Miksi islamilainen totalitarismi kestää mutta kommunistinen ei?

Ruukinmatruunalta on 3D:ssä kysytty, että kuinka kauan islamilainen teokratia tulee kestämään Saudi-Arabiassa ja Iranissa, kun demokratialiikehdintä nyt mellastaa Tunisiassa ja Egyptissä. Hän vastasi: maailman tappiin saakka. Teokratia on osoittautunut äärimmäisen lujaksi ja stabiiliksi hallintomuodoksi; siinä, missä kommunistiset hallinnot ovat luhistuneet ihmisiässä tai aiemmin, teokratia kestää vuosisatoja tai ehkä jopa -tuhansia. Ruukinmatruunalla on myös hyvin paha kutina siitä, että Tunisia ja Egypti tulevat putoamaan islamistien käsiin kypsän hedelmän tavoin ja muuttumaan samanlaisiksi teokraattisiksi p*rsläviksi kuin eräät nimeltämainitsemattomat islamilaiset valtiot. Onhan Kairo sentään vanha kalifaattipääkaupunki.

No. Jokainen uskonto luo näköisensä yhteiskunnan, ja jokainen islamilainen valtio on Saudi-Arabia - muodossa tai toisessa. Ja islamilainen teokratia luo pronssikautisen p*rsläven, jossa kaikki inhimillinen kehitys ja onni on pysähtynyt niille sijoilleen eikä mitään kehitystä saati edistystä tapahdu ja missä vallitseva yhteiskuntamuoto on orjanomistajayhteiskunta - ainakin naisnäkökulmasta katsottuna.

Miksi islamilainen teokratia kestää siinä, missä kommunismi luhistuu? Miksi 20. vuosisadan tieteellä ja teknologialla luotu ja edistyksen nimiin vannova totalitarismi luhistuu mutta pronssikautinen taikauskoinen teokratia ei? Kaiken järjen mukaan asianhan pitäisi olla juuri toisinpäin - mutta kun ei niin ei.

Normaalit sosiologiset teoriat eivät kykene selittämään teokratioiden aivan ällistyttävää stabiiliutta ja kykyä vastustaa kaikenlaisia muutoksia; kun teokratia on kerran päässyt valtaan, se kaatuu vain ulkoa tulleen väkivallan voimasta - ei ikinä sisältäpäin.

No. Nimimerkki Sammalkieli koki jälleen asiakseen dissata memetiikkaa ja sen kykyä selittää kulttuurievoluutiota ja sen mekanismia, mutta kun tutkitaan memetiikkaa, niin syy on päivänselvä. Teokratia kykenee täyttämään yhteiskunnan memeettiset lokerot paljon sekulaareja ideologioita tehokkaammin ja juurtumaan näin yhteiskuntaan paljon sekulaareja ideologioita vankemmin. Teokratia pohjaa uskontoon - sen oikeutus on jumalallinen, ei maallinen, ja se luo aivan ällistyttävän fanaattisen kannattajapohjan ja teokratian väkivaltakoneisto on paljon omistautuneempi asialleen kuin yhdenkään maallisen diktatuurin. Syy on juurikin siinä, että uskonnolle on olemassa selkeä memeettinen lokero ja kommunismi ei sitä kykene täyttämään mutta islam kykenee. Mutawwiin on paljon tehokkaampi salainen poliisi kuin KGB oli ikinä ja Basidz on paljon pelätympi voima kuin Savak milloinkaan.

Sekulaareja ideologioita vastaan on helppoa olla toisinajattelija silloin kun hommat piipivät. Teokratiassa se on käytännössä itsemurha - kun hommat menevät pieleen, ihmiset takertuvat uskontoon ja sen suomaan huumeenomaiseen lohtuun kuin mustekala, ja vastoinkäymiset luovat vain entistä pahempaa fanatismia. Uskonto luo paljon voimakkaamman kansallisen koheesion kuin mikään sekulaari ideologia, ja uskonnolliset yhteisöt voivat kestää vuosituhansien ajan sekulaarien hajotessa muutamassa vuosikymmenessä. Israelissa ainoat jäljellejääneet kibbutzit ovat kaikki uskonnollisia - sekulaarit ovat hajonneet jo ajat sitten. Jos Venäjällä olisi enää kolhooseja, ne kaikki olisivat käytännössä teokratioita - uskonnollisia kolhooseja.

Teokratioihin liittyy kiinteänä prosessina talibanisaatio - yhteiskunnan ja uskonnon tunkeutuminen pienimpäänkin elämän sopukkaan. Uskonnollinen totalitarismi on paljon totalitaarisempaa kuin mikään natsismi tai kommunismi milloinkaan - se on täydellistä alistumista.

Kommunismi ei kestä taloudellisia takaiskuja eikä se kestä väestön kurjistumista ja köyhtymistä. Teokratia kestää. Itse asiassa mitä huonommiksi olot menevät, sitä vahvemmaksi teokratia vain lujittuu - ihmisten uskonnollisilla tunteilla ja heidän elintasollaan on vahva käänteinen korrelaatio. Teokratia luo kurjuutta ja se viihtyy kurjuudessa, ja siinä missä uskonto on hyvä renki, se on todella huono isäntä.

Modernin teokratian isänä pidetään Sayidd Qutbia. Tämä egyptiläinen kirjailija luonnosteli islamismin ja sen ideologian, millä se ottaa vallan ja säilyttää sen, tutustuttuaan länsimaiseen demokratiaan ja omaksumalla kommunisteilta heidän toimintatapansa. Qutb hirtettiin 1966, mutta hänen ajatuksiaan ei kyetty hirttämään. Ei ole liioiteltua väittää, että Qutb on islamille samaa mitä Lenin oli kommunismille - ja lopulta ajatolla Ruhollah Khomeini toimeenpani hänen ajatustensa mukaisen vallankumouksen Iranissa. Demokratiaa, sosialismia tai kommunismia toivoneet vallankumoukselliset joutuivat pettymään katkerasti - sikäli kun heitä ei ammuttu, hirtetty tai ajettu maanpakoon, ja teokratia on Iranissa sitkeänä kuin jalkasilsa, siitäkin huolimatta että koko maa on mennyt viimeiset kolmekymmentä vuotta peppumäkeä kohti pronssikautta.

Pahinta teokratioissa on se, että kerran murskattu teokratia pyrkii uusimaan. Turkissa on hyvin voimakas islamistinen maanalainen liike, ja samoin Tunisia ja Egypti ovat nyt vaarassa pudota islamistien käsiin.

Miten teokratiaa sitten voidaan vastustaa? Ikävä kyllä tällä hetkellä näyttäisi siltä, että ainoa tapa nujertaa teokratia on ulkoapäin tuleva isku. Teokratiat eivät murru sisältäpäin; ne on pakko nujertaa ulkoapäin.

Jos joku lukijoista keksii ratkaisun teokratian ongelmaan, ruukinmatruuna on iloinen. Ratkaisu ei ole tehdään kaikista hihhuleista ateisteja, koska se ei kertakaikkiaan ole realistinen vaihtoehto reaalimaailmassa.

Vallankumous, ja kuinka se tehdään

AP-areena on yksi mielenkiintoisimpia keskustelufoorumeita - siellä keskustelu on useinkin hyvin rajua ja siellä keskustelevat hyvin älykkäät mutta useinkin vähän vinksahtaneet ihmiset. Mutta vinksahtaneisuus on innovaation äiti - samoinajattelijoilta ei tule uusia ideoita. On toki muistettava tuo Sturgeonin laki, eli 90% innovaatioista on pelkkää roskaa, mutta itse kunkin on mietittävä, mikä on roskaa ja mikä ei.

Kirjoittaja Sulo Riento Liukas kirjoitti 30.01.2011 11:05 otsikolla Leninin opetukset 1917 - pelottavia yhtäläisyyksiä ja sieltä löytyi Lenin's Decalogue Manual to Seize Control of a Society (Leninin kymmenen käskyä yhteiskunnan haltuunottoon). Pikainen googlaus aiheesta tuotti tuloksia - tuo löytyy teoksesta Mitä on tehtävä. Mutta itse toimintaohje on vanhempi. Se on kirjattu maailmanhistorian tunnetuimpaan väärennökseen, Siionin viisaiden pöytäkirjaan, joka oli tsaarin salaisen poliisin, Ohranan, tuotos. Ja itse periaatteet ovat vieläkin vanhempia - ne ovat peräisin Montesquieulta.

Mutta stalinistinen ongelmajäte on yhä edelleenkin yhteiskuntamme riesana, ja Sulo Riento Liukas osui tahtomattaankin varsin oikeaan. Leninin kymmenen käskyä vaativat tarkempaa analysointia.

1. Nuoriso tulee turmella ja heille antaa absoluuttinen seksuaalinen vapaus.

Seksuaalisuus on maailman destruktiivisin voima ja seksuaalimoraalin höltyminen merkitsee samalla moraalin yleistä höltymistä ja rapautumista. Syy on siinä, että seksuaalisuuden vapauttaminen vapauttaa nuoren ihmisen samalla etsimään hedonistista nautintoa hintaan mihin hyvänsä - ja unohtamaan kaiken muun; perheen, yhteiskunnan, talouden, sukuyhteisöllisyyden. Mitä vapaampi yhteiskunnassa seksuaalisuus on, sitä atomisoituneempi yhteiskunta on ja sitä vähäisempi koheesio siellä vallitsee. On muistettava, että bolševistit kaapattuaan vallan Venäjällä kiristivät seksuaalimoraalin äärimmäisen tiukaksi - seksistä tuli kertakaikkinen no-no. He tiesivät, mihin seksuaalinen vapautuminen johtaa, he olivat itse käyttäneet seksuaalista vapautumista vallankumouksen välineenä ja he kaikin keinoin halusivat estää saman uusiutumisen.

2. Massatiedotusvälineet tulee soluttaa ja ottaa haltuun.

Joka hallitsee kieltä, hallitsee mieltä, sanotaan, ja ihmiset näin yleensä ovat tyhmää karjaa. He mieluummin seuraavat massamediaa kuin ottavat itse asioista selvää. AP-areenalla Helsingin Sanomilla on lempinimi "Pravda", ja joukkotiedotusvälineiden kontrolli on erittäin tärkeää vallan ja sen säilyttämisen kannalta: tieto on valtaa.

3. Kansa tulee jakaa keskenään vihamielisiin ryhmiin, ja näiden välille tulee kylvää riitaa. Kiistoja sosiaalisista asioista tulee rohkaista.

Yhtenäistä kansaa on vaikeaa valloittaa ja vaikeaa hallita. Mutta jos kansan koheesio saadaan rikottua, eri ryhmät voidaan valloittaa suupaloina yksitellen. Ihmiset sietävät sosiaalisia epäoikeudenmukaisuuksia silloin, kun he kokevat kuuluvansa osiksi kokonaisuutta ja pitävät kokonaisuuden etua tärkeämpänä kuin omaansa. Siksi kärjistettäessä eroja ja lyötäessä kiilaa eri ryhmien väliin hajotetaan kansankokonaisuutta.

Uskonto on kaikkein voimakkain kansankokonaisuutta ja koheesiota luova voima. Jos kansakuntaan onnistutaan saamaan uskontotyhjiö ja ihmiset suhtautumaan pilkallisesti, halveksivasti tai vihamielisesti uskontoon, loppu on helppoa. Kaikki dialektiset ideologiat ovat tienneet tämän - dialektiset ideologiat eivät tule toimeen eivätkä menesty ilman vihamielisyyttä ja vastakkainasettelua. Tästä syystä konservatiivit suhtautuvat myötämielisesti uskontoon - koska he tietävät uskonnon välinearvon.

4. Kansan luottamus johtajiinsa tulee tuhota.

Tämä on itsestäänselvyys. Johtajaton kansa on kuin karjalauma - helppoa vauhkoonnuttaa, helppoa nostaa johtajiaan vastaan - ja helppoa ottaa haltuun. Ihmiset eivät nouse väkivaltaista vallankumousta vastaan; ja kaikki yritykset voidaan julistaa "vastavallankumouksellisuudeksi" ja tuhota, kuten Kronstadtin kapina.

5. Kansalle tulee puhua jatkuvasti demokratiasta ja tasavallasta, mutta kun tilaisuus tulee, valta tulee haltuunottaa diktatuurina

Jokaisen vallanpitäjän ensimmäinen ja perimmäinen tavoite on pysyä vallassa. Valta sellaisenaan on itsetarkoitus. Massojen keskimääeäinen älykkyys on aina alhaisempi kuin sen muodostavien yksilöiden keskimäärin, ja massoja on helppoa jymäyttää. Niille on helppoa luvata ummet ja lammet, mutta kun hetki tulee, massat on helppo pettää ja konsolidoida valta väkivaltakoneiston turvin. Diktatuuri turvaa vallanpitäjän aseman parhaimmin.

6. Julkisten varojen haaskaukseen tulee osallistua, ja kansakunnan ja sen instituutioiden maine tulee tärvellä ja kompromettoida ulkomailla. Kansakuntaan tulee luoda moraalipaniikkeja ja uhkailla talouskatastrofeilla

Yksikään yhteiskunta ei pysy pystyssä ilman vakaata taloutta, ja taloudessa menestyminen puolestaan vaatii hyvää mainetta, sillä se luo luottamusta. Tämän luottamuksen ja maineen tuhoaminen on vallan haltuunoton A ja O. Massat panikoivat helposti taloudellisesti vaikeina aikoina, ja jos tällöin aikaansaadaan moraalipaniikki, heitä on helppoa kontrolloida. Vanha temppu löytyy 36 strategiasta - osoita silkkiäispuuta kun kiroat kolmiokapuuta eli käytä vihjailuja, analogioita ja panettelua, kuten vaikkapa "fasistiksi" leimaamista. Toinen yhtä vanha temppu on samasta kirjasta löytyvä pidä meteliä idässä, iske lännestä eli leimaa jokin kansallismielinen tai konservatiivinen ryhmittymä isänmaan vihollisiksi.

7. Lakkoiluun ja työtaisteluihin tulee rohkaista, varsinkin talouden avainaloilla

Tämä liittyy edelliseen. Näin luodaan kaaosta, taloudellista epävarmuutta ja pelkoa yhteiskuntaan. Pelokasta massaa on helppoa provosoida - ja hallita.

8. Mellakointia tulee lietsoa ja samalla saattaa lainvalvontaviranomaiset ja poliisi huonoon valoon

Näin luodaan yhteiskuntaan kaaosta, epäluottamusta johtajiin ja lyödään kiilaa kansan ja vallanpitäjien väliin. Samalla luodaan taloudellista epävarmuutta. Kun kansa ei enää koe oloaan turvalliseksi, se panikoi helposti.

9. Kansakunnan moraaliperusta tulee nakertaa ja tuhota. Sellaisten tahojen, jotka pyrkivät tähän, kanssa tulee tehdä yhteistyötä. Toiset puolueet ja kansalaisjärjestöt tulee soluttaa ja niitä käyttää omien etujen ajamiseen.

