Valkoisen lapsen pako

Nokkelimmat lukijat yhdistävät tämänkertaisen masuuninlaskun Mel Ellisin nuortenkirjaan Valkoisen suden pako, mutta tällä kertaa kyse on vakavammasta asiasta. Uusi Suomi nimittäin tietää raportoida, että Helsingissä pelätään valkoisten pakoa.

Valkoisten pako - englanniksi white flight - tarkoittaa ilmiötä, jossa valkoihoinen kantaväestö alkaa muuttamaan pois alueelta, jonne muuttaa paljon muita etnisiä ryhmiä edustavia ihmisiä, tyypillisesti maahanmuuuttajia. Tällöin kantaväestön määrä kutistuu poismuuton vuoksi, kun samalla maahanmuuttajien määrä ja osuus kasvavat syntyvyyden ja alueelle muuttamisen vuoksi.

Syynä ovat etniset ja kulttuurilliset konfliktit. Kun tulokasväestön kriittinen massa täyttyy ja saavutetaan ns. keikahduspiste, normaalien sosiaalisten konfliktien määrä ylittää sen rajan, jolloin rintamalinjat "meidän" ja "niiden" välille selkiävät ja jolloin tulokasväestö aloittaa selkeät aggressiot valkoihoista kantaväestöä vastaan. Tämä ilmenee mm. jengiytymisenä, koulukiusaamisena, väkivaltaisina hyökkäyksinä, seksuaalirikoksina, murtovarkauksina, pahoinpitelyinä, ilkivallantekoina ja töhertelyinä. Pahimmillaan saattaa tapahtua jengiytymistä ja kaikkia slummeille tyypillisiä ilmiöitä. Tyypillisesti tämä keikahduspiste saavutetaan Wikipedian mukaan silloin, kun tulokasväestön määrä kasvaa 20% pintaan. Tällöin käynnistyy valkoisten pako - näin on tapahtunut Yhdysvalloissa, Ranskassa, Britanniassa ja Ruotsissa.

Ja aivan ensimmäisenä pakenevat lapsiperheet. Aggressiot alkavat aina ensimmäisenä lapsissa, sillä lapset ovat pääsääntöisesti pieniä psykopaatteja ilman mitään empatiankykyä ja ilman mitään aikuisten ymmärrys- ja hahmotuskykyä ja he muodostavat helposti tribaalisia jengejä ja heimoja - ja toiseksi toisen etnisen ryhmittymän lapset, varsinkin itseä nuoremmat ovat helpoimpia kohteita, sillä he ovat puolustuskyvyttömiä. Ruotsissa on todettu, että niissä kouluissa, joissa on eniten maahanmuuttajaväestöä ja väestöpohja kaikkein heterogeenisin, on myös kaikkein eniten ongelmia ja niissä tulevat huonoimmat oppimistulokset. Kun kantaväestö muuttaa pois alueilta, joilla asuu paljon maahanmuuttajia, ovat ensimmäiset lähtijät usein lapsiperheitä ja muuton syy huoli opetuksen tasosta lähikoulussa, jossa maahanmuuttajalasten osuus on suuri. Huolet yleensä eivät ole kuviteltuja, vaan huolten takana on häiriköinti, väkivaltaisuudet ja se, että tietyt ongelmalapset vaativat opettajilta suhteettoman suuria resursseja, jotka ovat pois muusta opetuksesta.

Pahimmillaan ghettoutumiseen johtava kierre on valmis, sillä koulujen eriarvoistuminen linkittyy suoraan asuinalueiden yleiseen eriytymiseen. Koulujen rooli valkoisen paon ilmiössä on pahimmillaan todella suuri. Ja mitä vapaammin vanhemmat saavat valita lastensa koulun, sitä nopeammin valkoinen pako käynnistyy.

Vanhemmat näin pääsääntöisesti rakastavat lapsiaan ja aivan kaikkein intellektuelleimpia vanhempia lukuunottamatta uskovat mieluummin omia silmiään kuin monikulttuuripropagandaa. Lapsiperheet kaikkein vähimmin uskovat mihinkään maahanmuuton tai monikulttuurin autuuteen ja mieluimmin äänestävät - joko vaaliuurnilla maahanmuuttokriittisiä ehdokkaita tai sitten jaloillaan. Ei ole sattumaa, että Jussi Halla-aho nousi maahanmuuttokriittisten äänitorveksi; hän on itse kolmen lapsen isä. Vaikka isyys onkin tässä maassa demonisoitu ja miehet kompromettoitu, juuri isät pääsääntöisesti ovat hyvin huolissaan lastensa turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Halla-ahon nuivuus ei johdu siitä, että hän olisi rasisti: se johtuu siitä, että hän on isä ja itse näkee holtittoman maahanmuuton seuraukset lastensa kautta. Tämä on asia, joka joko ei mene suvaitsevaistolle jakeluun tai sitten he eivät piittaa siitä. Etnisiä ja kulttuurillisia konflikteja tapahtuu väistämättä tämän keikahduspisteen jälkeen ja kriittisen massan täytyttyä riippumatta siitä, mitä monikulttuurisuusideologit asiaan sanovat - tästä on olemassa selkeä näyttö muista Euroopan maista ja Yhdysvalloista - ja siihen syynä ei ole valkoihoisten rasismi, vaan aivan puhdas kulttuurievoluutio ja siihen kiinteästi sisältyvä kulttuurievolutiivinen olemassaolotaistelu. Kahden konfliktoivan meemin tai meemipleksin välille syntyy aina väistämättä taistelu - yhteen memeettiseen lokeroon mahtuu vain yksi meemi kerrallaan.

On kuitenkin huomattava, että kaikki maahanmuuttajat, etniset ryhmät ja toisenihonväriset ihmiset eivät aiheuta valkoisten pakoa. Sen aiheuttavat vain ne ryhmät, jotka muodostavat kognitiivisen alaluokan tai jotka ovat tunnettuja aggressiivisuudestaan, antisosiaalisuudestaan ja/tai väkivaltaisuudestaan. Valkoisten pako ei liity ensisijaisesti rotuun tai biologiaan, vaan kulttuuriin - kyseessä on kaksi konfliktoivaa kulttuuria ja arvomaailmaa. On olemassa myös ilmiö gentrifikaatio, joka tarkoittaa että kognitiivista yläluokkaa edustavien maahanmuuttajien, niiden Nokian insinöörien, lähiöihin ja asuinalueille hakeutuu valkoihoisen kantaväestön edustajia.

Mutta Suomessa tämä valkoisten pako on kuitenkin jo alkanut - Suomessa ilmiötä esiintyy ainakin Espoon Suvelassa, Vantaan Länsimäessä ja Helsingin Kallahdessa. Ensimmäisenä muuttavat pois lapsiperheet, heidän perässään seuraavat vanhukset, lopulta lapseton työväestö ja opiskelijat ja viimeisenä valkoihoinen kognitiivinen alaluokka. Eristyneisiin lähiöihin jäävät viimeisenä huono-osaiset ja moniongelmaiset valkoihoiset, joilla ei ole vaihtoehtoa muuttaa pois.

Kun valkoisten pako on kerran alkanut, sitä on mahdotonta enää kääntää toiseen suuntaan kuin paitsi fyysisen väkivallan keinoin. Lopulta asuinalue tyhjenee kokonaan valkoihoisesta kantaväestöstä. Ruotsissa näin on käynyt mm. Tukholman Tenstassa ja Rinkebyssä, ja Malmön Rosengårdissa. Tuloksena on etnohelvetti - slummi, joka on käytännössä joko täydellinen anarkia tai valtio valtiossa, ja jossa sekä isäntämaan väkivaltamonopoli on murtunut että sen lakien legitimiteetti lakannut olemasta. Tyypillisesti tällaisessa enklaavissa noudatettava laki on joko nyrkkivalta ja vahvemman oikeus, tai sitten uskonnollinen laki kuten sharia.

Valkoisten pakoa ennustettiin tapahtuvaksi jo 2007 Netin eri keskustelupalstoilla, ja ruukinmatruuna kirjoitti samana vuonna aiheesta. Vuonna 2011 se on Suomessa jo alkanut. Kassandra ennusti jälleen eikä kukaan kuunnellut. Mitä asialle voitaisiin tehdä? Varmasti ensimmäinen ratkaisu olisi "pannaan rajat kiinni ja tehdään maahanmuutosta tiukan harkinnanvaraista" ja yritetään ratkoa ongelmat jo olemassaolevan maahanmuuttajaväestön osalta, mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan.

Miksi näin ylipäänsä pääsi tapahtumaan? Syyttävä sormi osuu Vihreisiin, Kokoomukseen, Keskustaan ja RKP:hen, jotka ajoivat kyynisesti omia intressejään täysin holtittomalla maahanmuutolla suomalaisesta yhteiskunnasta ja suomalaisista Jari ja Jaana Keskiarvosta piittaamatta. Mutta syyttely siinä vaiheessa kun maito on jo maassa, on harvinaisen turhaa. Lahtinen ja konekivääri ovat yhä jossain. On kuitenkin varmaa, että jollei asialle ryhdytä tekemään jotain, perussuomalaisten - siis populistikonservatiivien - sijaan Eduskuntaan tulee seuraavissa vaaleissa nousemaan todella rasistisia, nationalistisia ja vihaa täynnä olevia ryhmiä. Seuraava vaihe on sitten suojeluskuntien ja erilaisten paramilitaarien organisaatioiden perustaminen - siitä suomalaisilla on historian kokemusta. Siinä vaiheessa mopo on jo lopullisesti karannut käsistä ja ruukinmatruuna perheineen lähtenyt Waterworldiin.

Eräällä rasistisella vihasivustolla oli kyyninen toteamus Ihonvärisi on univormu, jota et kykene riisumaan pois. Kaikessa tylyydessään tuo on lopultakin pohjimmiltaan ikävä kyllä totta. Ihonväri on kaikkein alkeellisin ja triviaalein tapa tehdä ero omien ja vihollisten välillä. Mutta samoin on parta ja parrattomuus tai huntu ja hunnuttomuus. Valkoihoinen kantaväestö vain aniharvoin aktiivisesti pyrkii omilla asuinalueillaan konflikteihin tulokasväestön kanssa, eli asia on paljon monimutkaisempi kuin suvaitsevaiston harrastama han-suomalaisten syyllistäminen ja kompromettointi rasisteiksi.

Mitä asialle voitaisiin tehdä ja miten valkoisen lapsen pako voitaisiin pysäyttää? Siinäpä pähkinä itse jokaiselle purtavaksi.

Päivän mietelmä

Sokeiden maassa ei ole yksisilmäistä kuningasta, vaan äärimmäisen tarkkakorvainen. Sokeiden maassa yksisilmäinen on kylähullu, luonnonoikku, hylkytavaraa.

Kuinka kauan me tarvitsemme apupyöriä?

Perussuomalaisten vaalivoitto ei ole huvittanut ns. edistysmielisiä ja suvaitsevaisia piirejä, ja erityisen kettuuntuneita ovat olleet feministit. Mutta Kassandra ennusti, kukaan ei uskonut, ja näin siinä kävi. Gandhin jatkumo eteni siihen neljänteen vaiheeseensa ...ja sitten sinä voitat. Todettakoon, että ruukinmatruuna odotti karttakepin näpäytystä valtapuolueiden sormille, mutta ne saivatkin ryhmysauvalla suoraan solarplexukseen. Hupsista.

Ole varovainen sen suhteen, mitä toivot. Se voi toteutua.

Ruukinmatruuna on pohtinut tapahtunutta oman sukupuolensa kannalta. Vaikka konservatiivinen backlash olikin ihan toivottu ilmiö, se voi myös merkitä askelta huonompaan. Ruukinmatruuna on todennut jo monasti, että feministit ovat tehneet itsestään todella vihatun ja inhotun intressiryhmittymän, ja ikävä kyllä he myös puhuvat naisten suulla. Kuitenkin puolet suomalaisista on miehiä, ja he eivät ole huvittuneita asiasta. Feminismiä kohtaava backlash voi koitua pahimmillaan kaikkien naisten osaksi.

On sanomattakin selvää, että feminismi on mennyt monessa asiassa överiksi, ja varsinkin yhdessä asiassa. Feminismi on saanut meidät inhoamaan ja vihaamaan itseämme, ruumiitamme ja fysiologiaamme.

Miksi näin?

Siksi, että jokainen nainen on potentiaalinen äiti ja samoin jokaisen naisen elämän täyttymyksen kuuluisi olla elämän uusintaminen. Koska miehet eivät siihen pysty. Vain me naiset kykenemme siihen. Vain me pystymme synnyttämään, tulemaan raskaiksi ja tulemaan äideiksi. Eivät miehet. Ja me emme ole miehiä.

Ensimmäisen aallon feminismi tuli aiheeseen. On ollut aika, jolloin naiset ovat aivan oikeasti olleet nyrkin ja hellan välissä - mutta se aika oli ja meni ja Suomessa nainen tunnustettiin itsenäiseksi oikeussubjektiksi jo Mauno Ladonlukon maanlaissa 1280. Suomalaisen naisen vapautuminen on siis alkanut jo 800 vuotta sitten ja saavutti kulminaatiopisteensä 1907 yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden myötä. Ja tämä - ensimmäisen aallon feminismi - kytkeytyi tiukasti myös työväenliikkeeseen ja kansalliseen heräämiseen. Sen hedemiä ovat itsenäinen Suomi ja se hyvinvointivaltio, joka on ruukinmatruunankin kasvattanut, ja jonka ne ihmiset, jotka tietävät hinnan kaikelle mutteivät arvoa millekään, haluavat romuttaa.

Mutta feminismille kävi kuten sosialidemokraateillekin: he tekivät itsensä tarpeettomiksi. Toisen aallon feminismi ei ole ollut mitään muuta kuin bolševismia leninki päällä - sillä suurin osa toisen aallon feministeistä on ollut joko täysin avoimia kommunisteja tai sitten hyvin voimakkaasti vasemmistolaisviritteissävytteisiä kulttuurimarxisteja. Sanat "oikeistolainen" ja "feministi" eivät oikein kuulu samaan virkkeeseen, mutta ensimmäisen aallon feminismi oli juuri sitä. Taistelua mahdollisuuksien tasa-arvon puolesta.

