkin hyvä nyt tässä asiayhteydessä nostaa esiin. Nimittäin se, että useat huumausaineiksi luokitellut päihdeaineet eivät suinkaan ole mitenkään kategorisesti samoja ja toiseksi päihdeaineet muuttuvat jatkuvasti ja saattavat vaihtaa kategoriaansa. Toisinsanoen, huumeita jalostetaan ja kehitellään alituisesti ja samallla niiden vaikutukset myös muuttuvat.

Näin on asianlaita myös kannabiksen suhteen. Nykykatukaupasta saatu kannabis on aivan eri päihde kuin 60-luvunlla, tai RM:n nuoruudessaan kokeilema (teksistäsi sai kuitenkin jokatapauksessa käsityksen että olet kokeillut), höpöheinä.

Kannabista on jo vuosikymmenet jalostettu niin laboratorioissa kuin kotikomeroissakin yhä korkeampiin THC: eli tetrahydrokannabinoli pitoisuuksiin. Tällä on haluttu voimistaa kannabiksen psykoaktiivisia vaikutuksia, valitettavasti siten kannabiksen antipsykoottisten vaikutusten kustannuksella.

Kannabiksen yksi oleellinen vaikuttava aine on CBD eli kannabidioli, joka on myös kannabiksesta tehtyjen lääkkeiden oleellinen ainesosa.

Kannabidiolin on tutkittu vähentävän tetrahydrokannabinolin vaikutuksia. Kannabidioli lievittää mm. ahdistusta ja pahoinvointia.

Ironista on myös se, että kannabidiolia on alettu käyttää kannabispsykoosien hoitoon.

Juurikin tästä syystä en voi pitää kannabista porttihuumeena missään tapauksessa, sillä vahvasti psykoaktiiviset aineet kun saattavat todenteolla karkoittaa herkimmät kokeilijat kokonaan. Eivätkä todellisuutta pakoilevat potentiaaliset narkomaanit suinkaan löydä kannabiksesta etsimäänsä helpotusta. Psykoaktiivisten aineiden vaikutukset kun eivät aina ole suinkaan positiivisia, vaan käyttäjät voivat kokea hyvinkin epämiellyttäviä ja suorastaan pelottavia kokemuksia; hallusinaatioita ja harhaluuloja on sekä positiivisia että negatiivisia.

Nykykannabisella riski sairastua skitsofreniaan tai aiheuttaa muita mielenterveydellisiä häiriöitä on huomattavasti suurempi kuin aikaisemmin.

Laillistamiskeskusteluissa tulisi siis huomioida näitä näkökohtia. Mikä aine halutaan laillistaa? Kannabiksessa on yli 400 eri kemiallista yhdistettä. Esim. kannabigerolia käytetään glaukooman hoidossa eikä se ole psykoaktiivinen. LSD on LSD, mutta kannabis ei ole aina suinkaan sama kannabis.

Anonymous said...

Asuinmaassani kannabiksen käytto on niin yleistä, että opiskelijat ja hipit (asun hippien suosimassa pikkukaupungissa) polttavat rohkeasti kadullakin poliisien pysäyttämättä. En itse voi sietää kannabiksen makeanpilaantunutta hajua, pelkästä polttelijoitten lähelläolosta saan päänsäryn, nenää alkaa vuotaa ja kurkkua kuivaamaan.

Täällä suosituimpia päihteenkäyttotapoja on käyttää kannabista ja alkoholia yhtä aikaa. Lähipiirin ja opiskelutoverieni perusteella viikottainenkin päihdebiletys tekee aika apaattiseksi ja typeräksi, kurssitoverini eivät ikinä muistaneet mitä luennoilla oli kerrottu ja tuntuivat muutenkin olevan aika nollat taulussa.

Ironmistress said...

Voi ei. Tuo nimbostratus on yksi viheliäisimmistä tavoista vetäytyä tylsyyteen. Märkä pilvi yhdistää sekä hampun että alkoholin pahat puolet ikävällä tavalla.

Evojeesus said...

Psykedeelit ovat mielenkiintoisuudessaan täysin omaa luokkaansa, vaikka aina kokemus ei olekaan kaikilta osin "hauska" tai edes tarkoitettu olemaan sellainen.

Lachesis said...

Opioidit vaikuttavat opioidireseptoreihin, kannabinoidit kannabinoidireseptoreihin. Mikä tahansa mielihyvää tuottava aine tai asia (päihteet, ruoka, seksi, onnistuminen) aiheuttaa dopamiinin vapautumisen keskiaivojen nucleus accumbensissa. Voimakkaimmin euforisoivat päihteet (mm. heroiini) voivat erityisesti riippuvuuteen taipuvaisilla henkilöillä (monenlaisia psykofyysisiä riskitekijöitä) tuottaa VTA-accumbens-radassa niin vahvoja pysyviä muutoksia, että syntyy addiktio.