Antonio Gramsci puhui "kulttuurihegemoniasta" ja siitä, miten tärkeää kommunisteille on valtaanpääsyn osalta tuhota kansakunnan moraalinen perusta. Vallankumoukset eivät onnistuneet Länsi-Euroopassa tästä syystä - eurooppalaisissa yhteiskunnissa oli liian syvään juurtunut demokratian, kansalaisyhteiskunnan ja kristinuskon perinne. Stalin tunnusti saman: vallankumous ei milloinkaan tule onnistumaan Yhdysvalloissa niin kauan kun siellä on kristilliskonservatiiveja. Mutta kun tämä kulttuurihegemonia saadaan tuhotuksi ja yhteiskuntaan kulttuurillinen, moraalinen ja uskonnollinen tyhjiö, vallankeikaus on helppo tehdä ja valta kaapata.

Mutta myös tuo peitejärjestöjen käyttö on tärkeää. Suomessa Vapaa-ajattelijoiden liitto ja erilaiset raittiusjärjestöt olivat pitkään pelkkiä änkyräkommunistien etäpesäkkeitä. Samoin Suomi-Neuvostoliitto-seura oli hyvin tärkeä mädättämisen työväline. Mutta myös eräs nimeltämainitsematon lakimiesjärjestö on ollut perinteinen työkalu yhteiskunnan moraalipohjan tärvelemisessä sisältäpäin. Matyas Rakoszi puhui "salamitaktiikasta" - vastustajan organisaatiot pilkotaan ja otetaan haltuun pala kerrallaan.

10. Kaikki tuliaseet ja niiden omistajat tulee rekisteröidä, jotta tuliaseet voidaan takavarikoida vallankumouksen sattuessa, ettei kukaan kykene tekemään vastarintaa

Aseeton kansakunta on avuton kansakunta. Aseettomia massoja on helppoa hallita väkivallalla; sanotaanhan, että vasta Samuel Colt todella teki ihmisistä tasa-arvoisia. Jokainen diktatuuri on aina pyrkinyt riisumaan kansan aseista, ja keskittämään väkivallan välineet omille tukijoukoilleen. Tähän on samalla kuulunut tärkeänä osana asevelvollisuus - luodaan illuusio aseellisesta turvallisuudesta, mutta pidetään väkivallan välineet tiukasti omassa hallussa ja kielletään yksityinen aseenkanto. Väkivaltaa voi vastustaa vain väkivallalla, ja tästä syystä jokaisella yhteiskunnalla on kaksi väkivaltakoneistoa; sisäinen väkivaltakoneisto eli poliisi ja ulkoinen väkivaltakoneisto eli armeija. Silloin kun kansalla ei ole aseita, se ei kykenen vastustamaan väkivaltaa eikä tekemään vastarintaa.

Mitä tästä opimme? Lenin todella tiesi, mistä hän kirjoitti, ja tuo Venäjän kansan suuri apuharventaja on maineensa kyllä ansainnut. Mutta samalla ymmärrämme hyvin, miksi Lenin täydestä sydämestään halveksui intellektuelleja, todeten että kaikista muista ryhmistä meidän tulee olla huolissamme mutta ei intellektuelleista - he nielevät mitä tahansa. Myös Hitler huomasi, että kaikista ihmisryhmistä juuri intellektuellit ovat kaikkein helpoimmin petettävissä ja nenästävedettävissä - älykkyys ei tuo mukanaan viisautta eikä ns. arkijärkeä. Tässä valossa myös trahison de clercs näkyy hyvin selkeänä.

Mutta kuten todettua, kaiken konfliktinhallinnan peruste on jo muinaisten roomalaisten - ja kiinalaisten - toteamus Tunne vihollisesi. Se, että joku on paranoidi, ei tarkoita etteivätkö viholliset olisi hänen perässään. Nyt tunnemme vihollisemme ja mihin hän pyrkii - ja nyt kykenemme löytämään oikeat vastatoimenpiteet niihin.

Turhat turaanit, osa II

Ruukinmatruunaa pyydettiin kirjoittamaan suomalaisten alkuperästä, ja ensimmäisessä osassa tarkasteltiin suomalaisten lingvististä alkuperää. Tällä kertaa on tarkoituksena tarkastella suomalaisten geneettistä alkuperää.

Suomalaiset kuuluvat [näin pääsääntöisesti] europidiseen Cavalli-Sforza -suurklusteriin. Sille tyypillistä on vaalea iho, sopusuhtainen ruumiinrakenne, vaaleat tai keskiruskeat hiukset, ja muunkinväriset kuin ruskeat silmät. Europidit edustavat keskimääräiseltä älykkyydeltään matalampaa suurklusteria kuin sino-mongolidiset Kiinan ja Kaakkois-Aasian asukkaat, ja heidän ruumiinrakenteensa ei pääsääntöisesti ole yhtä vanttera kuin afro-niloottisen suurklusterin edustajilla. Kaikenkaikkiaan heihin pätee leffaklisee humans are average.

Geneettisesti suomalaiset ovat kuitenkin oikea perinnöllisyystutkijan aarrearkku. Suomalaiset ovat riittävän europideja että vertailukohdat on helppoa löytää, mutta samalla myös riittävän eristäytynyt ja omalaatuinen populaationsa, jolla on oma geneettinen perintönsä ja ominaisuuksia, joita muualla ei ole tai jotka täältä puuttuvat.

No. Aina 1800-luvun lopulle saakka uskottiin, että hankitut ominaisuudet periytyvät eli että kieli ja rotu ovat kytköksissä toisiinsa ja yhdistyvät myyttisessä "verenperinnössä" - eli että ihmisen veressä, joko verisoluissa tai plasmassa, olisi jokin maaginen aine, joka kantaisi kulttuuria. Tuon vuosisadan puolessavälin luotiin teoria, jonka mukaan suomalaiset olisivat alkujaan asuinseutujaan itäisempi kansa. Teoriat muodostuivat tuonaikaisen germaanisen rotujaottelun ja siihen pohjanneen rotuhygienian ja tieteellisen rasismin synnyn lieveilmiönä. Ylimpänä tässä rotuhierarkiassa oli kaukasialainen rotu. - jonka katsottiin edustavan ihmisyyttä puhtaimmillaan ja jonka alkukodin piti olla Kaukasuksella. Saksalaisissa rotuteorioissa germaanisia kieliä puhuvat germaanit, "arjalaiset" tai "teutonit" korotettiin muiden yläpuolelle - tuohon aikaan kieli ja rotu ilman muuta yhdistettiin toisiinsa. Suomessa näitä ajatuksia esitti joukko svekomaaneja. Itäisyys oli vierasta ja siksi alempi piirre, ja itäisyys-leiman avulla vieraita kansoja saatettiin alentaa. Itäisen leiman lyömiseen riitti suomen kielen vieraus Eurooppaa hallitsevan indoeurooppalaisen kieliryhmän puhujille. Suomalaisten kielisukulaisuus unkarilaisiin oli jo tiedossa. Nyt opittiin myös kielisukulaisuussuhde saamelaisten ja samojedien kanssa.

1800-luvulla syntyi Euroopassa käsitys suomalaisten mongolisuudesta ja tiedemiehet, jotka eivät olleet välttämättä edes nähneet suomalaisia, kirjoittivat suomalaisten itäisestä ulkonäöstä. Suomalaisten kerrottiin olevan tummia, lyhytkasvuisia, ruskeasilmäisiä, mustatukkaisia ja vinosilmäisiä - siis kaikenkaikkiaan sellaisia, joihin saattaisi törmätä Ulan Batorin kaduilla ja joiden perinteinen juopottelujuoma on ollut kumissi. Erään ranskalaisen tutkijan mukaan suomalaiset olivat muutoin saamelaisten näköisiä, paitsi että suomalaisilla oli tummempi iho. [Miksei Alkosta saa kumissia, jos se kerran on ollut suomalaisten perinteinen juopottelujuoma?]

Mutta mikään ei tunnetusti ole niin erehtyväinen kuin tiedemies - varsinkaan sellainen tiedemies, joka vain lukee kirjoja ja tekee teorioita eikä vaivaudu kenttäkokeisiin. Historianelävöittäjien parissa tällaiset tiedemiehet, jotka kirjoittavat puutaheinää keskiajan (tai oikeastaan minkä tahansa) aikakauden historiasta vaivautumatta empiirisesti kokeilemaan asioita on tapana kirota sinne alimpaan šeolin piiriin. Eräs Suomessa käynyt saksalainen ihmetteli, miksei Suomessa asunutkaan suomalaisia, kun kuvatunlaisia ihmisiä ei löytynyt. Eräs Helsingin-matkaaja taas luuli nähneensä sekä germaaneja että mongoleja – ja mongoleillakin sen germaanipiirteen, että nämä olivat vaaleita. Ja about kaikilla oli kaupan päälle siniset silmät, joista puuttui epikhantus eli mongolipoimu.

Suomalaisten itäistä alemmuutta ei vähentänyt myöskään se, että myös indoeurooppalaisten kielten huomattiin olevan peräisin idästä. Indoeurooppalaisten itäisyys olikin jaloa "arjalaisuutta" Lähi-idän ja jopa Intian seuduilta, joilla muinoin luotiin ensimmäiset korkeakulttuurit. 1900-luvulla tämäkin käsitys asetettiin kyseenalaiseksi, ja indoeurooppalaisten esi-isät nähtiin lähinnä aroseutujen ryöstely- ja paimentolaiselinkeinon harjoittajina. Korkeakulttuurit ja ensimmäiset maanviljelijät olisivat tämän mukaan puhuneet muita kieliä ainakin siihen asti, että indoeurooppalaiset väestöryhmät saivat ne alistettua.

Ja jotta nöyryytys olisi vielä entistä täydellisempi, paljastui että Raamatun myyttinen kuvaus Jaafetin jälkeläisistä oli pääpiirteissään oikea - eli että Goomer ja Magog todellakin olivat veljeksiä. Indoeurooppalaiset ja uralilaiset kielet olivat toisilleen läheisimmät sukulaiset. Hupsista.

Kieli ja veri eivät siis olleetkaan yhteismitalliset. Ja lopulta Watsonin ja Crickin ansiosta paljastui, että veri on pelkkää nestemäistä kudosta, joka koostuu verisoluista, plasmasta ja verihiutaleista eikä se kanna mitään perimää. Mutta ihmiset ovat kuitenkin biologisia olentoja, ja suomalaisten sekä europidien samannäköisyys on huomattava - jopa niin huomattava, että kun suomalainen puetaan länsimaisiin vaatteisiin ja viedään johonkin Euroopan suurkaupungeista, häntä on mahdotonta erottaa ihmisvilinästä. Mutta sino-mongolidisen CSSK:n asuttamassa kaupungissa hän loistaa kuin kipeä peukalo. Jos suomalaiset eivät ole mongoleja, niin mutä sitten?

Nykytutkimus pitää suomalaisia pohjoisen Euraasian alkuperäiskansana. Suomalaiset siis eivät ole tulleet Suomeen mistään, vaan he ovat asuneet täällä koko ajan jääkauden jälkeen; kieli sensijaan on tullut tänne kielenvaihtojen ja kulttuurievoluution myötä. Useat autosomien geenien tutkimukset osoittavat suomalaisen perimän poikkeavan suhteellisen vähän muista eurooppalaisista. Suomalaiset tosin poikkeavat Cavalli-Sforzan aineistossa havaittavasti muista länsieurooppalaisista, jotka ovat lähisukulaisia keskenään (esimerkiksi ruotsalaiset ovat geneettisesti läheisempää sukua englantilaisille kuin suomalaisille), mutta eivät mitenkään merkittävästi.

Mutta hetkinen. Jos suomalaiset puhuvat suomea ja muut europidit pääsääntöisesti indoeurooppalaisia kieliä, ja he ovat geneettisiä sukulaisia, niin miksi tällainen jako? Miksi kaikkialla Euroopassa ei puhuta saman kielikunnan kieliä?

Syy on jälleen kulttuurievoluutiossa. Suomalais-ugrilaiset kielet ehtivät Pohjois-Eurooppaan ensin, ja syrjäyttivät täysin täällä aikaisemmin puhutut kielet. Niistä ei ole jäänyt historiaan jälkeäkään. Tämän leviämisen ja valloituksen aiheutti hortikulttuuri - maanviljely, johon ei liity ekstensiivistä maanmuokkausta ja lajikejalostusta. Suomalais-ugrilaisiin kieliin liittyi korkeampi sosiaalinen pääoma kuin niitä edeltäneisiin, ja ne syrjäytyivät. On arvioitu, että suomensukuisia kieliä on puhuttu kaikkialla Pohjois-Euroopassa Benelux-maihin asti.

Muutos tuli jälleen kun agrikulttuuri - siis maanviljely, johon liittyy maanmuokkaus ja karjatalous ja orjanomistajayhteiskunta - levisi Eurooppaan. Agrikulttuuri oli tehokkaampaa ja syrjäytti hortikulttuurin. Se tuli indoeurooppalaisten mukana, ja tällä kerralla indoeurooppalaisiin kieliin liittyi korkeampi status. Ne syrjäyttivät suomensukuiset kielet kaikkialla muualla paitsi Baltiassa ja pohjois-Venäjällä. Muistona tästä ajasta meillä on runsaasti balttilaisia lainasanoja - ja myös ruotsalaisesta nimistöstä löytyy jopa Smoolannista, Gotlannista ja Skoonesta suomalaisperäistä ainesta. Ruotsalaiset ovat siis suomalaisia, jotka ovat vaihtaneet kielensä indoeurooppalaiseen agrikulttuurin omaksumisen myötä. Hupsista. Suomalaiset puolestaan ovat omaksuneet agrikulttuurin mutta säilyttäneet kielensä. Mutta tiedämme myös, milloin suomalaisvyöhyke Atlantilta Volgalle katkesi, sillä se on kirjoitettua historiaa, ja se on tapahtunut slaavien ekspansion myötä 800-luvulta 1400-luvulle. Kolme suomensukuista kansaa - merjalaiset, muromalaiset ja metseräläiset - katosivat; niiden kieli hävisi ja niiden puhujat sulautuivat slaavilaisen kielen - venäläisten - joukkoon. Kansat ja heidän genetiikkansa on yhä olemassa, mutta kieltä ja kulttuuria ei. Sama on tilanne liiviläisten kanssa: he ovat yhä olemassa geneettisenä kansana, mutta eivät kieliperintöön pohjaavana.

Elokuussa 2008 kuva suomalaisten geneettisestä taustasta suhteessa muuhun Euroopan väestöön sai kuitenkin jälleen uusia piirteitä kun hollantilaisen Erasmuksen yliopiston tutkijaryhmä Manfred Kayserin johdolla havaitsi suomalaisten poikkeavan merkittävimmin muista tutkimuksen kohteena olleista eurooppalaisista väestöistä. Tutkimus ilmestyi tieteellisessä julkaisussa Current Biology (7.8.2008) ja siitä kertoi mm. New York Times 13.8.2008. Samansuuntaisia tuloksia suomalaisten eroista läntisen Euroopan väestöihin on saatu muissakin genominlaajuisessa tutkimuksessa; näitä on ilmestynyt oikeastaan vasta vuodesta 2008 lähtien, ja niitä pidetään luotettavimpina vertailuun otettavan suuren markkerimäärän (satojatuhansia) vuoksi.