Tasa-arvo on ensisijaisesti mahdollisuuksien tasa-arvoa ja meritokratiaa - ei tasapäistämistä eikä kroniokratiaa. Ja ruukinmatruuna kasvoi perheessä, jossa aina opetettiin nimenomaan siihen, että kaikille annetaan samat mahdollisuudet ja samat resurssit, ja sen jälkeen kaikki on kiinni ihan itsestä. Mutta ruukinmatruuna ei myöskään saanut mitään tasoitusta sukupuolensa takia. Hänet opetettiin ymmärtämään, että hän oli täsmälleen yhtä vahva astia kuin veljensäkin. Ja seuraus oli, että ruukinmatruuna sitten lähti traditionaalisesti hyvin miesvaltaiselle alalle, kilpailemaan miesten kanssa miesten säännöillä, ja pärjäsi.

Mutta kaikki eivät pärjää.

No. Meritokratian luonteeseen kuuluu, että elämä on kovaa ja sitten sinä kuolet. Meritokratia merkitsee jatkuvaa, rajua kilpailua ja siinä merkitsevät vain saavutukset, tulokset ja ansiot. Nyt on niin, että lahjakkuus ei jakaannu sukupuolten välillä samalla tavalla; vaikka lahjakkuutta on molemmissa yhtä paljon, miehissä on enemmän huippuja ja luusereita, kun taas naisissa on enemmän keskinkertaisuuksia. Tämä on biologinen fakta ja kielii siitä, että lukuisat lahjakkuutta koodaavat geenit ovat osuneet X-kromosomiin; miehissä ne vaikuttavat jo yksinkertaisina, naisissa kaksinkertaisina. Ja mikäli meritokratia toteutuu täydellisesti, tämän pitäisi heijastua myös yhteiskunnan sosiaalisessa hierarkiassa. Ylimmästä huipusta noin 90% pitäisi olla miehiä, mutta samoin syrjälistössä pitäisi olla 90% miehiä ja kassialmojen todella harvinaisia. Lasikaton ohella naisilla on myös lasilattia, joka suojelee heitä syrjäytymiseltä.

Mutta tämä on asia, jota toisen aallon feministit eivät kertakaikkiaan myönnä olevan olemassa. Samalla tavoin kuin marxilaiset lahjakkuudenvastustajat yleensäkin, he sivuuttavat ihmisen biologian aivan täysin ja genetiikan vaikutuksen lahjakkuuteen. He näkevät patriarkaalisia sortomekanismeja kaikkialla. He näkevät miesten harjoittamaa sortoa ja rakenteellista väkivaltaa kaikkialla - missä sitä tosiasiallisesti ei ole. He näkevät yhteiskunnan ikäänkuin jonkinlaisena nollasummapelinä ja ovat sitä mieltä, että naisten asemaa voidaan parantaa vain huonontamalla miesten asemaa - kiintiöillä, lakisääteisesti ja positiivisella syrjinnällä eli valitsemalla pätevän sijasta sopiva. Eli naisille säädetään erilaisia helpotuksia aivan kuin polkupyöräilemään aloittelevalle pikkulapselle laitetaan apupyörät ettei hän kaatuisi.

Reality check. Yhteiskunta toimii täsmälleen sillä tavalla kuin se toimii siksi, että se on kulttuurievoluution kautta sellaiseksi muotoutunut. Ei siksi, että takana olisi patriarkaatin tai miesten salaliitto. Se toimii sillä tavoin kuin se toimii siksi, että näin toimiessaan se tuottaa parhaimman tuloksen niin miesten, naisten kuin ennenkaikkia lastenkin osalta. Ensimmäisen säännön tulisi aina olla älä koske toimivaan systeemiin. Ja jos systeemi ei toimi, niin korjaa se sellaisella tavalla, joka tiedetään toimivaksi. Joko hyvin beetatestatulla tai menneisyydessä toimivaksi havaitulla. Evoluutio tuottaa aina parempia ja kestävämpiä tuloksia kuin revoluutio.

Feministien päämäärä tasa-arvoon ei ole mahdollisuuksien tasa-arvo. Se on tasapäistäminen. Ja tämä tasapäistäminen toteutetaan kiintiöillä, politikoinnilla ja lainsäädännöllä. Näin saadaan sopivia ihmisiä sellaisiin asemiin, joihin muutoin jouduttaisiin palkkaamaan pätevä.

Miksi kiintiöt? Miksi lainsäädäntö? Siksi, että ilman niitä liian harva nainen nousisi merkittäviin asemiin työelämässä ja yhteiskunnassa. Tämä on selviö. Feministien selityksen mukaan taustalla on patriarkaatin salaliitto ja miesten naisviha; ja jotta tämä saataisiin murrettua, tarvitaan yhteiskunnan toimenpiteitä.

Siksi feministien mielestä me tarvitsemme apupyöriä. Jatkuvasti.

Ruukinmatruunalla on paljon yksinkertaisempi - ja raadollisempi - selitys. Se on EVO. Et Vain Osaa. Vai pitäisikö sanoa Emme Vain Osaa, sillä kyse on kuitenkin omasta sukupuolestamme. Pärjäämme koulussa mainiosti - juuri tytöt vetävät ysejä ja kymppejä ja stipendejä ja kouluarvosanoja - mutta loppupeleissä ne seiskan ja kasin pojat vetävät pitemmän korren. Ja sekös jurppii.

Unohtakaa kouluarvosanat. Niillä ei tee tosielämässä yhtään mitään. Ne eivät kerro mistään muusta kuin papukaijamuistista ja koulujärjestä. Ihmisellä voi olla koulujärkeä vaikka kuinka paljon, mutta ns. tervettä järkeä ei hitustakaan.

Mietitäänpä perussuomalaisten kansanedustaja Teuvo Hakkaraista. Epäsiisti juntti, koulunkäynti jäänyt peruskouluun, käytöstavat suoraan pystymetsästä. Kotoisin Viitasaarelta, siis jostain böndeltä. Mielipiteet karkeita. Oikein mies pahimmillaan, juuri sellainen jota feministit todella halveksivat.

Silti hän on sahayrittäjä, ja yksi Viitasaaren yksityisen sektorin suurimpia työllistäjiä - hän työllistää perheensä lisäksi yli 30 viitasaarelaista. Hänen yrityksensä tuottaa niitä kunnallisveroja, joilla Viitasaaren kunnan menoja maksetaan.

Moniko feministi on yksityisyrittäjä? Moniko feministi on valmis ottamaan yrittäjän riskin? Monellako on itsellään edes omaa osakesalkkua Helsingin pörssissä? Vai mennäänkö mieluummin johonkin suojatyöpaikkaan valtiolle tai muutoin julkiseen sektoriin, mielellään sellaiseen, johon pääsee poliittisin perustein? Moniko feministi työllistää ylipäänsä ketään vai ovatko he ainoastaan palkansaajia?

Teuvo Hakkaraisessa on jotain sellaista, mitä vain aniharvassa feministissä on. Hän on tehnyt kaiken elämässään omilla ansioillaan. Itse. Hän on saavuttanut peruskoulupohjalta elämässään enemmän kuin useampi korkeakoulukermapeppu ikinä kykenee saavuttamaan. Hänellä ei ole muotoa mutta hänellä on substanssia. Ja juuri tätä substanssia ruukinmatruuna kunnioittaa.

Sen katkeruuden, mitä feministien vaatima naisten erikoiskohtelu miessukupuolessa aiheuttaa, täytyy olla todella syvällä.

Onhan se selvää, että kympin tyttöä jurppii kun hän saa esihenkilökseen seiskan pojan. Mutta mitä tuo seiskan poika on sinä aikana tehnyt kun kympin tyttö on vedellyt niitä kymppejä?

Seiskan poika on kerännyt elämänkokemusta ja substanssia. Hän on ollut sosiaalinen, hän on pelannut joukkuepelejä, hän on ottanut osaa järjestötoimintaan, hän on opiskellut asioita käytännössä, hän tietää miten asiat toimivat ja hän tietää, mikä on olennaista ja mikä on epäolennaista. Ja ennenkaikkea hän ymmärtää, että ysit ja kympit eivät pätevöitä johtotehtäviin, mutta miehille tyypillinen sosiaalisuus - siis löyhät mutta laajat verkostot ja toimiminen järjestöissä - pätevöittää.

Thomas Edison ei ymmärtänyt hitustakaan fysiikasta, matematiikasta eikä kemiasta. Hänellä sensijaan oli kova pää. Hän yrityksen ja erehdyksen kautta hakkasi päätään seinään ja kokeili, kunnes sai systeeminsä toimimaan. Juuri häneltä on peräisin lausahdus "nerous on 99% perspiraatiota ja 1% inspiraatiota" - hän oli niin typerä, ettei hän tajunnut että riittävällä teoriapohjalla tuon perspiraation osuuden saa pudotettua noin kymmenesosaan. Mutta Edison oli valmis hikoilemaan ja hakkaamaan päätään seinään. Yhä tänäkin päivänä yksi Menlo Parkin nähtävyyisiä on Edisonin jätekasa - jonne hän nakkasi kaikki toimimattomat prototyypit. Ja siksi jokainen on kuullut Thomas Edisonista, mutta kuinka moni on kuullut Grace Hopperista? Ja Marie Curie varmasti osoittaa, että nainen kykenee olemaan samanaikaisesti sekä lahjakas osaaja, puoliso ja äiti. Siihen ei tarvita apupyöriä vaan luonnetta. Miksi Hedy Lamarrista puhuttaessa tulee mieleen filmitähti, mutta ei nerokasta sähköinsinööriä, joka keksi hajaspektrin ja kaistahyppelytekniikan? Emmekö me naiset itse arvosta Lamarrin nörttipuolta riittävästi?

No. Ruukinmatruuna tietää olevansa osaava ja pätevä, sekä teoriassa että käytännössä. Miksi niin kovin monet muut naiset ovat sitä vain jommassakummassa - tai kuvittelevat olevansa, kunnes unelmat karahtavat todellisuuden rantakallioon?

Pojat tottuvat kilpailemaan jo pienestä pitäen ja tietävät, että häviäjälle lyödään luu kurkkuun eikä siitä saa valittaa. Tytöt eivät. Monia, liian monia, tyttöjä kohdellaan joko pikku prinsessoina tai sitten kotiorjina ja siivouskoneina. He eivät opi tätä samaa kilpailuasennetta. He eivät ymmärrä sitä, mikä elämässä on olennaista ja mikä ei ole eivätkä he ymmärrä kouluarvosanojen turhuutta. Ja siksi he tarvitsevat apupyöriä. He tarvitsevat kiintiöitä, lainsäädäntöä ja positiivista syrjintää, koska he eivät ole päteviä mutta he haluavat olla sopivia.

Et vain osaa. Nuo kolme sanaa kaikuvat kuin pahaenteisen aaveen ääni. Ja ikävä kyllä meritokratian toteutuessa nuo kolme sanaa myös ovat syy siihen kun aletaan analysoimaan epäonnistumista. Curie osasi. Lamarr osasi. Hopper osasi. Palotie osasi. Mutta niin kovin moni muu ei osaa. Ja osaaminen on ensisijaisesti asennetta - sitä, että tietää kykenevänsä soveltamaan teoriaa käytäntöön ja myös muodostamaan todellisuudesta teoriaa.

Ei sitä, että vaaditaan kiintiöitä, erityiskohtelua ja lainsäädäntöä. Jos me naiset todella haluamme olla yhtä hyviä ja todella tasa-arvoisia miesten kanssa ja osoittaa myös siihen kykenevämme, niin nyt olisi jo korkea aika ottaa ne apupyörät pois. Me pärjäämme, kun asennepuoli on kunnossa, kun ote on realistinen ja kun tahtoa ja kunnianhimoa riittää.

Ettei tulisi sitä uutta backlashia, jota ruukinmatruuna pelkää.

Kova kovaa vastaan

Saksalaiset ovat siitä ikävää kansaa, että heillä on tapana oppia historiastaan. Joko oikeita asioita tai vääriä asioita, mutta he eivät pääsääntöisesti toista virheitään.

Toisin kuin juustonsyöjäantautuja-apinat, saksalaiset ovat päättäneet panna kovan kovaa vastaan islamin suhteen. He ovat avoimesti myöntäneet monikulttuurin epäonnistuneen islamin osalta - heillä on hauki akvaariossa - ja he pyrkivät minimoimaan vahingot.

Saksa karkottaa homofobisen imaamin, Abu Ameena Bilal Philipsin, joka on päristänyt partaansa vähän liian kovaa ja julistanut kuolemaa homoille. Siitä napsahti syyte ja tuomio, kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan. Ja sitä mukaa rupeavat lähtemään muutkin.

Näin se käy. Ei mitään suuria tunteita, ei mitään myönnytyksiä, ei mitään lepsuilua, pelkkää autistista juridiikkaa ja samat lakipykälät toimivat molempiin suuntiin. Mikä sopii kanalle, sopii myös kukolle.

Saksalaisilla voi olla historian painolastina holocaust, mutta heillä ei ole historiansa painolastinaan antautumista ja ranskalaista filosofiaa.

Ihmisyyden alennustilan uusi ilmenemismuoto Suomessa

Lapsia annetaan huostaan uuden perheen tieltä. Osa uusperheiden vanhemmista on valmiita luopumaan aiemmasta liitosta syntyneistä lapsistaan vapaaehtoisesti keskittyäkseen uuteen perheeseen. Lastensuojeluviranomaisten mukaan yksi syy nuorten huostaanottojen lisääntymiseen on se, että osa uusperheiden vanhemmista tarjoaa itse omaa murrosikäistä lastaan huostaanotettavaksi.

Tähän ollaan siis tultu. Kesäkissojen jälkeen olemme saaneet kesälapset. Perheiden hajottaminen on nyt edennyt siihen pisteeseen, että vanhemmat ovat valmiita hylkäämään omat lapsensa kun he kyllästyvät heihin ja kun pitää saada elämään uutta säpinää ja pitää saada uusia pentuja tilalle.