Anonymous said...

Opiodien käyttäjät saattavat olla keskimäärin tyhmempiä, kuin kannabiksen ystävät, mutta opioidien haitat ovat suurimmaksi osaksi kieltolain aiheuttamia.

Rikollinen ja epäsäännöllinen elämäntapa, Vahingolliset sosiaaliset piirit, epähygieniset käyttötävat ja aineiden epäpuhtaudet tekevät suurta vahinkoa. Alkoholikin oli muutamaa kertaluokkaa vaarallisempi aine kieltolain aikaan, kuin nykyään - ja sitä ei sentään piikitetty. Heroiinikorvaushoidosta on saatu varsin hyviä tuloksia esim. Isossa-Britanniassa ja Sveitsissä.

Tuossa olisi yleisenä totuutena pidettyyn Heroiinin ja Morfiinin vaarallisuuteen kriittisesti suhtautuva BBC:n dokumentti.Mielenkiintoista katsottavaa: http://www.youtube.com/watch?v=QC_nrLIc2Zk&feature=related

Timo Koo said...

Tässä maassa yhteiskunnan tasolla alkoholi on huomattavasti suurempi ongelma kuin huumeet. Taas yksilön tasolla tilanne on hyvin helposti toisinpäin - ainakin kovien aineiden käyttäjillä.

Toisaalta tässä yhteydessä lienee sopivaa puhua siitäkin, kuinka intohimoisesti tupakkaa koitetaan kitkeä pois yhteiskunnastamme. Ehkä se ei ole suhteessa muihin nautintoaineisiin/päihteisiin; en nimittäin tiedä ketään, joka olisi tupakointinsa takia menettänyt rahansa, perheensä, käyttäytynyt väkivaltaisesti tai esim ajanut perheensä hankeen. Pitkällä juoksulla tupakka toki on terveydelle erittäin vaarallista, mutta muut nautintoaineet kyllä tosiasiallisesti aiheuttavat nopeammin niin yksilölle kuin yhteiskunnalle pahempia ongelmia.

Anonymous said...

"Ero on suunnilleen sama kuin oluella ja viinalla; marijuanan pössyttely on enemmän sosiaalista toimintaa, kun taas hašiksen käyttö viittaa jo tietoisempaan tajusteluun."

Tätä en kyllä omien kokemuksieni pohjalta täysin allekirjoita. Kuten oluen ja viinan käytössäkin, ison osan kannabiksen käytön luonteesta määrää annostus, eikä niinkään käytetyn aineen vahvuus. Lava lonkeroa tai A-olutta saa ison miehen yhtä tukevaan tokkuraan kuin vahvemmat viinatkin jos sen illan mittaan nauttii. Nähty on. Toisaalta ruokaolut ja aperitiividrinkki tuottavat samankaltaisia tuloksia.

On totta, että painoltaan sama määrä hasista sisältää enemmän THC:tä kuin vaikkapa lehtien ja kukinnon sekoitus. Mutta käytössä hasista kuluu paljon vähemmän sen ominaisuuksista johtuen. Kuten mainittua, se on vahvempaa kuin marijuana ja lisäksi se palaa paljon hitaammin. Tästä johtuen hasis nautitaan yleensä tupakkaan tai knasteriin sekoitettuna jointista tai vesipiipusta. Myös lehden tai kukinnon kanssa sekoittaminen on tavallista. Ja rituaalipolttelijat tietysti panostavat autenttisuuteen ja käyttävät erityistä hasispiippua, chillumia. Näihin törmää nuorison parissa aniharvoin. Pointti on siis se, että kun pesäntäytteeksi on hankittu hasista, jatkeeksi yleensä laitetaan tupakkia kun taas kukinto poltellaan sellaisenaan.

Täytyy myös ottaa huomioon, että toisin kuin alkoholin kanssa, THC:n yliannostus polttamalla on lähes mahdotonta. Ja yhtä vaikeaa sekä marijuanalla että hasiksella. Alkoholipuolella taas viinalla on _huomattavasti_ paljon helpompi vetää överit kuin keskikaljalla.

Lisäksi kannabiksen saatavuus voi rajata käytön tiettyyn ryhmään. Tietyillä markkinoilla (esim. Portugali, eteläinen Espanja) voi olla täysin mahdotonta hankkia katukaupasta kukintoa, kun taas marokkolaista hasista on tarjolla pilkkahintaan.

---------------------

Asian ulkopuolelta sanottakoon, että loistava kirjoitus. Ensimmäistä kertaa innostuin kommentoimaan, nimimerkittömyyden suojista tosin, sillä aihe on hieman arka ja netistä ei mikään poistu. Blogisi on inspiroivaa luettavaa, ja saanut minut pohtimaan monia asioita ja ilmiöitä joiden olemassaolosta olen ollut aikaisemmin autuaan tietämätön. Toivottavasti sama meininki jatkuu.