Vuonna 2008 julkaistu suomalaistutkimus paljasti suuria eroja itä- ja länsisuomalaisten perimässä. Tutkimuksen mukaan itä- ja länsisuomalaiset eroavat toisistaan geneettisesti enemmän kuin englantilaiset saksalaisista. Suurten eroavaisuuksien syynä pidetään eriytymistä - Suomi on hyvin harvaanasuttu maa, ja populaatioiden liikkuvuus vähäistä; koko Suomi asutettiin pysyvästi vasta katolisella ajalla. Suomalaisten geneettiset juuret ovat tutkimuksen mukaan pääosin Keski-Euroopassa. Islanti - jonka ovat asuttaneet norjalaisten jälkeläiset - on samankaltainen eristynyt eksklaavi, jolla on oma populaatiogenetiikkansa. Geneettinen klusteri voi siis syntyä hyvin lyhyessä ajassa - muutamassa sadassa vuodessa!

Cavalli-Sforzan geenitutkimuksissa suomalaisten kanssa samankaltaisin geneettinen yhdistelmä eurooppalaisista on Belgian flaameilla. Muutkin germaanikieliset osoittautuvat suomalaisten lähisukulaisiksi. Tutkimuksessa ei ollut mukana lähinaapureista virolaisia eikä karjalaisia, jotka olisivat ehkä sijoittuneet kärkeen. Läheisin suomalais-ugrilainen kansa tutkituista olivat unkarilaiset, jotka englantilaisten kanssa olivat jaetulla 10. sijalla. Saamelaiset olivat 21. sijalla lähes kaikkien muiden tutkittujen väestöjen takana. Suomalaiset ja saamelaiset ovat siis kielisukulaisia, mutta eivät verisukulaisia.

Puhumme veli venäläisestä ja siinä on vinha perä. Meillä on isosisko lännessä ja isoveli idässä, sillä nimenomaan miesten - etenkin itäsuomalaisten miesten - genetiikka on samankaltainen venäläisten kanssa. Suomalaiset ovat geneettisesti lähisukua venäläisille, ja Venäjän kansassa on voimakas suomalais-ugrilainen vaikutus, sillä Venäjän kansa on syntynyt, paitsi slaaveista ja roseista, myös fennougreista. Kalevalan kertomus Kullervosta toisintaa veljessodan myytin - saman kuin Raamatun Eesau ja Jaakob tai Rooman syntymyytti Rómuluksesta ja Remuksesta. Suomalainen genetiikka tukee sitä olettamutta, että suomalaisugrilaiset kielet ovat tulleet tänne itäkautta, mutta itäinen geneettinen vaikutus on kuitenkin vähäisempi kuin usein uskotaan.

Suomalaisten miesten Y-kromosomin genetiikka on kuitenkin oma lukunsa. Haploryhmä I on varsin tavallinen Länsi-Suomessa, ja se on sitä myös Ruotsissa. Mutta itäsuomalaisten keskuudessa haploryhmä N on yleisin, liki 58%. Itse asiassa itäsuomalaisten ja länsisuomalaisten ero on suurempi kuin suomalaisten ja venäläisten keskimäärin tai suomalaisten ja ruotsalaisten keskimäärin. Joku hihhuli voisi nyt väittää, että länsisuomalaiset ovat Goomerista, itäsuomalaiset Magogista - ja hän olisi periaatteessa oikeassa. Mutta historiasta tiedämme, että esikristillisellä ajalla Suomessa oli asutusta vain kolmessa paikassa - Varsinais-Suomessa Aura- ja Kokemäenjokilaaksossa ja niiden välisellä viljavalla alueella, Hämeen suurten järvien (Näsijärvi Vanaja, Pyhäjärvi, Päijänne) rannoilla ja Karjalan suurten järvien (Saimaa, Laatokka) rannoilla. Nuo kolme populaatiota ovat olleet hyvin eristyksissä toisistaan; Sata-Häme, Uusimaa ja Savo on asutettu vasta katolisella ajalla. Historia tukee tätä geneettistä tutkimusta! Saamelaisten tyypillisimmät haploryhmät puolestaan ovat W ja U5b. Samalla voidaan unohtaa propagandapuheet siitä, että venäläiset olisivat Isonvihan aikaan laajamittaisesti raiskanneet suomalaisia. Tätä ei ole tapahtunut - genetiikkamme ei tue tätä olettamusta.

Äidin puolelta DNA:ta kyetään tutkimaan mitokondrioiden DNA:n kautta (mtDNA). Oheisen artikkelin mukaan Suomessa yleisin mtDNA-haploryhmä olisi H ja seuraavaksi yleisin U. Tuo H on selkeästi europidinen haploryhmä. Saamelaisilla puolestaan Z on yleisin haploryhmä - joka on tavallinen myös venäläisissä; suomalaisilla Z on varsin harvinainen, muttei tavaton. Svea-mamma on todellakin Suomi-neidon isosisko; äidinpuolen linjamme on selkeästi länsieurooppalainen. Mielenkiintoista sinänsä, samassa artikkelissa tutkittiin myös askenašijuutalaisten mtDNA-haploryhmiä - ja heillä H on toiseksi yleisin ryhmä. Askenašijuutalaiset ovat läheisintä sukua äidin puolelta Marokon sefardeille, mutta heillä on selkeä europidinen sukulaisuussuhde. Ja tämä "kontaminaatio" lienee tapahtunut kasaarien kaanikunnan aikana - kaanikunta kääntyi vuonna 738 judaismiin, ja kaanikunnasta tulikin refugio kaikille Euroopan uskonsa vuoksi vainotuille juutalaisille. Kasaarit olivat alunperin hyvin europidin näköisiä - sinisilmäisiä, vaaleatukkaisia ja melko paljon skandinaavin näköisiä, samoin kuin kumaanit - mutta kaanikunnan väkiluku paisui nopeasti alijan myötä, ja genetiikka sekoittui nopeasti; bysanttilaislähteiden mukaan 900-luvulle tultaessa tulokkaat olivat jo genetiikassa syrjäyttäneet alkuperäiset kasaarit. Askenašijuutalaisten isänpuolen genetiikka on selkeästi heprealainen, mutta äidinpuolen genetiikka puolestaan vahvasti indoeurooppalainen. Tämä on ymmärrettävää; naiset on kaikkialla hyväksytty aina helpommin käännynnäisiksi, puolisoiksi ja mukaan kuin miehet. Ja juuri tästä syystä Pohjois-Euroopan juutalaiset eivät juurikaan ulkonäöksellisesti muistuta arabeja kuten sefardi- ja mizrahijuutalaiset, vaan eurooppalaisia. Outoa sinänsä, suomalaisnaisissa ja askenasinaisissa haploryhmä X on edustettuna voimakkaammin kuin oikeastaan missään muualla.

Ruukinmatruuna on pohtinut monasti autismin eri muotojen ja älykkyyden sekä henkis-intellektuaalisen suorituskyvyn kytkeytymistä toisiinsa. Tiedämme, että autismi on geneettinen ilmiö eikä johdu kasvatuksesta, ja tiedämme, että tietyissä populaatioissa sen eri muotoja, kuten Aspergerin oireyhtymää, esiintyy runsaammin kuin muualla. On julkinen salaisuus, että Skandinaviassa Aspergeria esiintyy yleisemmin kuin muualla Euroopassa - ja jos kaikki skandinaavit laskettaisiin yhdeksi populaatioksi, he olisivat kaikista kansallisuuksista saavuttaneet toiseksi eniten Nobel-palkintoja heti juutalaisten jälkeen. Ja kaupan päälle ruukinmatruuna onkin jo kirjoittanut aiheesta. Onko autismi hinta poikkeuksellisesta älykkyydestä? Se selkeästi on kytkeytynyt genetiikkaan, ja sitä esiintyy enemmän pojilla kuin tytöillä, ja tuota tilaa aiheuttavat geenimuodot ovat kytkeytyneet X-kromosomiin.

Olemmeko me idästä, lännestä vai etelästä? Varmuudella voimme sanoa, että olemme Suomesta - kielten liikkeitä on aina helpompaa seurata kuin geenien. Kielemme on tullut selkeästi idästä, mutta edustamme kuitenkin pohjoiseuraasialaista alkuperäisväestöä. Geneettiset äiti- ja isälinjat, joiden perusteella voidaan seurata aina joko äitilinjan esiäitien tai isälinjan esi-isien alkuperää, näyttivät jonkin verran eri suuntiin.Suomalaisten äitilinja oli hyvin tiiviisti peräisin Keski-Euroopasta. Näin kyseenalaistui se pitkään vallinnut käsitys, että suomalaisten läntiset geenit olisivat peräisin indoeurooppalaisilta miehisiltä valloittajajoukoilta, vaan nuo indoeurooppalaiset kansat ovatkin suomensukuisia, jotka ovat vaihtaneet kielensä indoeurooppalaiseen. Suomalaisten esiäidit olivat siis muuttaneet Suomeen Keski-Euroopan suunnilta joskus jääkauden jälkeen. Naisten muutto tässä mittakaavassa taas yleensä tarkoittaa sitä, että kokonaiset perheet siirtyvät. Silloin siirtyy myös kulttuuri ja kieli.

Varsinaisia aasialaisperäisiä isälinjoja suomalaisissa on vain aivan marginaalisesti, ja vaikka haploryhmä N (N1c) onkin alkuaan Aasiasta, niin samoin ovat myös monet muut eurooppalaiset isälinjat. Tämä johtuu siitä, että nykyihminen levisi Eurooppaan Aasiasta. Isälinjan aasialaisuus ei siis merkitse ”mongolirotuun” kuulumista, eivätkä rotupiirteet tiettävästi periydy Y-kromosomin kautta.

Luigi Cavalli-Sforzan geenitutkimuksissa suomalaisten kanssa samankaltaisin geneettinen yhdistelmä eurooppalaisista on Belgian flaameilla - mikä on sinänsä mielenkiintoista, sillä Belgian flaamit ovat Benelux-maiden alkuperäisväestöä. Muutkin germaanikieliset osoittautuvat suomalaisten geneettisiksi lähisukulaisiksi äidin puolelta. Tutkimuksessa tosin ei ollut mukana lähinaapureista virolaisia eikä karjalaisia, jotka olisivat ehkä sijoittuneet kärkeen. Läheisin suomalais-ugrilainen kansa tutkituista olivat unkarilaiset, jotka englantilaisten kanssa olivat jaetulla 10. sijalla. Saamelaiset olivat 21. sijalla lähes kaikkien muiden tutkittujen väestöjen takana. Suomalaiset siis eivät ole saamelaisille geneettistä sukua, mutta memeettistä kyllä! Veri voi olla vettä sakeampaa, mutta vesi kastelee verta tehokkaammin.

Yleisesti katsottuna eteläinen Eurooppa on saanut hieman enemmän aasialaisperäistä geenistöä kuin pohjoisen. Sama sekoittuminen pätee myös Aasiassa: Etelä-Aasiassa on hieman enemmän eurooppalaista geenistöä kuin Pohjois-Aasiassa, lukuun ottamatta joitain Venäjän alueita. Etelässä ovat kaupankäynti, muuttoliikkeet ja sotaretket olleet kautta aikojen paljon pohjoista vilkkaampia, ja siellä myös väestöntiheys on pohjoisia alueita suurempi.

Suomalaisten ohella Euroopan väestöistä selkeimmin muista erottuivat islantilaiset, baskit, samojedit ja saamelaiset. Saamelaisten sukulaisuus samojedeihin on vähäistä, vaikka perinteisesti saamelaisten geenien on arveltu olevan samojedeilta peräisin. Islantilaisten esimerkki osoittaa, miten nopeasti eristyneet väestöt kehittävät poikkeuksellisen geenistön. Suomi ei ole poikkeus sekään, ja varsinkin Savo-Karjalan suuret järvialueet pilkkovat tehokkaasti populaatioita.

Paljon on siis vettä virrannut Kemijoessa siitä, kun suomalaiset niputettiin yhdessä mongolien ja samojedien kanssa turaaneiksi. Mutta tällä kertaa Raamattu veti pitemmän korren: me todellakin olemme tuon myyttisen Jaafetin jälkeläisiä - sekä myyttisen Goomerin että myyttisen Magogin. Suomalaisilla ei siis ole mitään häpeämistä genetiikassaan eikä kielessään - päinvastoin; me olemme alkuperäiskansaa ja meille kuuluu se kunnioitus, mikä alkuperäiskansoja kohtaan tuleekin poliittisesti korrektisti osoittaa.

Vihreä uudistaja

Ruukinmatruuna on jo kirjoittanut aiemmin misantropian, vihreän liikkeen ja natsismin kytköksistä ja todennut, että siellä, missä välitetään luonnosta eniten, välitetään ihmisestä vähimmin (joskaan sama ei päde kääntäen), ja hän on myös todennut vihreän liikkeen olevan häpeämättömän elitistinen ja työtä sekä työväenluokkaa halveksiva klikki. [Sivumennen sanoen: niinkuin äärivasemmistolaiset liikkeet yleensäkin.]

Mutta asiaan. Ruukinmatruuna törmäsi tänään Mother Nature Networkissa varsin kummalliseen artikkeliin: oliko Tšingis-kaani maailmanhistorian vihrein valloittaja? Siinä, missä Carl Grimberg tyytyi Kansojen historiassa toteamaan mongolien olleen se kansakunta, joka on maailmanhistoriassa eniten kunnostautunut inhimillisen onnen, saavutusten ja sivistyksen tuhoamisessa ja yhä tänäänkin sana "mongoli" on pelkkä kirosana, kyseinen artikkeli ylistää Tšingis-kaania häpeämättä hänen suurista ympäristöteoistaan.

Kieltämättä mongolit ovat olleet merkittäviä ilmasto- ja luontovaikuttajia. Mongolit muunmuassa laajensivat Gobin autiomaan pinta-alan kolminkertaiseksi, he muuttivat Hedelmällisen puolikuun autiomaaksi ja heidän suunnitelmissaan oli muuttaa koko Kiinan viljelykelpoinen maa aroksi hevosten laidunnusta varten. Siinä sivussa he surmasivat noin 120-200 miljoonaa ihmistä - Tšingis-kaanin valtakaudella noin nelisenkymmentä miljoonaa.

Mutta mongolit eivät eronneet mitenkään muista sotilas- ja valloittajakansoista. Ne riehuivat hetken, heidän valtakuntansa romahti ja he itse lopulta häipyivät historian hämärään jättämättä mitään pysyvää aikaan. Skyytit, hunnit, alaanit, avaarit, mongolit - onhan noita ollut, ja ketään heistä ei enää muisteta muualla kuin historiantutkijoiden pölyisissä kammioissa ja ehkä strategiapelilaudoilla.