YLE:n uutisen mukaan yksi syy juuri nuorten huostaanottojen lisääntymiseen on se, että joidenkin uusperheiden vanhemmat itse tarjoavat hankalaa vanhasta liitosta syntynyttä murrosikäistä lastaan huostaanotettavaksi, kun nämä haluavat itse keskittyä uuteen perheeseen ja parisuhteeseen.

Lapsista on siis muodostunut jonkinlaisia lemmikkieläimiä tai statussymboleita - jotka ollaan valmiita dumppaamaan heti, kun niistä koituu riesaa tai ne koituvat liian kalliiksi tai hankaliksi. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä Suomessa on kaksinkertaistunut 90-luvun alusta lähtien ja on nyt lähes 18 000. Erityisesti nuorten huostaanotot ovat lisääntyneet merkittävästi ja tahti on kiihtynyt viime vuosina erityisesti myöhäismurrosikäisten teinien, siis 16-17-vuotiaiden sijoituksissa.

Palvelupäällikkö Jaana Vilppaan mukaan viime vuosien aikaan tällaisia tilanteita on tullut kohtuullisen usein, ja voidaan puhua jo valtakunnallisesta ilmiöstä. Yksistään hänen kotikaupungissaan Vantaalla tapauksia on useita kymmeniä. Myös muissa suurissa kaupungeissa ilmiö tunnistetaan, mutta sitä ei ole tutkittu, eikä siitä ole julkisuudessa puhuttu.

Usein vanhemmat sanovat jopa suoraan tai muulla tavoin osoittavat, että vanhasta liitosta syntynyt "hankala" nuori ei mahdu enää uusperheeseen. Voi esimerkiksi käydä niin, että sinä aikana kun lapsi on kotoa pois, niin hänen tavaransa on heitetty roskalavalle ja huone on annettu nuoremmalle sisarukselle. Tai kotiin on vaihdettu lukot.

Vilppaan mukaan kyseessä eivät ole pelkästään perheet, joissa on niin kutsuttuja perinteisiä ongelmia, kuten päihteitä ja mielenterveysongelmia. Osassa toki on, mutta osassa ei ole selkeästi - kyseessä siis eivät ole ne perinteiset lastensuojeluperheet tai -tapaukset, vaan entisen liiton lapsista yksinkertaisesti halutaan hankkiutua eroon.

Ruukinmatruunalla on kaupan päälle vielä paha kutina siitä, että kumpaa sukupuolta edustava vanhempi tätä tekee. Siinä, että isät ovat täysin holtittomia ja että isät eivät piittaa lapsistaan, ei ole mitään uutta. Mutta avioerossa yleensä lapset tuomitaan säännöllisesti äidille ja myös säännöllisesti äiti saa pitää yhteisen asunnon. Ja kun äiti sitten lähtee pubiin kaljalle hankkiutuu uuteen romanssiin ja saa uusia yhteisiä lapsia, niin äidinrakkaus entisen isän lasta kohtaan katkeaa kuin taikaiskusta. Ruukinmatruunalla on vielä lisäksi paha kutina että äiti lisäksi käyttää kaikki keinonsa erottaakseen lapset isästään eikä välttämättä itse yksin kuitenkaan kykene eikä edes haluakaan antaa vanhan liiton lapsille sitä mitä he tarvitsevat. Tehdään kiukkuissaan päätöksiä vain omasta näkökulmasta - ei lasten. Halutaan vain riidellä ja parjata toista vanhempaa - ja kostetaan oma narsistinen hedonismi sitten omille lapsille, jotka kuitenkin ovat muistutus vanhasta puolisosta ja vanhasta liitosta. Mutta helvetti on irti, jos lapset tulevatkin uusperheeseen isän myötä - sillä silloin he joutuvat kohtaamaan uuden äidin - siis äitipuolen - jonka biologiset lapset ovat uusperheen isän lasten kilpailijoita; he kilpailevat samoista resursseista.

Jotenkin tulee mieleen suomalaisen elokuvahistorian kamalin kohtaus - Mikko Niskasen ohjaamasta Paavo Rintalan kirjoittamasta elokuvasta Pojat, kun Jaken äiti kertoo lähtevänsä Fritzin mukaan Saksaan. Jake (Vesa-Matti Loiri) purskahtaa itkuun, jolloin äiti sanoo: Ei saa itkeä. Pitää nauraa. Katso, kuinka Fritz-setäkin nauraa! Taustalla soi Jaakko-kulta - mollissa.

Tähän siis ollaan perheiden hajottamisessa tultu. Ei riitä enää, että miesten ja naisten välille on onnistuttu kylvämään täydellinen epäluottamus, viha ja epäluulo ja perheet hajottamaan. Nyt vielä lapsetkin hylätään kuin kesäkissat. Eivät ne satujen kertomukset pahasta äitipuolesta tule tyhjästä - sillä ovathan toisen äidin lapset omien geneettisten lasten kilpailijoita; mutta paha äiti on tämän vuosituhannen ilmiö. Kassandra ennusti neljä vuotta sitten eikä kukaan uskonut.

Kiitti oikein v*tusti, liberaalit.

Viimeinen rock ennen aivokuolemaa

Suomalaisista noin 30% on kreationisteja. Määrä on pikemminkin nousemaan päin kuin laskemaan, ja luku oli vuodelta 2006 - vuonna 2011 luku arvioidaan jo noin 33% pintaan.

Ruukinmatruuna ei ole yllättynyt tippaakaan. Vielä 1970-luvulla uskominen luomisoppiin ja kreationismiin olisi ollut täysin aivokuollutta. Silloin kukaan - toistettakoon, kukaan - ei olisi voinut ajatellakaan mitään niin typerää. Toisaalta silloin Suomessa oli 30 rekisteröityä uskontokuntaa. Ja evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului tuolloin liki 90% suomalaisista.

No. Tällä hetkellä evankelisluterilaisia on noin 80% suomalaisista, kolmasosa suomalaisista uskoo luomisoppiin, meillä on liki 300 rekisteröityä uskontokuntaa - ja ateistien prosentuaalinen osuus väestöstä on pysynyt täsmälleen samana kuin 30 vee sittenkin eli 2% tuntumassa. Ateismin markkinat ovat tyydyttyneet - on tapahtunut innovaatiosaturaatio. Mutta sensijaan Suomen uskontomarkkinat ovat pirstoutuneet; evankelisluterilaisen kirkon monopoliasema on murtunut, ja samasta memeettisestä lokerosta kilpailee valtava määrä uskontoja. Kulttuurievolutiivinen sukkessio on alkanut jälleen.

Ruukinmatruuna on monasti todennut, että on typerää uskoa jumaliin mutta kerrassaan pähkähullua uskoa ihmiseen, mutta uskonnoissa ja uskonnoissa on eroa. Sensijaan, että syntyneet uskonnot olisivat mitenkään fiksuja - kuten buddhalaisuus, baha'i, zarathustralaisuus jne - ne ovat pääsääntöisesti kertakaikkisen älyttömiä ja aivokuolleita. Olisiko kukaan 1970-luvulla voinut kuvitella, että 2010-luvulla uskottaisiin noituuteen - wiccaan - tai että polyteistinen uuspakanuus valtaisi jälleen alaa? Eurooppa palaa jälleen pakanuuteen, ja edelläkävijöinä siinä ovat Viro, jossa 11% sanoo harjoittavansa maauskon nimellä kulkevaa uuspakanuutta, ja Islanti, joissa pakanuus on saanut virallisen aseman. 1970-luvulla sana "pakana" tarkoitti ateistia. 2010-luvulla sana "pakana" tarkoittaa polyteistiä.

Voit ottaa ihmisen pois uskonnosta, mutta et uskontoa pois ihmisestä. Uuspakanuuden nousu osoittaa kaikkein selvimmin, että ateistien yritykset kitkeä uskonnollisuus ovat tuhoontuomittuja - ja pahimmillaan johtavat vain katastrofiin.

Mutta pakanallisuuden nousu, niin älytöntä ja harmillista kuin se onkin, sillä pakanat ovat historian saatossa osoittautuneet täysin amoraalisiksi ja arvaamattomiksi, voi kuitenkin koitua länsimaisen sivilisaation pelastukseksi. Jos syntyvä pakanauskonto on riittävän virulentti, riittävän voimakas ja riittävän vahva, siitä voi syntyä voimakas pan-eurooppalainen vastavoima islamille. Ruukinmatruuna on monasti todennut, että hän elää mieluummin vaikka kaikkein karkeimmassa pakanuudessa kuin islamilaisessa yhteiskunnassa, toki sillä provisolla, että tuo pakanauskonto ei ole seemiläinen, sillä mikään Warhammer-yhteiskunta ei ole kiva idea sekään.

Mutta tuo luku - 30% suomalaisista uskoo kreationismiin - voidaan myös tulkita niin, että kristityt ovat tiivistämässä rivejään. Kreationismi ei ole milloinkaan kuulunut luterilaiseen doktriiniin ja sekä ortodoksit että katoliset ovat kammonneet sitä - syntyihän alkuräjähdysteoria nimenomaan Georges Lemaitren, katolisen papin, mielessä - mutta se on kautta aikojen kuulunut kalvinistien oppeihin. Ja erilaiset kirkon ulkopuoliset, ns. uudet herätysliikkeet, ovat kokeneet voimakkaan nousun.

Onko tämä nyt tulkittavissa niin, että Uppsalan synodin päätös vuodelta 1598 on valumassa hiekkaan, ja Kaarle-herttua perii pitkällä aikavälillä voiton?

Mahdollisesti kyllä. Ns. uudet herätysliikkeet, kuten helluntailaisuus, adventismi, metodismi jne - ovat juurikin peräisin kalvinistisesta, anglosaksisesta kulttuuripiiristä, ja suuri osa niistä on hyvin tiukkapipoisia sekä fundamentalistisia. Paradoksaalisesti suurin syy niiden voittokulkuun on ollut uusi teknologia - erityisesti internet - ja niiden USA-kytkökset.

Uskontoihin liitytään pääsääntöisesti neljästä syystä:

1) Elämäntilanne. Halutaan saada elämään jotain sisältöä ja halutaan saada elämälle ohjenuora ja säännöt, jota noudattaa. Tämä on naisille yleisin syy; he ovat valmiita vaihtamaan ilomielin vapautensa ja itsemääräämisoikeutensa uskonnon sääntöihin ja löytämään elämälleen tarkoituksen tottelemisessa.

2) Seksi. Halutaan tavata vastakkaisen sukupuolen edustajia ja potentiaalisia seksipartnereita ja puolisoehdokkaita. Tämä on miehille tärkein syy - miehet näin pääsääntöisesti ovat paljon rationaalisempia kuin naiset eivätkä usko mihin tahansa hölynpölyyn ja rakastavat vapautta paljon enemmän kuin naiset, mutta he eivät voi tulla toimeen ilman seksiä.

3) Kasvaminen johonkin uskontoon. Tämä on ollut perinteisesti kaikkein tärkein syy, mutta uskontomarkkinoiden vapautuessa sen merkitys on vähentynyt. Silti ns. sisäänpäinlämpiävissä lahkoissa, kulteissa, seurakunnissa ja uskonnoissa tämä on varsin tärkeä juttu.

4) Avioliitto. Halutaan saada yhteinen uskontunnustus ja liitytään jommankumman puolison uskontoon. Yleensä valitaan helpompi ja liberaalimpi, mutta tästä on yksi selkeä poikkeus, ja se on islam. Jos jompikumpi puoliso on muslimi, uskonnoksi valitaan aina islam. Älkää kysykö että miksi, tietänette asian vallan hyvin itsekin.

Ruukinmatruunahan valitsi itse uskontonsa aivan muusta syystä. Hän valitsi sen siksi, että hän oli ateismissa tullut lopulliseen umpikujaan - edessä oli pelkkä tyhjyys - ja hän tiesi sen johtavan tuhoon. Niinpä hän varsin autistisesti valitsi kaikista älyttömistä uskonnoista kaikkein vähimmin älyttömän, buddhalaisuuden. Mutta paradoksaalisesti tuo uskonto on lähentänyt häntä myös muihin tolkullisiin uskontoihin - kristinuskoon, judaismiin, zarathustralaisuuteen, dzainalaisuuteen jne, siis niihin, jotka allekirjoittavat dharman ja buddhalaisen etiikan, vaikkeivät sitä suoraan mainitsisikaan. Mutta kaikki eivät ole yhtä autistisia tässä asiassa kuin blogiemäntänne, ja yleensä syyt ovat joko paljon älyttömämmät tai sitten paljon raadollisemmat.

Ruukinmatruunalla on paha kutina siitä, että kreationismin nousu on nimenomaan naisten ansiota, sillä juurikin naiset liittyvät hanakimmin erilaisiin fundamentalistisiin ja tiukkapipoisiin lahkoihin. Tämä on, ikävä kyllä, feminismin kääntöpuoli; kaiken sen mesoamisen ja uhoamisen ja kiukuttelun vastapainoksi halutaan alistua, halutaan löytää auktoriteetti, halutaan jokin hahmo joka käskee ja komentaa ettei itse tarvitse ajatella vaan voi alistua ja totella. Naiset näin pääsääntöisesti ovat paljon konformistisempia ja auktoriteettihakuisempia kuin miehet, ja naiset vaihtavat mielihyvin vapautensa turvallisuuteen. Feminismistä voi hyvällä syyllä kysyä, että me tiedämme mistä olemme vapautuneet, mutta tiedämmekö me mihin me olemme vapautuneet? Vapauden osalta ei riitä, että on tullut vapaaksi. Sitä vapautta pitää myös osata käyttää ja se tulee osata säilyttää. Muussa tapauksessa uusi alistuminen on satavarmasti edessä.