Japanin pelasti kumissilta se, että mongolit lähtivät valloittamaan kevyellä ratsuväellä vuoristomaata taifuuniaikaan. Euroopan pelasti kumissilta se, että alkukatastrofin jälkeen koko Eurooppa rakennettiin täyteen linnoja ja heitä vastaan oli jo opittu sotimaan. Vietnamin pelasti kumissilta partisaanisota. Mutta muualla mongolit riehuivat kuin mongolilauma. Eniten ihmetyttää se, että Kiina - kansakunta, joka on tuottanut Sun Tzun, 36 strategiaa ja niin monta muuta konfliktinhallinnan klassikkoa - ei kyennyt vastustamaan mongoleja. Kiinan pelasti katastrofilta vain se, että joku kertoi Ögödei-kaanille, että kiinalaisia on mielekkäämpää verottaa kuin tappaa heidät sukupuuttoon.

Mutta tuo artikkeli, jossa tutkitaan mongolien positiivista vaikutusta ympäristöön ja sitä, miten mongolit ehkäisivät kansanmurhillaan ilmaston lämpökatastrofin ja kasvihuoneilmiön alkamisen jo 700 vee etuajassa, on sinänsä ihan mielenkiintoista luettavaa. Seuraavaksi kannattaakin tämän jälkeen lukea natsien ihmiskokeiden vaikutuksesta vaikkapa hypotermian tutkimukseen.

Kun pahuutta ei uskalleta tai haluta sanoa pahuudeksi, se naamioituu hyvyydeksi. Siitä ei silti tule hyvyyttä ja ainoa, mitä pahuus tarvitsee voittaakseen, on se, etteivät hyvikset tee mitään.

Päivän mietelmä

Hella Wuolijoesta tehdyn elokuvan tiimoilta on pakko todeta, että kun nainen on opportunisti, hän on päättäväinen oman elämänsä sankari, mutta kun mies on opportunisti, tällöin hän on moraaliton p*skiainen.

Sillä mitäpä muutakaan Wuolijoki oli kuin täydellinen opportunisti?

Ja ei kun lisää vain pukkaa

Kermit Gosnellin tapaus on näemmä puhkaissut USA:ssa oikean mätäpaiseen. Kaliforniassa on jäänyt kiinni toinen samanlainen tapaus. Kyseinen abortööri, Andrew Rutland, on syytteessä kiinalaissyntyisen Ying Chenin surmaamisesta. Kuolema johtui törkeästä hutiloinnissa anestesia-aineen kanssa. Rutlandilta oli peruutettu lääkärinlupa jo 2002, hänen aiheutettuaan erään potilaansa kuoleman, ja 1997 samanlaisen tapauksen takia.

USA on iso maa ja sinne mahtuu paljon kaikenlaista, mutta tämmöiset aborttoirit kertovat sikäläisen terveydenhoidon tilasta oikeastaan enemmän kuin haluaisimmekaan ymmärtää. Ruukinmatruuna on jo todennut, että amerikkalainen terveydenhoito on kartelli.

Kaupan päälle se on kartelli, jota kukaan ei valvo - sillä miten muutoin tällainen teurastaminen voisi jatkua vuosikausia? Gosnellin klinikka oli toiminut aivan puhtaalla voitonmaksimoimisperiaatteella - mahdollisimman huonoa hoitoa mahdollisimman korkeaan hintaan mahdollisimman alhaisilla työvoimakustannuksilla, potilasturvallisuudesta piittaamatta ja kaikki eettiset standardit romukoppaan heittäen - ja puuha loppui vasta, kun yksi potilas vaihtoikin yllättäen hiippakuntaa. Gosnell ei ollut toiminut kuin lääkäri. Hän oli toiminut kuin liikemies. Täysin psykopaattisesti.

No. Pääsääntöisesti liiketoiminnassa valtion kontrolli on olemassa kolmesta syystä:

1) Ilman kontrollia tulokset olisivat vielä hullumpia kuin sen kanssa
2) Ilman kontrollia muodostuisi joko monopoli, kartelli - tai monopsoni
3) Ilman kontrollia väärinkäytökset tuhoaisivat koko liiketoiminta-alan.

Silloin, kun jollain alalla on kontrolli ja valtio kajoaa siihen, se ei toimi paremmin kuin ilman sitä. Se toimii vähemmän huonosti. Ja yleensä ala kuin ala pannaan kontrollin alle silloin, jos ja kun joku on väärinkäyttänyt toiminnanvapauttaan sen riistämiseen toisilta, ei ole elänyt ammattietiikkansa tai velvollisuuksiensa mukaisesti tai markkinat eivät ole kyenneet ehkäisemään väärinkäytöksiä tai ne jopa ovat rohkaisseet niihin. Ja tämä on pointti myös siihen, miksi lääkärintoimi ja terveydenhoito yleensäkin on Euroopassa yhteiskunnan erittäin tiukassa kontrollissa. Mutta USA:ssa se on AMA:n aikaansaama kartelli - ja
sen kaiken riemun maksaa potilas.

Ja lopputuloksena on, että tällaisesta sektorista ja sillä tarjottavasta hoidosta tulee jotain samanlaista kuin teoreettinen Giffenin hyödyke - hinnat nousevat sitä rajummiksi mitä epätoivoisemmasta tapauksesta on kyse, mutta laatu heikkenee samassa suhteessa. Kaikki, mitä köyhä joutuu ostamaan, on aina kallista ja kaikki, mitä köyhä joutuu myymään, on aina halpaa, eikä tällainen tilanne ole poikkeus.

Syy, miksi tällaisia teurastamoita ylipäänsä on olemassa, on valvonnan puute. Pennsylvaniassa osavaltion kontrolli lakkautettiin 1993, koska sen katsottiin kajoavan markkinamekanismeihin, ja toisaalta myös vaikuttavan vahingollisesti ei-toivotulla tavalla raskaana oleviin naisiin.

Ja myös Rutland oli tappanut elinkelpoisia vauvoja, oli ollut täysin piittaamaton potilaittensa terveydestä, hänen klinikkansa oli ollut saastainen ja henkilökunta osaamatonta. Hän oli tappanut potilaitaan jo aiemminkin - aivan kuten Gosnell. Oheinen raportti on todella kamalaa luettavaa.

Kukaan ei tiedä, paljonko tällaisia aborttitehtaita - ja samanlaisia klinikoita ylipäänsä - oikein Yhdysvalloista löytyy, mutta niitä on pakko olla valtava määrä. Kun terveydenhoito on voittoatavoittelevaa bisnestä, se romahtaa kartelliksi alta aikayksikön, se pyrkii eliminoimaan kaiken kilpailun ja keskittyy siihen bisneksen tekemiseen - ei suinkaan hoitamiseen. Ja bisneksen laitamilla häärivät sitten tällaiset teurastajat. On myös erittäin todennäköistä, että tällaisia teurastamoita tulee lähiviikkoina paljastumaan kosolti enemmänkin. Josef Mengelen tapaus osoittaa, että voit ottaa hirviön pois keskitysleiristä, mutta et keskitysleiriä pois hirviöstä.

Mitä siis avuksi? On selvää, että amerikkalainen terveydenhoito, ei pelkästään sikäläinen aborttiteollisuus, vaan koko systeemi on sekä /c:stä että kriisissä.

Ehdotuksia otetaan vastaan. Ei pelkästään täällä, vaan myös osoitteessa B. Obama, 1600 Pennsylvania Avenue NW, Washington, DC 20500 Yhdysvallat.

Muistin virkistys

Eli tässä on joukko asioita, joita ruukinmatruuna vastustaa ja jotka hän näkee pahuuden ilmentyminä, aakkosjärjestyksessä:

Abortti

Abortti on ruukinmatruunan uskonnon mukaan murha. Piste.

Asevelvollisuus

Asevelvollisuus on sukupuolen perusteella langetettu ehdollinen kuolemanrangaistus. Se on ammattilaisuuteen verrattuna myös äärimmäisen tehoton ja kallis tapa koota väkivaltakoneisto.

Eutanasia

Eutanasia on samoin ruukinnmatruunan uskonnon mukaan murha.

Institutionaalinen väkivalta

Kattaa niin törkeän, tuottamuksellisen kuin laiminlyönneistäkin johtuvan väkivallan.

Kuolemanrangaistus

Kuolemanrangaistus on murha. Kosto ei ole oikeutta ja kaksi vääryyttä ei tuota yhtä oikeutta.

Rasismi

Rasismi on yksi institutionaalisen väkivallan muoto ja ihmisen syrjiminen hänen synnynnäisten ominaisuuksiensa mukaan on yksiselitteisesti vääryyttä. On totta, että eri ihmisryhmien välillä on synnynnäisiä eroja, mutta sorto niiden välillä on yhtä älytöntä kuin toimitusjohtajien pitäminen kategorisesti parturikampaajia parempina ihmisinä vain asemansa vuoksi.

Veriurheilu

On harvoja yhtä vastenmielisiä asioita kuin eläinrääkkäys huvin ja urheilun vuoksi ilman sitä vähäistäkään mielekästä syytä, että kyseisen olennon liha käytettäisiin ravinnoksi ja nahasta tehtäisiin asusteita ja luista tarvekaluja. Härkätaistelu, kukkotappelut, ketunmetsästys, catch-and-release -kalastus - kaikki kuuluvat tähän.

Shokkiterapiaa

Ruukinmatruunaa on kritisoitu siitä, että hän on käyttänyt vastenmielisiä kuvia, vastenmielisiä linkkejä ja vastenmielisiä metaforia teksteissään kritisoidessaan asioita, jotka hän kokee edustavan pahuutta.

Syy on ilmeinen, ja se on shokkiterapia. Näköaisti on ihmisen tärkein aisti, ja näköaistin stimulukset vaikuttavat psyykeemme ja ajatteluumme voimakkaimmin. Ja juuri siksi ruukinmatruuna ei kaihda linkkejä brutaaleihin ja julmiinkaan kuviin - että todella ymmärtäisimme, mistä todella on kyse. Kyse ei ole halusta mässäillä. Monet kuvista todella vääntävät ruukinmatruunan omaa vatsaa. Vaan siitä, että mikään vähempi ei saa meitä ymmärtämään, mistä on kyse.

Harriet Beecher Stoven Setä Tuomon Tupa - ja sen jälkeen kuvat orjuuden todellisuudesta - saivat yleisen mielipiteen kääntymään orjuutta vastaan. Kuvat proletaarikaupunginosien kurjuudesta saivat yleisen mielipiteen kääntymään brutaalikapitalismia vastaan ja sosiaaliturvan puolelle. Kuvat keskitysleirien kauhuista saivat meidät ymmärtämään natsismin koko pahuuden. Kuvat Neuvostoliiton surkeudesta saivat meidät ymmärtämään, miksi kommunismi ei toimi. Ja kuvat kuolemanrangaistuksesta ja abortista saavat meidät - toivottavasti - ymmärtämään, että kyse on ihmisten murhaamisesta eikä mistään muusta. Kun näemme kuvan San Quentinin kaasukammiosta, pidämme mielessämme miten metallisen kolkosti siellä kaikuu, miten morbidi rituaali tuo koko juttu on ja miten lohdutonta kauhua tuomittu tuntee ja miten todistajat joutuvat kohtaamaan kuoleman alastomuudessaan, mielipide kääntyy nopeasti tuota rituaalimurhaa vastaan. Ja itse kukin voi miettiä, tunsiko tämä poika tuskaa ja minkälaista, kun hänet tapettiin. Sellaisen ihmisen toimesta, jonka pitäisi ammattinsa puolesta suojella ja puolustaa elämää. Ai niin, mutta tuo olentohan oli pelkkä solumöykky.

Eilisestä masuuninlaskusta vielä. Oma kysymyksensä on, vähentäisivätkö adoptiot lapsikidnappauksia - kun nainen kaappaa lapsen, kyseessä yleensä ei ole seksuaalirikos, vaan todella pahaksi äitynyt vauvakuume, kuten tässäkin tapauksessa.

Päivän liekitys

Aborttikeskustelussa tuotiin esille se, että se, pitääkö sikiötä ihmisenä vai ei, on mielipidekysymys.

Ruukinmatruuna protestoi. Se, onko jokin olento ihminen (= siis alaston apina lajia Homo sapiens) vaiko ei, ei ole mielipidekysymys. Se on biologinen määrittelykysymys.

Jos se olisi mielipidekysymys, natsien määrittely ihmiselle olisi aivan yhtä hyvä ja perusteltu kuin vaikkapa antropologienkin. Itse kukin voi miettiä, oliko tämä kaveri ihminen vaiko ei. Todettakoon, että kyseinen olento surmattiin lyömällä sakset niskan kautta päähän sisään niin, että ydinjatkos katkeaa ja seurauksena on hengityselinten halvaantuminen ja tukehtumiskuolema.

Tyttärestä ohmimakkaraa

Ruukinmatruuna muistaa koulunpenkinkulutusajoiltaan hauskan mutta hiukan lapsellisen herkun nimeltä ohmimakkara. Siinä makkara paistetaan kytkemällä sen päihin elektrodit ja tökkäämällä piuha suoraan 230 V jännitteeseen. Makkara pörisee iloisesti ja kypsyy muutamassa sekunnissa. Siinä tosin on kirpeä otsonin sivumaku.

Sähkötuoli on perinteinen amerikkalainen tapa tehdä ihmisistä ohmimakkaraa. Se on amerikkalaisuuden symboli yhdessä Coca-Colan, Big Macin, vuoden '57 Chevroletin ja valkopäämerikotkan kanssa. Jopa siinä määrin, että kyseinen teloitusmenetelmä ei oikein ole ottanut kipinää Yhdysvaltojen ulkopuolella.

Mutta Pakistanissa, tuossa thar-kulttuurin, sisäsiittoisuuden endogamian ja kunniamurhien luvatussa maassa, on kunniamurhaamisessakin siirrytty nykyaikaan. Amerikkalaisten sotilasapu on alkanut kantaa sielläkin makkaraa hedelmää. Ennenmuinoin kunniamurhat toimeenpantiin kivittämällä - nykyään käytetään sivistyneesti sähköä.

Verkkouutiset nimittäin tiesi kertoa, että sukulaiset surmasivat Pakistanissa 17-vuotiaan tyttärensä, joka pakeni kylästään rakkauden takia. Nuori nainen rakastui mieheen, jota suku ei hyväksynyt. Pari pakeni Karachiin. Nainen kuitenkin houkuteltiin takaisin kotiinsa lupauksilla, että hän saa mennä naimisiin rakastettunsa kanssa.

Toisin kävi. Paikallisen poliisin mukaan naisen ruumiissa oli merkkejä kidutuksesta sekä palojälkiä, jotka ilmeisesti ovat peräisin sähköiskuista.

Osataan siis ihmisistä tehdä ohmimakkaraa elävältä muuallakin kuin Yhdysvalloissa.

Eläköön kuolema!

Nokkelimmat lukijat jo huomasivatkin, että ¡Viva la muerte! on varmasti ollut maailmanhistorian morbideimpien sotahuutojen kymmenen kärjessä -listalla vankoilla sijoilla. Mutta asialla on toinenkin, rumempi puoli. Nimittäin elämä, sen puolustaminen ja sen tuhoaminen.

Klassinen amerikkalaisen hihhulin stereotyyppi on aborttilääkäreitä murhaava sekopää. Todettakoon, että sellaista todella on tapahtunut: oksimoroni nimeltään pro-life violence on vaatinut kahdeksan ihmisen hengen. Neljä lääkäriä, kolme sairaanhoitajaa ja yksi turvamies. Vaikka aborttia ei hyväksyisikään, niin yksikin kuolema tämän surullisen asian vuoksi on liikaa.

Aborttia ei vastusteta eikä elämää puolusteta murhaamalla. Lähestulkoon jokainen uskonnollinen yhteisö ja seurakunta on joitakin sekopäisiä ja mielenvikaisia hihhuleita lukuunottamatta sanoutunut asiasta irti - ja niin tuleekin. Kun tuosta Wikipedia-artikkelista katsoo murhaajien profiileja, he ovat poikkeuksetta joko täysiä guuneja tai, kuten Paul J. Hill, todella tärähtäneitä hihhuleita.

Mutta asialla on vielä toinenkin puolensa. Myös abortin kannattajat ovat äityneet väkivaltaisiksi, ja myös pro-choice violence tunnetaan käsitteenä. Abortin kannattajat ovat murhanneet varmuudella ainakin kolme sen vastustajaa. Ehkä surullisin tapaus on vuodelta 1993, jolloin tärähtänyt 35-vuotias kiihkofeministi Eileen Orstein Janezic surmasti 51-vuotiaan pastori Jerry Simonin Alabaman Huntsvillessä. Tennesseessä Byron Looper puolestaan ampui 1998 senaattori Thomas Burksin, joka oli tunnettu abortin vastustaja. Michiganissa 2009 protestoija James Pouillon sai surmansa mielenosoituksessa sattuneessa ammuskelussa.

Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Tilanne on siis ainakin 3-8, eli kumpikaan osapuoli ei ole todellakaan viaton.

Mutta entäpä sitten se naisen oikeus omaan ruumiiseensa, josta niin kovasti meuhkataan? Entäpä naisen oikeus omaan vauvaansa? Physicians for Lifen mukaan noin 30% - 60% kaikista aborteista (USA:ssa siis) tehdään miehen painostuksesta. Luoja yksin tietää kuinka moni mies on tappanut puolisonsa, partnerinsa, tyttöystävänsä tai rakastajattarensa siksi, että on höpsötellyt tämän siunattuun tilaan - ja nainen haluaakin pitää vauvansa. Oheinen sivu on kylmäävää luettavaa. Ruukinmatruuna pahoin pelkää, että tuossa on vasta jäävuoren huippu. Kuten ruukinmatruuna on todennut, pro-choice -väestä suurin osa on miehiä, sillä abortti on kätevä tapa heille luistella vastuusta. Miehen vastuu lapsestaan kun ei juridisesti eikä varsinkaan sosiaalisesti pääty siihen kun hän vetää saastuttimensa veitikkansa vaginasta ulos. Tuon artikkelin mukaan raskaana olevien naisten kuolinsyy numero yksi on murha - miehen, poikaystävän tai rakastajan murhaamana.

Plus sitten valinnanpuolustajien sisäiset välienselvittelyt. Kaikkein sairain tapaus varmasti on vuodelta 1979, jolloin Robin Dragin, aborttiklinikan omistaja, ampui tohtori Kenneth Yellenin, kilpailijansa, Chicagossa, Illinoisissa. Dragin oli ollut Jolietissa vankilassa laittomien aborttien tekemisestä.

Mutta tulee vain mietittyä myös abortöörien mielenmaisemaa. Kuinka moni heistä on hakeutunut alalle koska haluaa leikkiä Jumalaa? Kuinka monella psyyke loppujen lopuksi ei kestä jatkuvaa, tietoista tappamista? Tuleeko aborttilääkärillä olla samanlainen psyyke kuin pyövelillä? Albert Pierrepoint, Britannian valtionpyöveli, kääntyi lopulta kuolemanrangaistusta vastaan hirtettyään viidettäsataa ihmistä. Hän näki, että lex talionsis johtaa lopulta siihen, että kaikki ovat sokeita ja hampaattomia. Abortissa tapetaan syntymätön mutta silti elävä ihminen. Vai määrittääkö ihmisen ihmisarvon hänen hyödyllisyytensä yhteiskunnalle? Milloinkas niitä kaasukammioita aletaan oikein pystyttämään?

Todettakoon vielä lopuksi, että sikiö lakkaa olemasta solumöykky neljännellä viikolla ja jo viidennellä raskausviikolla se on jo tunnistettavissa ihmiseksi. "Se on vain pelkkä solumöykky joka ei tunne yhtään mitään" on varmaan maailman toiseksi vanhin valhe - arvannette varmaan, mikä on se vanhin.

Lisäys 24.01. 2011 kello 23:21 Tällainen tapaus tuo Kermit Gosnellin klinikka. Lukeminen omalla vastuulla. Sisältää todella yököttäviä kuvauksia - kuin suoraan Upton Sinclairin kirjasta Chicago. Jos teurastamo on englanniksi "abattoir", niin tämä antaa sanalle "aborttoir" aivan uuden merkityksen...

Kulttuurievoluutiosta, memetiikasta ja vähän muustakin

Yksi sosiologian kiistellyimpiä doktriineja on memetiikka. Tämä alunperin Susan Blackmoren ja Richard Dawkinsin luoma käsite liittyy kulttuurievoluutioon ja on alunperin esitetty hypoteesina geenille analogiseksi kulttuurievoluution kopioitumisyksiköksi. Koska tiedämme, että luonto on täynnä analogioita ja kulttuurievoluutio on analoginen biologisen evoluution kanssa, ja tiedämme että biologisessa evoluutiossa informaatio periytyy yksikköinä - jokainen geeni koodaa tiettyä proteiinia - olisi tällöin luontevaa olettaa, että myös kulttuurievoluutiossa olisi samanlainen informaation kopioitumisyksikkö, joka olisi analoginen geenin kanssa. Dawkins ja Blackmore kehittivät hypoteesia pitemmälle, ja kehittivät meemin käsitteen.

Memetiikka oli kiistelty aihe sosiologiassa - sillä onhan se analogia, hui kauhistus, luonnontieteiden kanssa - mutta se on hitaasti mutta varmasti vakiinnuttanut itsensä kohti paradigman asemaa kulttuurievoluution selittämisessä. Syy on siinä, että memetiikka selittää kulttuurievoluution olemuksen, mekanismit, syy-seuraussuhteet ja todellisuuden paremmin kuin kilpailevat mallit ja se on falsifioitavissa. Eli memetiikka voidaan testata - eli että antavatko memeettiset mallit sellaisia tuloksia kuin teorian pohjalta voidaan ennustaa - ja tähän mennessä tulokset ovat olleet positiivisia. Memetiikka on siis erilaisista kilpailevista malleista kulttuurievoluution selittämiseksi paras tai ainakin vähimmin huonoin. Haluttaessa kiistää memetiikka joudutaan kiistämään samalla koko kulttuurievoluution käsite.

Meemi ei ole sama asia kuin idea. Kaikki ideat ovat meemejä mutta kaikki meemit eivät ole ideoita. Meemi on kopioitumisyksikkö - kulttuurievolutiivinen informaatio kopioituu meemeinä.

Tähän mennessä kaikki memetiikan kritiikki on ollut tyyliä "memetiikka on p*skaa" tai "memetiikka on hölynpölyä" tai "memetiikka on pseudotiede" tai "meemejä ei ole olemassakaan". Kriitikot eivät ole pääsääntöisesti viitsineet perustella että miksi näin on.

Vakavammin otettava kritiikki kohdistuu siihen, että me emme tiedä vielä riittävästi kulttuurievoluution kopioitumismekanismeista lyödäksemme lukkoon meemin sanakirjamääritelmän sisällön. Ongelma on täsmälleen sama kuin biologisessa evoluutiossa 1900-luvun alkupuolella; tiesimme, että biologisessa evoluutiossa informaatio periytyy, mutta emme tienneet että miten - puhuttiin "veren perimästä", ja sillä todella tarkoitettiin sitä: katsottiin, että ihmisen veressä oli aineita, jotka määräsivät, millainen ihmisestä tulee. Asia ratkesi vasta Watsonin ja Crickin purettua DNA:n koodin. Nykyään genetiikkaa pidetään itsestäänselvyytenä biologisessa evoluutiossa - se ei ollut sitä 1900-luvun alussa.

Luis Benitez-Bribiescan mukaan memetiikka on "vaarallinen idea, joka on uhka tietoisuuden ja kulttuurievoluution vakavalle tutkimukselle" - juuri siitä syystä, että meemi ei ole konkreettinen pätkä mitään molekyyliä vaan on olemassa vain ihmisten tietoisuudessa. Samaan hengenvetoon voidaan kuitenkin todeta, että onko tietokoneen sisältämää informaatiota olemassa muutoin kuin bittijonoina? Jos vastaus on "juu", niin tällöin mennään CMOS-logiikkapiirien tiloihin, joille puolestaan löytyy vastineensa ihmisaivojen biokemiassa. Meemit siis ovat olemassa samalla tavoin kuin tietokoneen sisältämä informaatio on olemassa. Ero on siinä, että meemille ei ole samalla tavoin yhteistä formaattia kuin ASCII-koodi on informatiikassa tai DNA biokemiassa. Tai ainakaan emme vielä tiedä, onko tällaista formaattia olemassa. Mutta eipä ASCII-koodillakaan ole oikeastaan mitään merkitystä informatiikassa. Ei astronomiakaan tutki kaukoputkia vaan tähtiä.

Toinen kritiikki tulee semiootikoilta. Heidän mukaansa meemi on vain signaalin primitivisoitu muoto, t.s. meemi on signaali ilman sen sisältöä. Meemi on siis vain kopioitumisyksikkö, jolla on vain kyky kopioitua ilman informaatioarvoa. Tämä siis merkitsisi sitä, että kopioitumisyksiköt olisivat meemejä kun taas informaatio- ja tulkintayksiköt puolestaan signaaleja. Mutta tässä on analogia datan ja informaation kanssa: data on informaatiota, joka on koodattu muotoon, jossa sitä voidaan käsitellä. Data voidaan jälleen dekoodata informaatioksi. Tässä analogia on ilmeinen: meemi on datamuotoinen signaali, ja me aivoissamme kodifioimme signaalit meemeiksi, ja dekoodaamme ne signaaleiksi vastaanotettuamme ne.

Kolmas kritiikki on ontologinen. Mikä on meemikäsitteen tosiasiallinen sisältö? Ja jos meemit eivät ole ideoita ja ajatuksia, niin mitä ne oikeastaan ovat? Mikä niiden ontologinen status on? Onko ajatuksia ylipäänsä olemassa? Blogito, ergo sum, toteaisi C# Pascal tähän.

Mutta se, ettemme vielä tiedä, mikä meemi oikeastaan on, ei estä meitä käyttämästä memetiikkaa käyttökelpoisena työkaluna - aivan, kuten biologinen evoluutio hyötyi Mendelin kokeista ja hänen selitysmallistaan ennenkuin geenin ontologia oli lopullisesti selvitetty ja lyöty lukkoon.

Memetiikka nimittäin selittää kulttuurievoluution oikeastaan pelottavan hyvällä tarkkuudella. Se selittää sen, miksi kulttuurievoluutio ei ole juhlavaa riemumarssia barbarian pimeydestä sivistyksen kirkkauteen, miksi erilaisia kulttuureja on olemassa ja niillä erilaiset tavat ja käytännöt, ja miksi ihmiset eivät kertakaikkiaan kykene tulemaan toimeen keskenään vaikka järki sanelisi toista. Memetiikka ennustaa, että kulttuurievoluutio on päämäärätön, sokea ja kaoottinen voima, joka vaikuttaa aina tässä ja nyt, ei ikinä tulevaisuudessa ja kulttuurievoluutiossa on olemassa täsmälleen samanlainen olemassaolon taistelu kuin biologisessakin evoluutiossa - itsekkään geenin analogia on itsekäs meemi. Kulttuurievoluutiossa myöskään paras meemi ei selviä jatkoon, vaan elinkelpoisin. Ja monet biologian käsitteet ovat sellaisenaan siirrettävissä memetiikkaan ja kulttuurievoluutioon. Ruukinmatruuna itse on keksinyt niistä kaksi: memeettinen tyhjiö ja memeettinen lokero - jotka ovat analogisia ekologisen lokeron kanssa.

Meemit harvoin kopioituvat yksinään. Ne kopioituvat kimppuina, meemiplekseinä, jotka vastaavat biologisen evoluution organismeja.

Ruukinmatruuna on käyttänyt memetiikkaa ja meemipleksin käsitettä uskontojen tarkasteluun - miksi uskonnot eivät häviä olemattomiin, miksi vain noin 1% väestöstä on ateisteja, miksi jotkut uskonnot eivät ole kehittyneet tuhansissa vuosissa mihinkään, miksi jotkut uskonnot ovat aggressiivisia ja suvaitsemattomia kun taas toiset eivät ja miksi ateismi on memeettinen tyhjiö. Ruukinmatruuna tajusi jo kauan ennen meemin käsitteeseen tutustumistaan, että voit ottaa ihmisen pois uskonnosta mutta et uskontoa pois ihmisestä, ja memetiikka antoi selityksen että miksi. Ruukinmatruuna tajusi myös kauan ennen Susan Blackmorea, että uskonto ei ole mielen virus vaan tarpeellinen meemipleksi - ilman uskontoa yksikään ihmisyhteisö ei kestä vastoinkäymisiä, vaan luhistuu. Uskonto ei ole olemassa yksilöä vaan yhteisöä varten. Uskonto myös parantaa ihmisen biologista kelpoisuutta - hihhuleilla on valtavat lapsilaumat, välkyt puolestaan ovat yleensä täysin lapsettomia. Ja jumalattoman suku yleensä sammuu yhdessä sukupolvessa, aivan kuten Raamattu kyynisesti asian ennustaa. Ei siksi, että J-la rankaisisi, vaan siksi, ettei ateismi anna insentiiviä lisääntymiselle vaan hedonismille.

Ja tuon memeettisen tarkastelun tulokset ovat olleet sekä pelottavan tarkkoja että sen antamat ennusteet pelottavan todellisia. Uskonnonvastainen työ on tuomittu väistämättä epäonnistumaan - se on käytännössä omaan jalkaan ampumista. Ja sivilisaatioiden sota saa memetiikassa myös aivan uuden merkityksen - se on meemien ja meemipleksien välistä olemassaolotaistelua, joka on kulttuurievoluutiolle yhtä olennaista kuin vesi ja leipä.