Ja naisten perässä tulevat miehet. Miehet, nuo ah niin rationaaliset, yksinkertaiset ja heppinsä vietävissä olevat olennot, seuraavat seksin kutsua mitä älyttömimpiin ja vinksahtaneimpiin uskontoihin. Ja seksin ohella miehiä vetää mukaan myös valta. Mahdollisuus päteä ja saavuttaa asemaa ja sitä myötä mahdollisuus saada partnereita. Ja myös tällöin miehet ovat valmiita luopumaan järjestään ja rationaalisuudestaan, sillä mitäpä rakastuminen on kuin delirium?

Herätysliikkeet luovat myös mahdollisuuksia verkostoitumiseen. Ne voivat olla tiukkapipoisia seksin, alkoholin, tupakan ja muiden tajusteiden suhteen, mutta ne eivät ole sitä internetin suhteen, ja ne kykenevät näin luomaan maailmanlaajuisia verkostoja. Ja joukossa tunnetusti tyhmyys tiivistyy. Ihmiset ovat valmiita luopumaan järjestään saadakseen olla osa joukkoa ja kuuluakseen mukaan.

Ihmiset näin pääsääntöisesti eivät ole järkiolentoja, vaan tunneolentoja. Irrationaalisia, emotionaalisia ja laumasieluisia apinoita, jotka haluavat kuulua joukkoon ja tuntea itsensä hyväksytyiksi ja tärkeiksi. Vain aniharva haluaa jättäytyä vapaaehtoisesti ulkopuoliseksi. Ruukinmatruuna kuuluu heihin, sillä ruukinmatruunalla on paha taipumus ajatella ja ajattelu vaatii tilaa. Ja ruukinmatruunalla on myös paha kutina siitä, että tämä selittää omalta osaltaan kreationismin nousun. Ihmiset ovat valmiita dumppaamaan järkevän ja tieteellisen maailmanselityksen ja omaksumaan oman viiteryhmänsä selityksen. Tätä kutsutaan nimellä groupthink - kritiikitön ryhmän ideoiden omaksuminen ja niiden papukaijamainen toistaminen.

Mutta tilanteen ei tarvitse olla niin synkkä. Kuten ruukinmatruuna on todennut, hän aivan oikeasti kammoaa ja pelkää islamia, syistä jotka hän on jo moneen otteeseen kertonutkin. Kristityt voivat olla pölkkypäitä ja typeryksiä, mutta typeryys tiivistää joukon - tämä on inverssi latteudelle "joukossa tyhmyys tiivistyy" - ja vain tiivis joukko kykenee tekemään menestyksellistä vastarintaa. Ehkä sen jälkeen kun islamin uhka on nujerrettu, aivokuolema taas helpottaa.

Olisi mielenkiintoista tietää, missä kohden uuspakanallisuus saavuttaa oman innovaatiosaturaatiopisteensä.

Olennaiset asiat kohdalleen

Ruukinmatruunan blogiin tultiin Ihmissuhteet-blogista, jossa hänen tekstiään oli siteerattu. Sieltä oli linkki feministiseen Tulva-lehden blogiin ja Anne Moilasen tekstiin Persujen jytky: Kaljaveikot voittivat. Naiset, tasa-arvo ja koulutus hävisivät.

No. Ruukinmatruuna on aina lähtenyt siitä, että ei ole rikos syntyä kumpaankaan sukupuoleen ja että tasa-arvo tarkoittaa että samat oikeudet, samat velvollisuudet eikä yhtään enempää eikä vähempää. Mutta Moilanen menee pitemmälle:

Juntit ja seksistiset maakuntien kalapuikkoviiksiedustajat, joista viime kaudella kohuttiin, olivat pientä verrattuna siihen, millaisen maaseudun viiksivallujen armeijan me nyt perussuomalaisista Helsinkiin samme. Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä on miehiä yli 70 prosenttia.

Moilanen siis aivan avoimesti vihaa ja halveksuu miehiä, ja dehumanisoi heidät. Ruukinmatruuna totesi jo vuosia sitten, että feminismi on ylittänyt alkuperäiset tavoitteensa, ja takaisku tulee aivan varmasti. Mikä sopii kukolle, sopii myös kanalle ja sama toisinpäin, ja noinhan siinä nyt näytti käyvän. Seksismi voi olla molemminpuolista, ikävä kyllä. Vihreät profiloituivat antipersu- ja feministipuolueeksi, ja he olivat Keskustan ohella vaalien suurimmat häviäjät. Ja kiukuttelijat.

Mutta Moilanen paljastaa oikean karvansa viimeisessä kappaleessaan:

Alan jo ennakkoon masentua, kun ajattelen, miten eduskunnassa tulee käymään useille feministeille tärkeille uudistuksille: sukupuolineutraalille avioliitolle, seksin ostin kriminalisoinnille, perhevapaiden uudistuksille.

Ruukinmatruuna toteaa, että feminismin työ alkaa olla valmis - jos sellaiset asiat kuin homoavioliitot, seksin oston kriminalisointi ja perhevapaat todella ovat tärkeämpiä kuin euroalueen kriisi, perheiden hajoaminen, työelämän jatkuva huononeminen, työpaikkojen häviäminen Kiinaan ja Intiaan, eläkeikien nosto, nuorisotyöttömyys ja yleinen pahoinvointi, niin siitä on pakko todeta, että meillä suomalaisilla naisilla menee todella hyvin.

Ruukinmatruuna mietti tuota toissapäiväistä törkyvideota. Feministithän ovat tunnetusti kaiken yleishyvän ja ihqn puolella miesten hirmuvaltaa vastaan, ja yksi hyvin tärkeä ase tässä taistelussa on viharikoslainsäädäntö. Mutta ikävä kyllä suuri osa viharikoksista on vähemmistöjen välisiä kuten tässäkin tapauksessa: afroamerikkalaiset (check) naiset (check) pahoinpitelivät valkoihoisen transsukupuolisen (check) naisen (check). Kaupan päälle Chrissy Lee Poliksen pahoinpitelijä Teonna Monae on biseksuaali.(check).

Kyseessä on teknisesti aivan puhdas viharikos. Vai onko? Onko sittenkin kyseessä kolminkertaisesti uhriutuneen ihmisen tunteidenpurkaus vain kahdesti uhriutunutta valkoihoista kohtaan? Eihän hobitti voi surmata toista hobittia, kuten Tolkien olisi asian ilmaissut. Ruukinmatruuna kuulee jostain kaukaisuudessa kovan "jursk!" kun feministin rattaat leikkaavat kiinni. On tapahtunut jotain sellaista, mitä ei kertakaikkiaan olisi pitänyt tapahtuakaan.

No. Rasistisilta vihasivuilta löytyivät käsitteet TNB ja Chimping out. Ikävällä tavalla samanlainen käytös kuin mihin Suomessa on totuttu erään vähemmistön, jääköön sanomatta että minkä, osalta. Ja tässä tapauksessa Chrissy Lee Polliksen pahoinpitely oli juurikin tuollaista.

Olisi mielenkiintoista saada Anne Moilasen tai vaikkapa sukupuolivähemmistöjen edushenkilöksi itsensä profiloineen feministin Akuliina Saarikosken kommentti tapahtuneesta. Vai oliko niin, ettei naisten tekemää väkivaltarikollisuutta saanut tutkia? Vai onko niin, että sukupuolivähemmistöt abstraktioina ovat tärkeämpiä kuin niiden edustajat ihmisinä?

Ruukinmatruuna ei kykene näkemään tapahtuneessa mitään muuta kuin törkeän pahoinpitelyn ja ruumiinvamman tuottamisen raskauttavien asianhaarojen vallitessa. Toivottavasti Teonna Monae saa teostaan asiaankuuluvan rangaistuksen. Aivan sukupuolestaan ja ihonväristään riippumatta. Daily Mailin kommenttiosastolla asia ilmaistaan varsin hyvin:

This video shows the horrible decline in humanity that is so prevelant today. I do not care what color these people are, nor what gender they may be, this is the essence of "hate." Those two need to be jailed and prosecuted to the fullest extent of the law, including attempted murder. The staff (with the exception of at least the one yelling 'Stop".) should all be fired and prosecuted as accesories. The one filming and telling the girls to run before the police arrive just oughta be hung out to dry. Who are these people that wuld stand idly by and watch this kind of violence take place and not intervene? The little lady that tried to help put herself in danger and God love her for making the attempt to try to stop this insanity. There is no excuse for anything even close to this behavior to ever happen, and most especially when others are watching and refuse to help this person. EVER. - Denise, Texas, USA, 23/4/2011

Seemiläisten julmat jumalat

Sanalla seemiläinen on eurooppalaisissa korvissa hyvin huono kaiku, eikä pelkästään sanan antisemitismi vuoksi, vaan siksi, että tuo sana yhdistetään despotismiin, hirmuvaltaan, psykopatiaan, siekailemattomaan julmuuteen, brutalismiin, hävitykseen vain sen itsensä vuoksi - ja näillä julmuuksilla ylpeilyyn. Carl Grimberg ja hänen suurteoksensa Kansojen historia on tältäosin hyvin julmaa luettavaa.

Sana "seemiläinen" tulee sanasta shem, "nimi". Seemiläiset ovat Lähi-idän arabien, heprealaisten, Etiopian amharien, Eritrean tigrinjan ja syyrialaisten sukuisia kansoja, joihin kuuluvat myös muinaiset akkadilaiset, assyrialaiset ja babylonialaiset sekä foinikialaiset ja monet muut historian kansat. Esiseemiläiset (protoseemiläiset) ovat asuneet alkujaan Arabian niemimaalla, Afrikan sarven tai Etiopian alueella, josta he ovat siirtyneet edelleen Mesopotamiaan ja kaikkialle Hedelmällisen puolikuun alueelle. Seemiläisiä kieliä ovat akkadi (sammunut), amhara, arabia, aramea, foinikia (sammunut), ge'ez, heprea, syyria, tigre ja tigrinja. Niitä kirjoitetaan tyypillisesti abdzad-aakkostolla, eli aakkostolla, joissa vain konsonantit merkitään näkyviin. Seemiläisiä kieliä yhdistää se, että eri sanat koostuvat kolmesta juurikonsonantista. Vokaalit ja erilaiset liitteet muodostavat juuren kanssa eri sanoja. Usein juuret ovat samoja eri kielten välillä, ja eri seemiläisten kielten puhujat kykenevät hyvin ymmärtämään toisiaan. Nykyään puhutuin seemiläinen kieli on arabia, jota puhuu enemmän ihmisiä kuin muita seemiläisiä kieliä yhteensä; kakkosena on heprea ja kolmosena aramea, jota puhuvat Irakissa asuvat assyrialaiset.

Seemiläiset olivat kuitenkin maailman ensimmäisiä kulttuurikansoja, ja juuri he - egyptiläisten ohella - loivat maailman ensimmäiset sivilisaatiot eli korkeakulttuurit. Syitä oli monia. Hedelmällisen puolikuun alue oli (ja on muuten yhä) varsin viljava ja helposti muokattava, ja sinne luotiin valtava määrä elintarvikeylimääriä. Ne johtivat väestöräjähdykseen ja se puolestaan kaupunkivaltioiden nousuun - ja se sivilisaatioiden syntymiseen. Ensimmäinen todellinen sivilisaatio olivat sumerilaiset, joiden kukoistuskausi alkoi non 3000 eKr - tämä osuu varsin hyvin yksiin Bereshiitin laskelmien mukaan eli että noin 1000 vee Aatamin jälkeen elänyt Nimrod olisi ollut ensimmäinen kaupunkien perustaja. Nimi ''Mesopotamia'' tulee kreikan sanoista "meso" (välissä) ja "potamoi" (joet) - siis "jokien välissä oleva maa". Joethan ovat Eufrat ja Tigris - siis Kaksoisvirranmaa.

Ja tänne syntyi myös maailman ensimmäinen organisoitunut uskonto - seemiläinen polyteismi.

Carl Grimberg kuvaa seemiläistä polyteismiä siekailemattoman väkivaltaiseksi, brutaaliksi, julmaksi ja suvaitsemattomaksi uskonnoksi, johon liittyi sekä ihmisuhrit, rituaalinen silpominen, temppeliprostituutio että siekailematon irstailu. Ja vaikka tämä kuva on rajussa ristiriidassa sen mielikuvan kanssa mitä meillä yleisesti on polyteismista, arkeologia on osoittanut Carl Grimbergin olevan oikeassa.

Meillä on tapana pitää polyteismiä joko sallivana ja suvaitsevaisena uskontona tai sitten suunnilleen 12-vuotiaiden teinijätkien seksi- ja väkivaltafantasiana. Mutta tämä siksi, että me länkkärit ajattelemme pakanajumalilla länsimaisia - siis indoeurooppalaisia tai suomalaisugrilaisia - polyteistisia uskontoja. Kun juutalaiset puhuvat "pakanajumalista", he eivät tarkoita sillä Ukko Ylijumalaa, Odinia ja Toria, Zeusta tai Junoa. He tarkoittavat pakanajumalilla aina Mardukia, Baalia, Ištaria, Ašeraa, Molokia ja muita seemiläisiä jumaluuksia.

Seemiläisen alkutaruston mukaan ennen maailman luomista vallitsi tohu wa bohu, kaaos ja tyhjyys, ja luojajumala Enlil loi maailman. Sitä hallitsi sen jälkeen joukko jumaluuksia, kunnes Tiamat, meren hallitsija, pitää otteessaan puolisonsa Apšun, makeanvedenjumalan, kanssa. Heidän lapsiaan olivat muut jumaluudet, ja tätä kautta leimaa jatkuva sotiminen ja verenvuodatus, ja lopulta myrskynjumala Marduk, älyn jumalan Ean poika, nujertaa Tiamatin ja lopettaa hänen hirmuvaltansa. Marduk oli alunperin Babylonin kaupungin jumala, ja hänestä käytettiin myös nimeä Beel, "Valtias". Mardukista muotoutui myöhemmin Baal. Mardukin symboli oli sarvekas tulta syöksevä lohikäärme.

Muita tärkeitä jumaluuksia olivat seksin ja sodan jumalatar Ištar, Taivaan kuningatar Ašera, kuunjumala Nanna, merieläinten jumala Dagon, kuoleman jumalatar Ereškigal sekä auringonjumala Šamaš Ja tietysti Moolok, sodan, tulen ja kuoleman jumala. Jumaluuksia on laskettu noin parituhatta. Lisää täällä.