Ja erityisen hyvin meemiteorian mukainen tarkastelu sopii islamiin - joka on tyypillistäkin tyypillisempi valloittajameemipleksi tässä tarkastelussa. Se pyrkii vain villisti leviämään ja lisääntymään - se on meemipleksi, joka pyrkii lisääntymään mahdollisimman tehokkaasti, tuhoamaan kaikki kilpailevat meemit, ehkäisemään kaikenlainen memeettinen kilpailu alueellaan ja varjelemaan omaa muuttumattomuuttaan. Alue, jossa tällainen meemipleksi vallitsee, on hyvin stabiili, luja ja muuttumaton, mutta täysin alikehittynyt ja tehoton. Tällainen meemipleksi ei kykene myöskään luomaan mitään uutta - vain tuhoamaan ja valloittamaan. Islam ei ole ainoa tällainen meemipleksi - myös kommunismi oli sellainen - ja maailmanhistoria tuntee valtavan määrän tällaisia meemipleksejä. Niiden rajat ovat verisiä ja sisälmykset sottaiset. Kaikkialla, missä islam kohtaa jonkin toisen uskonnon, on menossa sota tai terrorikampanja. Mutta täsmälleen sama oli tilanne kommunisminkin kanssa! Valloittajameemipleksi ei kestä pysähtymistä; se selviää vain laajenemalla ja hävittämällä. Jos se saadaan pysäytettyä niille sijoilleen, se romahtaa - aivan kuten kommunisminkin kävi. Arnold Toynbeen mukaan Rooman keisarikunnalle oli 200-luvulla käydä täsmälleen samoin - vain Diocletianuksen reformit (meemipleksin mutatoituminen) pelasti valtakunnan ja antoi sille 1200 vuotta lisäaikaa.

Jos kerran memetiikka selittää kulttuurievoluution kilpailijoitaan paremmin ja ennustaa myös sen ilmiöitä kilpailijoitaan paremmin, niin miksi sitä vastustetaan? Syyt ovat moninaisia, mutta ruukinmatruuna haluaisi nyt kuulla hyvin perustellut mielipiteet asiasta - sekä puolesta että vastaan.

Elämä voittaa

Elämämyönteinen linja on vaihteeksi voitolla Yenkkilässäkin. Sekä abortit että kuolemanrangaistus ovat joutuneet huonoon valoon.

USA:ssa philadelphialainen aborttilääkäri Kermit Gosnell on joutunut syytteeseen kahdeksasta murhasta. Viranomaiset ratsasivat hänen aborttiklinikkansa, jota kuvailtiin attribuutilla "saastainen". Hän on tappanut ainakin seitsemän lasta, jotka syntyivät hänen aborteissaan elävänä ja jotka olivat elinkelpoisia - tuo menee Pennsylvanian lainsäädännössä (ja Suomenkin) läpi murhana, ja lisäksi hän törkeällä huolimattomuudellaan aiheutti erään potilaansa kuoleman (Pennsylvaniassa murha, Suomessa törkeä kuolemantuottamus). Hänen klinikaltaan löytyi lisäksi valtava määrä tapettuja sikiöitä ja vauvojen osia. Valtaosa hänen asiakkaistaan on ollut afroamerikkalaisia.

Todettakoon, että afroamerikkalaisia on 11% amerikkalaisista, mutta heille tehdään 33% kaikista aborteista USA:ssa. Mustaihoisen vauvan mahdollisuus tulla tapetuksi jo äitinsä kohtuun on viisinkertainen valkoihoiseen verrattuna.

USA:ssa kuolemanrangaistus on joutunut vaikeuksiin. Lääkeyhtiö Hospira on lopettanut myrkkyteloituksissa käytetyn barbituraatin, natriumtiopentaalin, valmistuksen. Firmalla on monopoliasema USA:ssa kyseisen barbituraatin tuotannossa ja se totesi, että me emme halua joutua samaan maineeseen kuin IG Farben Zyklon B:n osalta ja sulki sen ison venttiilin. Eräät osavaltiot ovat panneet sen johdosta kuolemanrangaistuksen moratorioon, toiset ovat lähestyneet brittiläisiä lääkeyhtiöitä aiheesta. Mutta on todennäköistä, että ainakin jotkut osavaltiot ajavat alas koko kuolemanrangaistuksen tämän tapauksen seurauksena.

Ja hyvä niin.

Akuliinan aivopieru, osa IV

Akuliina Saarikoski jatkaa maineikkaitten aivopierujensa sarjaa. Saarikoski, joka on tullut tunnetuksi väkivallan, anarkian ja mellakoiden ihailijana ja kaiken sen vihollisena, mitä me ns. kunnon kansalaiset pidämme arvossa, kirjoittaa 20.1. 2011 julkaistussa kirjoituksessaan, että Stadissa ei enää ole julkista tilaa - vartiointiliikkeiden miehet pamputtavat teleskooppipampuillaan.

No. Liki kolmekymppisenä, aikuisena, esikoisensa synnyttäneenä ja omien sanojensa mukaan maailmaa nähneenä naisena Saarikosken pitäisi ymmärtää, että julkista tilaa hallitsee aina vahvin väkivaltakoneisto. Jos sitä ei hallitse valtiollinen väkivaltakoneisto (poliisi), sitä hallitsevat yksityiset väkivaltakoneistot. Joko vartiointiliikkeet, militiat, rikollisjengit tai suojeluskunnat. Aikuinen ihminen ei kertakaikkiaan voi olla niin naiivi, ettei ymmärrä tällaista yksinkertaista perusasiaa.

Saarikoski suree sitä, miten fasistisian memeettisen lokeron onkin ottanut yksityinen vartiointiliike eikä enää poliisi - ja miten nuo vartiointiliikkeiden miehet ovatkin otteissaan paljon kovempia, julmempia ja raaempia kuin valtion väkivaltakoneiston edustajat.

No. Anarkistina Saarikosken pitäisi kaiken järjen mukaan olla iloinen tästä kehityksestä. Valtio - siis Iso Veli - on menettänyt väkivaltamonopolinsa ja otteensa ihmisistä. Ja valtion väkivaltamonopoli on korvautunut yksityisillä väkivallan toimijoilla. Tämänhän pitäisi olla täsmälleen sitä anarkiaa, mitä Saarikoski tavoittelee - ellei hänen tavoitteensa ole sisällissota. Saarikoski on saanut juuri sen mitä hän on halunnutkin - kyttä eli natsipaska on saatu pois valvomasta julkisia tiloja. Ikävä kyllä joku niitä aina valvoo. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa yksityinen vartiointiliike, järjestäytymättömässä puolestaan suojeluskunnat, militiat tai rikollisjengit.

Saarikoski itkee sitä, millaiseksi kehitys on mennyt:Helsinki on paraatiesimerkki siitä kuinka julkinen tila on lähes kadonnut kaupungista. Torit ovat muuttuneet ostoskeskuksiksi. Forum ei ole nimensä mukaan julkinen keskustelun ja kokoontumisen paikka vaan neljä kerrosta ostostilaa. Itäkeskuksessa teinit viettävät vapaa-aikaansa koulujen jälkeen. Kampin valtava ostoskeskus on samalla myös kaupungin bussiasema.

Kaikissa näissä tiloissa oleskelu edellyttää kuluttamista. Jos et usko, yritä mennä kahvilaan ostamatta jotain. Tai uskaltaudu ostoskeskuksen toriksi nimetylle tilalle jakamaan poliittisia flaijereita, kerjäämään tai nukkumaan. Hyvin pian tulet ohjatuksi ulos, ja kenenkä muun kuin vartijoiden toimesta.

Mutta hyvänen aika, tilannehan on juuri se, millaiseksi anarkolibertarismissa ideaalitila kuvitellaan! Ei ole valtiota kyyläämässä eikä natsip*skaa puuttumassa toisten asioihin. On vain iso joukko yksityisiä toimijoita, jotka jokainen pelaavat omilla säännöillään. Ja konfliktitilanteet ratkaistaan juuri Saarikosken ihannoimalla tavalla - vahvemman oikeudella, ja tässä tapauksessa vartiointiliike on se vahvempi. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?

Tilanne on se mikä se on siksi, että me olemme itse tahtoneet sitä - olemme äänestäneet sellaiset päättäjät, jotka haluavat valtion mahdollisimman vähäistä puuttumista ihmisen elämään. Tilanne on myös se mikä se on siksi, että ihmiset ovat muuttuneet siihen suuntaan, miksi Saarikoski heidän haluaakin muuttuvan: itsenäisiksi, suorasukaisiksi, tottelemattomiksi - ja hävyttömiksi. Random-väkivallasta on tullut ikäänkuin hiljaa hyväksytty normi, ja sen uhriksi voi joutua kuka tahansa. Siitä ei oikein tykätä. Ja koska Suomessa laki kieltää itsepuolustuksen ja aseen kannon, eikä kukaan halua itseään tumput suorana ryöstettävän tai kluvuttavan, niin jotainhan asialle on tehty.

Ruukinmatruuna haluaa nyt toivottaa Saarikoskelle terveisiä: Lusikoi nyt se soppasi minkä olet itse itsellesi keittänyt. Olet saanut juuri täsmälleen sen mitä olet koko ajan halunnutkin. Olet toivonut konflikteja ja olet nyt saanut niitä. Kannattaa olla tarkka toiveissaan. Joskus ne nimittäin saattavat toteutua.

Kuolema voittaa

Teini-ikäisten seurustelu - tai pikemminkin sen päättyminen sillä tavallisella tavalla - johti kahden nuoren turhaan kuolemaan Tampereella.

Taustalla oli se tavallinen tarina - 17-vuotias tyttö oli seurustellut 19-vuotiaan pojan kanssa ja dumpannut tämän. Josta tämä 19-vuotias oli sitten käynyt klupuamassa tytön - ja tehnyt itse tämän jälkeen itsemurhan.

Erityisen kiusalliseksi tilanteen tekee se, että 19-vuotias oli maahanmuuttajataustainen muslimi.

Olisi nyt niin helppoa moralisoida kunniamurhilla ja mässäillä islamilla, mutta ruukinmatruuna pyrkii objektiivisuuteen. Hän tyytyy toteamaan: tällaista tapahtuu - eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun han-suomalaiset pojat ovat tehneet täsmälleen samaa. Kyseessä ei ole ruukinmatruunan näkökulmasta kunniamurha, vaan mustasukkaisuusmurha.

Tehdään nyt sekä Mokke Mokuttajalle että Rasse Rasistille yksi asia selväksi: kunniaväkivalta ja mustasukkaisuusväkivalta eivät ole sama asia. Niillä on vissi ja hyvin tärkeä ero. Kunniaväkivalta kumpuaa yhteisön sisäisistä normeista - kunniamurha tehdään siis yhteisön lepyttämiseksi. Ruukinmatruuna on kirjoittanut jo kunniamurhista ja siitä arvokäsityksestä, mistä kunniamurhat kumpuavat, jo aiemmin eli se siitä. Mustasukkaisuusväkivalta puolestaan kumpuaa ihmisen tunteista ja on syväkoodattu ihmisen biologiaan. Cherchez la femme, sanotaan, ja siinä on vinha perä - juuri tämän vuoksi ruukinmatruuna pitää ihmisen seksuaalisuutta maailman tuhoisimpana ja destruktiivisimpana voimana. Sen vuoksi on maailmassa tehty enemmän murhia ja muita rikoksia kuin minkään muun syyn takia. Ja sen vuoksi kuoli Tampereellakin kaksi nuorta. Täysin turhaan. La donna e mobile, qual pluma al vento mutta mies ei ole - miehen putkiaivot panevat hänet reagoimaan naisen huikentelevaisuuteen ja häilyväisyyteen väkivallalla. Tästä syystä monissa kulttuureissa naiset on julistettu holhouksenalaiseksi - katsotaan, ettei nainen kykene biologiansa vuoksi ottamaan vastuuta itsestään ja teoistaan. Tapa se on kai tuokin ehkäistä mustasukkaisuusväkivaltaa, mutta äärimmäisen julma ja seksistinen sellainen.

Mutta asiaan. Siihen nimittäin on reagoitu hyvin kahtalaisilla tavoilla; ja reaktiot ovat olleet todella erilaisia, aivan riippuen siitä, onko asetuttu murhatun vaiko murhaajan puolelle. Perinteinen suomalainen tapa on ollut surra - sekä murhattua että murhaajaa ja suhtautua asiaan sen vaatimalla paheksunnalla. Suomalaisessa kulttuurissa mustasukkaisuusmurhia tapahtuu, mutta ne ovat surun, eivät ylpeilyn, aihe.

Mutta kaikkialla ei välttämättä ole näin. Arvopaperi-lehden keskustelupalstan, AP-areenan, pikkulinnut tiesivät visertää, että Murhaajan ja hänen omaistensa tueksi on perustettu Facebook-ryhmä, Our Angel. Pojan itsemurhapaikalle on myös tuotu kynttilöitä. Mutta asiaan pitää suhtautua kulttuurirelativismin vaatimalla apatialla: emme voi tuomita murhan ihannointia, sillä murha on yhdentekevä teko kulttuurirelativistisesta näkökulmasta. Voimme esittää siitä vain mielipiteitä, jotka ovat yhdentekevää ruikutusta.

Koska ruukinmatruuna itse ei ole kulttuurirelativisti vaan kulttuuriobjektivisti, hän tyytyy toteamaan the question is not about who is right but who is left. Kyseessä on jälleen kahden kulttuurin konflikti, jossa toisen sympatiat menevät murhaajan ja toisessa murhatun puolelle, eikä ole kovin vaikeaa olettaa mikä on ruukinmatruunan itsensä näkökulma asiassa. Jo pelkästään sukupuolensa takia. Mutta Facebook-ryhmän kirjoitukset huoritteluineen kertovat omaa kitkerää kieltään murhaajan viiteryhmästä.

Kaikkein ikävintä asiassa on, että murhaajan isä on ollut SDP:n kunnallisvaaliehdokkaana Tampereella. Ei kiva. Tunteet käyvät nyt kuumina, ja vauva.fi:ssä oli ollut niin rajua keskustelua asiasta, että ylläpito oli joutunut poistamaan koko ketjun. Murha.infossa käydään myös aika kuumana.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että eri kulttuureissa suhtaudutaan, paitsi kunniaväkivaltaan, myös mustasukkaisuusväkivaltaan, eri tavoin. Ainoa, joka voittaa, on kuolema itse.

Parempi tuuri sitten seuraavassa jälleensyntymässä molemmille.

Kauneutta vaikka sitten puukon kanssa

Koulukiusaaminen ajaa tuhansia teini-ikäisiä kauneusleikkaukseen USA:ssa. Koulukiusaaminen on mennyt Yhdysvalloissa paikoin jo niin pahaksi, että sen kohteet hakevat apua jopa plastiikkakirurgilta. Viime vuosina teini-ikäisten kauneusleikkauksia on alettu tehdä yli 90 000 vuosittain. Asiantuntijoiden mukaan varsin moni leikkaus tehdään kiusaamisen vuoksi.

Kyseessä voi olla nenän muotoilu tai hörökorvien korjaus, mutta mukaan mahtuu myös rintojen suurennus- ja pienennysleikkauksia. Teini-ikäisten mukaan leikkaukset kohentavat heidän itsetuntoaan, mutta lapsipsykologi on kehityksestä kauhuissaan. Ruukinmatruuna epäilee, että suurin osa kosmeettiseen kirurgiaan hakeutuvista teineistä on tyttöjä - jotka ovat antaneet periksi ympäristön ulkonäköpaineille.

No. Vanhan suomalaisen latteuden mukaan ken muotoaan moittii, se Luojaansa laittaa, ja kauneuskirurgiaa - ellei kyseessä ole todella sellainen pärstä, joka pysäyttäisi kellonkin - on perinteisesti pidetty Suomessa turhamaisuuden äärimmäisimpänä ilmenemismuotona. Oma kysymyksensä on, että auttaako kirurgia post-traumaattiseen stressioireyhtymään. Itsetunto ei parane kirurgin puukolla - ellei kyseessä ole täysin autistinen tapaus, jolle kyse on vain ulkomuodon korjaamista sellaiseksi kuin mitä oma minäkuva sanoo. Mutta varmaa on, että kirurgit käärivät hyvät rahat - korjausleikkaukset ovat kirotun kalliita Yenkkilässä, eikä niitä mikään vakuutus maksa.

No. Ruukinmatruuna itse tiedosti jo pienenä, ettei hänen varrellaan ja kasvoillaan ole toivoakaan päästä kauneuskilpailuihin, ja koska hänen sisällään asui pieni Hermione Granger, ennuste ei ollut hyvä. Ruukinmatruunan oma strategia oli vapaaehtoinen eristäytyminen - siis se, ettei hän ollut missään tekemisissä luokan teiniprinsessojen kanssa. Toisaalta ajattelu vaatii tilaa, ja ruukinmatruuna on pienestä pitäen ajatellut paljon, ehkä liikaakin, ja ruukinmatruuna itse asiassa tykkää yksinäisyydestä ja yksinolosta. Koska ruukinmatruuna ei halunnut ottaa osaa siihen peruskoulun machiavellistiseen selkäänpuukotus-, suosio- ja nokkimisjärjestyskilpailuun ja koska hänen sosiaaliset piirinsä olivat aivan muualla - urheiluseurassa, partiossa, harrastuksissa - hän oli koko peruskoulun ajan ulkopuolinen. Hän oli härnätty mutta ei varsinaisesti kiusattu. Ja peruskoulun jälkeen luokka hajosi lopullisesti. Ruukinmatruuna meni päiviksi työhön ja illalla opiskeli. Eikä ole ottanut osaa yhteenkään luokkakokoukseen sen jälkeen.

Pojilla on helpompaa. Poikien maailmassa väkivalta auttaa koulukiusaamiseen. Väkivalta eli kovaan vastaaminen kovalla on itse asiassa ainoa mielekäs tapa tässä maailmassa saada koulukiusaaminen loppumaan. Rumaa ja brutaalia ja vastoin sitä, minkä dharma opettaa, mutta ikävä kyllä reaalimaailmassa toimiva. Poikien ei tarvitse mennä kauneuskirurgiaan. Heille riittää että he menevät nyrkkeilysalille tai dójólle. Poikien maailmassa kiusaaminen on suoraa, fyysistä väkivaltaa. Tyttöjen maailmassa kiusaaminen on hienovaraisempaa, henkistä ja sosiaalista selkäänpuukotusta ja eristämistä ja panettelua. Mutta on muistettava, ettei haukku haavaa tee, sensijaan fyysinen väkivalta voi johtaa loppuiäksi vammautumiseen. Väkivallan on siksi oltava vain keino kiusaamisen lopettamiseen, ei itsetarkoitus. Ihminen, joka ei kykene panemaan stoppia väkivaltaisuudelleen on pelkkä öykkäri.

Kuitenkin sekä väkivalta että kirurgin puukko ovat lopultakin pelkkää oireiden hoitamista. Varsinainen iso ongelma on tuo kiusaaminen - ja ruukinmatruunalla on paha kutina, ettei USA:ssa sille edes aiota tehdä mitään, sillä se olisi toisaalta sananvapauteen kajoamista ja toisaalta rasismia.

Mutta sanokaa ruukinmatruunan sanoneen, tuo koko kauneuskirurgiahössötys tulee muutaman vuoden viiveellä tätämenoa Suomeenkin.

Päivän liekitys

Vihjeettömät ihmiset pääsääntöisesti aiheuttavat paljon enemmän tuhoa kuin pahat ihmiset.

Roistot ovat yleensä hyvin rationaalisia ja suoraviivaisia pahuudessaan ja heitä vastaan voi taistella, mutta miten voisi kohdata vihjeettömyyden menestyksellisesti ja estää sitä aiheuttamasta katastrofia?

Homomiesten salaliittoko?

Jokainen nainen kohtaa vaatekaupassa saman ongelman: vaatteita on viljalti ja monet niistä kauniita ja hyvännäköisiä, mutta mitkään eivät ole yhteensopivia oman kropan kanssa. Eikä ruukinmatruuna itsekään urheilijan yläkolmiovartalolla siunattuna ole poikkeus tästä säännöstä.

Ja erityisen totta tämä tuntuu olevan muotivaatteiden osalta; muotivaatteet suunnitellaan vartalolle, joka ei ole ainakaan Jaana Keskiarvon vartalo. Erityisen hankalaksi tilanne menee silloin, jos koko kroppa ei noudatakaan samaa kokokaavaa - vaikkapa niin, että yläkroppa on vähääkään lihaksikkaampi tai peppu leveämpi.

Miksi? Eivätkö muottihuoneet haluakaan Jaana Keskiarvon fyrkkaa? Ovatko muotivaatteet Veblenin hyödykkeitä?

Ruukinmatruuna törmäsi mielenkiintoiseen keskusteluun Myytinmurtajan blogissa 3D-hahmottamisesta ja sukupuolten välisistä eroista, ja Myytinmurtaja totesi, että 3D-hahmottamista tarvitaan erityisesti muotisuunnittelijan, sisustusarkkitehdin, kampaajan ja ompelijan töissä. Johon ruukinmatruuna totesi, että hyvänen aika, nuohan ovat perinteisiä homomiesten ammatteja!

No. Meillä jokaisella on varmasti oma tietämyksemme, mielikuvamme ja/tai ennakkoluulomme B-rapun pojista, ja siitä, millaisia he psyykeltään ovat. Stereotyypit ovat tietty stereotyyppejä, mutta on julkinen salaisuus, että valtava määrä homomiehiä toimii juuri edellämainituissa ammateissa (ja lesbonaiset loistavat poissaolollaan) ja muotisuunnittelijan työ on oikein heidän perinteinen leipäpuunsa.

Ja kun ruukinmatruuna googlasi "gay fashion designer", niin johan löytyi.

Pierre Balmain, Christian Dior, Gianni Versace, Alexander McQueen, Calvin Klein, Cristóbal Balenciaga, Domenico Dolce, Giancarlo Giammetti, Giorgio Armani, Norman Hartnell, Rudi Gernreich, Thomas Hilfiger, Stefano Gabbana, Valentino Garavani, Yves Saint Laurent - nimiä jotka jokainen lukija varmasti tunnistaa. Ja kaikki juurikin kreikkalaisella tavalla erilaisia.

Miksi homomies haluaa suunnitella kauneutta naiselle? Miten mies, joka ei ole kiinnostunut naisista, voi nähdä naisessa kauneutta? Kas siinäpä pulma.

Ruukinmatruunalla on paha kutina, että tosiasiassa nuo kyseiset muotigurut eivät suunnittele vaatteita naisille. He suunnittelevat vaatteita sellaisille nuorille pojille, joiden he haluaisvat olla unelmiensa kauneusihanteita. On julkinen salaisuus, että mallibisneksessä on mukana paljon transvestiittejä. Ja miksi ei olisi? Usein naisille suunnitellut muotivaatteet voivat paradoksaalisesti näyttää paljon paremmilta nuoren pojan päällä kuin naisen - varsinkin keski-ikäisen naisen - päällä. Ja tässä ikäänkuin palat loksahtelevat yhteen; tavallisella naisen vartalolla varustetun naisen on kovin vaikeaa löytää todella hyvin sopivia ja nättejä muotivaatteita itselleen - monet niistä tuntuvat suunnitellun ihmiselle, jonka nisäkkäät ovat maksimissaan A-kuppia ja jolla ei ole uumaa eikä peppua, eli siis nuorelle teini-ikäiselle pojalle.

No. Jos kauppojen mallinuket olisivat oikeita naisia, ne olisivat niin hoikkia ja niillä olisi niin alhainen rasvaprosentti, että heillä kuukautiskierto olisi loppunut. Naisessa tällainen kroppa on äärimmäisen epäterve, ja se muoti-ihanne, joka naiselle asetetaan, on kertakaikkisen sairas. Ruukinmatruunan keholla siihen on turha edes yrittää. Mutta tuollainen vartalo on varsin lähellä nuoren miehen vartaloa - siis sellaista, jonka lihasmassa ja luusto ei ole vielä täysin kehittynyt. Puhutaan termistä heroin chic, ja kun katsotaan tuossa Wikipedian artikkelissa olevaa Calvin Kleinin mainosta, jossa on Kate Moss, niin Mossilla ei ole naisen vartaloa. Hänellä on nuoren pojan vartalo - androgyyni, lähes sukupuoleton, narkomaanin vartalo. Ja tällaisten mallien mukaan meille naisille sitten luodaan kauneusihanne.

Onko kyseessä miesten - sillä miehiähän homomiehetkin ovat - salaliitto naisten nujertamiseksi, orjuuttamiseksi, traumatisoimiseksi ja alistamiseksi muodin ja kauneusihanteiden varjolla?

Se pieni ensimmäisen aallon feministi siellä ruukinmatruunan sisällä huutaa: Riittää! En enää alistu tähän bravo sierraan! Miksi olla muodin orja? Muoti on niille ihmisille, joilla ei ole omaa tyyliä ja jotka eivät osaa päättää - niille, jotka haluavat seurata, jotka haluavat kuulua laumaan ja joilla ei ole omaa tahtoa. Jopa tyylittömyys voi olla tyyliä, jos se on vain omaehtoista. Muodin orjuus on kahle, jonka me naiset itse taomme itsellemme - ja jonka vain me itse voimme murtaa.

Ohessa vielä aiheen tarkastelua hieman ruukinmatruunaa kyynisempään sävyyn. Salaliittoteoriat toki jääköön omaan arvoonsa, mutta tosiasia on, että naisten muoti on aivan liiallisessa määrin miesten dominoimaa.

Missä, oi missä, ovat ne naispuoliset vaatesuunnittelijat, jotka suunnittelisivat kauniita, istuvia ja tyylikkäitä vaatteita reaalimaailman naisille? Kas siinäpä pulma!

Sitä odotellessa ei kai auta kuin vain antaa Husqvarnan lallattaa.

Päivän mietelmä

Monikansalliset yhtiöt edustavat monietnisyyden selkävoittoa monikulttuurisuudesta.

Selitys: Monikansallisissa yhtiöissä noudatetaan täsmälleen yhtä kulttuurikoodistoa ja säännöstöä. Esimerkiksi Nokiassa noudatetaan täsmälleen tasan tarkkaan suomalaista arvomaailmaa. Ei tulisi kuuloonkaan, että intialainen insinööri käyttäytyisi oman kulttuurikontekstinsa tavoin ja sylkisi alempikastisten päälle tai kieltäytyisi kättelemästä tai varoisi ettei heidän varjonsa osuisi päällensä.

Päivän liekitys

Naisten sorto, seksismi ja alistaminen on pahaa patriarkalismia, paitsi silloin jos se esiintyy toiseutta edustavassa kulttuurikontekstissa, jolloin se on ainoastaan monikulttuurisuuden yksi ilmenemismuoto.

Sama suomeksi: Rintaliivit paha, burqha hyvä!

Intin leidit, osa II

Naiset päihittävät miehet armeijassa, mikäli Iltalehteen on uskominen. Armeijassa on pantu merkille, että yhä useampi naispuolinen varusmies on niin kovassa kunnossa, että pystyy jyräämään vuosi vuodelta heikompaan kuntoon rapautuvat miespuoliset toverit.

Ruukinmatruuna ei ole asiasta lainkaan yllättynyt, vaan itse asiassa osasi odottaa jotain tuollaista. Ensinnäkin alokkaista vain noin 1% on naisia ja he kaikki ovat siellä vapaaehtoisina. Toiseksi sinne hakeutuu valikoitunut joukko naisia, kun taas kaikki miehet ovat siellä pakotettuina. No. Tosiasiallisesti kyseessä on virhepäätelmä nimeltä vinoutunut otos. Miehillä on asevelvollisuus, eli pakko mennä armeijaan vankilatuomion uhalla. Naisilla puolestaan on aseoikeus, eli oikeus hakeutua vapaaehtoisena armeijaan. Oikeudella ja velvollisuudella on eroa kuin yöllä ja päivällä - ja yksi vapaaehtoinen tunnetusti vastaa viittäkymmentä pakotettua. Rangaistuksen uhka voi motivoida ihmisiä välttämään tekemättä jotain, mutta se on hyvin huono motivaattori saada heitä tekemään jotain, ja kovin, kovin monille nuorukaisille armeija on pelkkä vastenmielinen ja epäoikeudenmukaiseksi koettu rangaistus pojaksi syntymisestä.

Suomen puolustusvoimat ovat kuitenkin siitä kiva laitos, että naisilla ja miehillä on varusmiespalveluksessa aivan samanlaiset vaatimukset. Se tarkoittaa, että ne naiset, jotka selvittävät kunnialla palveluksensa loppuun, ovatkin sitten todella kovia mimmejä. Ja mikseivät olisi? Heillä on motivaatio mennä armeijaan ja suorittaa se, ja miksi tällöin ei tekisi kaikkensa hyvän lopputuloksen eteen?

Siinä missä armeijaan tulevat naiset lähes poikkeuksetta ovatkin treenanneet itsensä valmiiksi huippukuntoon, yhä useampi miespuolinen varusmies on ylipainoinen tai muuten rapakunnossa. Ei iske/kiinnosta. Asevelvollisuus koetaan vastenmielisenä ja siitä halutaan päästä mahdollisimman vähällä vaivalla ohi.

Mikä siis avuksi? Ei voitane kiistää sitä tosiasiaa, että varusmiesaines on rajusti polarisoitunut vuosi vuodelta - toisaalta ylipaino-ongelmat, rapakuntoisuus, päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, ja toisaalta reippaat ja salskeat urheilijanuorukaiset ovat koko ajan jatkuvasti vain entistä reippaampia ja salskeampia. Olisiko jo pikkuhiljaa aika kyseenalaistaa koko yleinen asevelvollisuus instituutiona, ja sen soveltuvuus enää nykypäivän tarpeisiin.

Ruukinmatruuna on melko varma siitä, että vapaaehtoisuudella saadaan jälleen parempia tuloksia kuin pakottamisella.

Päivän liekitys

Seksuaalisen vapautumisen ei koskaan pitänyt vapauttaa valkoihoista heteromiestä oman seksuaalisuutensa estottomaan harjoittamiseen. Mutta valkoihoisen heteronaisen vapauttaminen oman seksuaalisuutensa estottomaan harjoittamiseen oli jo riittävä katastrofi sellaisenaan.

Turhat turaanit

Nimimerkki Iminalas pyysi ruukinmatruunaa kirjoittamaan suomalaisten ja suomen kielen alkuperästä, ja koska ruukinmatruunalla ei ollut aihetta valmiina, niin kirjoitettakoon siitä nyt.