Se, mikä teki seemiläisestä jumalistosta erityisen suvaitsemattoman ja julman oli se, että jumalten katsottiin olevan jatkuvassa sodassa keskenään, taistelevan valta-asemasta, ja maanpäällisen katsottiin tilanteen heijastavan tuonpuoleista - niin maan päällä niinkuin taivaissa, sanotaan. Odin, Zeus ja Ilmarinen eivät kehottaneet kansanmurhiin. Marduk, Ištar ja Baal kehottivat. Tässä suhteessa sekä Israelin luojajumaluus Elohim että Juudan sodanjumala Jahve olivat varsin tylsiä ja lepsuja jumaluuksia - he olivat aika nössöjä verrattuna muihin seemiläisiin jumaluuksiin.

Seemiläinen uskonnonharjoitus on parhaimmin luonnehdittavissa kaupankäynniksi ihmisten ja jumalten välillä. Ihmiset uhrasivat jumalille omaisuutta, elintarvikkeita, karjaa ja toisiaan, ja jumaluudet sitten vastasivat armosuosiollaan. Jos vastasivat. Seemiläiset jumaluudet olivat tunnettuja epäluotettavuudestaan ja petollisuudestaan, ja karthagolaiset tekstit kertovat siitä, miten Baal oli pettänyt heidät sodassa roomalaisia vastaan, vaikka lähes koko yläluokan vanhimmat poikalapset oli uhrattu. Varsinaista liturgiaa ei ollut, ja vaikka jumaltarusto oli rikas, jumalia ei kunnioitettu rakkaudesta vaan pelosta.

Ei ole liioiteltua väittää, että juurikin seemiläinen polyteismi on antanut aiheen Warhammer Fantasyn maailmalle ja jumaltarustolle; kaaos vaanii kaikkialla, mutta hyvikset eivät ole tippaakaan sen parempia.

Yksi länsimaista mieltä kaikkein kuvottavin piirre, joka liittyi seemiläiseen uskonharjoitukseen, oli rituaalinen silpominen. Ihmiset viiltelivät sekä itseään että toisiaan - tähän liittyy mitzva "älkää viillelkö itseänne älkääkä ajelko päätänne otsalta paljaaksi" (5 Moos 14:1) ja saattoivat repiä tai hakata toisiltaan raajoja irti. Myös rituaalinen kastraatio ja naisten rintojen irtileikkaaminen liittyi uskonharjoitukseen, varsinkin Ištarin kulttiin. Mitzva naisen saastaisuudesta kuukautistilassa liittyy juuri Ištarin palvontaan - veri ja verenvuodatus olivat tärkeä osa tuota kulttia, ja kuukautisseksissä veri roiskuu.

Yksi tärkeä piirre kaikille seemiläisille kansoille oli ympärileikkaus. Se erotti heidät ympäröivistä haamilaisista (afrikkalaisista) ja jaafetilaisista (indoeurooppalaisista) kansoista. Filistealaiset, jotka olivat kreikkalaisia, eivät ympärileikanneet poikiaan; Raamattu puhuu "ympärileikkaamattomista filistealaisista" inhoten, pitäen heitä rituaalisesti saastaisina. Mutta ympärileikkaus on rituaalista silpomista, ja sitä harrastetaan kaikkialla siellä, missä kulttuuri on erityisen julma ja väkivaltainen.

Ja erityisen julmaa oli seemiläinen sodankäynti. Se ei ollut mitään herrasmiessotaa eikä ritarillisuutta, kuten indoeurooppalaisessa Intiassa tai Euroopassa. Maryannu, vaunusoturi, ei ollut ritari eikä samurai. Varsinkin assyrialaiset olivat tunnettuja brutalismistaan. Arkeologiset kaivaukset ovat tuoneet päivänvaloon järkyttäviä asioita siitä, mitä assyrialaiset tekivät vallattujen alueiden ihmisille. Heiltä revittiin kieli, puhkottiin silmät, väännettiin kädet ja jalat poikki. Jaloistaan ripustetut ihmiset nyljettiin elävältä ja heidän nahkansa ripustettiin valloitettujen kaupunkien muureille. Toiset ihmiset jätettiin kuivumaan kuumassa auringossa teräviin seipäisiin pistettyinä. Lapsia poltettiin elävältä. Ruumisröykkiöt jäivät jälkeen siellä, missä assyrialaiset kulkivat. Eipä silti, kyllä indoeurooppalaisetkin kansat ovat kyenneet julmuuksiin. Mutta he ovat perinteisesti inhoten hävenneet niitä. Edes mongolitkaan eivät ryhtyneet julmuuksiin huvin vuoksi. Mutta assyrialaiset! Assyrialaiset oikein kerskailivat omilla julmuuksillaan! Meille Joosuan kirja on yksi kaikkein hävyttömimmistä kuvauksista kansanmurhista. Tuon ajan seemiläisissä kulttuureissa se olisi ollut ns. small potatoes - ei kovinkaan kiinnostavaa.

Ehkä lasten rituaalinen polttaminen elävältä, "kävelyttäminen tulen läpi", ihmisuhrina Molokille, on ollut seemiläisen polyteismin vastenmielisin piirre. Tästä on dokumentaatiota Raamatun Kuningasten kirjoissa ja Aikakirjoissa, mutta myös roomalaisilta historioitsijoilta puunilaissotien ajalta - karthagolaiset olivat seemiläisiä ja heillä oli seemiläinen uskonto; nimi "Hannibal" tarkoittaa "Baal on armollinen", ja nimi on pohjimmiltaan sama kuin Johannes, jossa Baal on toki korvattu JHWH:lla. [Jos historioitsija olisi ollut juutalainen, hän olisi kirjoittanut tuon kenraalin nimen Hanniboseth.] Tuota dokumentaatiota on pitkään pidetty liioitteluna tai pelkkänä roomalaisena sotapropagandana, kunnes Karthagosta todella löytyi hautuumaa, jossa oli noin 20 000 elävältä poltetun lapsen jäännökset.

Meillä on tapana kammoksua Vanhaa testamenttia ja pitää JHWH:ta "jumalista julmimpana". Hän ei ole sitä! Muut seemiläiset jumaluudet vetävät julmuuden niinsanotusti up to eleven. Lukuisat Tanakhin (siis VT:n) kohdat ovat itse asiassa irtiottoa tästä julmuuden ja brutalismin kulttuurista ja yrityksiä tehdä eroa muihin tuon ajan seemiläisiin kansoihin - assyrialaisiin, babylonialaisiin, ammonilaisiin, moabilaisiin, karthagolaisiin, foinikialaisiin, edomilaisiin jne. Oikeastaan VT:tä ymmärtää vasta silloin, kun ymmärtää, millaisessa kulttuuripiirissä se on syntynyt, ja millaisia seemiläiset kansat ja heidän uskontonsa olivat. Se ei olisi voinut syntyä Euroopassa eikä Intiassa, sillä indoeurooppalainen polyteismi oli aivan eri maata kuin seemiläinen.

Ja tähän myös Grimberg kiinnittää huomiota. Puhuttaessa polyteismistä on syytä tehdä hyvin selkeä ero indoeurooppalaisen ja seemiläisen polyteismin välille. Wikipedian mukaan seemiläinen polyteismi oli ennen muuta henoteismia - palvottiin yhtä jumaluutta ikäänkuin pääjumalana, mutta tunnustettiin myös muiden olemassaolo; mutta sensijaan että muitakin olisi kunnioitettu, muita jumalia pidettiin kilpailijoina, vihollisina tai epäjumalina. Tämä on asia, mikä ei mene indoeurooppalaiseen tai suomalaisugrilaiseen jakeluun. Mutta tästä henoteismista on kuitenkin enää hyvin lyhyt matka monoteismiin, ja juutalaiset eivät suinkaan olleet ainoa kansa, joilla henoteismi oli jo muodostumassa monoteismiksi. Myös ammonilaisilla Baalista oli muodostumassa ainoa jumala, ja edomilaisilla Quausista.

Varsinainen monoteismi oli kuitenkin syntynyt muualla - Persiassa (Iranissa). Siellä syntyi maailman ensimmäinen monoteistinen todellinen uskonto, zarathustralaisuus. Ja tuo uskonto on yhä edelleen olemassa - Freddie Mercury (Farukh Bulsara siis) oli sen tunnustaja. Mutta persialaiset eivät ole seemiläisiä eivätkä arabeja. Heidän uskontonsa oli aivan erilainen kuin seemiläisillä. Ja he keksivät ratsuväen ja hylkäsivät sotavaunut.

Oli selvää, että 600-luvulle tultaessa seemiläiset kulttuurit olivat näytelleet osansa loppuun maailmanhistorian suuressa teatterissa, ja tulevaisuus kuului toisille. Assyria oli romahtanut valtaistuintaisteluun - Assyrian perimysjärjestys oli tyypillinen polygaamisille yhteiskunnille, eli kuninkaan kuollessa hänen poikansa alkoivat tappamaan toisiaan kunnes yksi ainoa jäisi jäljelle ja hän perii kaiken - ja tämä sisällissota ja kaaos johti Assyrian luhistumiseen. Sorretut kansat kostivat hirvittävällä tavalla - koko Assyria ja Ninive tuhottiin. Babylonia jaksoi vielä pitää seemiläisen kulttuurin soihtua sadan vuoden ajan, kunnes se tuhoutui 539 eKr. Danielin kirja kertoo varsin hyvin Babylonin viimeisistä hetkistä, ja Herodotos vahvistaa näin todella käyneen. Persia oli valloittanut Mesopotamian ja indoeurooppalaiset kulttuurit syrjäyttäneet seemiläiset.

Seemiläinen polyteismi oli mennyttä. Se korvautui toisaalta idässä zarathustralaisuudella ja lännessä indoeurooppalaisella polyteismillä, mutta Raamatun sanat siitä, miten "jumalat tuhoutuvat eikä heidän nimiäänkään enää muisteta" toteutuivat sanomattomalla tavalla - vaikka seemiläinen polyteismi sinnitteli vielä Karthagossa muutaman vuosisadan ennen roomalaisvalloitusta, se oli mennyttä; niin täydellisesti, että vasta arkeologia on antanut meille kokonaiskuvan tästä julmuuden ja brutalismin uskonnosta.

Mutta persialaisvalloituksessa muotoutui myös judaismi - lopulliseen monoteistiseen muotoonsa. Elohim ja Jahve ymmärrettiin nyt samaksi jumaluudeksi ja se rinnastettiin Ahuramazhdaan. Samarialaiset ja edomilaiset omaksuivat lopullisesti monoteismin, ja vähän kerrallaan sulautuivat juutalaisiin. Arabian niemimaalla henoteismi säilyi vielä muutaman vuosisadan, kunnes uusi nouseva voima, islam, hävitti sieltä lopullisesti polyteismin.

Entäpä kristinusko? Meillä on tapana puhua kristinuskon tietyistä kerroksista "pakanallisina" ja yhdistää ne indoeurooppalaisiin pakanauskontoihin. Todellisuudessa kristinusko on paljon vanhempi kuin germaanien tai skandinaavien uskonnot ja todellisuudessa kristinuskon pakanallisperäiset kerrostumat ovat peräisin seemiläisiltä - ei suinkaan indoeurooppalaisilta. Kristinuskon syvällisin ydin on seemiläinen - kristinusko on Judaismi Light, halusimmepa tarkastella asiaa miten päin tahansa, ja kristinuskosta on hyvin helppoa luiskahtaa hardcore-judaismiin jos niin haluaa ja sama toisin päin. Ruukinmatruuna on valmis suoralta kädeltä toteamaan kaikki kristinuskon kytkennät germaanien tai skandinaavien pakanuuteen pelkäksi fakeloreksi, stiiknafuuliaksi, hööpötykseksi - mutta seemiläiskytkökset vaativat syvällisempää tarkastelua. Mutta kristinuskosta ei olisi voinut ilman indoeurooppalaista synteesiä - roomalainen laki ja kreikkalainen filosofia - muodostua länsimaailman ja länsimaisen sivistyksen kantavaa voimaa. Ilman tätä kytköstä se olisi jäänyt pelkäksi pan-seemiläiseksi uskonnoksi - ja väistämättä tuhoutunut islamin alle. Seemiläisessä kulttuuripiirissä kasvaneesta ihmisestä on hyvin vaikeaa saada ateistia, mutta hänestä on hyvin helppoa saada uskonnollinen fanaatikko, ja islamilainen aivan ällistyttävä fanatismi on vain suoraa kulttuurijatkumoa assyrialaiselle fanatismille Ištarin ja Mardukin puolesta.

Entäpä sitten assyrialaiset? Joonan kirja toteutui lopulta. Assyrialaiset omaksuivat kristinuskon ja akkadin kieli korvautui aramealla. Assyrialaiset ovat yhä kansakuntana olemassa, ja heidän kotinsa on Irak - mutta paradoksaalisesti heitä on Irakin ulkopuolella eniten Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Assyrialaiset lukevat Raamattua yhä alkukielellä, ja he pitävät itseään Irakin alkuperäiskansana ja arabeja pelkkinä muualta tulleina valloittajina.

Raamattu on paljon monisyisempi kirja kuin päällepäin näyttää, ja sitä tulisi aina lukea historian ja arkeologian valossa - ja verrata muihin saman ajan seemiläisiin uskontoihin ja kulttuureihin. Näin monet sen kryptiset kohdat aukeavat.

Se on se suvaitsevaisuus niin kovin valikoivaa, osa II

Ruukinmatruuna sai pörssivihjeen oheisesta videosta.

Video on kuvattu Yhdysvalloissa, Michiganissa eräässä McDonaldsin hampurilaisravintolassa. Siinä kaksi teini-ikäistä mustaihoista teini-ikäistä naista vetävät dunkkuun kolmatta, valkoihoista. Riita syntyy siitä, että tuo valkoihoinen ihminen oli käyttänyt samaa vessaa kuin hekin.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee se, että valkoihoinen nainen on transseksuaali, eli siis sukupuolivähemmistön edustaja. Hänelle aiheutuu tilanteesta ruumiinvamma; hän saa vakavan epilepsiakohtauksen.

Ravintolan henkilökunta tekee juuri niinkuin heitä on opetettukin, eli eivät yhtään mitään. He kuvaavat tilanteen videolle ja ilmoittavat poliisille. Taustalta kuuluu kannustushuutoja.

No. Kuka on tarinan roisto?

Tai esitetään kysymys suvaitsevaisemmassa muodossa: Kenellä on tilanteessa suurin uhripääoma?

Suvaitsevaiston suosimassa marxilaisessa oikeuskäsityksessä itse teolla on vain toissijainen merkitys ja ensisijainen merkitys on osallisten luokkasuhteilla ja uhripääomalla. Porvarillisen oikeuskäsityksen mukaan kyseessä on törkeä pahoinpitely ja ruumiinvamman tuottaminen raskauttavien asianhaarojen (viha sukupuolivähemmistöä kohtaan) mukaan. Pahoinpitelyhän on marxilaisen oikeuskäsityksen mukaan oikeutettua silloin, jos sorron aste ylittää teosta aiheutuvan vahingon vakavuuden ja tekijänä on yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa oleva ja uhrina sortaja.

Mutta nyt ruukinmatruuna haluaakin kysyä asiaa suvaitsevaisuuden kannalta: kenellä on suurin uhripääoma, ja ketä tässä tulee rankaista?

1) Pahoinpitelijät ovat teini-ikäisiä afroamerikkalaisia naisia. He siis ovat valkoisen heteropatriarkaatin uhreja ja siksi sorrettuja. He kuitenkin syyllistyvät tekoon, joka on porvarillisen oikeuskäsityksen mukaan törkeä pahoinpitely ja ruumiinvamman tuottaminen raskauttavien asianhaarojen vallitessa.

2) Uhri on valkoihoinen transsukupuolinen. Hän toisaalta kuuluu valkoisessa heteropatriarkaatissa sorrettuun ryhmään (sukupuolivähemmistöön) mutta toisaalta hän edustaa sortajaa itseään (valkoihoisia) ja hänen genetiikkansa on miehen, eli hän on samanaikaisesti sekä sortaja että sorrettu.

3) Kuvaajat ovat kapitalismin uhreja ja maahansorrettuja pienipalkkaisia prekariaatin uhreja. Mutta he eivät tee muuta kuin valokuvaavat ja ilmoittavat poliisille. Samalla taustalta kuuluu taputusta ja kannustushuutoja. Olisiko heidän pitänyt keskeyttää pahoinpitely vai asettua pahoinpitelyssä jommallekummalle puolelle, ja jos, niin kummalle? Onko oikeutettua kannustaa pahoinpitelyä ja ruumiinvamman tuottamista? Ohessa yksi näkemys.

Onko afroamerikkalaisten viha valkoihoisia transseksuaaleja kohtaan oikeutettua, ja jos, niin kuinka oikeutettua? Onko viha riittävän oikeutettua poistamaan teolta rangaistavuuden? Onko valkoihoisilla transseksuaaleilla oikeus puolustautua, ja jos, niin miten? Entä jos käy ilmi, että tuo transseksuaali on lesbo?

Ketä tässä tapauksessa tulee suvaita ja miten?

Se on se suvaitsevaisuus niin kovin valikoivaa

Persujen iso jytky ei ollut näpäytys valtapuolueiden sormille, kuten ruukinmatruuna oli odottanut. Se oli isku suoraan solarplexukseen. Jari ja Jaana Keskiarvo näyttivät, mitä mieltä he olivat tämän maan politiikasta ja siitä, mihin tätä maata ollaan viemässä.

Mutta samalla perussuomalaisten vaalivoitto tuli hirvittävänä šokkina suvaitsevaistollemme. Ja siinä samalla suvaitsevaiston naamarit putosivat ja he näyttivät oikean karvansa: Levyn kolmas laki kävi jälleen toteen. Välittömästi persujen vaalivoiton jälkeen käynnistyi sekä hirvittävä mustamaalauskampanja massamediassa että Jussi Halla-ahon persoonaan kohdistuva ajojahti, ja myös Netissä erilaiset suvaitsevaistoryhmittymät ovat alkaneet perustamaan viharyhmiä.

Ruukinmatruuna on kirjoittanut jo aiemmin sekä vasemmiston petoksesta että oikeiston petoksesta. Vasemmiston petos oli se, että se petti perinteisen äänestäjäryhmänsä, eli pienen ihmisen ja muuttui häpeämättömän elitistiseksi klikiksi: oikeiston petos oli se, että se petti perusarvonsa - kodin, uskonnon ja isänmaan ja muuttui kasvottoman kapitalismin lakeijaksi joka tietää kaikelle hinnan muttei millekään arvoa. Mutta suvaitsevaiston petos on täysin suoraan tuo Levyn kolmas laki. Se yhteiskunnan osa-alue, jota kohtaan yhteiskunnalla on suurin sympatia sen oletetun vapaamielisyyden vuoksi, väistämättä osoittautuu yhteiskunnan kaikkein ahdasmielisimmäksi ja suvaitsemattomimmaksi segmentiksi. Tämä pätee niin Vihreisiin, intellektuelleihin, sivistyneistöömme kuin erilaisiin vähemmistöaktivisteihinkin. Suvaitsevaiseksi julistautuvan ihmisen alta löytyy tosiasiallisesti hyvin ahdasmielinen kiihkoileva fanaatikko, kun pintaa rapsuttaa. Tai todettakoon, että suvaitsevaisen suvaitsevaisuus kohdistuu vain asiaan, jota hän itse julistaa suvaitsevansa - kaikkeen muuhun hän suhtautuu hyvin ahdasmielisesti.

Erityisen pettynyt ruukinmatruuna on oman sukupuolensa edustajiin, ja varsinkin hikipinkoihin - niihin kympin tyttöihin - joiden suvaitsevaisuus on hyvin patologista lajia. Itse nörttinä - siis hikarin vastakohtana - ruukinmatruuna on aina sanonut hikkeporukasta omat suorat sanansa, ja sanoo nytkin. Nuo hikipingot - kympin tytöt - edustavat konformismia ja opportunismia puhtaimmillaan. He tekevät mitä tahansa sellaista, jolla he kykenevät pönkittämään omaa sosiaalista statustaan ja osoittamaan, ettei heillä ole mitään omia ajatuksia vaan että he ovat kiinteä osa sitä sosiaalista järjestystä, joka kulloinkin dominoi.

Tällainen kympin tyttö on aina valmis mielistelemään, mukautumaan ja fanittamaan sitä instanssia, kuka kulloinkin pitää valtaa - olipa se sitten koulukiusaaja, diktaattori, poliisi tai ideologi. Juuri nämä kympin tytöt - les tricoteuses olivat fanaattisimpia kiljumaan Ranskan vallankumouksessa giljotiinilla, juuri he olivat natsivallan kiihkeimpiä kannattajia ja juuri he ovat kovimpia fanittajia jääkiekkotappeluissa. Nämä naiset haluavat osoittaa omaksuneensa ja sisäistäneensä täydellisesti kulloinkin vallassa olevat normit ja olevansa vallanpitäjien puolella. Koska suvaitsevaisuus on nykyään poliittisesti korrektia ja nuivuus epäkorrektia, kaikki konformistit eli kiltit hikipinkotytöt haluavat osoittaa paheksuntansa persuja kohtaan. Aivan siitä huolimatta, onko nuivissa argumenteissa järkeä vaiko ei ja onko suvaitsevaisuudessa tolkkua tai ei.

Mitään sen kummempaa logiikkaa tai salaliittoa ei tässä ole. Jos vallitseva normi olisi päinvastainen, nämä samat kympin tytöt esittäisivät vastaavasti täysin päinvastaisia poliittisia mielipiteitä. Useimmilla nuorilla naisilla ei ole mitään omia ajatuksia, vaan he haluavat vain manifestoida omaa konformismiaan kannattamalla hegemonisessa asemassa olevaa ideologiaa. Samalla he pönkittävät tässä omaa sosiaalista statustaan.

Ja juuri tämän vuoksi ne ihmiset, jotka julistautuvat suvaitsevaistoksi, tosiasiassa ovat vastoinkäymisen tullen kaikkein ahdasmielisimpiä, fanaattisimpia ja intoleranteimpia ihmisiä.

Mitä tuona kohtalokkaana päivänä oikein tapahtui?

Raamatun historiallisuutta on haluttu usein kiistää ja sen kertomukset asetettu kyseenalaisiksi, pääsääntöisesti siksi, että niitä ei ole kyetty ristiintarkistamaan muista aikakautisista lähteistä. Ja erityisesti evankeliumien historiallisuus on haluttu kiistää.

Mutta jos lähdemme rekonstruoimaan ja re-enaktomaan ne tapahtumat, mitä tuona kohtalokkaana päivänä - tarkalleen sanottuna 6.4. vuonna 30 jKr - tapahtui, niin päädymme varsin mielenkiintoiseen tulokseen: evankeliumit antavat hyvin realistisen kuvan siitä, miten asiassa todennäköisesti on käynyt.

No. Jesajan ja Danielin kirjoissa ennustetun messiaan (heprean "voideltu") laskettu aika oli käymässä vähiin, ja ympäri Juudeaa nousi valtava joukko erilaisia tusinamessiaita, joille yleensä yhteistä oli se, että he putosivat voitelun jälkeen voipuoli alaspäin ja päättivät päivänsä joko areenalla sirkustaiteilijoina tai pääpätkäistyinä - tai ristillä. Roomalaisilla oli harvinaisen huono huumorintaju uskonnollisia fanaatikkoja kohtaan, ja varsinkin sellaisia, jotka ryhtyivät kapinoimaan Rooman esivaltaa vastaan. Sen jälkeen kun kolmisenkymmentä sellaista oli liiskattu, sekä Rooma että juutalaisten omat hallintovirkamiehet olivat kertakaikkiaan saaneet huumorintajunsa täyteen messiaita. Ja jälleen yksi sellainen oli ilmaantunut, ja kaupan päälle vielä pääsiäisen aikaan.

Juutalainen pääsiäinen alkaa nisanin 15. eli ensimmäisestä kevätpäiväntasauksen jälkeisestä täydestäkuusta. Tuona yönä vietetään seder ha-pesakh eli pääsiäisillallinen. Ja mitäpä sana "ehtoollinen" tarkoittaa muuta kuin illallista - ja juuri tätä evankeliumit kuvaavat. Kaikki antavat yhdenmukaisen kuvan pääsiäisen sederistä, aivan sellaisena kuin mitä Talmud sitä käskee viettämään.

Ruukinmatruuna on useaan otteeseen todennut jotain siitä, miten surkeasti goyim, niin kristityt kuin ateistitkin, tuntevat judaismia ja juutalaisuutta yleensäkin. Se, mitä kristityt pitävät ehtoollisena, on tosiasiallisesti pääsiäisen sederin ensimmäinen malja. Ei sen enempää eikä sen vähempää.

Mutta asiaan. Voimme olla täsmälleen mitä mieltä tahansa Jeesuksesta, mutta Paavali oli aivan oikeassa todetessaan että asia, joka on hullutus pakanalle, on pahennus juutalaisille, ja ruukinmatruuna katsoo osoitetuksi beyond reasonable doubt, että Jeesus on ollut historiallinen henkilö. Hän todennäköisesti itse uskoi omaan messiaanisuuteensa loppuun saakka, ja evankeliumeista voidaan päätellä, että Jeesus itse teki kaikkensa joutuakseen ristille - hän kertakaikkiaan halusi toteuttaa Jesaja 53:n ja kaikki ne ennustukset, joita Tanakhissa oli annettu asiasta. Toisin kuin ateistit, juutalaiset eivät suinkaan kiistä Jeesuksen historiallisuutta. He kiistävät hänen messiaanisuutensa. Ateisteilla on kaksi syytä demonisoida Jeesus. Ensimmäinen on yleinen viha uskontoa kohtaan. Toinen on antisemitismi yleisellä tasolla. Ei ole olemassa antikristittyä, joka ei olisi samalla myös antisemitisti - juutalaiset kelpaavat suvaitsevaistolle kyllä kuolleina, mutta eivät elävinä.

No. Juudas (siis Jehuda iš-Kerjot) näytteli sitten omaa osaansa tuossa näytelmässä - tietämättään, miten hyvin hän sen näytteli. Hänkin täytti ennustuksen, nimittäin Sakarjan kirjassa 11. luvun. Tähän lukuun palaamme vielä myöhemmin.

Evankeliumit ovat yksimielisiä siitä, mitä seuraavaksi tapahtui. Juudas kävi ilmoittamassa Jeesuksesta, papit kasasivat pikamiliisin ja lähtivät hakemaan hänet, ja raahasivat hänet ylipappi Josef bar-Kaifaan eteen, jonne sanhedrin oli jo kokoontunut. Olihan pääsiäisyö, ja kaikki juutalaismiehet taatusti olivat sinä yönä hereillä.

Sanhedrin - joka siis on hepraismi kreikan sanasta synhedrion, "yhteisistunto", tarkoitti temppelipapiston kokousta. He toimivat samalla myös lain, halakhan, tulkitsijoina, ja heillä oli jälleen yksi messiaskandidaatti edessään. Ja kyseinen messiaskandidaatti oli kaupan päälle onnistunut jo aiheuttamaan pahennusta Jerusalemissa ja demagoimaan kansaa. Hänellä oli oma villitty kannattajajoukkonsa, ja hän oli tullut yllättäen - aivan liian aikaisin, että siitä saataisiin kunnon sisällissota aikaan; roomalaiset nitistäisivät tuon nousun liiankin helposti. Niinpä tästä messiaasta piti hankkiutua eroon. He kysyivät Jeesukselta aivan suoraan: oletko Sinä Messias? Jeesus vastasi "Minä olen", ja kaupan päälle hän sanoi sen arameaksi, "mar jah" niin, että kaikille tuli selväksi, mitä hän sanoi. Tuo nimi nimittäin on hepreaksi sanottuna shem ha-meforash, Jumalan salattu nimi, jonka sanominen ääneen julkisesti muualla kuin Temppelissä ylipapin suulla tiesi varmaa kuolemantuomiota. Joosef bar-Kaifas repäisi vaatteensa ja vannotti kaikkia että he olivat nyt kuulleet syytetyn itsensä suusta tuon kielletyn asian. Se oli jumalanpilkkaan, ja siitä seurasi Halakhan mukaan kuolemantuomio.