Sanan "suomi" etymologia meillä on tiedossa, ja siitä onkin kirjoitettu jo aiemmin. Mutta itse suomalaiset! Mistä he - ja suomen kieli - ovat tulleet?

Tässä on itse asiassa kaksi eri kysymystä. Genetiikka ja lingvistiikka eivät ole yhteismitallisia. Kieli ei määrää genetiikkaamme eikä genetiikkamme kieltämme. Kieli on hankittu ominaisuus, genetiikka synnynnäinen. Tämä tiedoksi kaikille rasisteille. Mutta lienee sanomattakin selvää, että historian saatossa molempia on käytetty rasistisena lyömäaseena suomalaisia vastaan. Freudenthalin sekoilut lienevät kaikkien tiedossa, ja Rasistinen Kielipuolue jatkaa tätä lyövää linjaansa yhä tänäänkin. No. Ruukinmatruunan olisi itse paras pitää suunsa supussa. Puolet hänen sukuaan on perinteisesti ollut ruotsinkielistä.

Suomen kieli kuuluu uralilaisten kielten suomalais-ugrilaiseen haaraan ja sen suomalaiseen sukuun ja itämerensuomalaiseen perheeseen. Suomen kielellä on kaiken kaikkiaan kuutisen miljoonaa puhujaa ympäri maailmaa, ja suomen kieli on erittäin elinvoimainen - se on kirjakieli, se on itsenäisen valtion virallinen kieli ja väkivaltakoneiston komentokieli, ja kielellä ilmestyy lehtiä, kirjallisuutta ja sillä tehdään tiedettä. Suomen kieli ei ole näillä näkymin kuolemassa seuraavaan pariintuhanteen vuoteen.

Muut itämerensuomalaiset kielet ovat siis viro, karjala, vepsä, võro, setu, lyydi, Tverin karjala ja jo kuolleet liivi ja vatja. (Tosin liivin kieli käy ja kukkuu yhä edelleen kakkoskielenä, ja Latviassa monet ihmiset mieltävät itsensä ensisijaisesti liiviläisiksi.) Niin, ja Tverin karjala - jota ei sovi unohtaa.

Mutta suomensukuiset kielet eivät rajoitu itämerensuomalaisiin. Suomensukuisia kieliä on puhuttu koko Euraasiassa aikoinaan alueella, joka on ulottunut 40. ja 65. leveysasteen välillä Atlantilta Ural-vuorille. Tänä päivänä suomensukuisia kieliä on kaksi perhettä - itämerensuomalaiset ja volgansuomalaiset. Volgansuomalaisia ovat niittymarit, vuorimarit ja mordvalaiset. Volgansuomalaisilla kielillä on yhteensä noin kaksi miljoonaa puhujaa, ja niitä kirjoitetaan kyrillisillä aakkosilla. Volgansuomalaiset kielet ovat jo niin kaukana itämerensuomalaisista, ettei niitä voi ensikuulemalta ymmärtää - mutta luettuna suomalainen (jos hän hanskaa kyrilliset aakkoset) niitä kykenee ymmärtämään.

Entäpä siinä välissä? Laatokalta on Volgalle monen monta kilometriä, ja siinä välissä on valtava määrä indoeurooppalaisen kielen - venäjän - puhujia. Siinä välissä todellakin on ollut aikojen saatossa suomensukuisia kansoja - kolme kadonnutta kansaa: merjat, muromat ja metserät. [Metserät itse asiassa eivät ole täysin kadonneet - he omaksuivat tataarin kielen mutta säilyttivät kansallisen identiteettimme, ja he elävät yhä tänäkin päivänä misaaritataarien muodossa. Meidän suomalaiset tataarimme ovat juurkin näitä misaareja. Väinölän lapset löysivät toisensa. Koko Pohjois-Venäjä on itse asiassa ollut suomensukuisten kansojen asuma-aluetta aina 1100-luvulle saakka, jolloin venäläiset aloittivat rynnistyksensä pohjoiseen.

Kielihistorian valossa näyttää varmistuneen, että suomensukuisten kansojen alkukoti on todellakin ollut Volgan mutkassa - siis Samaran alueella. Täältä suomensukuiset kansat olisivat lähteneet levittäytymään kohti pohjoista, koillista ja luodetta noin 1000 eKr - siis samoihin aikoihin kun Troijan sota käytiin ja Daavid kävi klupuamassa Goljatin. Mutta ugrilaiset kansat - unkarilaiset, hantit ja mansit - olivat erkaantuneet suomensukuisista kansoista jo tuhat vuotta aikaisemmin. Me kykenemme rekonstruoimaan suomalais-ugrilaisen kantakielen korpuksen, ja se ajoittuisi noin vuoteen 2000 eKr - eli tällöin suomi ja unkari ovat olleet yhtä ja samaa kieltä. Suomalais-ugrilaisista kielistä on erkaantunut myös permiläinen kielikunta - komit, udmurtit ja permjakit, joilla on noin viisi miljoonaa puhujaa.

Mutta jostainhan suomensukuiset kielet ovat Volgan mutkaankin saapuneet, ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että uralilaisten kielten yhteinen alkukoti on sijainnut Mustanmeren pohjoispuolella - siis Dnieprin ja Volgan välisellä alueella - joka on sattumoisin myös indoeurooppalaisten kielten alkukoti; uralilaisten kielten puhujat ovat asuneet alueen pohjoispuolella, indoeurooppalaisten taas eteläpuolella. Kielitieteilijät pitävät toteennäytettynä, että uralilaiset ja indoeurooppalaiset kielet ovat toistensa kaukaisia sukulaiskieliä, ja lainasanoja sekä morfologiaa vertailemalla tähän todellakin päädytään. Uralilaiset ja indoeurooppalaiset kielet ovat erkaantuneet toisistaan noin 2500 eKr tienoilla. Kielievoluutio on tuolloin ollut nopeaa, sillä puhujia on ollut vähän ja he ovat olleet hajallaan. Me tiedämme, että rahvaanlatina on hajonnut noin kolmessasadassa vuodessa romaanisiksi kieliksi - ja kielet ovat kehittyneet täysin viidessäsadassa, ja puhujia on tuolloin ollut miljoonamäärin. Tuolloin kielet ovat kehittyneet vielä nopeammin.

Jotain asiassa on kuitenkin säilynyt ihmiskunnan kollektiivisessa muistissa. Raamatun luotettavuus on sitä heikompi mitä kauemmas historiaan mennään, ja vaikka vedenpaisumus todella lienee tapahtunut, siitä kertovat tarinat ovat lähinnä myyttejä. Tarinan mukaanhan Jaafetin poika Goomer vaelsi Mustanmeren tuolle puolen, ja sinne asettuivat Askenas, Rifat ja Togarma; ja että hänen veljensä Maagog olisi asettunut samoille seuduille pohjoisemmaksi ja hänen poikansa olisi Magor. Goomerin pojista olisivat saaneet alkunsa indoeurooppalaiset ja Magogin pojista puolestaan suomalais-ugrilaiset. Myytit ovat tietysti myyttejä ja sanojen magor ja magyar yhtäläisyys todennäköisesti sattumaa, mutta lingvistiikan valossa Raamatun kertomus on pääpiirteissään oikea; uralilaisilla ja indoeurooppalaisilla kielillä on yhteinen kanta.

Miksi indoeurooppalaisia kieliä sitten kutsutaan myös arjalaisiksi? Se on nimi, jolla he kutsuivat tuolloin itseään, ja se tarkoittaa "jaloa". Yksi indoeurooppalaisen kantakielen puhujien kansa levittäytyi etelään ja lopulta rynnisti Meediaan, Persiaan, Afganistaniin, Pakistaniin ja Intiaan; tämä rynnistys tunnetaan arjalaisvalloituksen nimellä, ja tästä ovat saaneet alkunsa indoarjalaiset kielet, ja se on tapahtunut noin 1700-1300 ekr. Samalla on syntynyt myös hindulaisuus ja kastilaitos. Toinen osa indoeurooppalaisia levittäytyi sitten länteen ja luoteeseen, ja heistä ovat saaneet alkunsa kelttiläiset ja germaaniset kielet. Lounaaseen tunkeneista indoeurooppalaisista ovat saaneet sitten alkunsa latinalaiset, kreikkalaiset ja etruskilaiset kielikunnat. Näitä kutsutaan europidisiksi kieliksi. Mutta sanalla "arja" on myös toinen puolensa. Se on sama sana kuin suomen kielen sana orja. Tyypillisesti pakotettua epävapaata työvoimaa on kutsuttu sillä nimellä, mistä kansasta on kyse - germaanisten kielten orjaa viittaava sana tarkoittaa slaavia, sillä 500-luvulta 800-luvuille germaaniset kansat ryöstivät orjansa nimenomaan slaavilaisista kansoista. Sana syrjäytti latinalaisperäisen orjaa tarkoittavan sanan servus, joka alkoi tarkoittamaan palvelijaa (servient) tai epävapaata maanviljelijää (serf).

Ruukinmatruuna on koko ajan puhunut kielten vaelluksesta, ei kansojen, ja tälle on olemassa syynsä. Kieli vaeltaa nimittäin paljon helpommin kuin geenit. Kieli on hankittu ominaisuus, ja kieli kuuluu kulttuurievoluutioon. Kielten vaellus on tapahtunut niin, että naapurikansa on kaupan, sotien ja muun interaktion kautta omaksunut naapurikansan kielen - joko hyvällä tai sitten väkivalloin. Uralilaiset kansat nimittäin eivät ole toisilleen geneettisesti sukua muutoin kuin sen myyttisen Magogin - tai Jaafetin - kautta. Puhumme veli venäläisestä, ja se onkin geneettisessä mielessä aivan totta; myyttiset Magor ja Roš olivat veljeksiä, ja Kalevalassa Kullervon tarina toisintaa tämän veljessodan - Kalervon ja Untamon - myytin. Olemme memeettisesti sukulaisia, mutta emme geneettisesti muutoin kuin että kuulumme samaan europidiseen Cavalli-Sforza -suurklusteriin.

Myyttisesti siis Jaafetin pojat ovat Goomer - europidit; Magog - suomalais-ugrilaiset; Madai - meedialaiset; Javan - Välimeren alueen kielet; Tubal - kaukasuslaiset; Mesek - sarmatialaiset; Tiras - indoarjalaiset. Vaikka kyseessä onkin todennäköisesti pelkkä myytti, se approksimoi aika hyvin ihmiskunnan kollektiivista muistia - sitä, mitä 1700- ja 1800-luvuilla yritettiin tieteellisen rasismin nimeen osoittaa vääräksi.

Miksi sitten suomalaisten väitetään olevan sukua mongoleille? Itse asiassa olisi ihan mukavaa jos näin olisi - sino-mongolisen CSSK:n keskimääräinen ÄO on noin 5 pistettä korkeampi kuin europidisen. Syynä on jälleen tuo tieteellinen rasismi ja rotuteoriat. Oletettiin, että ihmiskunta jakautuisi kolmeen rotuun - "negroidiseen", "kaukasialaiseen" ja "mongolidiseen" (tästä muuten englannin termi Caucasian europidille) ja että eri ihmisrodut tosiasiallisesti olivat eri lajeja jotka olivat syntyneet erikseen. Suomalaiset laskettiin yhdessä unkarilaisten, turkkilaisten ja mongolien kanssa "turaaneiksi", joita leimasi kaikenpuolinen raakuus, julmuus ja tyhmyys. ja tämän tueksi kehitettiin oma tieteenhaaransakin, frenologia eli kallonmittaus; pääkallon ulkonaisista mitoista voitiin katsoa, mihin rotuun ihminen kuului. 1800-luvun puolivälissä ihmiskunnan eroavaisuuksien tutkiminen eriytyi omaksi tieteenalakseen, fyysiseksi antropologiaksi. Ja turaanilaisten kansojen katsottiin edustavan tuota "lyhytkalloista", alempaa, rotua.

Uuden tieteenalan syntymisen yhteydessä rotututkimus muuttui myös aikaisempaa leimaavammaksi monia ihmisryhmiä kohtaan. Siihen vaikuttivat juurikin polygenetismin, eli käsityksen ihmiskunnan jakautumisesta useaan eri kantamuodoista kehittyneeseen lajiin, syntyminen, henkisiä ja fyysisiä piirteitä koskevien väitteiden yhdistymisestä kallonmittaukseen eli frenologiaan ja myös rotuluokitusten tulkitseminen evoluutioteorian pohjalta. Tieteellistä siitä teki juurikin luonnontieteiden soveltaminen rasismin pohjaksi - ja tästä tieteellisestä rasismista tulikin militanttiateismin voimakkain lyömäase kristinuskoa vastaan. Anatomi Robert Knoxin mukaan "Rotu on kaikki: kirjallisuus, tiede, taide – sanalla sanoen sivilisaatio – riippuvat kaikki siitä".

Frenologeiltä jäi kyllä selittämättä se, miten kieltä voi vaihtaa kuin paitaa, ja miksi suomalaista oli mahdotonta ulkonaisesti erottaa mitenkään ruotsalaisesta. Mutta tieteellinen rasismi ei antanut tosiasioiden häiritä hyvää ja käyttökelpoista teoriaa. Tiede on kaikkivaltias ja tiede on erehtymätön, kuten tiedämme tämänkin päivän tieteenteosta.

Vuosisadan loppupuolella rotu-käsite oli levinnyt luonnontieteistä myös historiaan ja yhteiskuntatieteisiin. Luonnontieteiden voittokulku ja tieteen juhlamarssi merkitsi myös rasismin voittokulkua - rasismi oli ottanut niskalenkin Raamatun käsityksestä siitä, että kaikilla kansoilla olisi yhteinen esi-isä. Yhdistyneenä evoluutioteoriaan tieteellinen rasismi loi pohjan sosiaalidarwinismille - ja tämän kehityksen vääjäämätön, looginen ja predestinoitu loppupiste oli kaasukammio.

Vasta vuosi 1945 ja ha-šoa sen kauhut ja niiden paljastuminen panivat järeän loppupisteen tieteelliselle rasismille. Ikinä ei ole nähty niin nopeaa takinkäännöstä kuin mitä tiedemiehet, lääkärit ja sosiologit tekivät vuoden 1945 jälkeen sanoutuessaan irti niin tieteellisestä rasismista, mutta sen jäljet kummittelevat yhä edelleen. Suomessa puolestaan Rasistinen Kielipuolue ei ikinä ole sanoutunut irti Freudenthalista ja hänen henkisen perintönsä painolastista.

Uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet käsityksen siitä, että kaikki maailman kielet ovat todellakin kehittyneet yhdestä kantakielestä ja että kaikilla maailman ihmisillä on yksi yhteinen esiäiti ja esi-isä - "mitokondrio-Eeva" ja "Y-kromosomi-Aatami" - oikeaksi. Se on myös osoittanut oikeaksi käsityksen, että indoeurooppalaisilla ja uralilaisilla kielillä on yhteinen kanta.

Ruukinmatruuna aikoo tarkastella asiaa vielä toisessa osassa, jossa paneudutaan puolestaan genetiikkaan ja suomalaisuuden geneettisiin aspekteihin.