Ja he kävivät sitten herättämässä prokuraattori Pontius Pilatuksen kesken uniensa.

Pontius Pilatuksen olemassaoloa on epäilty aivan samalla tavoin kuin Jeesuksenkin, mutta hänestä löytyi primäärilähde 1960-luvulla. Pilatuksen ongelma oli siinä, että hän oli single-minded soldier - samalla tavoin kuin Nikolai Bobrikov. Hän oli erinomainen sotilas, mutta huono hallintovirkamies, ja hän pahaksi onnekseen oli sekaantunut Sejanuksen tapaukseen. Ja tässä oli kiristyskahva, johon papit takertuivat.

Talmudin seder Sanhedrinin mukaan pääsiäisenä ei saa käydä oikeudenkäyntejä. Niinpä tuo kenguruoikeus piti saada loikkaamaan päätökseensä ennen auringonnousua, jolloin pääsiäinen alkoi. Pilatus ei todellakaan ollut huvittunut tapauksesta, ja hän halusi päästä kiusallisista juutalaisista eroon mahdollisimman nopeasti. Pilatus ei kuitenkaan ollut helposti nenästävedettävissä - hänen virkakautensa kesti kymmenen vuotta, 26-36 jKr, aikana, jolloin prokuraattorit yleensä vaihtuivat puolen vuoden välein. Ja hän tunsi roomalaisen lain ja habeas corpus-periaatteen.

Mutta Jeesus onnistui vetämään nenästä kaikkia - niin juutalaisia kuin roomalaisiakin. Hän nimittäin tiesi olevansa vaarallisempi vihollisilleen kuolleena kuin elävänä. Hän tiesi olevansa syytön ja hän tiesi kuolevansa asiansa marttyyrinä, ja hän tiesi näin kompromettoivansa sekä hengellisen että maallisen vallan edustajat. Pilatukselle oli yhdentekevää, oliko Jeesus syyllistynyt jumalanpilkkaan vaiko ei. Hänelle kyseessä oli jälleen yksi kylähullu. Mutta ilmeisen vaarallinen sellainen. Niinpä Jeesus järjesti itselleen maallisen syytteen - syytteen kapinasta, ja hän jujutti sanhedrinin sitten syyttämään itseään kapinasta, ja vieläpä niin, että jälkipolville jäi kuva että sanhedrin kiristi Pilatuksen langettamaan väärän tuomion.

Loppu on sitten historiaa. Evankeliumit antavat varsin realistisen kuvan siitä, miten ristiinnaulitseminen pannaan täytäntöön, ja mitä siinä tapahtuu.

Jeesuksen kaikki sanat ristillä ovat psalmista 22. Hän resitoi sen arameaksi. Ympärillä olleet sotilaat ymmärsivät todennäköisesti vain latinaa - joka oli armeijan komentokieli, ja ehkä kreikkaa, ja arameaa sanan sieltä, toisen täältä, ja he olettivat Jeesuksen huutavan profeetta Eliaa avukseen. Kaupan päälle toinen ristiinnaulituista rikollisista resitoi samaa psalmia - nuo pilkkasanat nimittäin ovat psalmin 8. ja 9. jae. Me tiedämme, että psalmi 22 on Daavidin psalmi, jota resitoidaan joko suuressa hädässä tai kiitoksena. Matteuksen ja Markuksen evankeliumit siteeraavat Eeli, Eeli, lama sabakhtani, "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit", jota on usein pidetty jonkinlaisena Don Quijoten järkiintymisenä. Mutta kun tutkimme kaikkia neljää evankeliumia yhdessä, huomaamme niiden antavan varsin hyvän kokonaiskuvan: Jeesus nimittäin resitoi psalmin 22 alusta loppuun. Johanneksessa mainitut sanat "Se on täytetty" nimittäin ovat kyseisen psalmin arameankieliset loppusanat suomeksi käännettyinä - hepreasta suomeen käännettynä ne menevät "hän on sen tehnyt". Tuo sana, "kulloo", voitaisiin kääntää myös "toteutettu", "laadittu" tai "valmis!". Septuagintassa käytetty termi, ποειω samoin voi tarkoittaa sekä "täytetty", "laadittu", "tehty" tai "toimeenpantu". Matteus ja Markus toteavat tämän jälkeen, että Jeesus huusi suureen ääneen ja kuoli; Luukas mainitsee vielä, mitä Jeesus huusi; hän huusi "Isä, sinun käsiisi annan henkeni!". Jeesus uskoi messiaanisuuteensa loppuun saakka.

Mutta samalla tapahtui jotain outoa, ja siitä, että jotain outoa todella tapahtui, meillä on ristiintarkistettavissa oleva lähde. Sama tapahtuma on nimittäin kirjattu kahden vihollisryhmittymän omiin teksteihin: sekä evankeliumeihin että Talmudiin. Temppelin kaikkeinpyhin - qodeš ha-qodašim - avautui ja paljastui ihmissilmälle. Jerusalemissa oli tuolloin odottamaton maanjäristys ja sen seurauksena - juuri kun tarkoituksena oli uhrata pääsiäislammas - maanjäristyksen voimasta temppelin ovet avautuivat ja sen esirippu, parokhet, repesi. Me tiedämme että näin todella kävi, sillä se on kirjattu Talmudiin, Joma 39b.

Esirippu, parokhet, ei ollut mikään tylliverho. Esirippu oli 18 metriä korkea, 9 metriä leveä ja 5 senttiä paksu. Se oli paksua shatnetzia, eli villapellavaa, kangasta jonka käyttö ihmisvaatteena on halakhan mukaan kielletty, ja 5 cm on niin paksu kangas, että sitä oli mahdotonta repiä ihmisvoimin rikki. Mutta Talmudissa mainitaan, että samalla myös temppelin ovet aukesivat itsestään, eikä niitä enää saatu suljetuksi. Saranat ja lukko olivat rikkoutuneet.

Rabbi Johanan ben Zakkai oli huutanut tällöin: "Hekal, Hekal, miksi varoitat noin itsestäsi! Me tiedämme, että sinut tullaan tuhoamaan!". Tällä rabbi viittasi tuohon Sakarjan kirjan 11. lukuun - sen ensimmäiseen jakeeseen. Avaa ovesi, Libanon! Tuli on kuluttava setrisi. "Libanon" oli temppelin salanimi, sillä konsonantit L-B-N ovat samat kuin sanan laban, valkoinen - temppeli valkaisi kansan synnit. Talmudin mukaan tuo tapahtui 40 vee ennen temppelin tuhoamista. Me tiedämme täsmälleen, milloin temppeli tuhottiin. Se tapahtui vuonna 70 zeloottikapinassa. Samalla tuhoutuivat kaikki juutalaisten henkikirjoituskoodeksit ja sukuluettelot. Hupsista.

Ja kaupan päälle Talmud myös mainitsee, että uhrit menettivät voimansa tuolloin. Punainen villa ei enää valkeutunut itsestään, vaan pysyi punaisena. Arpa, jolla uhripässi määriteltiin, ei enää tuottanut voittoa. Temppelin länsipuolinen kynttelikkö kieltäytyi enää palamasta. Tämä nähtiin yleisesti katastrofin merkkinä.

No. Magia on vain magiaa, ja vaikka kristityt uskoisivatkin, että tuolloin kaikki maailman synnit annettiin anteeksi ja että uhreista tuli tarpeettomia ja viattomien eläinten joukkoteurastus temppelissä sai loppua, juutalaisilla on kuitenkin täysi uskonvapaus olla uskomatta Jeesuksen messiaanisuuteen sekä väittää, että kyse on aivan puhtaasta sattumasta. Oli miten oli, varmaa on, että tuolloin kuitenkin todella tapahtui jotain: maanjäristys, sitä seurannut pimeys (todennäköisesti pölymyrsky), katastrofi temppelissä ja se, että kaikki myönsivät uhrien lakanneen toimimasta (jos olivat ikinä toimineetkaan).

Johanan (Johannes) ben Zakkai ei ollut ihan kuka tahansa tusinarabbi. Hän nimittäin oli Gamaliel Suuren oppilas, ja juuri häntä pidetään nykymuotoisen rabbiinisen judaismin perustajana.

Mutta kun luemme tuota Sakarja 11 eteenpäin, niin huomaamme myös jotain hyvin ikävää. Siinä ennustetaan, paitsi Johanan ben Zakkain toteama temppelin hävitys, niin myös juutalaisen kansan kohtalo - se, miten J-la purkaa liittonsa heidän kanssaan. Nuo jakeet 8-10, Ja minä hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, mutta minä kävin kärsimättömäksi lampaille, ja hekin kyllästyivät minuun. Niin minä sanoin: "Minä en tahdo enää teitä kaita. Kuolkoon, joka kuolee; hävitköön, joka häviää; ja jäljellejäävät syökööt kukin toisensa lihaa." Ja minä otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa. toteutuivat hyytävällä tavalla zeloottikapinassa, josta Flavius Josephus kertoo. Vuonna 70 todellakin kolme ylipappia tapettiin kuukauden aikana, roomalaiset valloittivat Juudean, ja tuho oli täydellinen. Roomalaisten kosto kapinasta oli hirvittävä; Flavius Josephus kertoo, miten vuorille paenneet joutuivat turvautumaan ihmissyöntiin säilyäkseen hengissä. Mielenkiintoiseksi asian vielä tekee, että tuossa jakeessa 10 "kansoista" ei suinkaan käytetä heprean sanaa goyim, vaan ammim, joka tarkoittaa nimenomaan liiton kansoja, niitä kahtatoista. Nuo sanat tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lapsiemme päälle toteutuivat kamalalla tavalla.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Ruukinmatruuna on monasti todennut, että juutalaiset ovat kansa, jolle on annettu valtavasti älykkyyttä mutta hyvin vähän viisautta, ja lopullinen niitti tuli Simon bar-Kochban kapinassa 135 keisari Hadrianuksen aikana. Juutalaiset nimittäin kerran kunnolla turpaansa saatuaan ryhtyivät uudelleen kapinaan - ja jälleen kävi huonosti. Juudea hävitettiin niin täydellisesti, että loputkin jäänteet hävisivät - Iudaea sai uuden nimen Palestina filistealaisten (phlistim) mukaan ja Jerusalemin tilalle perustettiin Aelia Capitolina, ja temppelin jäännösten päälle rakennettiin Venuksen temppeli eli julkinen ilotalo. Simon bar-Kochba oli osoittautunut varmuudella vääräksi messiaaksi, ja hänet esiinnostanut rabbi Akiva kärvennettiin hiljaisella tulella kuoliaaksi. Akiva oli juurikin tuo "hullu paimen", josta Sakarja kertoo.

No. Se, nousiko Jeesus kuolleista vaiko ei, on sitten puolestaan uskonasia. Ruukinmatruuna tyytyy toteamaan, että kuolleista heräämisiä tapahtuu joka päivä sairaaloissa ympäri maailmaa, eli sellaista sattuu. Mutta on epätodennäköistä, että niin julmalla tavalla ja perusteellisesti tapettu kuin ristiinnaulitseminen johtaisi spontaaniin resuskitaatioon. Parempi tuuri sitten seuraavassa inkarnaatiossa, sillä totesihan Juicekin että Jos Jeesus tulee uudestaan, se jälleen ristiinnaulitaan - papit huutaa kuoroinensa: "Käännetään ja kaulitaan!" Mutta mikäli Talmudiin on uskomista, Messiaan toisen tulemisen aika olisi pian käsillä, sillä nyt eletään vuotta 5771 Anno Mundi kuukalenterin mukaan, ensimmäiset parituhatta vuotta olivat kaaoksen aikaa, toiset parituhatta vuotta Lain aikaa, kolmannet parituhatta vuotta Messiaan aikaa ja sitten tulee Messiaan toinen tuleminen ja tuhatvuotinen valtakunta, jonka jälkeen luodaan uusi taivas ja uusi maa. Juutalaiset eivät taida uskoa tuohon enää itsekään.

Pääsiäinen lasketaan kuukalenterin mukaan. Me voisimme aivan yhtä hyvin alkaa laskemaan myös joulun ja juhannuksen ajankohdat kuukalenterin mukaan. Tämä olisi samalla myös irtiotto pakanallisesta roomalaisesta aurinkokalenterista. Sillä buddhalainen ajanlasku noudattaa kuukalenteria, joka on ihmiselle paljon luonnollisempi tapa laskea aikaa kuin keinotekoinen aurinkokalenteri.

Pang, sinä kuolit!

On ihan hyvä opettaa lapset suhtautumaan vastuullisesti aseisiin ja olemaan pelkäämättä ja demonisoimatta niitä, mutta 6 vee on ruukinmatruunankin mielestä liian nuori ikä. Ja Teksasissa opittiin kantapään kautta, että pyssyt eivät ole leikkikaluja.

Voisikohan joku country-muusikko tehdä tuosta laulun?

Muutama kysymys

1) Miksi tämä yö on erilainen kuin kaikki muut yöt?

2) Muina öinä syömme niin hapatettua kuin happamatontakin leipää, mutta miksi tänä yönä syömme vain happamatonta leipää?

3) Miksi kaikkina muina öinä syömme kaikenlaisia kasviksia, mutta tänä yönä vain kitkeriä yrttejä?

4) Miksi muina öinä emme kasta ruokaamme kertaakaan, mutta tänä yönä kahdesti?

5) Miksi kaikkina muina öinä joko syömme istualtamme tai makuullamme, mutta tänä yönä vain makuullamme?

Pääsiäisen tragedia

Israel kohtelee omaa arabiväestöään toisen luokan kansalaisina ja sorsii heitä. Tämä on truismi.

Mutta ei siinä kaikki. Israelin arabiväestön kansalaisoikeudet, elintaso ja yhteiskunnallinen sekä juridinen asema on silti huomattavasti paljon parempi kuin arabeilla yhdessäkään varsinaisessa arabimaassa.

Päivän mietelmä

Peppi Pitkätossun maksiimi Jos olet hirveän vahva, sinun on oltava hirveän kiltti voidaan esittää myös muodossa Vain sellaisilla instansseilla, jotka kykenevät tuosta vain tekemään korppujauhoa kenestä tahansa heikommastaan, on varaa ritarillisuuteen.

Sillä jos heikko ihminen yrittää olla ritarillinen, hänet sotketaan suohon ja hänet revitään kappaleiksi. Heikon ihmisen on oltava julma, armoton ja säälimätön ylipäänsä selviytyäkseen tässä elämässä. Siksi lempeyttä ja jalomielisyyttä voi odottaa vain voimakkailta, mutta voimakkaat ja vahvatkin instanssit voivat olla täysiä psykopaatteja - ja usein ovatkin.

Ritarillisuus ei syntynyt maaorjatalonpoikien keskuudessa, vaan ritarien. Siksi, että ritarit olivat ammattimaisia tappokoneita ja kykenivät repimään kenet tahansa heikomman kappaleiksi tuosta vain. Siksi ritareilla oli varaa lempeyteen ja jalomielisyyteen, mutta maaorjatalonpojilla ei sitä ollut. Friedrich Nietzsche oli tässä asiassa totaalisen väärässä.

Päivät päästään pääsiäistä

Brittitutkija on tehnyt mullistavan havainnon: viimeinen ehtoollinen olikin päivää aikaisemmin. Nyt menevät maailmankirjat sekaisin.

Cambridgen yliopistossa työskentelevä professori Colin Humphreys on tullut yllättävään tulokseensa käyttämällä apunaan tutkimuksia Raamatusta, historiasta ja tähtitieteestä. Hänen mielestään sekaannus johtuu eri kalenterien käytöstä. Humphreys on esittänyt tutkimuksensa tulokset kirjassa The Mystery of The Last Supper.

Raamatussa on ristiriitaista tietoa viimeisen ehtoollisen ajankohdasta. Matteuksen, Markuksen ja Luukaksen evankeliumeissa ehtoollinen sattui yhteen pääsiäisen alkamisen kanssa, kun taas Johanneksen evankeliumissa se nautittiin juuri ennen pääsiäistä.

Hohhoijaa. Colin Humphreysille ei varmaan tullut mieleen, että Jeesus ja apostolit olivat juutalaisia. Siis jutkuja, konkkanokkia, juurettomia kosmopoliitteja, Punaisen meren patikoitsijoita, Aabrahamin poikia. Ja he mitä suurimmassa määrin noudattivat juutalaista kalenteria - siis sitä täsmälleen samaa, jota Israelissa noudatetaan yhä tänäkin päivänä, ja jonka mukaan lasketaan niin pääsiäinen, hanukka, roš hašana, jom kippur kuin tiša b'aav. Ja juutalaisille pääsiäinen on sattuneesta syystä vuoden suurin juhla, ja sitä noudatetaan täsmälleen silloin kuin mitä Toora asiasta sanoo, eli ensimmäisenä kevätpäiväntasauksen jälkeisenä täytenäkuuna, joka sattumoisin on sama päivä kuin nisanin 15. Tuona kyseisenä vuonna tämä kyseinen päivä sattui perjantaille. Pääsiäisateria - seder ha-pesakh - nautitaan nisanin 14. ja 15. päivän välisenä yönä.

Jos kristityt eivät olisi niin tyhmiä - ja ateistit vielä tyhmempiä -, Humphreys olisi voinut tarkistaa asian keneltä tahansa juutalaiselta. Sen enempää synoptisissa evankeliumeissa kuin Johanneksessakaan ei ole mitään ristiriitaa. Molemmissa kuvataan täsmälleen sama tapahtuma samaan aikaan.

Seuraavaksi varmaan joku kysyy, että miksi "viimeinen ehtoollinen" oli "ehtoollinen". No siksi tietysti, että se syötiin keskellä yötä. Täsmälleen niinkuin juutalainen seder kuuluukin syödä. Evankeliumit kuvaavat täsmälleen tasan tarkasti sen, miten Tiberiuksen hallintokauden juutalaiset viettivät pääsiäistä.

Humphreys myös ehdottaa, että pääsiäistä alettaisiin viettämään jonain tiettynä päivämääränä, siis kiinteään aikaan. No hyvänen aika. Pääsiäistähän vietetään joka vuosi kiinteään aikaan. Se on se sama vanha nisan-kuun 15. päivä - kuten aina ennenkin. Kristityille varsinainen pääsiäisjuhla on ensimmäinen nisanin 15. päivän jälkeinen sunnuntai. Toki voimme alkaa viettämään pääsiäistä sen päivän mukaan, jolloin se juliaanisen kalenterin mukaan tapahtui roomalaisessa pakanallisessa aurinkokalenterissa, eli päivänä jolloin nisanin 15. osui perjantaille, ja Tiberiuksen hallintokaudella niitä oli kaksi kappaletta, vuodet 30 ja 33, ja tuo päivämäärä olisi joko 25.3. tai 6.4 - todennäköisemmin tuo jälkimmäinen, sillä tuo ajoittuu vuodelle 30, jolloin tapahtuivat ne tapahtumat, jotka on kirjattu sekä evankeliumeihin että Talmudiin - siis Joma 39b - hyytävällä yksimielisyydellä. Ohessa lisää aiheesta. Tosin silloin joutuisimme siirtämään myös joulun ajankohtaa ja juhlimaan joulua nykyisen loppiaisen paikalla.

Ruukinmatruuna kannattaa kuitenkin tässä asiassa kuukalenterin käyttöä aurinkokalenterin sijaan.

Analysis on the Finnish Parliamentary Election

The Finnish parliamentary election has been held, the international election surveillance assembly stated the election was honest and no cheating was detected, and the Finnish democracy has spoken. Finland follows the d'Hondt relative vote system, which usually leads into a tripartite house where two largest parties form the cabinet along with fringe groups and one party forms the opposition.

The electionary results were a surprise to many - nasty to some and pleasant to others, but first and foremost they were a protest. The Finnish nation protested against the current policy - the centrist-rightist policy. They did not vote for something else, but against what was currently going on. It was like the whole nation yelling stop this roller-coaster, I am feeling nauseous and I want to get out.

The grand victor of the elections was the Perussuomalaiset (True Finns) party, which gained a landslide victory - 39 representatives as it previously had 5, almost octupling its representatives.

What is this True Finns party? Is it an extremist right party, as some foreign media have suggested, or is it some kind of a Fascist movement - or a Nationalist-Chauvinist clique?

First, the very name Perussuomalaiset is utterly difficult to translate to English. The prefix perus- implies "the basic or fundamental essence of which the construction is made of". It may denote "true" in the sense or "true/counterfeit", but the same prefix may also denote "basic", "fundamental", "trivial", "simple", "conventional", "usual" or "ordinary". Perhaps "Usual Finns" might be the preferable English translation over "True Finns" as "Trivial Finns" would not do really the right to the doctors, lawyers, engineers and civil servants amongst their ranks, "Elementary Finns" would be too pompous and "Basic Finns" too trivializing.

Implying colloquially someone is perussuomalainen is approximately the same as implying someone is the Joe or Jane Average.

Perhaps the best description for the party would be calling it a populist conservative party. The True Finns are not an extremist right party neither in Fascistoid nor in Libertarianist sense. They are neither an Ultra-Nationalist party, as they do have several immigrants amongst their ranks. Nor they are a Chauvinist party. They sit in the Parliament between the Center Party and the Social Democrats. Should we apply the Political Compass map, they would score slightly left but very close the axis on Right-Left axis, and slightly below the origo on the Authoritarian-Libertarian axis. They are Conservative, but not anti-Liberal; rather they are anti-Radical.

Being a Populist Conservative movement, it is easier to say what the True Finns are against than what they stand for. Either the True Finns follow the good old Sun Tzu maxim keep your opponents in complete confusion of your plans or they have no coherent policy but represent mere anti-ism.

Why the True Finns phenomenon? Why the conservative backlash?

The reason is simple. The Fourfield of Repulsion consists of the axes "benevolent-malevolent" and "active-passive" where benevolent and active represents cluelessness, malevolent and passive stupidity, benevolent and active fanaticism and malevolent and active evil, and while the Finnish leaders haven't been outright evil, they have been both stupid and clueless. The Finnish leaders have proved to locate in the worst quadrant of the von Manstein matrix - hard-working and stupid. The result has been a policy which has been both stupid and clueless and pretty much everyone has felt cheated. Both the traditional Left and the traditional Right have cheated and abandoned their support groups; Left has abandoned the working class and has become a shamelessly elitistic clique fraternizing with various pedigree underdog fringe groups (Feminists, immigrants, sexual minorities, university students) while the Right has abandoned the traditional basic values - home, faith, Fatherland - and has become a conspiracy which knows price for everything and value for nothing and whose intention is to sell Finland by kilo to the first bidder on offered price.

Most of all, the small guy - Joe Average - feels he has been screwed.

The dissent has been brewing amongst the Joe and Jane Average since the 1990s depression. The social security, which has been the pride of the Scandinavian nations, has been demolished bit by bit. The working life has grown worse - Finland basically has reverted back to Czarist era labour legislature as the judicial status of the labour and the labour contracts have slowly eroded. Burn-outs and outright abuses of the legislature are commonplace. The deconstruction of the judicial safety of the labour contracts has not made it easier for the corporations to hire people, as it was estimated; on the contrary, it has only made it easier to fire people, and should a multinational company go downsizing, the first to sack is always the Finnish deparment as it is easiest here.

Likewise, the status of the honest poor has eroded slowly. The bread lines have come to stay. There were no bread lines in the 1960s and 1970s, but they do exist 2011. The rich have become filthy rich and the poor dirt poor. People do today die in Finland from starvation - something which was unthinkable even during the WWII. The most plausible way to those who have fallen through all the safety nets to guarantee the living for tomorrow is to commit some grave crime and to hope to become imprisoned - at least there is meal in prison three times a day.

The immigration policy has so far been completely clueless - and reckless. Almost anyone willing has been let in. The result has been social shopping - people immigrate to abuse the social security, the international refugee agreements, the Red Cross, and the result has been a permanent pampered underclass which shamelessly abuses the Finnish social security - the undesired immigration has exploded in hands. The desired immigration - attraction of skilled professionals who'd move here and work here and pay taxes - has failed miserably. Likewise, criticizing Islam and claiming aloud it is a barbaric, retarded and sexist religion whose aim is world domination, overthrow of Western democracy and clerical totalitarianism, has been a strict no-no.

Finns are used to harsh and heavy rulers and oppressive legislature and taxes - as long as they have been legitimate and as long it has been practised for the common good. But there is a certain limit on oppressive legislature, harsh rule, arbitrary justice and insane taxes, and the planned bailout plan of the PIGS countries, especially that of Portugal, was the straw which broke the camel's back.

The Joe Average has said: Enough! and blown his whistle.

Finns can stand their social security system demolished bit by bit. They can stand their status as employees slowly demoted to that of a serf. They can stand a completely arbitrary justice system. They can stand themselves becoming second class citizens in their own country. They can stand their national property being sold to the lowest bidder. They can stand bread lines and deaths from starvation. They can stand being male criminalized. They can stand conscription and they can stand rich getting filthy rich, poor getting dirt poor and middle class getting nowhere. They can stand their jobs being outsourced to China or India. But what they cannot stand is that they should pay the cheats and failure of Southern European countries on keeping their economy par to that of the rest of the European Union.

The Communists lied about Communism, but told the truth about Capitalism. That is another thing which really has pissed the Joe Average off. And Finns being the Autistic square-heads of the European Union with no sense of humour on economy, the anger has really erupted now on.

The True Finns are not a hate group. They are just another Populist Conservative party. They represent the same set of values the Joe Average represents. They have annexed the memetic niche which the Left has abandoned - being the ombudsman of the ordinary tax-paying working citizen.

The True Finns are not a Xenophobic party. They rather insist clue and common sense on the immigration policy; keep the undesired immigrants off the country loading the social security system and get the desired immigrants in. Many True Finns themselves, like Freddy van Wonterghem, are first or second generation immigrants.

The True Finns are not a Chauvinist party. While they are a Nationalist group, they usually relate to EU with certain benevolence. What they do insist is that EU should be a coalition of independent states, not a confederated empire.

The True Finns are not an anti-Liberal party. They are anti-Radical party. They insist on evolution, not revolution. Many True Finns are simply fed up on how the traditional liberties - free speech, free expression, freedom to worship, freedom to bear arms - have been slowly narrowed and taken away.

The True Finns are not a Reactionary party. They rather insist curbing off unnecessary and unjust privileges and special treatment - being they based on language, sex, religion, sexual orientation, skin colour or whatever. They insist everyone should be treated on the same way.

The True Finns are not a Papal conspiracy. While their charismatic leader Timo Soini is indeed a Roman Catholic and has a Catholic set of values, they do not insist idolatry, abolition of abortion and divorce, counter-Reformation or Guelphian style of regime on Finland. They are a bunch of individual Joe and Jane Averages having Joe and Jane Average Weltanschaung and opinions.

Of more than anything else, the results of the vote imply the ill-feeling and the disappointment of the Joe and Jane Average. They simply do not want to continue on the way the Center Party, Greens and National Coalition has showed them. They perceive it as a way into a complete catastrophe - both on economic, cultural and national level. They just want to preserve what preservable is - what they and their foreparents have once built, and develop future on that basis.

All in all, Finns are simply fed up. They are fed up both of the treason of the Left - how the Left has abandoned the small guy and has become a shamelessly Elitistic clique - and of the treason of the Right - how the Right has abandoned its values and become a conspiracy of faceless capitalism which knows value for nothing and price for everything. It can be safely claimed the Finns do not know what they want but they know they do not want. And they know how to get it.

We live in quite interesting times.